Olen nyt reilun puoli vuotta omistanut ko. halon, ja hyvältä se tuntuu edelleen.
Prologi
Kauppoihin lähtiessä vaihtoehdot olivat: Tokai ja ESP LTD EC-1000.
Ennen olin kuullut Tokaista kommenttia laidasta laitaan, ylistäviä ja haukkuvia. Mutta kun kaupassa otin ritsan käteen, se oli erittäin hyvän oloinen. Kaula istuu käteeni täydellisesti. Ja kyllähän tässä perinteinen Lespasoundi ja -tatsi on, mitä en voi täysin allekirjoittaa LTD:n kohdalla, jossa on ohut runko ja kaula, sekä 24 nauhaa (hyvästit sille klassiselle, pyöreälle kaulasaundille)
Asiaan
Kitaran akustinen sointi on eritäin voimakas, ja sähköisenä soinnissa riittää sustainia ja lämpöä.
Mikrofonit ovat kohtalaisen oloiset, tosin tallamikki kaipaa käytössäni hieman enemmän voimaa, ja mikit ovat hieman kiertoherkät.
Musiikkityylini sisältää bluesin, rockin, hard rockin, perinteisen metallin, speed- ja trash metallin, ja tiluttaakin yritän. (Led Zeppelinistä, Deep Purplesta ja Gary Mooresta Iron Maideniin ja Megadethiin)
Viimeistely ja ulkonäkö
Viimeistelystä ei ole oikeastaan muuta sanottavaa, kuin plektrasuojan alta löytynyt pieni lommo, ja plektrasuojan valmis kiinnitys. Lakkapinta on erittäin bueno, ja väri violin finish
Ulkonäöstä vielä sen verran, etä aika moni luuli keppiä Gibsonin Custom Shopin RI-malliksi, kun laitoin kuvia Metropouloksen foorumille.
Speksit:
Mahonkirunko ja vaahterakansi, mahonkinen set-neck, ruusupuuotelauta, 2 PAF-tyylistä Gotohin Vintage MK II mikkiä, Toggle switch, Gotohin Tune-o-Matic, Gotohin Kluson -tyyliset virittimet
Plussat ja miinukset:
+ Voimakas akustinen sointi
+ Sähköinen sointi; sustain
+ Vintage Tulip -tyyliset virittimet (valmistaja ilmeisesti Gotoh) pitävät hyvin vireen
- Tallamikin lievä heikkous, kaulamikin tunkkaisuus (omia mielipiteitä, eikä kovin pahoja puutteita)
- Plektrasuojan alta paljastunut lommo
- Plektrasuoja valmiiksi kiinni
- Laukku ei sisälly hintaan
Eli lyhennettynä:
Varteenotettava vaihtoehto Les Paul -tyyliselle kitaralle, soveltuu mihin musiikkityyliin tahansa oikeilla mikeillä varustettuna.
E: 5.8.2007
Olen omistanut kitaran nyt reilun vuoden, ja mikrofonit ovat vaihtuneet Seymour Duncanin SH-5 Custom ja SHPG-1 Pearly Gates -mikkeihin. Nyt kitara on todellinen rokkikirves. Tallamikistä irtoaa kirkkaat puhtaat, ja ennenkaikkea säröosastolla se loistaa, kaikki Led Zeppelinistä Iron Maideniin ja Metallicaan asti. Kaulamikki taas on erinomainen kirkkailla puhtailla, ja särösaundi on erittäin selkeä, loistava tilusooloihin, bluesiin, Sabbath-henkiseen riffittelyyn, ja muuhun mukavaan, sain myös hyvät jazz-saundit kaulamikistä pienentämällä tonea ja hieman volumea, vaikken jazzia soitakaan.
Molemmat mikrofonit ovat todella erottelevat, Custom hieman kompressoitunut, mutta ei kovin voimakkaasti; suosittelen näitä mikrofoneja kaikille, jotka soittavat rockia, metallia, ja bluesia samantyylisellä kitaralla.
24.07.07
Kuva ja ulkoasu päivitetty.
Jos arvostelette artikkelin, niin antakaa palautetta, että voin kehittää tätä.Kirjoittanut Iron Horse 07.12.2006 | | |