Muusikoiden.net
08.12.2016
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

17.12.2008: Mesa/boogie Rectoverb50-combo


Rectoverb on Rectoperheen pikkujäsen. 50 wattia 6L6-putkilla. Käytössä minulla ollut nyt.. hmm, kaksi vuotta.

Tämä on vanhempaa mallia, eli EL34-vaihto ei onnistu pelkästään nappia nyksäyttämällä, vaan säätäjähemmon pitäisi vaihdella muutamia osia. Mesatyyliin bias-säätöä ei ole, eli ne kerjäävät ostamaan tietynlaisia putkia. Näinhän ei ole pakko tehdä, kun biasoinnin voi hoitaa vastuksia vaihtelemalla. Ja kannattaakin, jotta tulee soundi kohdalleen. Ostaessa kaikki putket oli enemmän tai vähemmän sökönä, soundi oli ponneton ja löysä, ja kone piti saunan kiukaalta kuulostavaa mekkalaa. Putket vaihtoon ja bias kohdalleen, ja homma rupesi toimimaan.

Kanavia on kaksi, molemmissa kaksi moodia. Mastervolumeitakin on kaksi, eli saa soolobuustin ilmoille jalkakytkimestä. Varsin järkevä ominaisuus, ja siihen totuttua kismittää olla ilman.

Puhtaampi puoli pitää sisällään moodit clean ja pushed.

Clean on clean.. Ei kovinkaan twängäävä. Bändin kanssa kuitenkin tuntuu oikein hyvältä ja mukavalta, jopa loistavalta. Hiljempaa soittaessa ei oikein vakuuta. Tonekoontrollit vaikuttaa paljon, varsinkin treble. Jos treble on lujalla, saa lisää gainia, ja muiden nappien vaikutus jää olemattomaksi. Trebleä laskiessa muutkin napit alkaa vaikuttaa. Sama pätee kaikkiin kanaviin ja moodeihin.

Pushed antaa selkeän middlepainotteisen särinän. Treble kovalla gainia riittää ihan tarpeeksi rokkipaukkeeseen stratosoittajallekkin. Tonenappien vaikutus on aika rajallista.

Toisen kanavan moodit, vintage ja modern on isosäröjuttuja. Ilmeisesti kanavien ero syntyy suurimmaksi osin päätteessä, jossa nfb-luuppi kytkeytyy päälle ja pois, vaan enpähän tiedä.

Säröä molemmista löytää yhtä paljon, vintage on tummempi ja pehmeämpi. Kääntöpuolena siis epäselvempi. Modernista irtoaa enemmän yläpäätä ja myös middleä. Moderni myöskin toimii varsin hyvin kitaran volumenappia väännellessä, eli saa ilmoille ihan kivan \"puhtaan\". Eli semmoisen jossa soitellaan hämyistä näppäilyä ja josta sitten täräytetään kertsiin mättövaihde päälle, ja hyvältä kuulostaa. :) Vintage-puoli ei puhdistu ihan yhtä tehokkaasti. Gain-nappia ei pidä ruuvata täysille, koska tuloksena saa fuzzbox-meinikiä. Onhan sekin joskus kivaa.


Ensimmäiset kerrat bändikäytössä oli pettymys. Putket oli antiikkia, kone tuntui suunnilleen hajonneelta näin huonoilla putkilla.

No, putket vaihtoon ja menoksi.

Ihan ekalla soittokerralla uusilla putkillla toiseen pääteputkeen pääsi ilmaa (lasi siis halkesi) -> sulake-poks -> uusi sulake -> yhdellä putkella soittelu kuulosti varsin ponnettomalta. :)

Yritin aluksi hakea semmoista nopeaa chuggachugga-säröä (SymphonyX), eikä semmoinen oikein irronnut. Omaan musakkiin kyllä tuli varsin sopiva rähinä. Myöhemmin vielä parempi, kun älysin vääntää treblen nollaan. (Yritän siis maksimoida middlen määrän.) Chuggachuggaan ratkaisuksi löytyi säröpedaalin heittäminen koneen eteen cleanibuustiksi. Treblenolla-säröillä kone toimii minusta parhaiten, soundi on selkeämpi ja kuuluu parhaiten bändissä, stratolla kuuluu jossain määrin vielä skitaran twängi särinän läpi, which is nice. Muut tonenapit kuin treble on aika laimeita. Kaipaisin middlenapille lisää vaikutusta.

Selkeyden (middlen) hakemisen myötä kokeilin pushed-puolta, jota aluksin syrjin täysin turhana. Ja prkle, siellähän se middle asuu. Säröäkin riittää ihan paukkeeseen asti, varsinkin humbuckereilla.

Kaikilla kanavilla voi kikkailla laittamalla channel volumen täysille. Silloin tulee puhtaassa kanavassa räkäinen kevytruttu, särökanavissa samantyylinen ilmiö kuin kahden säröpedaalin ollessa peräkkäin, eli fuzzbox-shutoff. Eli särö ikäänkuin häviää. Kokeile niin tiedät. Äänipätkissä HiVol-jutut on niitä.


Bändikäytössä tykkään nykyään eniten pushed-säröstä, toisena on moderni treble nollassa. Eli puhdasta ei ole käytössä ollenkaan. Kitaraa vähän pienemmälle modernissa ja menoksi jos sitä tahtoo.

Varsin hirmuinen metallisysteemi syntyi kuin soitti yhtäaikaa tähän ja Studio22:een, joka taasen ei muuta annakkaan kuin middleä ja chuggachuggaa, jotka tästä on vähän hakusessa.

Eilen vaihdoin kajarin testimielessä Vintage30:een, ja tuntuisi makuuhuonesoittelun perusteella että kirkkautta ja middleä tuli lisää. Eli sopii minulle. Kattoo ny miten se toimii bändivoluumilla.

Sitten hirmukasa äänipätkiä eri moodeista:
http://koti.mbnet.fi/~fisq/mp3/kitarademot/SingleRecto/

Eli nuo skitarasurinapaska-jutut. Tiedostonimi kertoo mikä ääni siellä möykkää.


Edit:

Tuntus tuo toimivan tälläkin kajarilla.

Kirjoittanut askomiko 30.03.2003

            635×476  -  51 kt.


Arvostelu

4,34,34,34,34,3    (15 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

zmb: Tere! Olipas hyvä arvostelu! Jos joudat ja viitsit niin tee lisää arviointeja, noita on todella ilo lukea!
Distortion: Oli hyvä arvostelu, antoi hyvän kuvan laitteesta. Lisää tämmöisiä!
J2280: Erittäin asiallinen arvostelu, hyvin selitetty kuinka soundia saa ruuvailtua. Saakeli, näppäsin arvosteluksi vahingossa 2 tähteä kun piti 5 antaa, sori!
Mysiini: Eikös tossa alunperin ole V30.n ämyrinä? Mullakin on mielestäni tuo vanhempi malli,mut siinä on ihan orggis V30. Loistopeli eniwei.
askomiko: Ei, tässä oli tuo Mesa Black Shadow 90 jotakin.

Yhteensä 5 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Laitearviot

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti