29.08.2006: Jermainen debyyttipitkäsoitto Knives Out
Kirjoittanut Exhausted – 29.08.2006
Soitan kitaraa yhtyeessä nimeltä Jermaine, ja debyyttialbumimme Knives Out tulee ulos viikon päästä, 6.9. Aluksi kuitenkin palataan aivan alkuun.
Levyn tekemisestähän päätettiin joskus vuoden 2005 lopulla, kun yhteistyö Indie Jones-lafkan kanssa sujui hyvin Metro Sky-sinkun merkeissä. Uusia kappaleitakin oli jo mukava nippu valmiina. Tammikuussa 2006 sitten tehtiin seitsemän kappaleen esituotantodemo, jolla olivat levyn kappaleista The Snipers, Tangles, More Than Meets the Eye, No Harm Done, Silhouettes, Draw the Line, sekä b-puoleksi päätynyt Powder Dry. Tuossa vaiheessa kappaleiden piti olla jo suhteellisen loppuun saakka hiottuja, mutta toisinhan siinä kävi.
Studiosessiot alkoivat huhtikuun alussa rumpalin päästyä armeijasta. Rummut äänitettiin Finlaysonin vanhalla Trikootehtaalla Juha Jokisen studiossa kolmessa päivässä tuottaja Antto Tuomaisen valvovien korvien alla.
Loput instrumentit oli tarkoitus äänittää Pirkkalassa nuorisotalolla oman läppärin kanssa, sillä muut soittimet eivät vaadi niin hyvää tilasaundia. Ja kyseisellä nuorisotalolla on kuitenkin studiovalmius - äänieristetty huone ja tarkkaamo miksereineen.
Tässä vaiheessa sinkkubiisit oli jo päätetty, ja ne piti äänittää aluksi loppuun. Tähän kului noin kolme päivää. Kappaleet miksattiin Blueroom-studiolla edelleen parissa päivässä. Masterointia yritettiin aluksi Cosmic-studiolla, mutta jälki oli niin kamalaa, että lopulta sekin tehtiin itse. Sinkku julkaistiin lopulta jopa ajallaan!
Kappaleiden sovituksia säädettiin studiossa vielä moneen otteeseen. Joitain kitarajuttuja piti muuttaa niin, että ne kuulostivat vireisiltä, koska jotkut soinnut olivat mahdottomia kitaran intonaatiolle. Silti joitain osuuksia soitettiin sointu kerrallaan. Ennen tällaisia ongelmia ei huomattu mallintavien läpi soitettaessa kovalla säröllä. Nyt kun alla oli tiukka putkisaundi kohtuullisella säröllä, ei voinutkaan enää soittaa epävireisesti. Kitaraa sai kyllä virittää moneen otteeseen. Jossain vaiheessa valitsin kitaran biisiin aina sen mukaan, mikä pysyi parhaiten vireessä osuuteen nähden.
Toukokuun aikana oli tarkoitus saada loput raidoista äänitettyä, mutta toisin kävi. Toukokuun kääntyessä kohti loppua jopa kitaroita vielä puuttui. Lauluäänityksissä en ehtinyt olla lainkaan mukana työkiireiden vuoksi, joten niiden etenemisestä minulla ei ole tietoa, mutta sen tiedän, että monet laulumelodioista muuttuivat - useimmiten parempaan suuntaan - ja levyllä on joitain todella komeita stemmalauluja. Viimeisiä silauksia tehtiin 6.6., jolloin muun muassa levyn pakollinen slovari Through the Light sai komeat Hammond- ja Rhodes-osuutensa. Koskettimien soitto jakautui tasan itseni ja tuottaja-Anton kanssa.
Antto miksasi levyn kesäkuun aikana Blueroomilla. Kävimme aina välillä sanomassa sanottavamme, ja välillä raakamiksauksia kuunneltiin kotona. Koko homma sujui sinänsä kivuttomasti, vaikka Antto saikin välillä harmaita hiuksia. Saundeista tuli odotettua paremmat.
Masteroinnin hoiti Svante Forsbäck Chartmakersilla 14.7. Ensimmäinen masteri oli muuten onnistunut, mutta parin biisin pumppaamista ei huomattu hifi-kuuntelussa. Svante teki korjaukset tilaustemme mukaan, mutta tässä vaiheessa aikataulu alkoi jo tosissaan kiristyä. Masterointi oli kyllä hyvältä kuulostavaa, mutta ehkä kuitenkin hieman ylihinnoiteltua.
Levyn kansitaiteen oli tehnyt jälleen kerran ansiokkaasti basistimme Tuomas, yhteistyössä parin ystävän kanssa. Komeaan digipack-pakettiin oli saatu persoonallisen näköistä grafiikkaa ja hyvät värit. CD-trayhyn suunniteltiin livekuvakollaasia, mutta sen tekemistä aloittaessa tajuttiin että yksi seepiasävyinen kuva toimii paljon paremmin, etenkin kun sitä varten oli niin loistava otos käytettävissä.
Kannet valmistuivat jo jonkin verran myöhässä, mutta julkaisupäivään vielä ehdittäisiin. Ylimääräisiä sydämenpysähdyksiä aiheutti painofirmasta tullut viesti, jonka mukaan kansien resoluutio ja koko olivat vääristyneet väriformaattien muutoksessa. Tässä vaiheessahan tietysti kansitaiteilijan tietokoneen kovalevy oli hajonnut, mutta onneksi kansitiedostot olivat CD:llä tallessa. Ei kun tekemään formaattikäännöstä uudestaan.
Tätä kirjoittaessa levyn pitäisi tulla painosta näinä päivänä, mutta en voi uskoa että homma onnistuu ennenkö pidän levyä käsissäni ja CD on soittimessa, ja kaikki on kuten pitääkin.
Jos jotain olen oppinut, niin ainakin sen, että aikataulut venyvät aina. Ei voi uskoa miten suuri prosessi pitkäsoiton tekeminen voi olla. En enää ihmettele, miksi suuret bändit "panttaavat" levyään, joka on valmis kuukausia ennen julkaisupäivää. Koskaan ei voi olla liikaa aikaa.
Ajattelin kirjoitella vielä ajatuksiani levyn biiseistä, vaikka omasta musiikista veistely saattaa tuntua vähän omahyväiseltä. Itse kuitenkin tykkään aina lukea haastatteluja joissa artistit paneutuvat omaan materiaaliinsa biisi biisiltä. .
1. Tangles
Tangles on ehkä levyn vauhdikkain biisi, joka sijoittui levyn alkuun, koska onnistui niin hyvin studiossa. Yksi Peten parhaita laulutulkintoja koskaan. Tämä biisi sai alkunsa suhteellisen varhain, jo vuoden 2005 alkupuolella, kun treeniksellä olivat vasta Metro Skyn ja Penny Arcaden rungot. Keksin tuon kitaraleadin ja sen alle tulevan riffin, mutten oikein mitään jatkoa. Pikaisen treenisjammailun jälkeen kertsi tuli kuin itsestään, mutta jostain syystä hylättiin ja tilalle tuli pari kolme kertsiehdotusta jotka eivät oikein johtaneet mihinkään. Eivät ainakaan kunnolliseen c-osaan. Niitäkin kokeiltiin montaa erilaista, kuin myös rakenteita. Esituotantodemolla kitaraleadi tulee vain alussa, ja lopussa mennään ihan kokonaan uuteen osaan eikä tulla enää takaisin.
2. The Snipers
The Snipers päätyi ensimmäiseksi singleksi varmaan siksi, että se saatiin uusista biiseistä ensimmäisenä valmiiksi - ja oli siksi vahvan tuntuinen ja hyvin sisäistetty - ja hyvä singlevalinta se olikin. Biisi miksattiin uudestaan levyä varten, ja toki parempi masterointikin vaikuttaa asiaan. Silti suurin ongelma biisin saundeissa oli ehkä liian tukkoon tehty sovitus. Kokoajan tapahtuu kaikkea. Levyn eniten selkeästi keskitempoinen biisi - ei hidas eikä nopea. Sisältää monia hienoja hetkiä. Äänitettiin ensimmäisenä ja suhteellisen kivuttomasti.
3. More Than Meets The Eye
Jostain syystä en kamalasti pidä tästä kappaleesta, vaikka äänittäminenkin sujui kivuttomasti. Biisi säilyi instrumentaaliosuuksiltaan lähes muuttumattomana esituotantodemolta lopulliseen versioonsa. Laulut sen sijaan muuttuivat aika paljonkin. Kertosäkeessä on riemastuttava Iron Maiden-laina :)
4. Boston Massacre
Levyä varten äänitettiin kaikilta edellisiltä julkaisuilta avausraidat uudestaan. Näistä Metro Sky ei oikein onnistunut, joten se jäi pois. Boston Massacre on levyllä pitkälti sellaisena miksi se on muovautunut livesoitossa. Ainakin nyt luulisi saavan selvää riffeistä, kun saundit ovat vähän selkeämmät, ja soitetaan vireessä ja tarkasti.
5. No Harm Done
Ehkä levyn eniten jenkkiostariemo-osaston biisi, ja tietysti minun riffeihin perustuva. Tämä ei kai muuttunut esituotantodemolta muuten kuin parin lyriikan verran, vaikka kertsiä ruuvailtiin treeniksellä pitkään, kun mikään ei tuntunut toimivan. Lopulta jälleen palattiin lähtöruutuun. Lopun kitarasoolo äänitettiin lähes cleanilla saundilla, ja pakko sanoa että se oli juuri oikea ratkaisu. Tuplattu phaserikin pyörii siinä mukavan pehmeästi.
6. Through The Light
Tanglesin ohella levyn ehdoton kohokohta. Pakollinen balladi, mutta juuri Jermainen tavalla tehty. Kertsin koskettimet ja akustiset kitarat olivat jo ihanan toimivia, mutta viimeinen piste iin päälle oli toisen säkeistön Eaglesilta ripattu Rhodes-osuus. Säkeistöissä oleva mattosaundi on muuten kitaralla tehty. Outroon piti tulla tavanomainen oktaavisoolo, mutta lopulta Antto painosti keksimään jotain kevyempää. Yön tunteina sävelletty cleani soolo onnistui sinänsä hyvin, vaikka saisi jatkua vaikka pari kertaa pidempään.
7. Silhouettes
Silhouettes oli myös ensimmäisten valmistuneiden biisien joukossa, ja oli vahvana ehdokkaana avausraidaksi tai sinkuksi. Aika yksinkertainen jyräys, joka lähti RHCP:ltä kuulostavasta riffistä ja päätyi johonkin lähemmäs Disco Ensembleä. Kitarasooloon haettiin härski futsisaundi, tuplattiin se synalla ja lisättiin stemmat lopun turnaroundiin. Antto oli aika ylpeä tästä lopputuloksesta.
8. Quicksand
Tavallaan levyn vaikein biisi. Sai työnimensä "Amerikanskaala" duuri- ja molliskaalan yhdistelystä. Etenkin Antto ja Pete saivat harmaita hiuksia laulujen sovitteluista. Tämä on varmaan levyn ainoa biisi jossa kertsi ja säkeistö on eri säveltäjän kynästä. Tuomaksella oli tuo kertsi ja minulla säkeistö joten päätettiin lyödä viisaat päämme yhteen. Tämä on myös mielestäni levyn miehekkäimpiä biisejä, vähän sellaista autoilurokkihenkeä.
9. Draw the Line
Työnimellä "Inhottava poppi" kulkenut rallattelu, jonka kanssa oltiin montaa mieltä. Lopputulos onnistui kuitenkin hienosti. Akustisen kitaran ja Rhodesin voimalla mennään jälleen. Tuo mukavaa vaihtelua levyn äänimaisemaan. Harmittaa vain ettei lehmänkello-osuus toiminut sittenkään :)
10. Goodbye Sign
Goodbye Sign äänitettiin myös uudestaan. En oikein ollut missään vaiheessa tyytyväinen tähän uusintaversioon. Jotenkin tuntuu että potku puuttuu, vaikka saundit ovat kyllä kohdallaan. En ole tyytyväinen omaan suoritukseeni. Juuri ennen tämän biisin äänityksiä käytiin koko sessioiden suurin riita, ja jotenkin ne huonot fiilikset varjostavat vieläkin suhtautumista uuteen versioon. Lisäksi jouduin yksinkertaistamaan monia tuttuja osuuksia, koska äänityspäivä oli huono. En myöskään pidä uusituista lauluosuuksista kamalasti. Tosin tämäkin voi johtua vain siitä että olen tottunut edelliseen.
11. Come Undone
Levyn päättää ehkä kaikkein yltiöpositiivisin biisi. Ei sillä, että c-osassa on pinchin jälkeen stemmakitarat, mutta sitten tehdään vielä loppukertsiin oppikirjamainen euroviisumodulaatio. Voiko levyä lopettaa parempiin tunnelmiin? Tämän biisin kanssa tuli ongelmia masteroinnissa hyvin täyden sovituksen vuoksi. Korjausten jälkeen biisi pumppaa vieläkin hieman, mutta toisaalta sekin on lopulta asian huomaaville hyvää camp-viihdettä biisin yleisfiiliksen huomioon ottaen :)
Toivottavasti levy tulee onnistuneesti ulos, ja ihmiset pitävät siitä. Muutamaa kappaletta voi jo ennakkokuunnella osoitteessa www.myspace.com/jermainerocks .
