Muusikoiden.net
19.03.2024
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

26.06.2006: GENZ-BENZ Shenadoah Pro akustisen kitara...


Hankin tämän vahvistimen melkein "heräteostoksena": olin jo pitkään ajatellut, että joskus pitäisi hankkia vahvistin, joka soveltuisi akustisen kitaran kanssa pikkukeikalle ja joka voisi samalla toimia myös laulun vahvistimena. Taannoin DLX-musiikissa käydessäni sanoin myyjälle, että tällaista voisin joskus harkita, jos sellainen tulee markkinoille. Hovihankkijani Ile vie minut takahuoneeseen ja sanoi että kokeile tätä, on tullut juuri ja saattaisi sopia. Puolen tunnin kokeilun jälkeen olin myyty ja kahden tunnin tinkimisen ;-) jälkeen kannoin laitteen autoon.

Olen käyttänyt parin kuukauden ajan otsikossa mainittua akustisen kitaran vahvistinta. Treenauksen lisäksi se on ollut yhdellä keikalla. Käytön perusteella -- nyt ensi-innostuksen jo laannuttua -- on aika näpytellä käyttökokemuksia myös muiden tietoon.

PERUSOMINAISUUDET

Kyseessä on akustiselle kitaralle suunniteltu vahvistin, jossa tehoja on reilusti: 200 wattia. Laite on normaalia kitarakomboa hieman kapeampi ja syvempi. Kombossa on 12 tuuman kaiutin ja sen lisäksi tweeter korkeille äänille. Laitteessa on kaksi kanavaa, joissa molemmissa on kaksi sisääntuloa, plugi kitaralle ja phantom-virtainen XLR mikrofonia varten. Molemmilla kanavilla on käytössään sekä putkietuaste että FET- (transistori)pohjainen etuaste, joiden suhteen voi vapaasti miksata. Tämän lisäksi laitteessa on -- jälleen molemmille kanaville erikseen -- efektiyksikkö, jossa on perusefektit kaiuista phaseriin. takapaneelissa on myös ulkoisten efektien send ja return, aux input sekä outputit kahdelle lisäkaiuttimelle.

Laitteen käyttö on suoraviivaista ja kaikesta selviää ilman manuaalia. Tosin pari juttua tuli manuaalin kautta hieman selvemmäksi (myönnän siis lukeneeni sen, kaikki 8 sivua): parametrisen EQ:n säätöihin sai manuaalista hyviä vinkkejä, jotta varsinkin piezo-mikkien keskialueen kovuutta saa pois; toisaalta kahden etuasteen sekoituksen mahdollisuudet tulivat manuaalin kautta paremmin esiin.

Vahvistin on noin 20 kilon painoinen. Sen pohjassa on toinen kahva, jota voi käyttää myös kallistajana, jolloin soundin saa suunnattua hieman lattialta ylöspäin. Se on muuten kummma juttu, että 20 kiloa kaupassa kokeiltuna tuntuu paljon kevyemmältä kuin 20 kiloa roudattuna keikkapaikan toiseen kerrokseen.

ERIKOISPIIRTEET

Laitteessa on muutama todella erinomainen ominaisuus. Ensinnäkin kahden etuasteen joustava käyttö sallii soundien muokkaamisen todella joustavasti. FET-pohjaisella etuasteella saa hyvin selkeän ja kirkkaan soundin, jossa akustisen kitaran heleys pääsee oikeuksiinsa. Putkietusella puolestaan saa soundiin mureutta ja bodya. tätä jälkimmäistä voi jopa gainilla ajaa pienelle särölle, jolloin bluesit ja kevyet rock-kuviot tulevat hoidettua täysin pistein.

Toinen laitteen vahvuus on efektiprosessori. Siitä voi molemmille kanaville valita erikseen oman efektin ja sen vahvuuden. Efektejä on 15, kahdeksan niistä kaiulle (reverb), kaksi delaytä, pari chorusta, flanger, auto-wah ja rotary speaker. Efektit perustuvat Alesiksen elektroniikkaan ja ovat laadultaan hyviä.

Kolmas erinomaisuuden lähde on se, että laitteeseen saa kiinni myös laulumikin. Tällekin on siis tarjolla pahntom virtaa ja etuasteet ja efektit.

Neljäs "killer-feature" on laitteen tweeter. Normaalikäytössä se sopii akustisen soundin yläpäään toistoon ja akustisen kitaran heleys tuleekin laitteesta ulos paremmin kuin mistään muusta kuulemastani sähköisestä vermeestä. Tuon tweeterin saa kuitenkin kytkettyä joko pois tai kuuden Db:n vaimennukseen. Näillä saa esim jazziin, bluesiin tai muuhun komppiin kitaran ääntä muutettua sähköisempään ja tummempaan suuntaan. Erinomainen ominaisuus, sillä näin laite sopii hyviin moneen tilanteeseen.

Laite on tarkoitettu ensisijaisesti live-käyttöön ja sen tehopotentiaalista kertoo se, että siinä on tuuletin vahvistimen jäähdyttämistä varten. Mutta tässäkin on suunnittelija ollut ylitöissä: tuulettimen saa kytkettyä pois esim. studiokäyttöä varten.

SOUNDI

Vahvistimen tärkein piirre on tietysti sen soundi. Olen soittanut vahvistinta lähinnä Taylorin T5 -kitaralla, mutta myös 12-kielisellä Takaminellä sekä Martin SPD-16T:lla, johon on kitarapajalla jälkiasennettu piezo-mikki.

Soundien osalta ensimmäinen positiivinen yllätys olikin juuri tuon Martinin soundi. Martinin on akustiselta soundiltaan loistava, mutta en ole koskaan ollut tyytyväinen tuon piezo-mikin soundiin. PA:sta olen ajanut sen Yamahan AG Stompin kautta ja silloin saanut pois tuon piezomaisen kovuuden soundista ja olen "sietänyt" tulosta kohtalaisen hyvin. Shenadoah yllätti tässä, sillä esivahvistimien ja EQ:n avullla sain soundin paremmaksi kuion aiemmilla kikkailuilla. Nyt soundi on jo hyvä.

Taylorin T5 oli kuitenkin vielä parempi pari Shenadoahille. Taylorin mikitys on erinomainen ja sen kanssa piezomaisuudesta ei tarvitse olla huolissaan edes perus-PA:n kanssa. Shenadoahin kanssa soundi elää loistavasti. Kun Taylorista valitsee akustisen kitaran soundiin tarkoitetun mikkisetin käyttöön ja Shanadoahista tweeterin päälle ja FET-kanavan käyttöön, heleyttä ja kirkkautta saa esiin riittävästi. Tasapainoisuus soundiin on sekä kitaran että vahvistimen säädöillä helposti hoidettavissa, sillä myös alapään tukevuutta on käytössä.

Taylorin muut mikkivalinnat toimivat myös vahvistimen kanssa. Taylorista saa hieman strato/telemäistä soundia ja jazz-kitaran (ajattele Gibson 335) soundia. Näihin vahvistin sopeutuu hyvin pienentämällä tai poistamalla tweeterin ja ottamalla putkivahvistimen sopivasti mukaan ketjuun.

Myös laulun soundi on laitteessa hyvä. Sekä efektit että esivahvistin muokkaavat soundia tuskin huomattavasti mutta mukavan suuntaan. Tässä tosin joudun arvioimaan vain vaikutusta omaan ääneeni, sillä en ole vielä muita äänihuulia laitteen läpi laulattanut.

ONGELMIA TAI PUUTTEITA ?

Laitteessa on pari pientä puutetta, joiden olisin toivonut olevan ja suunnittelijoiden hanskassa, kun lähes kaikki muu on jo huomioitu. Efektien nappulat ja tekstit ovat luvattoman pieniä. Niiden näkyminen keikkaolosuhteissa on toivotonta ilman otsalamppua ja suurennuslasia.

Toinen puute on tweeterin kytkin: se on laitteen takaosassa ja vaikka sinne oppii nopeasti kurkottamaan kädellä, normaalin muusikon muisti vaatii vuosien harjaantumisen sille, mikä kytkimen kolmesta asennosta oli mikin. Toki sen kuulee kokeilemalla, mutta sen kokeilun soundeja ei yleisö ole tullut kuuntelemaan. Veikkaampa, että jokunen muusikko keikahtaa kesken keikan lavan taakse kuperkeikkaa kun yrittää kurkottaa lukemaan kytkimen asentoja -- se tarpeelliseksi todettu otsalamppu siinä vähintään särkyy.

Toisena vahvistimena olen käyttänyt Line 6 Vettaa. Sen käytön perusteella kaipaisin Shenadoahiin myös presettejä ja muistipankkeja, jotta kesken keikan ja soiton ei tarvitse nuppeja väännellä tai yrittää muistella miten soundeja tulisi muuttaa. No, tämä menee jo toivelistan puolelle.

SUMMA SUMMARUM

Täytyy lopuksi kylmästi todeta, että nyt on akustisessa vahvistuksessa astuttu uudelle tasolle. Laite on monipuolinen ja soittajan tarpeista tehty kokonaisuus. Se kuulostaa hyvältä, toimii hyvin monenlaisissa tilanteissa ja siiitä riittää potkua pieneen ja suureen tilaan. Mielestäni tässä on harvinaisen paljon vastinetta vahvistimesta maksettaville euroille.

Vahvistin maksaa DLX:ssä 1390 euroa (ovh), mutta tinkiä varmaan kannattaa.

Kirjoittanut Dr.Groove 26.06.2006

            794×600  -  140 kt.


Arvostelu

4,04,04,04,04,0    (1 arvostelija)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

joukov: Erinomainen arvostelu Guitar Playerin toimituksenkin käyttämästä vahvistimesta.

Yhteensä 1 kommentti. Lisää kommentti!

Artikkelit: Laitearviot

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle