Muusikoiden.net
02.12.2016
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

24.11.2005: Bassonrakentamista harkitseville tärkeää...


Kyseessä on siis tekemäni suomennos v.1997 heinäkuun Bass playerin artikkelista "Secrets Of Tone". Kirjoittajan ääni on Michael Tobias, joka siis tekee Tobiaksen bassoja.

SOUNDIN LÖYTÖRETKI

20 viime vuoden ajan, monet soittajat ja soittimenrakentajat, ovat olleet syventyneenä musiikillisesti vastaavan Pyhän Maljan etsintään. Maali tässä tapauksessa ei ole fyysinen objekti vaan soundi, jota voitaisiin kutsua ”äärimmäiseksi soundiksi.” On monia tapoja lähestyä tätä löytöretkeä. On monia polkuja, jotka johtavat soundin muodostumiseen.

Jokaiselle meistä polku on erilainen. On monia hienouksia ja vivahteita, jotka luonnehtivat yhden soittajan soundia, mutta ovat hyvin erilaisia(tai puuttuvat) toisen soundissa, vieläpä vaikka molemmat käyttävät samoja laitteita. Kuten lumihiutaleet, meitä ei ole kahta samanlaista. Meillä ei ole samoja korvia, samoja sormia, tai samoja lihaksia käsissämme ja käsivarsissamme. Ja emme myöskään ehkä ole samaa mieltä siitä, mikä muodostaa hyvän soundin?

Polku, jonka olen valinnut, soittimenrakentajana, perustuu aikaisempaan kiinnostukseeni akustisista soittimista. Kun aloitin rakentamaan kitaroita, olin ällistynyt erilaisten puiden äänilaaduista. Yksi tapa jolla soittimenrakentajat tarkistavat tämän on ”napautus äänet,” joita käytetään kokeiltaessa eri puiden kajahtelu laatuja. (Tarkempaan vertailuun on parasta käyttää samankokoisia näytepaloja.) Napautus äänet muodostetaan ottamalla puunpala lujaan otteeseen, mutta niin vähällä kosketuspinnalla kuin mahdollista, ja sitten iskemällä puuta terävästi. Voit käyttää sormenpäätä, rystystä, tai jotakin muuta. Pianon vasara on kaikkein neutraalein, koska kaksinkertaistunut tunne ei lisää yhtään väriä napautus ääniin, sallien sinun kuulla enemmän luonnollisen äänen.

Tapasin ostaa akustisen kitaran selkäpuolia, päällyspuolia ja sivuja, jotka oli karkeasti sahattu suunnilleen saman kokoisiksi. Naputellessani paloja, huomasin että samoilla lajikkeilla oli eroja palasta palaan. Palat, jotka oli katkaistu tai halkaistu(pituus suuntaisesti) samasta tukista omasivat samanlaisen, mutta ei täysin identtisen, luonteenlaadun.

Huomasin, että jäykemmät puut tuottivat kirkas soundisempia kitaroita. Soittimet, joissa oli paksut päällyspuolet ja raskaat tukipuut, olivat tummasävyisempiä ja vähemmän kaikuvia. Mahonki- ja vaahteratakaosat ja -sivut tuottivat kitaroita jotka olivat kirkkaampia ja joskus pehmeämpiä kuin ne jotka oli tehty ruusupuusta, pähkinäpuusta tai koasta. Niillä ei kuitenkaan kaikesta huolimatta ollut lämmintä ja rikasta bassokaikua, jota on tummemmissa puissa. Tutkiakseni pitemmälle, yhdessä pisteessä rakensin erän kitaroita, jotka olivat pohjimmiltaan samanlaisia yhtä komponenttia lukuun ottamatta. Näin pystyin tarkastelemaan jokaisen eri version erilaisuutta.

Jos tämä ei näytä liittyvän sähköbassoihin, niin otetaanpa huomioon, että sähköbasso on ensinnä ja ennen kaikkea akustinen soitin. Jos vahvistat a 2x4, se kuulostaa kuin vahvistetulta 2x4:ltä. Se ei itsessään ole paha asia, mutta se ei ehkä ole sitä mitä tarvitset homman hoitamiseksi. Tarvitset soittimen, joka kuulostaa hyvältä akustisesti. Jos basso kuulostaa hyvältä ilman vahvistinta, niin se yleensä kuulostaa sitä myös vahvistimen kanssa.(joissakin tapauksissa ei ole näin, koska monet muut tekijät ovat myös osana, kuten kielet, mikrofonit, elektroniikka, vahvistinlaitteisto, soittopaikka ja soittaja.)

PUUN OSATEKIJÄT

Puun äänensävy käsittää monta osatekijää ja se voidaan analysoida ja kuvata monin eri tavoin. Yritän tässä artikkelissa tehdä sen ei-tieteellisin käsittein, koska se on tärkeää soittajille.

Yksi tapa selittää erilaisia äänensävy laatuja erityyppisissä puissa on jakaa ne kovuusasteisiin. Yksinkertaisesti sanottuna: kovissa puissa on kirkkaampi, selvempi, artikuloidumpi ja nopeaa attackkia edistävämpi soundi, kuin pehmeissä puissa. Jos basso on tehty kokonaan kovista puista, niin kuulet olennaisena enimmäkseen äänen attackin. Pehmeät puut ovat paljon herkempiä. Ne sallivat yläsävelten levenemisen äänen ottamisen jälkeen. Yhdistämällä kovaa ja pehmeää puuta, rakentaja voi hyötyä molemmista laaduista. Tietenkin vain jos resepti on oikea.

Toinen, vaikka vieläkin yksinkertaisempi, tapa lajitella puita on väri: kevyet puut ovat yleisesti vaaleampia kuin tummat puut. Kuulostaako typerältä? Otetaanpa esimerkkejä. Vaaleat puut niin kuin vaahtera, leppä, saarnia ja poppeli, ovat kaikki kirkkaammalta kuulostavia, kuin tummat puut kuten saksanpähkinä, koa, seeprapuu ja ruusupuu.

Kolmas tekijä äänensävyssä on paino/tiheys. Kevyt puu on kirkkaampi kuin raskas puu. Täydellinen esimerkki on suosaarni. Kevyemmät palat tätä suosaarnia omaavat pehmeän diskanttisen reaktion ja iskevän keskitaajuuden, mutta jos puu on liian kevyttä, niin matalat äänet ovat heikkoja. Raskaammista paloista puuttuu taas diskantti ja se mukava keskitaajuus, mutta ne omaavat täydemmän, pyöreämmän alapään äänimaailman.

Puun palan äänensävy on yhdistelmä näistä osatekijöistä. Esimerkiksi: Bubinga on äärimmäisen kovaa puuta, jopa kovempaa kuin itäinen-kivileppä. Sillä ei ole kirkkaampaa äänensävyä kuin vaahteralla, vaikkakin se on paljon raskaampi. Bubinga ja muut kovapuut kuten ruusupuu ja goncalo alves sisältävät suuren määrän öljyä, vahaa tai pihkaa. Tällä on taipumusta tummentaa niiden äänensävyä, vaikkakin ne ovat kovia.

LAMINOINTI
(puiden päällekkäin/vierekkäin asettelu)

Tekisimmekö ”hippivoileipä”menetelmällä bassoja eksoottisista vanereista? Jos tekisimme, niin mikä muu olisi tarkoitus kuin esteettisyys? Laminointi erilaisista puista voi varmasti tehdä soittimen kauniimmaksi, mutta on myös mahdollista ylityöstää se. Liian monta palaa tarkoittaa liian monta liimaväliä, ja liimalla ei ole ihailtavia värähtely ominaisuuksia!

Huolellisesti yhdistämällä puita on mahdollista keskittyä erityiseen äänensävyyn. Erilaiset rakenteet johtavat erilaisiin tuloksiin. Vaahtera kaula, jossa on vaahtera otelauta, on yleisesti kirkkaampi kuin vaahtera kaula jossa on ruusupuu otelauta. Jos laitat runkoa tehdessä kovan päällyspuolen pehmeälle pohjalle niin voit saada alapään äänistä selvempiä ja artikuloidumpia, mutta silti säilyttää ihailtavat laadut pehmeästä puusta korkeisiin ääniin ja keskiäänille.

Laminoidulla kaulalla on enemmän rakenteellista tasapainoa, jos se on tehty kunnollisesti. Se onnistuu yhdistämällä oikein puun juovat, kosteussisällön ja kokoamisen (oikein latominen). Laminointi myös muuttaa kaulan laatu seikkaa. Se tarkoittaa että: Jokaisella puulla on kajahteleva huippu. Kun laminoit erilaisia paloja, niin luot moninkertaisia kajahtelevia huippuja eri taajuuksilla. Laminoidulla palalla tulisi olla näiden kajahdusten keskiarvo huippuna, ja(ainakin teoriassa) tämä laadullisen keskiarvon tulisi tehdä kaula vähemmän alttiiksi yhden huipulle, ja täten reagoimaan tasaisemmin ääniin.

Laminointi luo vuorovaikutuksen palojen välillä, ja se yleisesti tekee kaulan jäykemmäksi. Suurempi jäykkyys nostaa kajahtelu taajuutta toivottavasti pisteeseen, jossa huiput eivät vastaa nuotteja/ääniä kaulalla, täten vähentäen kuolleita pisteitä.

KAULALÄPIRUNGON vs. PULTTIKIINNITYS

Kaulaläpirungon bassot reagoivat eri tavalla kuin pulttikiinnitys bassot. Kaulaläpirungoissa on enemmän värähtelyä ja korkeampi perustan sisältö nuoteissa/äänissä, varsinkin alapäässä. Tätä voidaan säätää käyttämällä eri runkopuita. Kevyemmät puut esimerkiksi vähentävät painotusta alapäässä. Pulttikiinnitykset näyttävät vähentävän tätä perustaa alapäässä, erityisesti matalaa B:tä 5-kielisessä.(Uskon mekaanisen kaulan yhdistäjän edistävän tätä) Tämä pulttikiinnityksen ominaispiirre on usein käsitetty ”tiukemmaksi” soundiksi, johtuen ihmiskorvan tekemästä huijauksesta.

Korvalla(tai tarkemmin aivoilla) on kyky ”täyttää” kadoksissa olevat osaset äänikirjosta. Ilman todellista perustaa äänen pehmentymiselle, korva pystyy päättelemään perustan äänen yläosista. Puhelimessa on tämä periaate toiminnassa: kun puhut puhelimeen niin mekanismi(joka on tosiasiassa miniatyyri basso vahvistin) ei pysty välittämään perustaa, etenkin jos olet mies jolla on jotakuinkin syvä ääni. Kuitenkin henkilö toisessa päässä kuulee sen hyvin.

SEKOITEMATERIAALIT

Korkealaatuinen kunnolla kuivunut puu on tulossa harvinaiseksi. Jotkut lähteet ovat kadonneet kokonaan ja sademetsien raiskaaminen on nostanut, ei vain hintoja vaan monien ihmisten tietoisuutta ympäri maailmaa. Joten monet rakentajat ostavat puuta tuottajilta, jotka korjaavat sadon rajoitetusti tai kierrättävät puuta aikaisemmin muuhun tarkoitukseen käytetystä.

Toiset rakentajat ovat ottaneet huipputeknologisen lähestymistavan materiaaleihin. Grafiitti ja sekoitemateriaalit ovat tehneet suuren vaikutuksen musiikkialaan viimeaikoina(1997). Käytettäessä kevyenä ja superjäykkänä vahvikkeena tai kokonaisina soittimina, nämä uudet materiaalit ovat tekemässä aikamoista vaikutelmaa. Ne tarjoavat lisääntynyttä värähtelyä(kiitoksena suuremmalle jäykkyydelle) ja enemmän tasapainoa(johtuen vähemmästä alttiudesta ilmakehän olosuhteille).

Jos ne ovat niin ylivoimaisia, mikseivät kaikki käytä niitä? (olen varma, että ihmiset jotka myyvät kuitua ja hartsia haluaisivat tietää myös!) Sanotaan että mielipiteet olisivat kuin napoja: jokaisella on sellainen ja kaikki ovat erilaisia. Eivät kaikki halua käyttää samoja materiaaleja. Ja soittimenrakentajien eri valinnat tarjoavat monia eri soundeja soittajille. Erilaisuus on hyväksi, vai mitä?

MUUT OSATEKIJÄT

Ottamatta huomioon puuta ja sen yhdistelmiä, on myös paljon muitakin alueita jotka vaikuttavat soittimen soundiin, kuten metalliosat ja viimeistely. Mikrofonit ja elektroniikka ovat myös hyvin tärkeitä. Niin tärkeitä, että tarvittaisiin toinen artikkeli, koska tämä ensimmäinen vain koskettaa tärkeitä paikkoja.

On monia tapoja lähestyä basson laitteiston(hardware=talla+virityskoneisto+satula) rakentamista ja siihen on käytössä monia eri materiaaleja. Talla voidaan tehdä messingistä, alumiinista, teräksestä tai yhdistelmästä. Ja jokaisella näistä materiaaleista on oma vaikutuksensa soundiin. Tallan massa myös vaikuttaa äänen jatkuvuuteen ja attackkiin. Yleisesti, messinkiä pidetään suosittavana äänen jatkuvuuteen, kun taas teräs ja alumiini ovat kirkas soundisempia. Tärkeimpiä seikkoja Tallan rakenteessa on:
(1) hyvä kontakti eri osien välillä
(2) hyvin määritelty ”todistus kohta” kielelle (ehkä kieliura)
(3) riittävä tallapalan liike sallimaan kunnollinen sävelkulku

Kirous kitaran tekijöiden olemassaololle on viimeistely/lakkaus. Tämä näyttelee tärkeätä osaa määriteltäessä soittimen soundia. Uskon kompromissiin viimeistelyä valittaessa: sinun täytyy tasapainoilla soittimen suojauksen ja soundia vaimentavan vaikutuksen välillä. Viimeistely, joka on liian tiheä vaimentaa soittimen kajahtelun; liian ohut taas ei suojaa tarpeeksi.

Nykyaikainen materiaaliteknologia tarjoaa lakkoja/maaleja, jotka tarjoavat hyvän suojauksen rock & roll hieltä, vaikka viimeistelyä on sovellettu hyvin ohuina kerroksina. Niin kauan, kuin lisääminen ei ole liian paksua, lopputulos voi olla loistava. On myös uusia sekoituksia, tung öljyjä ja uretaania, jotka tarjoavat perinteisen ulkonäön ja tunteen käsin kiillotetusta viimeistelystä suuremmalla vastustuskyvyllä kosteudelle ja ihoöljyille. Ne eivät kuitenkaan tarjoa paljoa suojaa raaputukselta ja lommoilta. Nämä uudet öljyviimeistelyt vaativat suurempaa huolehtimista, kuin lakat ja uretaani suihkeet, mutta pidän siitä miltä ne kuulostavat.

On tapauksia kun puu kuulostaa merkittävästi paremmalta tietyn tyyppisen viimeistelyn kanssa. Muistan rakentaneeni basson, jossa runko oli tehty hyvin kevyestä suosaarnista, joka sitten viimeisteltiin öljyllä. Soittimen soundi oli ok, mutta vähän puuromainen ja tuoreutta kaipaava. Jostain syystä, jota en muista, meidän täytyi uudestaan viimeistellä basso. Öljy puhdistettiin ja bassoon ruiskutettiin polyesteriä. Kun kytkimme sen vahvistimeen, kas kummaa, se oli saanut kirkkautta ja selkeyttä.

SOITTIMENRAKENTAJIEN KESKUSTELUAREENA

Niin kuin sanoin alussa, on monia polkuja soundin etsimiseen. Koska on kuitenkin niin vähän hyviä basson rakentajia, ajattelin että, joillakin heistä on sanottavaa asiasta. Joten, parin viime kuun ajan, olen haastatellut vertaisiani. (Jos suosikkisi ei ole tässä, pahoittelen; yksinkertaisesti ei ollut aikaa saada kaikkia.) Koska monet soittimenrakentajat tarjosivat samanlaisia vastauksia kysymyksiini, olen yrittänyt karsia tarpeettomat ja keskittyä siihen, mikä antaa heille ja heidän soittimilleen ainutlaatuisen persoonallisuuden.

ALEMBIC: Yksi ensimmäisistä ja hienoimmista vaihtoehtoisista bassoyhtiöistä perustettiin Californiassa lähes 25 vuotta sitten. 70-luvun alkupuolella. Alembic on erikoistunut rakentamaan uskomattomia käsintehtyjä soittimia. Huolellisesti valitsemalla ja laminoimalla tarkoituksenmukaiset puunpalat, Alembicin rakentajat ovat pystyneet laatimaan soittimen, joka omaa parannetun tasapainon ja tasaisen soundin. He käyttävät kaulaläpirungon rakennetta välttääkseen menettämästä energiaa kaulan liitokseen.

”Päämäärämme on välttää rakenne kompromisseja jotka vievät voimia kieleltä, ” sanoo Ron Wickersham. ”Haluamme tuottaa energiaa takaisin kielen pohjalta, laatimalla passiivisen äänensoinnin ja tuottamalla tasaisen äänensoinnin suurimmalle mahdolliselle taajuusmäärälle. Yritämme eliminoida niin paljon kuin mahdollista materiaalien vaikutusta, siihen mistä soitin on rakennettu. Yritämme saavuttaa tasaisen toiminta-aseman kielelle joka on niin neutraali kuin mahdollista, joten raaka signaali magneettisista mikrofoneista sisältää täyden kirjon ääniä.”

Alembic suosii laminoituja kauloja jotka on tehty vaahterasta ja purpleheartista. Ronin henkilökohtainen suosikki runkopuuksi on cocobolo, näön ja soundin kannalta.

F BASS: Kanadalainen rakentaja George Furlanetto rakentaa eksoottista F Bassia, josta Alain Carron ja muut huippu soittajat Pohjois-Amerikassa pitävät. Georgen mielestä yksi tärkeimmistä tekijöistä soundin tuottamisessa on se miten kielet värähtelevät, mikä on käytettyjen puiden toiminto ja niiden yhdistäminen oikeissa mittasuhteissa.

Georgen suosikki on vaahtera kaula pulttikiinnityksellä jossa runko on saarnia. ”Tämä tuottaa paljon napakkuutta” hän sanoo. ”Siinä on hyvin elävä kieli soundi. Kirkas, mutta ei liian raaka, paljon ylä- ja alataajuuksia ja hyvin vähän keskitaajuutta. Tämä yhdistelmä tuottaa mahtavan slap soundin. Itse asiassa, se on hyvä melkein kaikkeen paitsi nauhattomaan. Tietenkin, tämä määritelmä varmaankin vaihtuu musiikillisen makuni ja korvani mukautuessa.”

FENDER: Suurimpana tunnetuimpana yhtiönä, Fender on jollain asteella ajautunut markkinoittensa odotuksiin. Vuosien aikana, olemme kaikki tottuneet odottamaan tiettyä ulkonäköä, tuntumaa ja soundia Fenderin bassolta, Niin paljon, että mielestäni Fender on määritellyt soittimen tämänhetkisen tilan.

Edelläkävijänä sähköbassossa, Fender on kehittänyt yhdenmukaisen suunnittelun ja tuotefilosofian, jolla on ollut suuri vaikutus bassomarkkinoihin. Tavallinen Fender basso on tehty pulttikiinnityksellä. Yhden palan vaahteralla tai vaahteralla ja ruusupuu otelaudalla, joissa runkona on leppä. Fender on yrittänyt erilaisia yhdistelmiä vuosien aikana, mutta tämä on todistanut olevansa suosituin.

Fender Custom Shopin John Pagen mukaan, hänen rakentajansa ovat nyt kokeilemassa vaihtoehtoisilla materiaaleilla ja molemmilla; kaularunko ja kaulaliimaus kiinnityksellä. Kun kysyin laitteistosta, John sanoi että hänen mielestään ohut teräksinen tallalevy antaa basson puhua paremmin kuin sellaisen, jossa on enemmän massaa. Hänen mielestään kova, ohut viimeistely on parempi äänen tuotolle.

Isoin haaste Fender Custom Shopille ja Fender R & D:lle nykyisyydessä ja tulevaisuudessa on Leo Fenderin perinteen vaaliminen. Kuten John sanoo sen, he yrittävät suunnitella soittimia, jotka ovat ”ainutlaatuisen tuttuja”.


FODERA: Vinnie Fodera ja Joey Lauricella, ovat rakentaneet hienoja käsintehtyjä bassoja Fodera Guitarsissa vuodesta 1983 asti. Jokainen soitin on tehty tilattavaksi heidän Brooklynin kaupastaan ja he antavat asiakkaan valita kaiken paitsi rungon muodon ja elektroniikan.

Vinnie pitää kolmesta palasta laminoidusta vaahtera kaulasta, ulkonäön, soundin ja tasapainon takia. Hän pitää Hondurasin mahonki päällyspuolesta, eksoottisena kovapuuna rungolle, siitä huolimatta hän on usein käyttänyt saarnia, leppää, vaahteraa ja saksanpähkinää räätälöidäkseen soittimeensa asiakkaansa vaatimukset. Hän painottaa, että kun laminoit samanpainoisia ja yhtä tiheitä runkopuita, kuten ¼ kastanjapuu-päällyspuolen suo-saarnia runkoon, niin basso ei merkittävästi kuulosta erilaiselta kuin ilman kastanjapuu-päällyspuolta.

Viimeistelyyn, Fodera käyttäisi nitroselluloosa lakkaa; tämä ei kuitenkaan ole käytännöllistä ympäristö syistä.(nitroselluloosa lakassa on liuotinpohja joka on ilmaa saastuttava.) Joten, Fodera nykyään käyttää veteenliukenevaa uretaanilakkaa. Vinnie valtsee yleensä messingin hänen customoituihin tallouihin, vaikkakin hän on käyttänyt eri metalleita tiettyihin soittimiin.

MODULUS GRAPHITE: Geoff Gould oli yksi ensimmäisistä rakentajista, jotka tuottivat kaupallisesti korkeatasoisen basson grafiittikaulalla. Grafiitti on ulottuvuudeltaan tasapainoinen materiaali, ja yksi pääsyistä käyttää sitä on, että se muodostaa kaulasta niin jäykän, että energiahukkaa ei ole melkein ollenkaan. Moduluksen rakentamissa bassoissa molemmat, kaulaläpirungon- ja pulttikiinnityskaulat on tehty grafiitista.

Äänen sointia voi lisätä lisäämällä massaa tai jäykkyyttä; jossain pisteessä kuitenkin lisätty massa voi kuolettaa soittimen, unohtamatta vielä sen vaikeasti soitettavuutta. Siksi grafiitti ylivoimaisella jäykkyydellään tarjoaa rakentajille uusia mahdollisuuksia. Grafiitti, yhdistettynä tiettyihin puihin, voi johtaa upeisiin lopputuloksiin. Geoffin suosikki basso on yhdistelmä cocoboloa ja leppää, jossa on grafiitti kaula. Hänen mielestään tämä johtaa täyteläiseen, pyöreään, kuitenkin äärimmäisen artikuloituun alapäähän ja säkenöivään diskanttiin. Geoff myös uskoo pidennetyn kaulan pituuden myötävaikuttavan kirkkauteen, niin muodoin kaikissa Modulus bassoissa on standardina 35 tuuman kaula(yhden tuuman pitempi kuin useimmissa bassoissa).

MUSIC MAN: Ensimmäiset Music Man bassot suunnitteli Leo Fender useita vuosia sen jälkeen, kun hän myi Fenderin CBS:lle vuonna 1965. Nykyään Music Man soittimia tekee Ernie Ball yhtiön tehtaalla San Luis Obispossa Californiassa. Kirjoitin yhtiön johtajalle Dudley Gimpelille saadakseni hänen näkemyksensä soundista.

Music Man käyttää suo-saarniaa, poppelia ja leppää runkoihin. Heidän mielestään saarnia tuottaa puisen soundin, rikkaan soinnuissa ja jonkin verran avautuvan alapään. Poppeli taas tarjoaa lihavan ja hyvin määritellyn alapään: ” Tämä on se puu joka tarkoittaa ”potkua”, mutta tarjoaa silti paljon korkeita ääniä leikatakseen läpi,” sanoo Gimpel. Leppä nähdään kompromissina näiden kahden välillä suuren keskitaajuuden ja läheisyyden(presence) kanssa.

Music Man tekee ainoastaan pulttikiinnitys soittimia. ”Olen varma, että pulttikiinnitys kaulat suunniteltiin alun perin helpottamaan valmistusta, ” sanoo Gimpel, ” ja soundillinen lopputulos ei ollut ainoastaan hyväksyttävä vaan ainutlaatuinen luonteeltaan.” Music Man bassojen kaulat on tehty vaahterasta ja niissä voi olla otelautana vaahtera, ruusupuu tai pau ferro(nauhattomaan). Ruusupuu tuottaa vahvemman pohjan kuin vaahtera, Dudley sanoo, mutta vaahtera on sileämpi ja kirkkaampi.

Laitteiston puhuttaessa Gimpelin mielestä ” massa on tärkeä tekijä, mutta kyseessä ei ole paljon tai vähän, vaan on kyse siitä löytääkö oikean määrän sopimaan tarkoitukseen. Ja mitä viimeistelyyn tulee, niin perusajatuksena on tehdä kauniita, mutta kestäviä tuotteita. "Meidän päämäärämme on tuottaa viimeistely, joka kuulostaa hyvältä, tarjoaa kestävän suojan ja näyttää hyvältä myyjän seinällä.”

PEDULLA: Michael Pedulla sanoo soittimen rakennuksen olevan taidetta niin kuin soittamisenkin. ”Me kaikki yritämme vastata yksilöllisten soittajien tarpeisiin monin tavoin” hän sanoo. Michael tykkää keskittyä erilaisten materiaalien yhteissoundiin ja hän tekee useita malleja tehtaassaan Massachusetissa. Kantava voima linjassa on ollut 3-osainen vaahtera kaulaläpirungon, eebenpuu otelaudalla ja vaahtera runkosivustoilla. Lisätäkseen pehmeyttä ja lämpöä tähän kirkkaaseen yhdistelmään, viimeaikoina Pedulla vaihtoi valkoisesta metallista tehdyn tallan) käsiteltyyn messinkiin(sinkki tai alumiini metallisekoitus). Nauhaton versio tästä bassosta, tunnetaan nimellä Buzz, joka on laajalti arvostettu sen nopeasta attackista, ala-keskitaajuuden reagoinnista ja ”murinasta.”

Pedullan uusin malli(1997) omaa viisiosaisen kaulan tehtynä vaahterasta ja bubingasta. Michaelin mielestä tämä yhdistelmä siirtää soundin vähän matalammalle taajuus asteikossa. Hänen suosikkinsa on bubinga yläosa, jossa on pehmeä vaahtera takaosa.

RICKENBACKER: Tämä kunnioitettava yhtiö, jonka juuret johtavat aikaan ennen toista maailman sotaa, oli edelläkävijä kaulaläpirunkobassojen kehityksessä 50-luvun loppuvaiheessa. Rickenbackerin bassot, niin merkittävien soittajien kuin Chris Squiren ja Paul McCartneyn käsissä, lisäsivät uusia ulottuvuuksia rock & rollin soundiin.

Rickenbacker on ollut kauan tunnettu sen 4000 sarjasta, jossa on erikoispiirteeltään laminoitu kaula ja vaahtera sivut. Yhtiö on ollut myös menestyksekäs muissa yhdistelmissä; kuten vaahtera kaula ja maapähkinä sivut, ja vaahtera kaula ja vermilion sivut(heidän kirkkain yhdistelmänsä).

Rickenbackerin John Hallin mielestä oikeat puu yhdistelmät auttavat heidän bassojaan läpäisemään vaikeat soittotilanteet. Hän painottaa, että Rickenbacker laminoi niinkin monta kuin kuusi palaa kaulaan yhdenmukaistaakseen suoritusta ja tasapainoa. (Hän sanoo kuulevansa vähän tai ei lähes ollenkaan eroa bassojen välillä laminointien lukumäärästä johtuen.) Johnin mielestä on myös tärkeätä olla keskittymättä vain yhteen osaan rakennetta painottaen, että se tapa jolla kaikki on yhdistetty, on tärkeämpää kuin yksikään yksittäinen tekijä.

Rickenbacker on kokeilemassa uusilla synteettisillä materiaaleilla, kuitenkin yhteydessä kovien ympäristövaatimusten kanssa, jotka on säädetty Etelä-Californiassa, kuitenkin tuottaen kauniita soittimia. He ovat myös kehittäneet uuden tallan, joka parantaa soundia kuitenkin pysyen johdonmukaisena Rickenbackerin perinteelle.

SADOWSKY: Roger Sadowsky on tunnettu korkealaatuisista bassoistaan, jotka ilmentävät ”New Yorkin soundia.” Hän suosii pulttikiinnitys bassoja useina eri versioina. Leppä runko, vaahtera kaula jossa pau ferro otelauta on se mitä hän kutsuu ” minun uudelleen luoma 60-luvun alun L-sarjan Jazz Bass, joka edustaa minulle äärimmäisen klassista bassoa.” Roger myös sanoo suo-saarnirungon ja vaahterakaulan, jossa on vaahtera otelauta, sopivan funk-tyyliin ja jatkaa, että ohut vaahterapäällyspuoli saarnirungossa, jonka kanssa on vaahterakaula ja pau ferro-otelauta tuottaa ”keskiverto basson parhaalla ulkonäöllä.”

Rogerin hengenheimolaisuus pulttikiinnitys bassoihin perustuu hänen käsitykseensä, että niillä on enemmän potkua ja leikkaavuutta, kuin myös tiukempi alapää. Hän suosii yleisesti laminoimattomia runkoja. Hänen poikkeuksensa on basso, jossa on kuvioitu vaahterapäällyspuoli.(Hän tuntee, että sillä ei ole vaikutusta soundiin, koska päällyspuoli on vain 1/8 tuumaa paksu.) Roger tykkää myös panna erillisen vaahteraotelaudan vaahterakaulaan, kuin tehdäkseen yhden palan kaulan, lisätäkseen kaulan jäykkyyttä.

STEVENS ELECTRIC INSTRUMENTS: Texas-lähtöinen rakentaja ja korjaaja Michael Stevens työskenteli Fender Custom Shopissa vuodesta 1987 vuoteen 1990. Kuten odottaa saattaa, hänen suosikkinsa on leppä runko, jossa on vaahterakaula ja ruusupuuotelauta. ”Tykkään vaihdella kauloja myös, ” hän sanoo, ” kiinteä tai laminoitu, ja kevyestä keskipainoiseen saarnirunkoon. Olen myös tehnyt joitain tikattuja(eng. Quilted) vaahterarunkoja hyvällä menestyksellä.”

Stevens uskoo että potku tulee kaulan jäykkyydestä. Pehmeä kaula imee energian kielestä, ryöstäen soittimen soundia. Jäykkä kaula edistää myös kykyä leikata läpi soittotilanteessa. Michael suosii asetettavia(ehkä tarkoittaa liimattavia?) kauloja, koska ne ovat umpinaisempia kuin pulttikiinnitykset, mutta hän ei pidä soundista kun satula on yhteydessä kaulaan, kuten se on kaulaläpirungon bassoissa.

STUART SPECTOR DESIGN: Korkealle arvostettu soitinrakentaja Stuart Spector on nykyään työskentelemässä soitinrakentaja Joe Veilletten kanssa Woodstockissa New Yorkissa. He suosivat eri vaahteravanerikauloja ja umpinaisia, pehmeitä vaahterarungon osia. Kaulaläpirungossa tämä yhdistelmä tuottaa tasapainoa kirkkauden, pohjan ja rikkaan keskitaajuuden välillä. He myös käyttävät valtavaa koneistettua messinki tallaa. Viime aikoina Stuart ja Joe ovat kokeilleet laminointia koristevaahterasta pehmeällä pohjalla(kuten suo-saarni). Heidän kokoonpanossaan tämä näyttäisi tuottavan soundin, joka on sukua vanhalle P-bassolle. He ovat myös yrittäneet lujittaa vaahteraa yhdistämällä niitä tehdäkseen lujemman kaulan. Heidän mielestään tämä tuottaa alapään reagointia, kuitenkin säilyttäen puun oman soundin.

STEINBERGER: Ned Steinberger, Steinberger Soundin suunnittelija ja perustaja, tuli mukaan basson tekoon täysin eri suunnasta. Lähestyen soittimen suunnittelua insinööritaidon ongelmana, hän edelläkävi päättömän(virityskoneistamattoman) basson tekemistä sekoitemateriaaleista. Nedin mielestä soundin tärkeimpiä tekijöitä ovat:
(1) kielet
(2) rakenne
(3) mikrofonit
(4) elektroniikka

Hänen analyysinsä keskeisimpänä tekijänä on soittimen reagointi kielten värähtelyyn.

Steinberger teki alussa soittimia, joissa oli kaikki sekoitemateriaalia, käyttäen hiiltä ja lasikuitua polymeerihartsin kanssa, valettuna muottiin. Suunnittelemalla soittimen, joka oli äärimmäisen jäykkä ja jotakuinkin massiivinen ilman että se olisi ollut kömpelö, hän kehitti basson joka omasi ainutlaatuisen, upean ja hyvin artikuloidun soundin. Ned myös tykkää keskittää massaa tallaan, koska se on ainut paikka johon kaikki äänet päättyvät. Hänen mielestään tämä myötävaikuttaa kirkkauteen.

Ned sanoo, että kaula on paljon kriittisempi soundille kuin runko, vaikkakin molemmat ovat tärkeitä. Alkuperäiset L-sarjan Steinbergerit, jotka olivat 100 % sekoitemateriaalia, omasivat hyvin radikaalin soundin. Puiset rungot lisättiin Steinbergerin esitteeseen, vastatakseen suurempaan vaihteluun soittajien mieltymyksissä. Nykyinen linja käsittää valikoiman puu/sekoitemateriaali ja umpisekoitemateriaali soittimia, jotka tarjoavat laajan kirjon soundeja.

ZON: Joe Zon on toinen ristiretkeläinen soundin etsinnässä. Hän erikoistuu sekoittaen grafiittikaulan perinteiseen puutyöhön. Hänen linjansa sisältää bassoja, joissa on pulttikiinnitys- ja asetettuja kauloja(set in-neck suom. liimattu kaula). Joen mielestä runkomateriaaleilla on suurin vaikutus soittimen ääneen. Hänen suosikki yhdistelmänsä on asetettu grafiittikaula kokopuu rungossa. ”Tämä suunnittelu saavuttaa täydellisen tasapainon lämpimän puun ja grafiitin terävyyden kanssa” hän sanoo. Joen mielestä yhdistelmät, jotka toimivat parhaiten bändissä, ovat soittimet jotka antavat vahvemman äänen alemmalla keskitaajuudella. ”Artikuloidumpi soundi näyttää olevan parempi leikkaamaan äänenkohinan läpi.”

Bass Playerin Artikkelista: Secrets Of Tone (1997)suomennos 2005

Korjauksia on koitettu tehdä sitä mukaa kun on tullut hyviä neuvoja. Kiitoksia neuvoista ja laittakaa lisää.

Kirjoittanut khuuki 24.11.2005


Arvostelu

4,54,54,54,54,5    (10 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

ar4fg: Ihan jees juttu varmaan, aika pitkä ja silleen. Joo passiivi- ja aktiiivielektroniikassa on tiettyjä eroja.
sn: "Bridge ja saddle? onko näillä eroa?" Bridge on talla(bodyssa), saddle=satula (lavan ja kaulan liitoskohdassa).
khuuki: Joo nuo satulat ja tallat on ojennuksessa.
JukkaPena: Basistipiireissä varmaan atakki on selvempi suomennos sanalle "attack" kuin "hyökkäävyys" voisko harwaressakin puhua "laitteiston" sijasta virityskoneistosta ja tallasta sen mukaan, onko puhe molemmista vai pelkästään toisesta. Muuten tosi hyvä juttu!
khuuki: Vaihdoin hyökkäävyyden tilalle attackin, mutta muut adjektiivit kuten napakkuus ja potku varmaan ovat kohtalaisen ymmärrettäviä. Laitteistosta puhuttaessa artikkelissa keskitytään enemmän tallaan kuin virityskoneistoon, satulaan tai muihin metalliosiin.
Aki: Yhdyssanoja oli kirjoitettu varmaankin enemmän väärin kuin oikein. Suomennos ei myöskään ollut järin hehkeä, mutta varmasti tarpeellinen monelle. Kiitos.

Yhteensä 6 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Elektroniikka ja soitinrakennus

Tulostettava versio

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti