Muusikoiden.net
07.12.2016
Musamaailma.fi - Soittimet helposti netistä 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

27.09.2005: Temppiz and his bitches


Tämäkin menee varmaankin ”mun vehkeet on parhaat” –osastolle, kuten suurin osa näistä kamalistauksista, mutta yritin kuitenkin laittaa jotain informaation jyväsiäkin näihin sepustuksiin. Otsikko on hieman harhaanjohtava. En aio kertoa täällä itsestäni, enkä nartuista, vaan vehkeistäni...

KITARAT

Fretless Relicaster
Torilta löytyi sopivat Suomessa valmistetut puukalikat tähän projektiin sopivaan hintaan ja kaikki muut osat löytyi kaapin perukoilta. Hieman erikoinen soitin ja tekniikka eroaa melkoisesti normaalista kitaran soitosta. Slidet toimii veikeästi ja niitä voi vetää useammalta kieletä. Suurin ongelma on saada puhtaita ääniä, siis intonaation osalta. Vibratolla onneksi voidaan hieman paikkailla pieniä epävireisyyksiä. Varsinkin hankaluuksia kertyy tuosta, kun nauhat on eri etäisyydellä toisistaan. Sointujakin tuolla voi ottaa, mutta sormituksia tarvitsee miettiä monesti uudella tavalla. Kaula on vaahteraa ja otelauta eebeniä. Body taasen on saarnia ja aikojen saatossa saanut pari kolhuakin, mutta menoa se ei haittaa.
Mikkeinä toimii Ibanezin INF1 ja INF2, jotka on hieman liian tummat mikit tähän kitaraan, mutta menettelee toistaiseksi. Keskimikkinä on Am. Trad. straton mikki, joka tulee poistumaan, ja ehkäpä kyhään joskus tähän tilalle sustainerin. Soundi on siis melko tumma johtuen mikeistä, sekä myöskin tuosta nauhattomasta kaulasta. Sustainia on melko vähän ohuimmilla kielillä, varsinkin kaulan yläpäässä. Kielet on Thomastik-Infeldin Flatwoundit ( 0.012-0.50) ja vire on D.

Ernie Ball Music Man Silhouette
Pitkään on ollut jo pieni polte kyseisen valmistajan kitaroihin. Tosin hakusessa oli Silhouette Special H-S-S mikityksellä, mutta tämä oli riittävän lähellä. Ensimmäinen seikka mikä herättää ihmetystä stratomiehelle on kitaran koko, eli kitara on reilusti stratoa pienempi. Muotoiltu kaulaliitos on todella mukava, kun soittelee ylemmiltä nauhoilta. Viritintapit on 4+2 ja välillä tulee viritettyä väärää kieltä, kun ei moiseen ole tottunut.
Mikit voi puolittaa volume-potikasta ja tonen tilalle on pistetty TBX. Humppari kaulassa oli loppujen lopuksi hyvä vaihtoehto, varsinkin kun tuolla puolituksella saan riittävät yksikelaisen tyyliset soundit. Kaulaan olen laittanut Paf Pro:n ja TBX:n kanssa siitä saa irti sopivasti kaiken tyyppistä soundia. Keskimikkinä toimii alkup. Dimarzion tekemä singlecoil. Tallamikkinä Dimarzion Evolution, jollaiseen olen jo aikasemmin tutustunut RG:n tiimoilta. Vaikken tehokkaista mikeistä ole koskaan tykännytkään, niin tämä on ainoa poikkeus. Eniten pidän tuon mikin erottelevaisuudesta, joka on ihan omaa luokkaansa. Perusvireessä 0.011-0.50 setillä.

Fender Floyd Rose Classic Stratocaster
Ahh… tämä on ollut all-around keppinä siihen asti, kunnes musari tuli ja vei sen kunnian. Tätä mallia on alettu valmistamaan vuonna 1992. Mikkien perusteella tämä olisi sitä ensimmäistä FR Classic mallistoa. Sarjanumero on FN alkuinen joten siitäkään ei paljoakaan ole hyötyä iän selvityksessä. Floikan voi pistää bodyn tasalle, jos tulee kausia jolloin ei kaipaa floikkaa.
Mikit on alkuperäiset Dimarzion Paf Pro + 2x alkup. jenkkistraton mikkiä. Kaula ja keskimikki jakavat tonen ja tallamikillä on oma. Toisen tonepotikan olen korvannut push-pull potikalla, josta voi puolittaa tallamikin. Persvireessä ja 0.010-0.46 setillä

Fender Contemporary Stratocaster
Japsikeppi, joka on riittävän The Stratocaster meikäläiselle. Tallana on Kahlerin valmistama rullatalla, mikä on pysynyt rungon tasalla. Alun perin tässä oli kielilukot, mutta koska yksi lukko oli hävinnyt edellisellä omistajalla, päätin poistaa koko häkkyrän. Satula alkoi olemaan melko kehnossa kunnossa joten päivitin sen Earvanan "muovirimpulasatulaan", joka kieltämättä paransi intonaatiota koko kaulan alueelta.
Mikkeinä toimii Fenderin Texas Specialit. Näistä lähtee mukavan ”rouheat” soundit. Tallamikki on ehkäpä hieman liian diskanttivoittoinen johtuen vaahteraotelaudasta. Asiaa helpotti hieman toisen tonen siirtäminen tallamikille (kaula+keskimikki saa pärjätä yhteisellä tonella). Perusvireessä 0.011-0.050 setillä.

Burns London Jazz Split Sound
Toisten mielestä ruma ja toiset taas väittävät tätä rumaksi. Omasta mielestäni ihan mukava massasta erottuva keppi. Kitara on valmistettu vuonna 1963. Kaula on v-tyylinen ja melko ohut. Body on malliltaan risteytys sg:tä ja stratoa. Tallana on Burnsin erikoinen systeemi. Lapa muistuttaa Telecasterin lapaa, tosin tämä vain on paljon isompi.
Elektroniikkapuoli onkin sitten se mielenkiintoisin juttu tässä kepissä. Mikit on Tri-Sonicit (jollaiset myös Mr. May survoi kitaraansa). Yksi mikki koostuu kahdesta kelasta, eli 3 kieltä/kela. Kiertokytkimellä voidaan valita 4 erilaista mikkivaihtoehtoa: "Wild Dog" on todella häijy ja diskanttivoittoinen out of phase -saundi. "Treble" -asennossa pelkästään tallamikki on kytkettynä. "Jazz" -asennossa on kaulamikki, sekä keskimikki kytkettynä. "Split sound" –asennossa on kytkettynä kaulamikillä E,A ja D-kielet, sekä tallamikillä G,H ja E kielet. Vanhus viettää eläkepäiviään perusvireessä 0.011-0.50 setillä.

Ibanez RG-505
No kai sitä nyt tällaisessa keppilaumassa pitää yks ärgee olla. Täytyy näin alkuun sanoa, etten ole kuitenkaan mikään Vai fani.Kitara on AAJN kaulaliitoksella varustettu Japanissa valmistettu tiluihme. Kaula on todella ohut, joten soveltuu tiluttamiseen oivasti ja todella kovassa hätätapauksessa ehkäpä muuhunkin. Tallana on Ibanezin Edge.
Humbuckerit on Dimarzion Evolutionit ja keskimikkinä toimii alkup. S-1. Tallamikki on todella selkeä ja voimakas, mutta kaulamikki on ehkä hivenen liian tumma saundiltaan. Hintaisekseen nämä japsi RG:t on ihan oivia kepukoita, jos on tilukeppiä katsomassa. Persvire 0.010-0.46 setillä.

Jackson Fusion
Jacksonin lyhyempiskaalainen Japanissa valmistettu tilukeppi. Valmistettu -90 luvun alkupäässä. Ohennettu kaulaliitos ja ohuehko kaula. Mikit on blade tyyliset humbuckerit, eli 1 täyskokoinen ja 2 pikkuhumpparia. Viimeaikoina toiminut pölynkerääjänä. Perusvireessä 0.011-0.50 setillä.

Yamaha CG-101M
Klasari joka näyttää hyvältä hyllyn päällä ja kuulostaa näppäiltynäkin ihan siedettävältä.

Yamaha APX-6
Elektroakustinen ilman elektroa. Satulan ja tallaluun olen pistänyt tästä kokonaan uuteen uskoon ja sen jälkeen soitettavuus parani huomattavasti. Saundi on soololovelliseksi ja ohutkoppaiseksi ihan ok. Alkup. Esivahvistin on sanonut sopimuksen irti ja uusi olisi tarkoitus rakentaa. 24 nauhaa!!! Perusvireessä 0.010 setillä.

Landola (Hummingbird kopio)
Tyypillinen nuotiokitara, joka ei ole vielä päätynyt nuotioon. Perusvireessä 0.012 setillä.

Eko Ranger 12-kielinen
Pulttikaulainen akustinen keveällä tatsilla. Yleensä epävireessä, mutta soitettaessa perusvireessä 0.010 setillä.



EFEKTIT yms.

Jen Cry Baby
Eräänä pilvisenä päivänä ostovimma valtasi minut ja tällainen wah-wah jäi käteen. Jen valmisti aikoinaan Thomas Organille ja Voxille waheja ja siinä sivussa väänsi omalla nimellä myös näitä vatkaimia. Sisällä on punainen fasel induktori ja kytkentä perustuu käsittääkseni Voxin alkuperäiseen itkupilliin. Ihan ensimmäiseksi luulin, että kotelo on muovia, koska wahi on huomattavasti kevyempi, kuin Dunlopin vastaavat. Keveys johtui erilaisesta metalliseoksesta kotelossa. Kytkin (SPDT) on marquardt ja nuppi siinä on muovia, mutta tuntuu pelaavan siinä missä carlingin kytkimet. Laitteessa ei ole lainkaan liitintä muuntajalle, joten 9V patteri hoitaa virtapuolen. Wahin soundi on miellyttävä, eikä mitenkään raaka/brutaali. Ajattelin pitää tämän pedaalin täysin alkuperäisenä, eli en edes true-bypassia tule tähän laittamaan.

Dunlop Cry Baby GCB-95
Näitä on itse asiassa nurkissa parikin kappaletta. Toiseen on jo tehty läjä modauksia, toinen vielä alkuperäinen. Tarkotus olisi väsätä näistä pari "säätäjän unelma" wahia.

Pearl Echo Orbit
Vanha klassikko! Nauhakaikujen aatelia. Kuusi erilaista kaiku tyyppiä ja perusnamiskat. Saundi on mitä mainioin, mutta luotettavuus tällaisilla mekaanisilla laitteilla on mitä on.

Digitech Digidelay
Oiva delay, josta löytyy riittävästi säätövaraa mihin tahansa.

Boss CE-2
Vintage -henkinen chorus. Ehkei monipuolisin chorus, mutta hoitaa hommansa oivasti.

Boss CS-3
Modauksen läpikäynyt kompura. Modi on nimeltään Ross-mod. jonka jälkeen soundi oli hieman eloisampi.

Boss GE-7
Modattu hiljaisemmaksi. Piirit yms. vaihdettu matalampi gainisiin. Ihan asiallinen peli.

Boss OD-1
Vanha purnukka joka on ollut käytettävissä, koko kitaran soiton aloituksesta asti. Tosin vasta muutama vuosi sitten opin käyttämään tätä. Soundi on vähän niin kuin tuubihuutaja, mutta tonea ei pysty säätämään.

Ibanez MSL
Modauksen jälkeen tästäkin tuli oiva peli. Sisällä oli jo valmiina JRC4558D piiri ja kytkentä oli melko lähellä TS-10:ä. Muutamalla jumpperilla ja komponentilla tästä tuli TS-808 klooni.

Ibanez TS-5
Modattu tämäkin. Muuten TS-808 modaus, mutta piirinä NE5532. Soundi ok, mutta kotelo not ok.

Nobels ODR-1
Ehkä hieman heiveröisen oloinen pedaali potikoiden osalta, muuten ihan jämerä pedaali. Soundi on TS:mäinen, mutta ei leikkaa alapäätä. Ehkäpä jopa parempi, kuin TS puhtaan äänen rosouttamisessa.

Roger Mayer Stone Fuzz
Efektiperheeni ainoa fuzz.

Näistä efekteistä aktiivikäytössä on wah, MSL, CE-2 ja digidelay.
Niin ja pieniin "kotistudio" -äänityksiin käytän kuitenkin V-amp II:sta


VAHVISTIMET

Tech 21 Trademark 60
Tätä ennen omistin 100w JCM-800 2x12" combon, mutta jossain vaiheessa tuli fiiwis, ettei se oikein ole mun juttu. Torin kautta sain vaihdettua marsun trademarkiiin ja tippaakaan en ole katunut. Tämä on siis kaksi kanavainen vahvistin, jonka ensimmäinen kanava on hyvin Fendermäinen ja tätä tulee käytettyä aika paljon. Kakkoskanava on siedettävä säröiltään, vaan täysin tyytyväinen en siihen ole. Koko on aikaisempaan vahvistimeen verrattuna n. puolet ja painokin on samassa suhteessa.

HJN-Sound
Vanha Class A Push-Pull –periaatteella toimiva putkivahvistin (vm.1965-1967). Putket on 1x ecc83, 2x ecc85 ja 2x el84. Saundi on mahtava ja juuri sopivasti kompressoitunut. Elementtinä ilmeisesti Celestion Greenback.


Lisäksi löytyy:

Yamahan KX-88 midikiippari pianokoskettimistolla. Vanha ja jämerärakenteinen.

Erittäin ruma vaneribasso, joka on paksun ja kapean kaulansa takia oikein mielyttävä soittaa.

Kuvia laitteista löytyy TÄÄLTÄ.

Kirjoittanut temppiz 27.09.2005

            800×600  -  120 kt.


Arvostelu

5,05,05,05,05,0    (1 arvostelija)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

J.Hollström: Plussaa hienosta kuvasta ja perusteellisesta esittelystä.
atimoc: Huolella kirjoitettu artikkeli (ja rock-uskottava otsikko). +!
tyhjä: rg:ssä persvire? :)
Iron Horse: Persvire = epävire ?

Yhteensä 4 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Omat soittokamat

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti