Muusikoiden.net
08.12.2016
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

24.06.2008: Epiphone G-400 Tony Iommi SG


Tämä on yksi niistä lukemattomista kitaroista, jotka ovat vuosien saatossa käväisseet valikoimassani mutta eivät tulleet jäädäkseen. Iommi SG:tä päädyin kokeilemaan siinä vaiheessa, kun kaipasin SG-tyylistä kitaraa Lespa-äänimailman täydentäjäksi. Paperilla nähtynä Epiphonen Iommi-malli vaikutti täydelliseltä: kokomahonkirunko, kuten asiaan kuuluu, aidot Gibson-mikit ja vieläpä 24 nauhaa Gibsonin tavallisen 22 nauhan sijaan. Eikä hintakaan ollut mikään paha, kun siihen hintaan ei aitona Gibsonina olisi saanut edes pelkistetyintä Specialia. Paperilla siis täydellinen SG.

Mitä nuo hienoudet sitten tarkoittivat käytännössä:

Mahonkirunko

En ole puulajien tuntija. Tiedän, että mahongiksi sanotaan englanninkielessä hieman erilaisia puulajeja. Tämä Epiphonen "mahonki" oli käytännössä jotain kohtuullisen kovaa puuta verrattuna esim. vastaavista Gibson-malleista löytyvään mahonkiin. Sen verran mitä itse puuta näin kitaraa availlessani ja tutkiessani, sanoisin että se oli myös aika vaaleaa verrattuna siihen tutumpaan mahonkiin. Paljon se ei sointiin vaikuttanut, mutta akustisena kitara soi hitusen kirkkaammin kuin Gibsonin SG:t.

Gibson Tony Iommi -humbuckerit

Kitaran todellinen houkutin olivat tietysti hevimetallin kantaisän nimeä kantavat mikit. Näitä mikkejä arvioidessa taitaa olla parasta unohtaa Luthmannin esitteen sloganit. Nämä eivät ole mitään sikakuumia mikkejä, ainakaan silloin kun verrokkina on jokin täyskeraaminen tai aktiivimikki - kuten Bare Knuckle Pickupsin Warpig Custom tai EMG 81/85 (Gibson Tony Iommi on epoksoitu keraaminen/Alnico II -hybridimikki). Itse asiassa jo Alnico V -pohjainenkin BKP Warpig jättää Gibsonin Iommi-mikit kauas taakse outputin määrässä. Mainittakoon silti, että minulla on pyörinyt vuosien varrella jo kourallinen Iommi-mikkejä, enkä ole yhdestäkään mitannut alle 16 k:n vastusta, eli mistään matalatehoisesta mikistä ei puhuta. Toki käytetyillä magneeteillakin on merkitystä, mutta Gibsonin mikkivalikoimassa Iommit sijoittuvat joka tapauksessa siihen kuumempaan päähän.
Perussoundia voisi luonnehtia moderniksi vintageksi, kuten 49*-sarjan mikkejäkin, mutta soitettuna rinnakkain 490T:llä varustetun Gibsonin SG:n kanssa yksi perustavanlaatuinen soundiero kävi hyvin ilmeiseksi: matalat keskitaajuudet korostuivat Iommi-mikeissä, ja soundi oli sen takia paksumpi ja raskaampi kuin 490T:ssä - erinomaisesti hevisäröön soveltuva, mutta ei mikään ykkösvalinta jazziin tai kantriin. Olihan mikki toki selvästi kuumempikin kuin 490T, jota ainakin nykypäivän mittapuulla voidaankin pitää melko heikkotehoisena.
Uskoisin, että mikki on suunniteltu nimenomaan tallakohtaa ajatellen. Kaulassa mikin ääni ei ollut mielestäni ihan niin pyöreä kuin mitä kaulamikiltä olisin toivonut. Toisaalta, jos tallasta sattuu löytymään jokin kuumempi hevimikki, tämä on sekä soundin että outputin puolesta mainio kaulamikkikaveri (esim. omassa Gibsonissani tämä mikki kaulassa ja BKP Alnico V Warpig tallassa = toimii!).
Kaiken kaikkiaan laatumikit, eli ainakaan mikkipäivitystä tämä kitara ei tarvitse.

24-nauhainen kaula

SG:eissä on perinteisesti ollut tyhjä väli 22. nauhan ja kaulamikin välissä. Historiallinen peruste tälle on kuuleman mukaan se, että ihan ensimmäisessä SG-mallissa oli lyhyt kaulaliitos ja kaulamikin kolo juuri arimmassa kohdassa eli tuossa kaulaliitoksen kohdalla. Kuten arvata saattaa, seurauksena oli erittäin epästabiili ja murtumaherkkä kaulaliitos. Gibson siirsi kaulamikkiä lähemmäksi tallamikkiä ja seurauksena SG-kitaroihin jäi turhanpäiväinen tyhjä tila 22. nauhan ja kaulamikin väliin. (Soinnin kannalta tuolla siirrolla oli lähinnä se vaikutus, että kaulamikin soundi menetti rahtusen verran pyöreyttä.)
Tony Iommi oli menettänyt tapaturmaisesti kaksi sormenpäätä otelautakädestään juuri ennen ensimmäistä keikkaansa kitaristina. Django Reinhardtin esikuvan innostamana hän ei kuitenkaan suostunut luovuttamaan vaan opetteli soittamaan itse valmistamillaan sormiproteeseilla. Sormivoima ei kuitenkaan ollut lähelläkään terveiden sormien voimaa, ja niinpä Tony joutui kokeilemaan erilaisia apukeinoja: kielten vastuksen minimoimiseksi hän mm. laski kitaran virettä (mistä sittemmin tuli varsinainen hevimusiikin klishee) ja käytti mahdollisimman ohuita kieliä. Sittenkin taivutus toiseen yläoktaaviin 22. nauhalta oli liian työlästä ja hän teetti itselleen 2 oktaavin kaulalla varustetun eli 24-nauhaisen custom-kitaran, jonka mukaan tämä SG-malli on tehty. SG:ssähän nuo 2 ylimääräistä nauhaa eivät olleet mistään "pois", kun edes kaulamikkiä ei tarvinnut siirtää. (Ja 1980-luvun hevibändit kyllä löysivätkin sitten jo käyttöä 24-nauhaisille kitaroille, kun nopeita asteikkotilutuksia sai helposti vietyä yläoktaaviin asti ilman bendejä.)
24 nauhaa tällaisessa kitarassa on siis periaatteessa plussaa. Käytännössä siitä ei kuitenkaan ollut ainakaan minulle kovin suurta iloa, sillä en saanut säädettyä kitaran actionia aivan niin matalalle, että 24. nauha olisi ollut vaivattomasti käytettävissä. Syynä oli lähinnä se, että kitaran nauhat oli kiinnitetty vähän huolimattomasti ja pari oli pikkuriikkisen korkeammalla kuin muut(! - se siitä Epiphonen laadunvalvonnasta). Eli nauhoja olisi pitänyt hioa, että 24. nauhasta olisi saanut täyden ilon irti. Myöskään kitaran kaulan kireyttä en meinannut saada millään itselleni sopivaksi.
Kaula on ohuempi kuin Gibsonin SG Standardissa, ja liitos on lyhyempi. Tästä seuraa toisaalta se hyvä puoli, että kaula on "nopea" ja ylänauhoille pääsee vieläkin helpommin kuin Gibsonin SG Standardissa sekä toisaalta se haitta, että kaula taipuu hieman otelautakäden puristuksessa aiheuttaen pientä huojuntaa hienovireessä (kaulalla voisi periaatteessa vaikka vibrata, jos ei pelkää vaurioittavansa sitä).

Pienistä puutteistaan huolimatta hintaluokassaan hyvä kitara ja tarjoaa selvästi paremman vastineen rahoille kuin monet muut saman valmistajan kitarat. Erityisesti hevin soittamiseen erittäin hyvin sopiva kitara, mikäli tyly ulkonäkö ei haittaa. Kyseessähän on yksi sellainen signature-malli, jota ei voi olla tunnistamatta, eli jos haluaa normaalimman näköisen SG:n, tämä kitara ei ole hyvä valinta. Itselleni isoimmaksi rasitteeksi tässä kitarassa nousi juuri tuo ulkonäkö, ja se johti myös kitaran myyntiin. Nykyinen Gibsonin halpis-SG on vastannut paremmin omia tarpeita (mikkipäivityksen jälkeen).

Päivitys 22.9.2008: tarkensin mikin kuvausta vastaamaan paremmin myöhempiä kokemuksiani.

Kirjoittanut LesPaul70 04.03.2005


Arvostelu

4,34,34,34,34,3    (14 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

fuzz: Hieno arvostelu

Yhteensä 1 kommentti. Lisää kommentti!

Artikkelit: Laitearviot

Tulostettava versio

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti