Muusikoiden.net
04.12.2016
ROKKAA MERKONOMIKSI - liiketalouden perustutkinto 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

22.04.2007: Ibanez Tone-Lok (oho, päivitys)


Nyt ollaan jo komeasti 9 pedaalia arvosteltu, mutta lisää kaivataan yhä niilä, jotka omistavat täällä arvostelemattomia Ibanez pedaaleja.

Vuosien saatossa on Ibanez julkaissut monta eri pedaali sarjaa. Ensimmäisenä todellisena sarjana voidaan pitää 9 -sarjaa, josta löytyy todellisia helmiä kuten FL9 flanger, AD9 analog delay, AF9 autowah ja kaikkein tunnetuimpana TS9 overdrive. Lähes täydellisen 9 sarjan jälkeen Ibanez julkaisi kaksi halvempaa, mutta heikompaa sarjaa. Ensimmäinen 10 -sarja kopio lähinnä 9 -sarjaa ja tätä edeltäneitä erillis speduja kuten FL301sta ja TS808a. Kymppisarjasta jäi muutama pedaali elämään sen valmistuksen loputtuakin, mutta yhtään legendaa ei sarjasta käteen jäänyt. Kymppi sarjaa seurannut 5 –sarja oli mielestäni todellinen pohjanoteeraus. Halvoilla osilla ja muovikuorilla varustetut soundtankit olivat kyllä halpoja, mutta samalla huonoja.

Muutama vuosi sitten Ibanez julkaisi uuden Tone-Lok 7 –sarjansa. Tason nousu edelliseen 5 –sarjaan nähden oli merkittävä. Uusissa speduissa oli täysin metalliset kuoret ja paremmat osat. Lisäksi Ibanez lanseerasi uudet sisään painettavat potikat. Yleisesti Tone-Lokit olivat loisto veto Ibanezilta. Monta todella menestyvää spedua sisältävä sarja on Ibanezin onnistunein veto elektroniikka puolella sitten 9 -sarjan. Lisäksi se, että monet Nyky rock/Nu-metal kitaristit ja basistit ovat ottaneet tämän käyttöönsä ei ole varmastikaan ollut haitaksi laitteen menestymiselle.

Ulkoisesti Tone-Lokit ovat laatua. Ulkokuori on kestävää metallia, eikä ulkopuolella ole mitään mahdollisesti irtoavia osia, varsinkaan kun potikat saa painettua sisälle ja pedaaleissa olevat kytkimet ovat sen verta laatikon sisällä, että nekään eivät pääse kärsimään. Pedaalit ovat myös varustettu isolla polkimella ja ovat hyvin kompakteja. Tästä on kiittäminen Bossia, joka aloitti trendin tällaisista pedaaleista.
Sisäpuolella kaikki on myös täyttä asiaa. Laatu osia, analogisia piirejä (ei kaikissa) ja sekä verkko virta, että patterikäyttö mahdollisuus joka pedaalissa. 7 –sarja on siis nykypäivän standardilla täysin toimiva paketti. Laitteiden miinukset löytyvät kuitenkin sisältä. Ainut todella huono osa koko sarjassa on sen kytkimet. Ne ovat todella epäluotettavia, ja hajoavat helposti. Olen huomannut, että joskus pedaalia saa polkea puolisen tusinaa kertaa, ennen kuin se menee päälle tai pois päältä. Onneksi kaikista pedaaleista ei kytkin vikaa löydy. Eniten kytkin vikoja on vanhoissa DE7:ssa. Toinen vika on se, että patteri kotelo on joillekin pattereille liian pieni. Jos patteri on liian iso kansi jää jumiin ja koko pedaali pitää purkaa, että kannen saa auki. Minulle on kaksi kertaa käynyt näin. Siksi näiden kanssa täytyy aina käyttää muuntajaa.

Soundit ja ominaisuudet ovat tietenkin joka laatikossa omansa, joten olen tähän lajitellut kaikki pedaalit erikseen. Koko sarjasta arvostelen vain ne, jotka omistan tai omistin. Kaikista pedaaleista minulla on jonkin verran kokemusta, mutta haluan, että arviot ovat mahdollisimman totuudenmukaisia. Jos jollakulla on paljon kokemusta pedaalista jonka arvostelua ei tästä vielä löydy pitää hänen lähettää sen minulle pikaviestinä. Pyrin myös lisäämään itse arvosteluja pedaaleista.

AW7 Autowah (teh. Fide)

AW7 eli autowah ja särö. Polkusimen säädöt ovat kohtuullisen monipuoliset pitäen sisällään normaalin volumetason, särön voimakkuuden, wahin herkkyyden sekä wahin \\\"taajuusalueen\\\" säädöt. Lisäksi on kaksi kytkintä, joista toisella hallitaan särön sijoitusta ja toisella wahin \\\"luonnetta\\\".

Särö voidaan siis sijoittaa ennen tai jälkeen wahin tai poistaa käytöstä kokonaan. Käytännössä särön sijoituksella voidaan korostaa näppärästi wah-efektiä. Särö sinänsä ei ole mitään suuria tunteita herättävä, mutta wah soundeihin sopiva korostava ruttu saadaan varsin tyydyttävästi aikaiseksi. Särö menee helposti rankemmilla asetuksilla \\\"surinaksi\\\", joten jos wahin edelle haluaa hevisäröä, se kannattanee ottaa toisesta polkusimesta, tai sijoittaa autowah efektilenkkiin vaffarin etuasteen taakse.

Sitten pääasia, eli wah. Toisella erillisellä kytkimellä wah saadaan rajattua enemmän diskantti puolelle (vintage tyylisesti) tai vaihtoehtoisesti käytetään koko ääniskaala, jolloin efektiin tulee tukeva pohja ja syvyyttä. Samalla wahin pistävä yläpää pehmenee, jolloin efekti on käyttökelpoinen varsin monessa eri tyylissä.

\\\"Sensitive\\\" ja \\\"Manual\\\" vaikuttavat efektin avautumiseen ja sweepin laajuuteen. Käytännössä siis herkkyyttä säätämällä ja kielten pikkauksen voimakkuutta muuntelemalla (ts. sisään tulevan signaalin tasoa muuntelemalla) soittaja voi rajatusti hallita efektiä kesken soiton koskematta itse polkimeen, eikä näin ollen olla sidottuja puuduttavaan tavanomaiseen \\\"autowah-rumputuleen\\\", joka on mielestäni ominaista muille vastaaville polkusimille.

Kaiken kaikkiaan paras autowah, jota olen päässyt kokeilemaan ja ajaa tietyssä määrin jopa normaalin wahin asian laiskalla ja/tai taitamattomalla soittajalla

+Monipuolinen

CF7 Chorus/Flanger

Ibanezin CF7 on digitaalinen Chorus Flanger, joka useiden muiden nykyisten digitaali chorus pedaalien tavoin pystyy myös tuottamaan jonkunlaisen Ring Modulator äänen. Pedaalissa on Stereo ulostulo. Itselläni ei ole ikinä ollut mahdollisuutta käyttää laitetta stereona, mutta luultavasti laite kuulostaa stereona paremmalta, niin kuin chorusten on usein tapana. Laitteesta löytyy speed (nopeuden säätö), depth (syvyyden säätö), delay time (delayn aika) ja regen (feedbackin määrä) asetukset ja kytkimet chorus/flanger sekä krazy. Krazy kytkimellä voi vaihtaa normaalin chorus/flangerin ja ring modin välillä.

Chorus on laitteessa aika keskitasoa eikä se itsellä juurikaan ole käytössä. Verrattuna MM4 digitaalisiin choruksiin CF7:n chorus on kaukana. Kovin yksinkertaisen kuuloisena efektiä voi käyttää lähinnä pienenä mausteena cleanin kanssa, mutta minun tekisi ainakin mieli joskus saada täysin over-the-top chorusta aikaan.
Flanger puolta on tullut käytettyä laitteessa eniten. Flanger ei ole läheskään niin Zoom 505 kuuloinen, kuin Chorus. Voi johtua suureksi osaksi siitä, että Ibanez on aina ollut hyvä Flanger valmistaja. Moni ulotteisuus on kuitenkin mielestäni Flanger puolen valtti. Efektiä saa sopivasti niin pieniin kuin suuriinkin säksätyksiin ja kaipaamani over-the-top löytyy helposti.
Krazy puolella oleva Ring Mod on monen mielestä laitteen suola. Todellisuudessa se ei varsinaisesti ole edes Ring Mod vaan kuten Wes Borland sanoi: ” Se on Ring Modulaattori ilman sitä vittumaista kihinää ja pihinää”. Itse en ole samaa mieltä sen kihinän ja pihinän vittumaisuudesta vaan pidän sitä hyvänä asiana. Tosin täytyy myöntää, että CF7 krazy puoli on erinomainen. Soundit vaihtelevat Ring modista mitä erilaisimpiin ja omituisimpiin äänin. Ongelma tässä on vain se, että sekä yleisö, että soittaja kyllästyy krazy puoleen nopeasti. Tätä pedaalia en kuitenkaan vaihtaisi pois ainakaan tällä tietoa.

+ Flanger, Krazy soundit
- Chorus soundi

DE7 Delay/Echo

DE7 on digitaali delay hämmästyttävän hyvällä analogi delay mallinnuksella. Laite toimii myös stereona, mutta toinen lähtö on ns. kuiva ja delaytä ei tästä kuulu. Jos laitetta siis käyttää stereona A:sta tulee ulos vain toistot ja B:stä alkuperäinen signaali. Tämä mahdollistaa efektoitujen toistojen käytön, kun A ulostulon perään heittää esim. choruksen. Delay time koneessa vaihtelee välillä 30-2600 millisekuntia. Säätiminä on Delay time (jaettu kolmen osaan kytkimellä), Repeat ja Delay Level ja lisäksi valinta normaalin ja analogista delaytä mallintavan ja normaalin digitaalidelayn välillä. Laite on paljon ”musikaalisempi”, kuin useimmat digitaaliset vastineensa, mutta fakta, että laitteesta puuttuu tap tempo, huonontaa laitteen live mahdollisuuksia.

Delay puoli ei soundillisesti paljoa muista digitaali delay speduista (vert. digidelay, dd-3), mutta echo puolen analogi mallinnus on ehkä paras analogisia mallintavista laitteista. De7 pärjää minun mielestäni hyvin saman hintaluokan ja kalliimpien delay spedujen analogi mallinnuksille. Digidelay, DL4 ja DD-20 jäävät kauas taakse. Uutta echoparkkia en ole tosin testannut.
De7 pääse lähimmäksi sitä analogisen delayn lämpimyyttä. Delay tuntuu todella elävän ja pääsee lähelle jopa Ad-9:ä. Pedaali on todella suosittu rautalanka kitaristien keskuudessa, mutta kyllä sitä näkyy niin jazz, nu-metal, pop kuin ambient kitaristienkin laudoissa.

+ Analog Delay –mallinnus
- Reistailevat kytkimet

DS7 Distortion (teh. Härski)

Ibanezin vastaus Bossin DS-1 särölle. Soundi skaala on melko laaja, kevyestä komppirutusta lähes metallisiin surinoihin. Tässä on aavistuksen verran enemmän säröä, kuin DS-1:ssä. Ibanez mainostaakin tätä monipuolisimmaksi säröksi Tone Lok- sarjassaan. Rokkipeli, ilman muuta. Tästä sopiva komppisärö kehiin ja leadia päälle TS7:lla. Yksinään tämä on hieman ohut soundinen spedu, mutta kavereineen aivan loistava.

+ Monipuolinen
+ Hinta
- Soundi

FZ7 Fuzz (teh. Härski)

Jos haluat vaihtelua soundiisi, tässä on erittäin kelvollinen kokelas. Perussoundiltaan ei- niin-perintien- fuzz jatkaa etäänytmistä juuriltaan, kun Damage kytkimen laittaa asentoon 10%. Sopiva, wanhanajan nauhojen pätkimistä ja rutinaa muistuttavaa ääntelyä soitossa. Kytkin 100%- asennossa, sairasta, kuin vahvistimesi vetelisi viimeisiään tai junkkari puukko kainalossa olisi puhkonut skobesi elementit reikäjuustoa muistuttavaksi fragmentiksi! Tätä kuunnellessa äkkinäinen ei tajuaisi sen olevan, kitara, jolla tuota soundia loppupeleisä silti tuotetaan. Ei siis perinteisimpiin Hendrix- jamitteluihin, mutta rankempiin ja spykedeelisempiin juttuihin tämä on passeli.

+ Erilainen
- Erilainen

LF7 Lo-Fi

Monet sanovat, että tämä on maailman turhin pedaali. LF7:n tarkoituksena on tehdä soundista paska ja tässä se onnistuukin erittäin hyvin. 2-band EQ:lla, Drivella ja Volumella varustettu laatikko sopii hyvin paitsi kitaralle myös laululle ja rumpukoneille.
Mikä sitten on Lo-Fi? Lo-Fi on periaatteessa erittäin huono parametrinen EQ, joka on erikoistunut kuulostamaan muun muassa vanhalta AM-radiolta ja megafonilta. Laitteen soundia on paha arvioida, koska sen tarkoitus on kuulostaa huonolta, mutta olen huomannut, että Lo-Fista saa samanlaisen taustahäiriöäänen ulos kuin vanhasta huonosta lankapuhelimestani. Laite on mielestäni erittäin näppärä monessa nykymusiikissa kuten industrialissa, ambientissa, nu-metallissa ja alternativessa.
Se miksi monet sanovat, että LF7 on turha on se, että laite ei tee mitään, mitä ei EQ tekisi ja suosittelevat EQ:n ostoa. Itse olen kuitenkin eri mieltä. Halvoissa EQ:ssa kuten Danelectro –fish and Chips ei ole läheskään yhtä paljoa ominaisuuksia, kuin LF7:ssa. Todellisuudessa lähimmäksi pääsee MXR 10-band EQ. MXR:ssä on kyllä paljon muitakin ominaisuuksia, kuin pelkkä Lo-Fi imitaatio, mutta jos laitetta ei tarvitse kuin tähän hommaan suosittelen puolet halvemman LF7:n ostoa.

+ Kekseliäs ja erittäin hyödyllinen pedaali nykymusiikkiin
+ Toimii lauluilla, kielisoittimilla ja rummuilla.
- Monen mielestä turha
- Loppujen lopuksi aika yksipuolinen

PD7 Phat-Hed Bass Distortion

Phat-Hed oli itse asiassa ensimmäinen pedaali, jonka koskaan ostin. En sen suuremmin kokeillut mitään muita basso säröjä vaan ostin suoraan Ibanezin lähinnä hinnan ja merkin tuttuuden vuoksi. Olen kuitenkin jälkeen päin kuullut pelkkää hyvää tästä laitteesta ja monet ovat sanoneet, että tämä on paras basso särö tässä hintaluokassa. Aluksi käytin tätä passiivi basson ja Peavey Basic vahvarin kanssa ja kitaraan siirryttyäni Ibanez Gax75 ja Laney Tf100 kanssa. Nappulat ovat samat kuin jokaisessa Tone-Lok särössä eli drive, EQ, volume. Hauskan laitteen PD7 tekee sen attack säätö ja kolme eri gain astetta.
Säröiltään PD7 vaihtelee pikku rutusta isompiin pörinöihin, mutta aggressiivista tappaja liidi soundia ei laitteesta saa irti pahallakaan. Bassolla pedaali taipuu juuri sinne mihinkä pitääkin ja on todella onnistunut siinä mielessä. Itse en Basso säröltä paljoa enempää toivoisi. Kitaralla laitteesta irtoaa todella omituinen soundi. Särö on todella ontto ja aika muussaava, mutta kun laiton pienimmän gain asteen ja laitoin vain vähän säröä sain todella hienon särön boostaamaan slappeja, poppeja ja clean tappausta kitaralla. Mielestäni, kaikista pedaaleista, mitä olen ikinä omistanut, tämän täytyy olla yksi parhaista. Lisäksi minun mielestäni sille kuuluu parhaimman Tone-Lok pedaalin titteli. Ilman koko Tone-Lok sarjan pikkuvikoja Ibanez olisi osunut täyteen kymppiin tällä pedaalilla.

+ Soundit ja niiden monimuotoisuus
+ Kaikkea tarpeellista pystyy mielestäni säätämään.
+ Toimii myös kitaralla

SH7 7th Heaven teh. (Allukka92)

Kyseinen pedaali yhdistetään useasti nu metal-genreen, mutta arvioijan mielestä se ei ole ”genrensä vanki”. Purkista saa monenlaista säröä irti kevyestä raapaisusta kunnolliseen metallisirkkeliin asti, mutta soundi kuulostaa hyvinkin ohuelta, bottomia ei ole juuri laisinkaan. Pedaali on suunniteltu erityisesti 7-kielisten soittajille, mutta itse olen soitellut ”vain” 6-kielisen läpi. Purkissa on kaksi säädintä, joilla saa eräänlaisen noise gaten päälle ja pois sekä särön sävyjä säätelevän kaksivalintaisen kytkimen. Kirjoa onkin melkeinpä vintagefiilistelyistä modernimpaan muljuun.

Metallikuoret ovat todella kestäviä ja nupit saa painettua sisään kuten muissakin 7-sarjan pedaaleissa. Ainoana ulkoisena vikana on polkimen satunnainen jäykkyys, se ei tahdo mennä käytön puutteesta lähinnä johtuen joka polkaisulla päälle/pois. En osaa sanoa mahdollisista soundin muutoksista 7-kielisellä soitettaessa, sen kokeilu on lukijan vastuulla.

Omasta mielestäni ihan kokeilemisen arvoinen purkki, pitäköön ken tahtoo.

+ oman näköisensä, ei ole tiettyä esikuvaa
+ monipuolinen
+ edullinen
+ kestävä
- hieman ohuet soundit
- bottomia puuttuu hieman liikaa


SM7 Smash Box

Smash Boxia voidaan pitää Bossin Metal-Zonen haastajana mättösärö markkinoilla. Myös EQ:n, Driven ja volumen sisällään pitävää laatikkoa mainostetaan Tone-Lok -sarjan aggressiivimpana pedaalina. Eikä turhaan. Laatikossa on gainia ensi viikollekkin. Lisäksi sen loistava alapään toisto ja korvia kiduttavat korkeat äänet tuovat mieleen Peavey 5150:n, mutta ei ihan. Putkimaista säröä tästä ei saa irti, mutta säröpedaaliksi laite on todella toimiva. Kun käytin laiteta aluksi pienen trankku combon kanssa pidin sitä maailman parhaana keksintönä, mutta ongelmat nousivat, kun yritin soittaa laitetta kyseiseen 5150n. Vaikka Peavey oli niin puhtailla kuin voi meni Smash Box heti puuroksi. Itsessään Smash Box:sta lähtee hirveästi kohinaa, mutta tässä apuna on laitteen oma Noise-gate. Tosin en tästä paljoa hyötyä löytänyt, koska se on aina myöhässä. Jos Metal-Zonea ja SM7:a vertaillaan kuulostaa Smash Box tuhannesti paremmalta. Metal-Zone vaikuttaa aina paljon kesymmältä. Lisäksi se ei ole läheskään niin monipuolinen kuin SM7. Parasta Smash Boxissa onkin sen Sharp/Smooth kytkin, jolla pystyy valitsemaan särön reunan terävyyttä.

+ Aggressiivinen
+ Mahtava särösoundi
- Kohina ja huono Noise-gate

TS7 Tubescreamer (teh. Härski)

Hinta/laatu/soundi- suhteeltaan todella hyvä tuubihuutaja. Blues ja Rock ovat selvyydet normaalilla moodilla, mutta Hotilla meno yltyy jopa heavyksi. Tosi lämmin soundinen vähjes, ei silti liikaa sitä säröä. Täysputkivermeen edessä varmasti loistava, oma arvioni perustuu transistorikombon ja muiden säröjen kanssa sotkemiseen.

+ Soundi
+ Hinta/laatu
- Puristin painajainen

WD7 Weeping Demon (teh. Tunkki)

Ominaisuudet:

-True bypass
-Optinen potikka eli ei kuluvia osia täällä
-Päällekytkentä ns. auto-on- toiminnolla tai erillisellä kytkimellä.
-Kaksi moodia: Normal ja Low
-Kolme säätöä: Level, Q, ja LO
-Range fine tuning eli ääriasennon hienosäätö
-Jäykkyyden säätö polkimelle

Käytöstä:

Itse käytän tätä juuri auto-on -toiminnolla eli wah menee päälle kun polkaisee. Tässä toiminnossa siis jousi palauttaa polkimen \\\"uuu\\\"-asentoon eli alas. Jäykkyyttä voi säätää. Toinen mahdollisuus on käynnistää vieressä olevasta isosta polkimesta; tällöin jousta ei ole, mutta polkimen jäykkyyttä voi säätää. Käyttö valitaan sivussa olevasta salvasta.

Moodeista Normal on se perinnetietoisempi, joka muistuttaa Crybabyn sointia. Toimii parhaiten ylemmiltä kieliltä. Low-moodi on sitten modernimpi ja käy paremmin mataliin vireisiin, bassolle ja haukkaa paremmin alemmilta kieliltä. Näitä voi hienosäätää mössöstä todella kirskahtelevaan ja mukaan saa myös boostia level-namiskalla. Nappula \\\"Q\\\" siis määrää, kuinka terävä soundin huippu on kun poljin on edessä ja \\\"LO\\\" sitä, kuinka paljon alataajuuksia leikataan.
Polkimen alla on vielä hienosäätönappula, jolla säädetään se, kuinka nopeasti ääni reagoi polkimen liikkeeseen. Auto-on -toiminnon sammutusaikaa voi myös säätää.

Itse käytän LOW-asentoa ja säädän nappulat kello 3:n. Soundi on polkimen ala-asennossa tosi tumma ja utuinen mutta avautuu sähäkästi ilkeäksi \\\"YYYYÖÖÖÄÄÄÄÄÄÄ\\\"- menoksi. Toimii hienosti riffittelyssä ja sooloissa alakieliltä.

Toisaalta joskus käytän myös normaalimoodia kunnon uunosoundeihin. Kokeilemisen arvoista on myös pistää fuzzi ennen waukkua ja waukun jälkeen delay. Mulla on nauhoitettuna pätkiä mm. ed. mainitusta settauksesta ja soundi on HURRJA!

+ säätövaraa tod. paljon
+ kuulostaa hyvälle kaikissa asennoissa
+ auto-on -toiminto on todellakin helppokäyttöinen
-Vie paljon tilaa laudassa
-Laudassa olessaan on myös melko korkea

Ääninäyte:
http://partur.parkband.net/fuzz+wah+delay.mp3
http://partur.parkband.net/wah+sd1+delay.mp3
http://partur.parkband.net/wah+univibe.mp3

Kokonaisuutena Tone-Lokit ovat todella onnistuneita pedaaleita. Pikku vikoineenkin ne kilpailevat paremmuudesta monien kalliimpienkin pedaalien kanssa. Monet pedaalit jäävät varmasti elämään pitkäksikin aikaa, mutta sen vain aika näyttää.

Ääninäytteitä ja lisäinformaatiota: http://www.ibanez.com/accessories/series.asp?i=26&l=2

Kirjoittanut Kapane 21.12.2004

            164×301  -  15 kt.


Arvostelu

4,34,34,34,34,3    (13 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

Kapane: Oho. Yhdessä päivässä jo kakskyt lukua. Mainostus auttaa.
Eemil: Hyvä arvostelu. Smashbox on todellinen unelmasärö niin raakaan Dimebag komppaukseen kuin suurikaikuiseen sooloiluun kunhan vahvari ei ole putkipäätteellä. Putkivahvarin kanssa liian paljon feedbackia ja herkkyyttä.
Kapane: Totta. Sm7 osaa olla mulkku putki vahvarin kanssa. Siksi sen myinkin. Nytr kyllä harmttaa, koska se olisi ollut mahtava koti peli.
Vainhaalee: Hyvä juttu! Ei mitään lisättävää SM7:kaan, todettokaan viel
Vainhaalee: Hyvä juttu! Todettokaan vielä, että kyllä se SM7 toimii putkivahvarillakin, mutta sen luonne muuttuu aikast lailla...
SiwamieS: SM7 pelaa kuin unelma ainakin mulla JCM:n kanssa..
Kapane: Riippuu varmasti vahvarista hyvin paljon, joten. Luonteeltaahan 5150 ja marshall ovat loppujen lopuksi aivan erilaisia.
Quark: Hyvä arvostelu! Tästä on varmasti monelle hyötyä. Itsekin olen vähän harkinnut ton DE7:n ostamista...
Lord of the strings: CF7 chorus hakkasi mielestäni bossin chorukset.
Kapane: niin mielipiteitä on monia. En esitä yleismaailmallisia totuuksia.
Migo: Oikein hyvät arvostelut. Vieläkun joku lisäisi weeping demonista juttua.
Kapane: Tuota WD7 on lupailtu, mutta vielä ei ole näkynyt. No kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä.
Jormaz: Itkevä demonismies kuulostaa hyvältä. Pitäis koeponnistaa. Toisaalta, pitäs muutakin romua ostaa..
Laareppi: Sulla on kuulemma WD7:sta ääninäyttetitä? Pääseeköhän niitä jotenki kuuntelee?
Kapane: Koitan kysyä Tunkilta linkkiä
tunkki: Jees. Pistän linkkiä jahka saan klipit interwebbiin.
booster: Minustakin CF-7:n chorus-puoli on inhottavan kihinäinen. Flanger ok. Hyvä arvostelu kaikenkaikkiaan, tälläisiä lisää!
SerialKiller: Omikstan tuon Lo-fi pedaalin, itseasiassa ostin sen heti kun maahantuojalta aikanaan sai... Loisto vehje juuri tuohon megafoni äänen tuottamiseen. En ole millään graaffisilla saanut aikaan yhtä hyvää saundia kuin tällä. Arvostelu meni nappiin...
Peter Spiegelmann: huh huh huh, sellainen tietoisku, että ihan pyörryttää. Millaisella transulla oot huudattunut DS-ja TS7:aa, mulla itellä on Laney.
Hohhoijaa: Pelittääkö näät trankkujen kanssab?
Kapane: Riippuu trankusta. Smash Boxista mulla on paremmat kokemukset trankun ku putken kanssa. Ts9 (ts7 on härskin tekemä!) taas toimi paremmin putken kanssa. Testaa ihmeessä.
miktol: Hienot arvostelut, kelpaa esimerkiksi.
Iron Horse: +. Allukka hei, et voinu virittää kitaraa 7th H:n testaamiseksi vähän alemmaksi?..
Strutsi: Tjaa, nykyään ei annetakaan plussia vaan tähtiä... kummaa. Taidanpa kyllä ostaa piakkoin tuon Flanger/Choruksen... kuulostaa hyvältä :)

Yhteensä 24 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Laitearviot

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti