16.08.2004: Metallica 28.5. Olympia stadion

Kirjoittanut ronkainen_ron – 16.08.2004

heti alkuun sanon että vaikka tästä on jo aikaa kesäloman verran niin kirjoitan kuitenkin koska kukaan muu ei tästä ole näköjään kirjoittanut.

Saavuin paikalle n. tuntia ennen Metallican shown alkua, ja paikka oli jo ennen saapumistani kuin mikäkin festari alue... flaijereita ja roskia mielin määrin maassa ja tollee...
Pääsin sisälle 15min ennen kuin Metallica aloitti joten lämppäreistä en voi sanoa mitään.
PA:sta tuli jotain vanhaa rokkia ja sen tyylistä ennen esitystä, ja muistan kun AC/DC:n It´s A Long Way To The Top tuli viimeisenä niin ajattelin että tämän jälkeen on hyvä tulla lavalle, ja niin tapahtui.
Ensin suunnattoman tunnelmaanostattavan ja hysteeristä käytöstä aiheuttava Ecstasy of gold alkoi soida PA:sta, silloin tiedettiin että nyt on tosi kyseessä. Nauha päättyy juuri biisin voimakkaammassa kohdassa ja sitten alkoi hiljaisuus...
Sitä kesti n. 5 sek jolloin tinnittävä ääni alkaa kuulua PA:sta silloin tiesin että keikka alkaa blackened biisillä...
ja sekunnit vierivät... kun vähiten odotan Lars ilmestyy kuin tyhjästä lavalle irvistelemään ja huutamaa. Taustalta tullut nauha päättyy ja James astelee lavalle. Alkaa soittaa riffiä ja jengi on aivan sekaisin. Itselleni se oli sellainen elämän merkki paalu, jonka muistan loppuelämäni. Biisi viedään loppuun mallikkaasti ja se saa jatkumon Fuel biisillä. Tässä kohtaa tulevat ensimmäiset pyrot. Olipahan posaus!!
Sitten hienoa biisiputkea jatkuu aina Franticiin asti jossa seuraava mieleenmuistuva juttu. James jää kitaransa kanssa jammailemaan lavalle ja fiilis edelleen katossa.
Kohta sen jälkeen pärähtää I Dissapear, jonka väliosa oli erittäin hienon kuuloinen Kirkin soittamien huiluäänien ansiosta.
Battery päättää ensimmäisen osion jonka jälkeen lähdetään ensimmäisen kerran pois lavalta.
PA:sta alkaa kuulua Wherever I May Roamin alkuriffiä ja herrat palaavat takaisin... Sitten taas pari biisiä ja sama temppu uudestaan...
Tällä kertaa PA:sta kuuluu Vietnamin sodan aikaista sotilaiden aivopesua elokuvasta Full Metal Jacket, ja pyrot ja sotatantereen äänet raiskaavat kuuloaistia... James ilmestyy soittamaan Onen riffiä ja tästä muodostuukin illan hienoimpia biisejä.
Setti jatkuu toisella pakko kuullla biisillä Master Of Puppets, joka saa monet aivan sekaisin.
Myöhän tultua herrat hakevat hieman painajaisfiiliksiä soittelemalla aavemaisia riffejä, ja se toimiikin mainiona introna Enter Sandmanille ja niin lähdettiin liikkeelle bändin suurimmalla hitillä, josta ei asennetta puutu. Ääni vaan oli jo silloin niin maassa että en pärjännyt huutokisassa viereisille ihmisille...
Seek & Destroy jatkaa samaa linjaa jossa ainoa tehtävä on saada kaikki irti yleisöstä ja siinä he onnistuvatkin "Seek & destroy" huudossa on voimaa kuin pienessä armeijassa. Bändi olisi jo lähdössä pois lavalta mutta yleisö vaatii lisää ja sitä he myös saavat. Jump in the Fire loppuun! Harmittaa kun en ollut opetellut sanoja etukäteen piti laulaa vain kertosäkeessä :(
Sen jälkeen herrat kiittelee yleisöä ja vippailee plektroja yleisön sekaan.
Valot pikku hiljaa himmenevät ja matka kotiin edessä... Tästä toipuminen vei päivän pari...:D

Saavat kyllä tulla uuden levyn julkaisun jälkeen uudelle euroopan kiertueelle jotta voin taas kokea jotain yhtä hienoa... Luotan heidän sanaansa.

Arvostelu

Kommentit