Muusikoiden.net
11.12.2016
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

28.07.2004: Kellarista estradille osa II


Aiemmin kirjoittelin juttua bändin perustamisen vaikeuksista. Nyt on päästy jo astetta pidemmälle eli bändi on kasattu (moneenkin otteeseen) ja ohjelmisto reenattu (vielä useampaan kertaan) ja keikan tynkääkin on ehditty tekemään. Ongelmat eivät tosin vähene, päinvastoin. Jokainen lapsia maailmaan työstänyt (tekotapa on ainakin varsin mukavaa, olen huomannut) ja niiden kanssa elämää kokenut, on varmasti törmännyt samaan tilanteeseen. Ongelmat eivät suinkaan vähene lasten kasvaessa, vaan muuttavat muotoaan entistä hankalammaksi. Näin meilläkin bändin kanssa.

Alkuperäisestä kokoonpanosta on jäljellä vain kaksi jäsentä koko jäsenistön lukumäärän ollessa kuusi musiikin harrastajaa. Nälkä on kasvanut syödessä ja todettuani ettei näillä leveysasteilla pääse soittamalla tienesteille, ajattelin, että rakennetaan sitten kunnon show ja panostetaan laatuun hinnan kustannuksella. Olen liian monta kertaa joutunut huomaamaan kuinka soittajat yrittävät repiä leipäänsä estradilla mahdollisimman pienin kustannuksin (ja vaivoin!!). Tällainen soittaminen ”selkä seinää vasten ja rahat pois” –menttaliteetilla näkyy kyllä yleisöllekin. Tosin usein joutuu myös huomaamaan kuulijakunnan vihkiytymisen esityksen laatuun eli kaikki käy eikä kukaan huomaa mitään. Tasoissa taitavat olla tarjonta ja hyväksyntä loppujen lopuksi.

En vieläkään ole päässyt eroon perfektonistisista taipumuksistani ja haluankin tarjota yleisölle enemmän. Alkuperäinen ajatukseni sisällyttää hyvällä maulla (kukin taaplaa tyylillään) valittu ja hyvin soitettu musiikki myös visuaalisesti toimivaan kokonaisuuteen, ei ole muuttunut. Hakiessani miksaajaa, törmäsin kuin sattuman kaupalla DJ –palveluja tarjoavaan yritykseen, joka oli laajentamassa toimintaansa valo – ja äänentoistolaitteiden (eli PA –kamojen) vuokraukseen. He olivat hakemassa itselleen bändiprojektia, jonka kanssa voisivat kasvaa alan ammattilaisiksi ja saavuttaa vähän mainettakin samalla. Se kun on yleensä liiketoimintaa edistävä ominaisuus. Saimme siis bändiimme ääni- ja valomiksaajan ja kaupan päälle valo- ja efektikalustoa käyttöömme. Heillä on myös ymmärrys, etteivät esiintymispalkkiot ole päätähuimaavia, varsinkaan näin alkutaipaleella (eikä myöhemminkään). Onpahan kaikilla kivaa… kai. Nyt meillä kokoonpanoon kuuluu siis jo kahdeksan jäsentä. Kalustoakin löytyy riittävästi vaikka pienen stadionkeikan tekemiseen. Olisikohan pienempikin riittänyt? Onkohan meillä nyt hai syöttinä lohijoella?

Kokonaisuutta silmälläpitäen suosittelen muitakin aloittelijoita hakeutumaan yhteistyöhön eri tahojen kanssa. Hyöty on useinmiten molemminpuolinen. Palkkioiden jakajia on tosin enemmän, mutta kuten aiemmin totesin, tätä ei enää tehdä rahasta vaan rakkaudesta esiintymiseen ja musiikkiin. Soittaminen ei ole köyhien laji, sanotaan. Sillähän tekee pienen omaisuuden… edellyttäen, että alussa on se suuri omaisuus….

Ohjelmallinen linja ei ole tuottanut vaikeuksia, mutta jäsenten sitoutuminen ja toiminnan aikatauluttaminen on tuottanut suuriakin vaikeuksia. Harrastustoimintaahan tämä on ja kaikilla pitäisikin olla kivaa, eikä tarkoitus ole touhuta veren maku suussa, mutta välillä tuppaa harmittamaan pienoinen paikallaan junnaus. Bändireenien tarkoitus lienee harjoitella yhteissoittoa, eikä keskittyä yksilötason harjoitteluun. Kotityöt pitäisi tehdä omalla ajalla ja mieluumin sovittuna aikana ennen yhteisiä reenejä. Meilläkin on tullut jo liiankin tutuksi lentävä lausahdus: ”ei tää mee vielä, taytyy kattoa joskus kotona”. Ja sen biisin reenaus jää siihen. Seuraavassa biisissä todetaankin taas sama juttu. Joskus saattaa tulla mieleen pari perheohjelmaan sopimatonta ilmaisua. Onpahan taas kerran kokoonnuttu kaikki yhteen toteamaan ettei homma etene mihinkään. Ottakaahan opiksi kaikki, jotka ovat samaan törmänneet.

Pikkuhiljaa (miltei vuoden päivät) olemme kuitenkin ohjelmistoa saaneet kasaan riittävästi keikkoja varten. Ohjelmatoimistot olisivat hyvä myyntikanava, mutta sinne ei niin vaan listoille pääsekkään. Pitäisi saada ensin riittävää näyttöä toimistoa varten eli keikoille pitäisi päästä. Siinäpä kuitenkin oravanpyörä. Miten saada keikka ohjelmatoimistoa varten, joka sitten myisi sen ekan keikan sitä toimistoa varten???!!!!

Siispä omatoimisesti vaan ottamaan yhteyttä ohjelmajärjestäjiin ja ravintolapäälliköihin. Maililla infoa ja demoa perään ja sitten vielä soittelua ja paikallakäyntejä hattu kourassa, josko joku suostuisi ottamaan bändin lavalleen niin, ettei meidän tarvitsisi maksaa kovin paljoa illasta. Huh Huh!!! Kohti päämäärää olemme kuitenkin edenneet ja matkalla kohdatut vaikeudet on muutettu voitoiksi. Aikainen mato napataan vai miten se nyt menikään?

Tässä taas pieni otos yhden bändin taipaleesta kohti ameriikanvalloitusta kellarin perukoilta. Toivottavasti joku saa tästä uskoa omaan toimintaansa ja jokusen pienen vinkinkin toimintansa kehittämiseksi. Tekstiä tuntuu tulevan, mutta miten saada savolainen kuuntelemaan ja hämäläinen puhumaan. Sehän on jo ikivanha kysymys. Mahdollinen seuraava osio sisältääkin jo sitten kokemuksia keikoilta. Jos nimittäin joku jaksaa kuunnella…

Kirjoittanut Mac 28.07.2004


Arvostelu

Artikkelia ei ole vielä arvostellut kukaan.Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

Sir Härö: Näinpä se tuntuu olevan...
zamile: Sen oon vaan huomannu että keikkoja saa ku vaan yrittää!! Vaiken on saada ne kymmenen ekaa... Me aloitettiin aivan surkeilla pa-vermeillä mut keikkaliksat on laitettu kaikki kalustoon niin kyl nyt alkaa olemaan kohtuu kalusto..

Yhteensä 2 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Bändipäiväkirja

Tulostettava versio

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti