Muusikoiden.net
07.12.2016
Rockway LIVE! Joka maanantai ja keskiviikko klo 17-19 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

14.06.2004: Sauna Open Air Metal Festival, Tampere, ...


Noh, mistäs lähdettäisiin.....viikonlopun lyhyt kokooma

Perjantai:

Diablohan oli paljon kehuttu liveakti monilla palstoilla ja ärrkeles, eipä turhaan! Äijät jytyyttivät hirveällä menolla hybridimetalliaan ilmoille ja on se Malmberg saatana äijä rumpaliksi! Aivan tajuttomia fillejä heittelee sinne jo valmiiksi ei-niin-helpon rumpaloinnin sekaan. Uuden Eterniumin biisit ja Catch 22 pöllyttivät koviten, tämä bändi on tulevaisuutta!

Thunderstone heitti peruspower-setin varsin pirteästi, tuossa genressä kuulee niin kovin harvoin vaan mitään todella pinnan yläpuolelle nousevaa, ettei ihan niin kovasti sytyttänyt, etenkään kun Edguy oli jo tullut nähtyä kuukautta aiemmin.

Children Of Bodom oli miulle SE bändi jota tulin katsomaan ygösenä ja Espoon poijjaat näytti jälleen minkä takia asia oli näin. Todellakin Suomen paras livebändi, aivan helvetillinen energia ja hyvät biisit. Muuten, se uusi biisi jonka pojat soittelivat, Trashed, Lost & Strungout oli aivan saatanan kova! Riffailu maistui todella ja Raatikainen paukutteli sellasta kuviota että JAU! Rässäsi mukavasti, nostatti kuolan uutta EPtä kohtaan yhä nopeammin. Laihoa karismaattisempaa livehevistiä saa Suomesta etsiä verikoirien ja Knakkertoneiden kera kunhan Tarotin poikia ei lasketa mukaan. Ainoa miinus todella oli Roopen rytmikitaroiden lähes totaalinen hautautuminen basson ja tilujen alle aina silloin tällöin. Ja tällaisella keikalla pitää välispiikkien ollakin sellaista puoli-lapsellista paskaa, meiningin nimissä on vain hyvä kunhan se kuulostaa jotenkin uskottavalta (vrt. Fred Durst).

Finntroll jäi ikävä kyllä suurimmaksi osaksi välistä koska pikkufanittajana piti jonotella Bodomia miitti-teltaan. Ikävä kyllä kyseisen teltan jonotussysteemi oli ainoa asia josta heitän järjestäjille kusemisesta miinusta. Muutoin tilaisuuden järjestelmät toimivat, mutta kun telttaan pääsee paremmin sivuilta edessä olevan jonon seisoessa paikallaan, on homma vituillaan. Itsekkin kyrpiinnyin odotukseen ja siirryin kuulemaan Peikkometallia Det Iskalt Trollblodin alkaessa ja hyvinhän ne miehet jytistelivät, jo jonossa kuultu Trollhammarenkin piiskasi erittäin kovaa. Olisi vain tarvittu vielä Allu Tuppurainen fiittaamaan vokaaleille, niin olisi ollut paketti kasassa.

Illan pääesiintyjä Nightwish oli sitten sitä mitä odotinkin, ihan hyvä. Kuten Vilhelmuskin jo sanoi, Buudomin jälkeen EI ole se helpoin sauma näyttää erittäin hyvältä lavalla. Yöfisu suoriutui kuitenkin ihan hyvin, Tarjalle ja Marcolle suurimmat plussat hienoista lauluäänistä, Marco oli bändille kuin lahja jostain metallitaivaasta. Ilman häntä bändi ei olisi puoliksikaan niin hyvä kuin on nykyään. Soundit olivat muutenkin keikalla kohdallaan, mureat kitarasoundit (kun ne sitä siis olivat) maistuivat. Oncen biisit pelittivät livenä ihan hyvin, ja oli kyllä ylläri saada kuulla Dead Boys Poem livenä, saapa nähdä vakiintuuko se keikkasettiin. Tuudittavasta kauneudestaan ja erittäin hienosta lauluäänestä huolimatta nähtiin että Tarjan välispiikit ovat todellakin about laimeimpia mitä hevibändillä olen kuullut. Ei sitä nyt NIIN kohtelias tarvitsisi olla.....noh, onneksi osaa laulaa hienosti. Kuitenkin huomaa, että Nightwish kaikkine kuorrutuksineen on studiobändi, vaikka varmasti livenä tyydyttikin suurta osa nuoresta yleisöstä. En odottanut mitään ihmeitä, niin sen puoleen en pääsyt pettymäänkään.

Jatkoklubilla Tarot ruletti odotetusti ylimalkaisesti upeilla biiseillä ja jätkien mielettömän tiukalla yhteensoitolla. En tosiaankaan ymmärrä täällä jo mainittua ilmiötä, ettei tämän bändin merkitystä osata arvostaa tarpeeksi, jumalation! Heittää selkeä pääesiintyjätason pumppu jonnekin jatkoklubin toiseksi pääesiintyjäksi. Tarot oli erittäin rautainen, piste, ja Rider Of The Last Day/Do You Wanna Live Forever-duo oli päivän kovin biisiyhdistelmä.

Lordi oli sitä mitä odotinkin, hieno show. Musa ei ilmeisiä hittejä ja Blood Red Sandmania lukuunottamatta sytyttänyt niinkään, mutta hienot pyrothan sillä oli. Huvitti keikalla tosin kun laskeskeli kuinka monet niistä lavakikoista oli pöllitty epäsuorasti/täysin Kissiltä, Alicelta tahi Waspilta. Raa´at lihanpalaset, bändin nimi joka räjähtelee valoisasti, verta roiskuttava sirkkeli, rähjäinen vauvanukke, jiiänee. Kyllähän siinä viihtyi, ei siin mitään, sainpa päivän totaalisaldoksi kaiken lisäksi Tarotin settilistan ja Lordin kitaristi Amenin plektran. Viikonlopun hassuin tapahtuma oli tosin kun hotellilla Lordin äijät (ja muija näin kosketinsoittajan kannalta) basistia lukuunottamatta änkivät kaikki meikeläisen kanssa samaan hissiin kaikki stagevetimensä vielä yllään. Siinä sitä oltiin sitten monstereiden kanssa samassa hississä:) Ihqua!

Lauantai:

Oli aika jälleen poweroida! Twilightning aloitti illan erittäin energisellä lavamenolla ja hemmetillisillä tilutksilla. Ja bändin laulajahan on aivan saatanan kovaa kaliiberia, ääni on torella rautainen. Pakko myöntää että kova bänti se oli, vaikka Imatralta tulevatkin.....:)

Dreamtale jäi väliin kun jökötin tiukasti aidassa kiinni Helloweenia varten. Sakemannien astuttua lavalle oikeastaan heti alusta tunsi, että Helloweenin eturivi tulisi olemaan brutaalein jonka olen elämäni aikana läpikäynyt. Paine oli suhteellisen valtava. Hyvältä se rauta-aidan ja puristetun ihmislihan efekti ihme kyllä tuntui, tunnelmanluojana omiaan. On tosin marmatettava siitä kun muutama pari minuuttia ennen keikan alkua eteen ängennyttä Rööri-Roopea tunkivat pienempiä, monta tuntia paikallaan odottaneita pitkätukkia pois tieltään. Sentään olivat äijät isoja faneja kun laulelivat kunnolla mukana. Mutta se eturivi on ansaittava odotuksella eikä ängettävä viime hetkillä, mulkut! Ei, itse säästyin heiltä siis juuri ja juuri, aidassa pysyin kiinni, suututtaa muiden puolesta;)
Hellot tykitti lujan setin, soundit vähän puuroutuivat silloin tällöin mutta kun setissä heitellään helmiä tyyliin Starlight, Murderer, Eagle Fly Free, If I Could Fly, Hey Lord, Power ja encoressa iskenyt oma suosikki How Many Tears, ei lopputulos voi olla huono. Deris oli järjettömän koassa kurkkukunnossa, kirkaisuja irtoili kuin ei mitään ja hymy oli kyllä miehellä herkässä, kuin koko bändilläkin. Grosskopf on aina mukava "basistihan ei liiku"-klisheen rikkoja pomppiessaan ympäri ämpäri stagea. Enkä tiedä miksi Weiki näyttää koko ajan että hänen silmänsä harottaisivat pilven pössyttelystä jatkuvasti puoliavonaisina, mutta helvetin hyvin se mies soitti. uusi kitaristi Sascha soitteli myös kuin olisi ollut bändissä koko ikänsä, erittäin hyvä natsaus grapowin lähdettyä. Saimme myös tietää sellaisen kiehtovan faktan, että Andi Deriksen peenis osoittaa yleensä oikealle. Tykkäsin kovasti kunnon teutonihevailusta, palkkiona lopulta Weikathin plektra.

Klubin puolella soitellut kasaritribuuttikin jytyytti todella kovaa toisen laulajan pelkistetyn keltaisia spandexeja ja appelsiinikiveksiä myöten. Kiitoksia paljon Veli Vilhelmukselle moshausseurasta tämän kasaroinnin aikana, erittäin asiallista oli tavata jo ennen miittiä.

Erittäin mukava kokemus oli tämä tapahtuma, kiitoksia sen järjestäjille ja osaanotajille. Ben Dn kera jatketaan jo Provinssissa Grand Old Thrashin parissa perjantaina:) EXODUS!!

Kirjoittanut Skebaholikko 14.06.2004


Arvostelu

Artikkelia ei ole vielä arvostellut kukaan.Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

Zuey: Moshmosh! Potomi mätki kovin lahjakkaasti.
Black widow: Bodom oli todellakin kovassa vedossa ja Nightwish ei ihan niin kovassa...samaa mieltä NW:stä, studiobändi. Heavy!

Yhteensä 2 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Keikkatunnelmat

Tulostettava versio

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti