Muusikoiden.net
19.03.2024
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

22.05.2004: Komppi kääntyy digitaaliseksi


Mainoksissa patterikäyttöinen Duracel-pupu soittaa vielä akustista virveliä, mutta kuinka kauan? Milloin pupu vaihtaa sähkörumpuun? Milloin bändin rumpali vaihtaa sähkörumpuihin?

Todennäköisesti viimeistään silloin, kun joku alkaa tosissaan kiinnittää huomiota rumpujen soundiin ja bändin sointiin yleensä. Tämän kirjoittaja vaihtoi akustisen rumpusetin sähköiseksi kyllästyttyään ainaiseen miksausongelmaan: miten saada rummut kuulumaan kunnolla kaikissa olosuhteissa. Ja talon laitteista. Eikä liian kovaa, mutta kuulua pitäisi...

Rumpujen miksausta voi joko pitää salatieteenä tai sitten siihen on suhtauduttava muuten kuin ongelmanratkaisumielessä. Laitetaan pari mikkiä paikalle ? jollekin paikalle ? ja toivotaan parasta. Mutta tottahan on, että pienessäkin paikassa pitäisi käyttää ainakin bassorummun äänenvahvistusta; ja suositeltavaa olisi, että myös virveli ja hi-hat mikattaisiin. Sitten pitäisi vielä saada symbaalit kuulumaan, joten yksi hyvä overhead-mikrofoni laitetaan johonkin tellinkiin jonnekin rumpalin pään yläpuolelle kolhittavaksi. Lisäksi jokin pikku-pikku mikseri ennen PA:ta olisi tarpeen. Mutta onko lopputulos kaiken tuon sählingin ja säätämisen arvoista? Eihän se aina sitä ole.

Sähkörummut sen sijaan vaativat yllättävän vähän miksausta: kaapelit PA-kamoihin (yhdelläkin tulee toimeen) ja äänentaso sopivaksi, ja eikun mättämään studiosoundeilla. Onko se niin helppoa? On ja ei...

Hyvä haulikko, kun sillä ampuu niin teeri joko putoo tai katoo__________

Se millaista musiikkia soittaa, ja missä, on yksi ensimmäisistä asioista, joita kannattaa pohtia. Toinen huomionarvoinen asia olisi miettiä omaa soittotyyliä ? Sähkörummut vaativat erilaisen lähestymistavan ihan soittoteknisestikin kuin perinteiset akustiset setit. Puhumattakaan siitä, että jos akustisten rumpujen virittely on mielenkiintoista, on se sitä myös elektronisella puolella. Säätämistä riittää sielläkin.

Jos bändi soittaa monenkirjavaa musiikkia, jossa tyylilajit vaihtelevat paljon, on mielestäni ihan järkevää vaihtaa sellaiseen sähkösettiin, jossa mahdollisuus tyylinmukaisiin rumpusoundeihin ja oppi niiden käyttöön tulee melkein omia aikojaan. Toinen mielekäs paikka on studio. Opetuskäyttö on mielestäni myös hyvä syy, olipa sitten kysymyksessä soitto-oppilaiden ohjaus tai oppilaiden harjoittelu. Sitä paitsi clickit, tempot, eri tahtilajit, rytmit ja harjoitusten toistettavuus puolustavat tätä mahdollisuutta. Ja seinän takana kyttäävä äänenvoimakkuustarkastaja repii harvat hiuksensa kun ennen niin mukava tuplabasariharjoitus iltakymmenneltä ei tunnukaan enää haimassa asti.

Duoda, duoda, se on valkoankka, sanoi Nurminen lokkia__________________

Onhan se kumma juttu, että ulkonäkö merkkaa soittimissakin niin paljon.
Minkä käytön helppoudessa ? varsinkin roudaamisessa ? voittaa sen ulkonäköasioissa häviää. Siitähän ei pääse mihinkään, että kunnon rumpusetti kaikkinen pelteineen ja telineineen, on jo sinällään vaikuttava ilmestys. Ei aina veret seisauttava tapahtuma, mutta vähimmilläänkin se aiheuttaa pientä aprikointia, että mitähän sitä oikein kohta kuulee.

Sähkösetti on perinteiseen rummustoon verrattuna aneeminen esitys. Pieniä kumilätkiä kiinnitettynä mikä minkäkin väriseen räkkiin ja symbaalien virkaa toimittavat pienet bakeliittiset ja osin kumipäällysteiset vempulat... En oikein usko, että esim. rock-puolella ihan heti sähkösetit saavat varauksettomia kannattajia.

Parempi on yksi ilonpäivä, kuin koko ikä kohtalaista_____________________

Roudaaminen on yksi parhaista asioista, joista sähkörumpujen käyttäjä pääsee nauttimaan. Ominaisuuksiltaan ylivertainen soitin pakkautuu kahteen, kolmeen matkalaukkuun. Sen lisäksi on vielä kuljetettavaa itse räkki ja rumpupalli. Sen helpommaksi homma ei ihan heti tule, ellei sitten joku keksi pneumaattista rumpusettiä joka mahtuu tupakka-askin kokoiseen tilaan. Ja sittenkin on peltilaatikko ja telineet ainaisena riesana.

Vain sellaisen veneen keulassa ei ole laineita, joka pysyy paikallaan_______

Yllättävää kyllä sähkösetti on raskaampi soittaa kuin perinteinen rumpusetti. Kapulan bounce on ihan eri maailmasta, symbaalipadissa on kaksi, joskus jopa kolme, soundia. Tällaisten viritysten soittaminen vaatii ihan oman tekniikkansa. Enää ei riitä, että halutessaan lyödä 16 tuuman crashiin huitaiseen johonkin suuntaan ja toivoo parasta... Samaan symbaalipadiin saa sen riden ja crashinkin, valinnan varaa on varmasti, mutta lyönnin paikan ja voimakkuuden arviointi tulee vaan harjoittelemalla. Ja muistamalla mistä se lähtee...

Virveli-padin soitettavuus kuten kaikkien kumisten rumpu-padien - on harjoituslätkien luokkaa. Samanlaista vastetta kuin akustisesta kalvosta on turha toivoa.

Hi-hat -osasto on perinteisesti ollut se, mihin sähkörummut ja niiden käyttö monessa tilanteessa on kompastunut. Nyt ei sekään ole enää ongelma: hi-hat-pedaalin tavoin toimiva hi-hat ?controller mahdollistaa, että näillä seteillä voi soittaa ihan entiseen tapaan kaikki dissakka-dissakka -kompit. Vaste on kokolailla sama kuin oikeassakin haitsussa. Hyvä puoli on se, että tyylin mukaan voi valita sopivan haikkasoundin. Helpompaa se on säädellä ohjainyksikköä, kuin käydä ostamassa tarvittavat pellit.


Sitä ei nälkäinen tiedäkään, miten vaikea syöneen on olla____________

Sähkörumpujen ääni on ehdottomasti paras juttu sitten kapulan keksimisen. Studiolaatuiset soundit kaikkien käyttöön. Jos pelkää, että sähkörummuissa on vaan sähkösoundit ? liian diu-diu-diu tai kaboom! ? niin sen voi unohtaa. Kyllä sieltä saa ihan tarkkaan vaikka vanhat Lefimat kuulumaan. Aikaa ja tutustumista se vaatii, mutta vaikka aika kuluu, ei se loppuun kulu. Sitä paitsi kokeileminen ja säätäminen on paras tapa oppia käyttämään uutta instrumenttia.

Ääneen liittyy myös helppous. Miksaaminen tapahtuu niin, että lyödään yksi tai kaksi, siis jos haluaa stereoefektit käyttöön ja monitorointi sen sallii, piuhaa pöytään kiinni ja säädetään äänen voimakkuus.
Itse soittotilanteessa kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota hyvään monitorointiin. Nyt ei nimittäin pahimmassa tapauksessa kuulu edes sitä tsup-ääntä, mikä kuuluu kun kapula osuu padiin. Siinä tilanteessa soittaminen on vaikeaa, kun ei voi feikata edes korvakuulolta....

Pakene kiusauksia hitaasti, että ne saavat sinut kiinni________________

Tanssi- ja kevyen musiikin soittamiseen laidasta laitaan sähkösetti on hyvä vaihtoehto. Tyylistä toiseen vaihtaminen - esim. rautalankabändin matala, muta korkeaviritteinen teräsvirveli ja beat balladin TOTO-soundi on helppoa ja nopeaa. Ongelmia tuottanee lähinnä eri soundien velocity- ja level ?arvot; menee aikansa ennen kuin käsi tottuu siihen, että äänenvoimakkuuden säätökin tapahtuu vain lyömällä eri lailla. Sama asiahan se on akustisessakin setissä, mutta ero korostuu sähkörumpujen kohdalla todella paljon. Säätövaraa on, mutta se on niin toisenlaista.

Soundien ruuvaaminen keikalla on mahdollista, muulloinkin kuin tauolla, mutta silloin pitää tietää mitä ruuvaa. Itse olen kokeillut muutamien virvelisoundien tai crash-peltien vaihtamista biisien välillä, mutta jotta se ei menisi arpomiseksi, on paras muistaa mikä soundinumero oli, ja minkä siihen aikoo laittaa. Eli on se mahdollista, muttei suositeltavaa.

Valssien ja tangojen soittamiseen kannattaa valita huolellisesti mieleinen virvelisoundi. Sen tulisi olla mahdollisimman lähellä akustista sointia. Tremoloita joutuu käyttämään varsin paljon, joten niiden soittaminen sähkörummuilla kannattaa treenata hyvin. Symbaalien äänenvoimakkuudet kannattaa myös huomioida. Periaatteessa olisi hyvä, jos pari kolme valssi- ja tangosoundia laittaisi peräkkäin koneen muistiin. Silloin esim. eri kappaleiden välilläkin voisi ottaa huomioon erilaisia tyyli- ja soittoteknisiä eroja.

Muussa kuin vanhassa tanssimusiikissa oikeiden tai lähinnä sopivimpien soundien valinta on vielä tärkeämpää. Lazzarella ja Walk of Life, André ja I Wish eivät saa kuulostaa samoilla rummuilla soitetuilta.
Tuossa ehkä on parhaiten tuotu esiin tämä akustisen ja sähkörumpujen merkittävin ero. Tyylinmukaisen rumpusoundin aikaansaaminen ei ole enää pitkä projekti, joka pitää tehdä joka biisiin erikseen.

Hyvä on olla kun tattia syö, ei ruodot pistele__________________________

Kannattaako sitten vaihtaa settiä? Se on kyllä jokaisen itse päätettävä. Molemmissa on omat hyvät puolensa ? ja sitten molemmissa on ne asiat, joiden kanssa on vaan tultava toimeen. Se, kumpaan rummustoon päätyy, on paljolti kompromissien tekemistä, omien tavoitteiden selkiyttämistä ja niissä pysymistä. Ensimmäisiksi rummuiksi sellaiselle, joka ei koskaan ole rumpuja soittanut, en sähkörumpuja suosittele. Tulee Teotorille liikaa laatikkoo...

Mutta jos on soittanut jo vähän pitempään ja haluaa kokeilla jotain uutta ? tai muuta ? on sähkösetti hyvä vaihtoehto. Ja niille rumpaleille, joilla on paljon keikkaa ja/tai jotka joutuvat soittamaan monia eri tyylilajeja samallakin keikalla, suosittelen ainakin sähköisen setin kokeilemista.

Kirjoittanut MidnightExpress 22.05.2004


Arvostelu

4,04,04,04,04,0    (2 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

mzg: Hyvää tekstiä, mutta missä se laitearvio on?
cozmo: en kyllä allekirjoita täysin sähkörumpujen mainioutta akustisiin verrattuna...
Hössö: Lupsakkaa tekstiä:)

Yhteensä 3 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Laitearviot

Tulostettava versio

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle