Muusikoiden.net
09.12.2016
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

13.05.2004: Edguy/Nocturnal Rites/Tad Morose - Nostu...


Oli aika vetää kuvitteellinen miekka selässä roikkuvaan huotraan, tuuheuttaa tukka heiluvammaksi ja asettaa ruuvipuristin kiveksien tietämille lasinsärkijäoktaavien saavuttamisen helpottamiseksi. Oli aika nauttia kevään ensimmäinen power metal pläjäthon ja lujalla!

Nosturi oli vähää vaille kahdeksan vähän alle puolillaan kun illan ensimmäinen akti, ruotsalainen Tad Morose jytkytti lavalla thrashin makuista melodista metalliaan ja erittäin hyvin allekirjoittaneesta vetikin. Etenkin uuden Modus Vivendi-levyn vedot Cyberdome ja No Mercy toimivat livenä erittäin hyvin. Kuitenkin "lämppärin lämppärille" harmittavan yleinen puute, sisällä olevan yleisön enemmistöinen kokoontuminen salin takaosaan baaritiskille laski tunnelmaa noin muuten. Laulajan tuli pariin kertaan pyydeltyä juomiskelijoita tulemaan eteenpäin moshailemaan, mutta melko tuloksetta. Olisi vain suoraan vittuillut lusmuille, jotka eivät hyvää musiikkia osanneet arvostaa tarpeeksi.

Myöskin Ruotsista liputtava Nocturnal Rites keräsi jo suuremman yleisön lavankin eteen ja tunnelma nousi välittömästi. TM:ää paljon perinteikkäämpää Stratomaista poweria soitteleva ryhmä sai yleisön jo hyvin mukaan hommaan. Mainittavia seikkoja ovat etenkin viimeisenä kovaa jyskyttänyt Afterlife, aivan hämmentävän paljon vuoden 1986 Ozzylta näyttänyt bändin rumpali (aivan kajaleita myöten) sekä varmasti hulluin ikinä näkemäni basisti. Nocturnalin basisti sai bändin musiikin näyttämään enemmänkin Soulflyn kaltaiselta pomppumetallilta kuin powerjyystöltä, heiluessaan heinäseipäätkin kumoon lavalla. Aina välispiikkien aikanakin miehellä oli tapana keskeyttää laulajan turinoinnit karjumalla epämääräisiä "KRÄÄÄH!"-huutoja yleisölle, joihin yleisö koitti vastata kovempaa. Tästä muodostuikin loppua kohden hauska kilpailu, kun basisti versus yleisö karjukisa lähti vauhtiin. Bändillä oli nähtävästi hauskaa lavalla ja kiitettävästi yleisökin riehui mukana.

Nosturin keikka lopetti Edguyn Euroopan kiertueen osion, joten jotain erikoista tai mahdollista jäynää oli mielessä jo Helsinkiin ajaessa. Kuitenkin huolestuttavat uutiset aiemmilta keikoilta Ruotsista ja Tampereelta olivat kertoneet laulaja Tobias Sammetin kärsineen läpi kiertueen flunssasta, ja tämä oli aiheuttanut monien hyvin korkeassa rekisterissä kulkevien kappaleiden - mukaanluettuna upea Fallen Angels sekä yhden uuden mahtilevy Hellfire Clubin parhaimman veisun Mysterian -poisjätön keikkasetistä. Toivo oli kuitenkin siinä, että Tobyn ääni olisi ehtinyt vertyä jo täyteen loistoonsa.

Kymmenen maissa intro pärähtikin soimaan ja innokkaan "EdguyEdguy"-chänttäyksen johdattelema illan ylivoimainen pääbändi näytti, miksi se oli keikkalipun ja tuplasti sen verran maksaneen parkkisakon arvoinen akti. Uudelta Hellfire Clubilta soitettiin melko paljon tavaraa eikä itseäni vaivannut kyseinen seikka sitten tippakaan, jos miulta olisi kysytty niin enemmänkin olisivat voineet soitella. Under The Moon rässipoweroi nyrkit taivaisiin ja hidastemposempi Navigator antoi Sabbathmaisempaa kuritusta. Ensinnä täytyy sanoa, että jos Sammet oli tälläkin keikalla vielä flunssassa, niin millainen helvetin yli-inhimillinen vokalisti hän on täysin terveenä?!? Äänessä ei kuulunut minkään maailman kulumista ja Dickinsonmaiset kirkaisut sujuivat kuin vettä vain. Vanhempaakin tavaraa soiteltiin The Headless Gamen ja mahtavan hiturin Land Of The Miraclen
tahdissa. Edguy näytti myös miksi se on tämän hetken paras uuden metallisukupolven melodiarykmentti. Tiukan yhteensoiton lisäksi huumorin kukkanen on näillä miehillä puhjennut täyteen loistoonsa, hienoa nähdä hevijätkiä jotka eivät ota hommaansa liian vakavasti *KÖHKRÖHcorpsebläkkäritKRÖÖÖHKÖHprovoprovoKÖRRÖÖHhuumoriKRÖHKÖH*. Tobiaksen päivän huippusutkauksiin kuuluivat muunmuassa: "Progressive metal is for assholes who cant count to four!" ; "I gotta kiss a little ass here, because our single EP King Of Fools charted higher here in Finland then anywhere in the world. As you know that EP was our attempt at becoming a popular radio band, but of course we failed miserably. I thank you all for making a brave effort but I still cant by me that fucking helicopter and Ferrari! But thanks anyway to you all!" sekä enteilevä "If you can be a kick ass-audience tonight, I promise we will come to Finland in the next two years! But if you are not kick ass tonight, then we will split up, quit music and never tour ever again!" Uskon että pidimme kuitenkin bändin kasassa. Sen verran hienolta Ludwigin, Sauerin ja Exxelin kolmirivissä vetämä kimppamoshauskin tuntui, että teutonitkin nauttivat olostaan lavalla.

King Of Foolsin lopetettua varsinaisen setin "vii vant moor"-huudot toivat bändin takaisin vetämään muunmuassa Tobyn metallioopperaproggiksen Avantasian Chalise Of Agonyn ja mahti"balladi" Tears Of A Mandraken, jotka huudattivat ihmisiä taidokkaasti. Toiseenkin encoreen tultiin, ja minun osaltani silloin nostettiin konsertin taso erittäin hyvästä ylimalkaisen überhypermegamahtavaksi. Toby kyseli oliko meillä vielä vielä pari minuuttia lisää aikaa. Myöntävän mylvähdyksen jälkeen hän totesikin "Well then I think we can wait for the official last song thats written there on the floor and were gonna do another song before it. Were gonna play one tune that we havent played for the last ten gigs. Its the opening track of the latest album..." Ja tässä vaiheessa oma urkuni räjähti, KHYLLÄ! IME SLADDIANI RUOTSI! NUOLE ARSCHIANI, PAKKAHUONE! MYSTERIAaaaaarrgh!!!!!! Mysteria kosautti pankkini ja kruunuasi koko homman, Out Of Controlin toimittaessa vielä viimeisen biisin paikkaa. Sen aikana tulikin nähtyä perinteiset lämppärien viimeisen keikan jäynät pääbändille, kun Nocturnal Ritesin kitaristi ja basisti tulivat lavan eteen pomppimaan hysteerisesti kirkuen sekä pidellen kylttejä joihin olivat tunteellisesti ruustaneet "Im pregnant with your child, Toby!" sekä teksti, joka tulee varmasti olemaan jossain muodossa jonkin T-paitani etumukseen kirjoitettuna "I will trade my guitar for sex, Dirk. I know youre gay!" Rumpali Felix Bohhnkekin sai osansa, kun hänen päällensä dumpattiin parikymmentä kiloa paperisilppua, niin että loppujytistysten aikana patteriston takana näkyi vain kaksi hullusti suihkivaa kättä, sekä valkoisesta massasta hymyilevänä pilkottava pää.

Bändin poistuttua lavalta tuli lisämainintana tarkastettua vielä erittäin esteettinen rintalihas-duo, kun eturivissä puolet keikkaa yläosaltaan pelkissä rintaliiveissään pomppinut viehättävä naisihminen hyppi roudarin viittomana lavalle ja backstagea kohti. Ennen verhon taakse häviämistä neiti käännähti ja hetkeksi poisti liiviensä kuppiosaston turhine näkörajoituksineen. Erittäin toimiva lopetus hienolle illalle, cheers to them.....eiku siis that!!! Keikastahan sitä tässä puhutaan..... Edguy tuli ja valloitti, kahden vuoden päästä minut nähdään varmasti saman pumpun edessä keikuttamassa niskaani. Tehkää tekin niin. "MISTIIRIIAAAAAHHH...FIRES ARE BLAZIIINNGGG....."

Kirjoittanut Skebaholikko 13.05.2004


Arvostelu

3,53,53,53,53,5    (2 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

Robert: Sehän kuulosti hyvältä!
Skebaholikko: Näin se teki Nosturissakin:)
Wolffie: Upeasti kirjoitettu.. kyllä nyt harmittaa etten sinne pääsy, etenkin vikan kappaleen luettuani :D

Yhteensä 3 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Keikkatunnelmat

Tulostettava versio

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti