Muusikoiden.net
08.12.2016
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

01.04.2004: The Flyers


Terve,
Tässä omiin henkilökohtaisiin muistikuviin ja ajatuksiin perustuva kirjoitus tapahtumista ennen ja jälkeen
levyjulkkarikeikkamme.
Tapahtumat etenevät suunnilleen kronologisessa järjestyksessä, mutta tahattomia virheitä on saattanut
tulla mukaan.
Valitettavasti kirjallinen ulosantini ei ole parasta A-luokkaa, joten toivottavasti et takerru mahdollisiin
tielioppi tai kirjoitusvirheisiin.

1.3.04 sain tiedon että levynjulkkarikeikka soitetaan 20.4 klo 18.00 Ravintola Vaahterassa, Konalassa.
Paikka on tosi jees, sillä matkaa treenikämpältä on vai 7km.
Ei muuta kun kertomaan muille soittajapojille ilouutinen.
Yleensä treenaamme 1-2krt kuukaudessa, mutta tässä tapauksessa
päätettiin pitää vähintään kolmet treenit ennen h-hetkeä.
Ekat treenit pidettiinkin suunnitelmien mukaan ja kaikki olivat paikalla.
Samoissa treeneissä myös sovittiin että soitamme keikalla viisi omaa ja seitsemän coveria.
Sovittiin että pyydetään Artoa, joka äänitti sinkkumme äänittämään myös keikan.
Normaalisti Vaahterassa ei tarvitsisi ottaa kuin laulu pa:n kautta mutta koska homma päätettiin
ottaa narulle, joudumme ajamaan kaikki pa:n läpi.
Koska omassa mixerivahvistimessa ei kanavat ja tehot riitä, niin sovittiin että Arto tuo oman pöytänsä
paikalle ja minä käyn vuoraamassa päätteet Uudenmaan kiertuetekniikasta.
Treenien aluksi soiteltiin mahdollisesti keikalla soitettavia covereita.
Siirryttyämme omiin biiseihin alkoi rytmiryhmästä kuulua kummallista mutinaa.
V***u me näitä osata.
Hyvä kun osataan nää kaksi mitä on levytetty, ja niitä voidaan soittaa.
Minä ja Mäkly pidettiin kuitenkin päämme ja saatiin ylipuhuttua rytmiryhmä edes yrittämään.
Kaju oli tavan mukaan diplomaatti eikä osallistunut väittelyyn.
Ilmoitti vain tapansa mukaan että kaikki käy.
Loppujen lopuksi omat biisitkin kulkivat ihan kivasti kun nostettiin tempoa ja lisättiin säröä.
Lähtiessä sovittiin myös seuraavat treenit jotka pidettäisiin 11.4.

Takaisku nro 1
11.4 aamupäivällä Kaju ilmoitti että ei pääse treeneihin kotona ilmenneen sairastapauksen vuoksi.
Voi p***a.

Mietin kerronko muille mitään että eivät peruisi tuloaan, sillä Kajulla on merkittävä osuus bändissä
kitaristina ja taustalaulajana
Päätin kuitenkin ilmoittaa myös muille että ei tule fiilis että ei olla ”avoimia” toisillemme.
Kakki kuitenkin ilmoittivat saapuvansa kun totesimme että Kaju pärjää vaikka yhdet treenit jääkin väliin.
Onneksi Mäkkäri toi tullessaan videokameran jolla saimme äänitettyä treenit ja oikein kuvan kanssa.
Tällä kertaa ei rytmiryhmä hirveästi protestoinut omien biisien soittamista koska joka biisin jälkeen
katselimme ja kuuntelimme kuinka homma toimii.
Pääsimme myös covereiden valinnassa niin pitkälle ettei enää ollut kuin viisitoista biisiä joista ne seitsemän
valitaan.
Viimeiset treenit päätettiin pitää 18.4.
Ilmoitin asiasta myös Kajulle joka uskoi että on silloin paikalla.

Takaisku nro 2
16.4 Kaju ilmoitti että sairaustapaus on niin vakava että ei usko pääsevänsä treeneihin.
Voi p***a.
Enää en murehtinut treenien ja takia vaan Kajun ja perheen vuoksi.

Ilmoitin muille tilanteen ja puhetta oli myös keikan mahdollisesta peruutuksesta.
Päätettiin kuitenkin jatkaa sovitulla tavalla ja toivoa että Kaju pääsee paikalle.

18.4 torstaina soittaessani Kajulle selvisi että ei pääse tulemaan, mutta yrittää päästä keikalle.
Treenien alussa totesimme tilanteen ja päätimme että keikka soitetaan joka tapauksessa.
Myös Kaju oli samaa mieltä
Ensin valitsimme cover-setin ja soitimme sen läpi.
Covereista jouduttiin pudottamaan muutama biisi jotka olisimme halunneet soittaa, mutta emme
uskaltaneet ottaa niitä mukaan kun Kajun tuleminen on epävarmaa.
Myös omien biisien soitto jäisi vajavaiseksi mikäli toinen kitara puuttuu.
Tähän ongelmaan löytyi onneksi ratkaisu.
Arto, joka äänitti levymme sattuu olemaan todella hyvä kitaristi ja herra tuntee myös Stupid boy ja
Happy biisin todella hyvin.
Saman tien soitto Artolle ja ilmoittamaan että ottaa kitaransa mukaan.
Koska myös kolmessa omassa, Artolle tuntemattomassa biiseissä hänen soittonsa oli tarpeen,
sovittiin että Mäkly toimittaa Artolle videon jonka kuvasimme treeneissä 11.4 sekä laput biiseihin.
Okei, oli aika siirtyä treenaamaan omia biisejä kunnes taas rupesi rytmiryhmän puolelta kuulua hillitön
älämölö.
V***u me näitä soiteta keikalla kun sen Kajunkaan tulemisesta ole varmuutta.
Seurasi äänekäs väittely asiasta jonka tuloksena biisit kuitenkin soitettiin jotenkuten läpi.
Totesimme kuitenkin että mikäli Kaju ei pääse ja Arto ei ehdi opetella biisejä, ne jätetään soittamatta.
Minä kuitenkin olin varma että Arto ne ehtii opetella. Pelimies nääs.
Treenien loputtua hyvässä hengessä sovittiin tapaavamme treenikämpällä 20.4 klo 14.30 jotta ehdimme
pistää kamat nippuun ja olisimme viimeistään 16.00 keikkapaikalla.
Lupasin myös käydä juttelemassa Masan kanssa josko saisimme pakettiauton lainaksi.
Tietysti kuski pitäisi vielä jostain saada, mutta päätin ottaa ongelman kerrallaan.

Takaisku nro 3
19.3 Perjantaiaamuna synkkä herääminen.
Konginkankaalla tapahtunut vakava onnettomuus jossa 24 henkilöä menehtynyt.
Tuli todella paska olo.
Ei Suomessa tällaista satu. Ei voi sattua.

Töihin oli kuitenkin lähdettävä.
Päätin käydä ensin hakemassa päätteet ja käydä samalla Masan luona kysymässä pakua.
Onneksi molemmat firmat ovat Tattarisuolla
Päätin käydä ensin Masan luona.
Reteesti ovesta sisään jossa Nipa (Masan työntekijä) nojasi käsiinsä.
Kyselin missä Masa mahtaa luurata kun ei näy autoa pihalla.
Nipa katseli hetken aikaa ja vastasi:
-Masa lähti himaan.
Taas hetken hiljaisuus.
-Krista oli siinä Konginkankaan bussissa eikä tiedetä mikä on tilanne.
Ei….voi…..voi vittu……!!!
Krista on Masan tytär ja käynyt myös minun lapsiani hoitamassa.
Krista on käynyt myös keikoillamme ja on todella mukava tyttö.

Pää sumussa lähdin parinsadan metrin päähän kiertuetekniikkaan hakemaan päätteet.
Aina ystävällinen Kari Lahti nosti päätteet kyytiin jonka jälkeen lähdin ajelemaan kohti duunia.
En tiedä miten yhtäkkiä tuli päähäni ajellessani kehä kolmosta soittaa Karille ja kysyä minkälainen kajarilähtö
Päätteissä on.
-no speakon tietysti Kari vastasi.
Voi Vittujen vittu, meillä kajarit on plugeilla.
Eikun ympäri ja hakemaan tarvittavat piuhat.
En edes katsonut mitä piuhoja Kari kyytiin pakkasi, (olisi pitänyt) oli meinaan pää vielä aivan sumussa.

Nokka kohti duunia ja soitto Mäklylle tapahtuneesta.
Mäkly ei meinannut millään ymmärtää mistä on kysymys.
Kyseli vain että kuka laulaja.
Ymmärsi kuitenkin viimein.
Soitin myös Jukelle joka on ollut meillä kuskina ja roudarina sekä muutenkin hyvä kaveri ja kerroin tilanteen.
Ymärsi heti sillä Kristan broidi pelaa lätkää samassa jengissä kuin hän.
Itse asiassa The Flyersissä pelaa 80% lätkää samassa jengissä kun Juke.
Tosin ikämiehissä.
Joka tapauksessa Juke lupasi auton ja olla itse kuskina.
Hieno mies, sillä Juke oli alun perin kutsuttu juomaan ja pitämään hauskaa keikalle.

Duuni ei paljon maistunut.
Odottelin vain milloin pääsen himaan ja hakemaan mäyräkoiran lohdukkeeksi.
Illalla vaimon lähdettyä töihin ja laitettuani lapset kylvyn ja iltapalan jälkeen nukkumaan oli aika korkata
Karhu ja miettiä tapahtunutta sekä Kristan että Kajun osalta.
Aika pian ymmärsin että tällä meidän keikka ja soitto-ongelmat on aika vähäpätöisiä.
Pitkään pyörittelin kännyä kädessäni ja mietin minkälaisen tekstiviestin lähettäisin Masalle.
Kaikki vaihtoehdot tuntuivat niin korneilta.
Sain kuitenkin parin tunnin miettimisen jälkeen viestin matkaan.
Viestin lähetettyäni olo jotenkin rauhoittui.

20.4 aamulla lapset herätti villiin tapaansa ja repi minut ylös sängystä.
Tarkistin heti onko tullut tekstiviestejä yön aikana.
Olihan siellä.
Krista oli menehtyneiden joukossa.
Jotenkin tiesin sen kokoajan.
Myös Kajulta oli tullut tieto että ei pääse soittamaan.
Syötettyäni ja puettuani lapset, päätin lähteä vintiöiden kanssa treenikämpille pistämään kamoja nippuun.
Se antaisi mukavasti tekemistä ja varmistaisi että olemme ajoissa keikkapaikalla.
Oli muuten viisas päätös.
Lapset telkkarin ääreen saunapuolelle lastenohjelmia katsomaan ja itse kamoja pakkaamaan.
Sain rumpuja lukuunottamatta kaikki kamat mukavasti nippuun parintunnin aikana.
Lapset autoon ja omalle pihalle poikien kanssa lätkää pelaamaan sekä odottelemaan lounasaikaa.
Mäkkärikin soitteli ja kyseli josko mentäis vähän aikaisemmin kämpille kun sattui olemaan meilläpäin.
Syötin lapsille lounaan jonka jälkeen herätin vaimon ja lähdin Mäkkärin kanssa kämpille.
Koska Juke oli pyydetty hakemaan 15.30 kamoja jäi Mäkkärin kanssa aikaa tehdä biisilistat kaikille sekä
hinnastot t-paidoille ja levyille.
Kävimme myös Kristan tapausta läpi.
Helpotti kun sai puhua asiasta jonkun kanssa.
Päätimme aloittaa setin Knocking on heavens doorilla jossa Arto soittaisi sydäntäsärkevän soolon.
Pitkän sellaisen.

Treeneissä oltiin sovittu olevamme paikalla 14.30.
Minä olin paikalla ensimmäisen kerran 10.00 ja toisen kerran Mäklyn kanssa 14.00.
Rumpali tuli 15.15 siskon miehensä kassit täynnä kaljaa ja siideriä ja alkoi saattamaan rumpujaan kuljetuskuntoon.
Juke tuli auton kanssa 15.20 jolloin minä ja Mäkly rupesimme nostamaan kamoja kyytiin.
Basisti saapui ”managerin” kanssa 15.30 kassit täynnä lonkeroa ja kiroili tulleensa liian aikaisin koska ihan kaikkia
Kamoja ei oltu vielä nostettu autoon.
Annoinkin basistin tehtäväksi pakata oman plektransa jonka hän vastenmielisesti lupasi tehdä.
Onneksi tunnen velikullat senverran hyvin että ei edes vituttanut.
Matka kohti keikkapaikkaa saattoi alkaa rytmiryhmän joutuessa kuorma-auton takakonttiin häpeämään.
(ihan kun ne mitään häpeis) ;)
Harvinaista kyllä, olimme ihan ajallaan perillä
Myös Arto oli ehtinyt paikalle tilpehööreineen.
Koko jengin osallistuessa roudaukseen meni soittimien kantamiseen ja asettelemiseen arviolta 45min.
Tästä eteenpäin jatkoin Arton kanssa kaksistaan mikittämisellä ja piuhojen vedolla.
Muu bändi häipyi pois jaloista biljardia pelaamaan sekä virvoitusjuomia nauttimaan.
Mikkien ja piuhojen veto on yllättävän aikaa vievää hommaa, varsikin mikkejä tuli kaikkiaan kymmenen.
Aika pian huomasimme että keikka ei missään tapauksessa tule alkamaan 18.30.

Ongelma 1
Saatuamme mikkipiuhat pöytään ja hyvät signaalit kaikista rupesimme iskemään päätteitä ja kajareita kiinni,
Huomasin että päätteiden mukana olikin tullut virtapiuha ja siihen jatkopiuha.
Yksi virtapiuha siis puuttui.
Yleensä kun lähdemme keikalle pakkaan niin paljon ylimääräistä mukaan että ei voi jäädä mistään kiinni.
Tälläkertaa olin ottanut mahdollisimman vähän kamaa mukaan.
Tässä se taas nähtiin että mikään ei riitä,vaan pitäisi olla kaikkia perkeleen vehkeitä kaksittain mukana.
Sitten muistin että olin ottanut limitterin mukaan jota ei kuitenkaan käytettäisi.
Äkkiä omasta ”miljoonalaatikosta” tutkimaan olisiko limitterin virtapiuha siellä.
Sieltähän se löytyi,eli ongelma ratkaistu.

Ongelma 2
Hymyn vielä karehtiessa huulilla aloin etsimään kiertuetekniikasta saatua piuhanippua jonka olin pakannut
keltaiseen muovilaatikkoon.
Ei näkynyt missään.
Ei muuta kun biljardinpelaajia häiritsemään ja tiedustelemaan piuhojen kohtaloa.
Vastaus oli että kaikki laatikot otettiin VARMASTI mukaan.
Itse en tullut tarkistaneeksi että näin oli todella käynyt.
Sitten heräsi epäilys josko lodju olisi jäänyt kuorma-autoon.
Valitettavasti Juke oli poistunut paikalta autoinensa.
Kännykkä käteen ja soitto Jukelle.
-auto tuli varmasti tyhjäksi, oli Juken vastaus.
En epäillyt mutta pyysin kuitenkin että menisi katsomaan ja varmistamaan asian.
Juke tiesi mistä puhui, sillä soitti hetken päästä ja varmisti auton olevan tyhjä.
Jälleen biljardinpelaajia häiritsemään.
-voisko joku käydä kämpillä katsomassa on piuhat siellä?
Syvä hiljaisuus, ja pälyileviä katseita.
”manageri” löysi ratkaisun hetken mietittyään.
-no käy itte nopeesti tsekkaamassa!
Ehdotus oli niin loistava, että menin hetkeksi sanattomaksi.
-häh….., VOI VITTU!!!!! Olikin seuraava lause joka suusta pääsi.
Taisi olla tehokas lause, sillä ”manageri” tilasi välittömästi taksin ottaen suunnaksi treenikämpän.
Hetken päästä herra soittikin ja ilmoitti löytäneensä piuhat keskeltä treenikämpän lattiaa.
Piuhoja odotellessa viritin kaikkien kitarat.

Ongelma 3
Piuhojen saavuttua tarkistin ensimmäisenä oliko neljä muuntopiuhaa speaconista/plugiin mukana.
Mukana olikin oikea määrä muuntimia.
Ongelma olikin että kaksi niistä oli Speaconista/xlr:ään.
Jälleen pääsi suustani legendaarinen viisikirjaiminen sana useamman kerran.
Tämä sitten tiesikin sitä, että monitorointi voitiin unohtaa.
Pitäisi aina tarkistaa saako mitä tilaa.
Puolustuksena mainittakoon että noutovaiheessa en ollut täysin skarppina.
Päätimme Arton kanssa että ajamme monitorikajarit ja pa-kajarit samasta päätteestä.
Hommat oli siis suunnilleen läjässä eikä keikan alku ollut kuin 15min. myöhässä suunitellusta.
Olimme ilmoittaneet että keikka alkaa 18.00 jotta kaikki ehtisivät paikalle 18.30 mennessä jolloin
aloittaisimme todellisuudessa keikan.
Nyt voitiinkin siirtyä soundchekkiin joka tehtiin pikavauhtia soittamalla Hey Hey my my.
Vihdoinkin olisi hetki aikaa vetää happea sekä muutama olut.
Paskanmarjat, sillä nyt alkoi rytmiryhmä vaatimaan että aloittaisimme heti soittamisen, koska olimme
Jo melkein tunnin myöhässä ilmoitetusta soittoajankohdasta.
Alun perin oli aikomukseni käydä soundchekin jälkeen käydä kotona syömässä ja vaihtamassa vaatteita
Ennen keikkaa, koska asun vain 2km päässä keikkapaikalta.
Tälläkertaa kävi niin että keikka piti soittaa nälkäisenä ja paskaisissa roudausvaatteissa.

Aluksi yhteinen ystävämme piti muistopuheen Kristan ja muiden bussiturmassa menehtyneiden puolesta, jonka
Jälkeen koko ravintola vietti hiljaisen hetken………

Knockin on heavens door:
Aloitin biisin kaksitoistakieliselläni johon Arto liittyi upealla soololla.
Toisen kierron jäkeen koko bändi mukaan.
Biisi meni kohtuullisesti lukuunottamatta sitä että mäklyn lauluefekti heitti kokoajan bybass tilaan.
Tämä ongelma ei poistunut koko keikan aikana.
Ehkä Mäkkärin olisi kuitenkin pitänyt tavata se manuaali koska laite oli uusi ja tuntematon.
Arto siirtyi tässävaiheessa tiskin mixerin taakse loppujen cover biisien ajaksi

Ligtning bar blues:
Olemme soittaneet tätä senverran usein että onnistuimme kohtuullisesti.
Ainoa ongelma oli että meikäläisen Metal Zoneen tuli jokin hämärä vika jota ei saatu korjattua keikan aikana.

Jumping Jack Flash:
Mäkkärin piti aloittaa tämä biisi, mutta jostain syystä äijä ihmetteli kitaransa kanssa mitä tehdä.
Päätin ottaa tilanteen haltuun ja polkaista biisin käyntiin.
Loppu menikin rutiinilla.

Whiskey on the jar:
Biisi käyntiin vanhalla rutiinilla.
Nyt teki meikäläinen virheen, sillä lähdin sooloon liian aikaisin ja onnistuin sekoittamaan muiden pasmat.
Tilanne saatiin kuitenkin haltuun eikä yleisö huomannut vättämättä mitään.

Rocking in the free world:
Yksi meidän kaikkien suosikkibiisejä, joten soitto sujui mallikkaasti.
Ainakin omasta mielestä.
Yleisöstähän me emme piittaa koska nää on meidän bileet ;)

Nyt olikin sitten aika pitää pieni tauko ennen omien biisien esitystä.
Tauko jäi tosi lyhyeksi, sillä noudettuani oluen ja mentyäni istumaan vaimon ja muutaman muun kaverin pöytään,
Rupesi lavalta kuulumaan basistimme laulamana Päivänsäde Menninkäinen, rumpalin antaessa tahtia
Kaljat väärään kurkkuun ja pikavauhtia takaisin lavalle.
Rytmiryhmä halusi näköjään vetää kerralla koko keikan.
Myös Mäkly reagoi nopeasti ja marssi pikavauhtia lavalle.
Tähän osuuteen tuli myös Arto soittamaan.

Stubid boy:
Polkaisin biisin käyntiin vähän eriskummallisella tatsilla joka on erilainen kuin levyllä.
Ja tämähän johtuu siitä että Kaju on sen yleensä vetänyt.
Biisi meni muutenkin aika käsille eikä kuullostanut kovin vakuuttavalta.

Love don`t live here anymore:
Ilmeisesti aika väritön ja hajuton esitys, sillä en muista mitään erityistä tapahtuneen.

Try:
Vrt. edellinen.

Between heaven and hell:
Enpäs muistanut että olimme sopineet että tempoa nostetaan reilusti.
Mäkkäri huuteli korvaani intron aikana ”nopeempaa, nopeempaa”
Yritin nostaa tempoa huomaamattomasti, mutta eihän siitä mitään tullut.
Niinpä biisi saatettiin loppuun aivan ”lapasena”

Happy:
Alun ja lopun harppu oli jätettävä pois, sillä joku oli koittanut avata kaljapullon huuliharpullani.
Biisi soitettiin ihan pirteästi läpi ilman suurempia mokia.

Nyt olikin aikaa kiittää yleisöä ja kalastella encorepyyntöjä.
Tulihan niitä lisää huutoja kun Mäkkäri vähän yllytti.

Koko bändi takaisin lavalle.

Roadhouse blues:
Toinen bändin suosikkibiisi joka kulki voluumitasoa nostamalla kuin juna.
Arton kanssa vuorotelleen sooloa ja välillä päällekkäistä sooloilua ja muuta häröilyä.
Tässä biisissä on kaikilla vapaat kädet ilmaista itseään.

Tähän olisi pitänyt lopettaa, mutta ei.
Vielä piti raiskata yksi biisi.

Paranoid:
Soitettu kymmeniä kertoja, eikä koskaan näin huonosti.
Minä sooloon liian aikaisin.
Basisti vetää väliosia mihin sattuu.
Rumpali ei tiedä mitä soittaa.
Mäkly ei tiedä mitä laulaa.
Arto odottelee mitä tapahtuu.
Heh, heh. Voihan v***u mikä ikimuistoinen lopetus.

Se on kyllä ihmeellistä miten yleisö suhtautuu livemusiikkiin.
Vaikka soitimme omasta mielestä huonosti, niin yleisöltä tuli keikan jälkeen vuolaitakin kehuja.
Itsessäni olen huomannut valitettavia rokkipoliisin piirteitä jotka estävät täysipainoisen musiikkinautinnon livekeikoilla.
Keikan jälkeen pakkasimme rumpalin ja rumpalin langon kanssa kamat autoon jonka Juke oli tuonut hyvissäajoin paikalle.
Rumpali lupasi ystävällisesti käydä lankonsa ja Juken kanssa käydä purkamassa kamat samantien treenikämpille.
Itse pääsin viimein asiaan, eli aloin kaatamaan kaljaa koneeseen.
Oli todella omituinen fiilis.
Kalja alkoi nousemaan päähän ja tarinaa tulemaan kuin viimeistä päivää.
Tätä ei kuitenkaan kestänyt edes puoleenyöhön kunnes mieli teki jo kotiin.
Kotiin tulimmekin vaimon kanssa niin ajoissa että systerini joka oli lastenvahtina. yllättyi totaalisesti.
Äkkiä suihkuun ja vähän iltapalaa ja sänkyyn.
Sitten tapahtui jotain mitä ei ole tapahtunut sitten lapsuusaikani.
Purskahdin totaalisen hillittömään itkuun josta ei meinannut tulla loppua millään.
Vaimoni kyseli hädissään mikä on hätänä.
Olisin toki kertonut jos olisin tiennyt.
Ehkä kaikki viikon tapahtumat vain purkautuivat kerralla.
Tiedä häntä.

Summa summarum:
Vaikka suuri osa kirjoituksesta korostaa vastoinkäymisiä, niin se ei tarkoita sitä että minulla ei olisi ollut myös todella Hauskaa näiden
kolmenviikon aikana.
Rytmiryhmä on kaikesta kirjoituksesta huolimatta bändin selkäranka ja äijät todella mukavia ja joviaaleja tyypejä.
Itse olen turhaan ottanut vastuuta ja sekaantunut joka asiaan joka liittyy bändin tekemisiin.
Onneksi Mäkly on ottanut hoitoonsa bändin kotisivut ja sinkkujen teettämisen.
Basisti on suunnitellut ja teettänyt omaan laskuunsa useat bändipaidat joita meillä on.
Ilmeisesti paidat ovat hienoja, sillä kaikki paidat myytiin keikan yhteydessä.

Stupid boy ja happy ovat arvosteltavissa täällä.
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=17&t=56177&o=0&co=0

The Flyers kotisivut
http://www.theflyersmusic.com/

Tattis

Kirjoittanut tattis 01.04.2004

            383×325  -  149 kt.


Arvostelu

4,54,54,54,54,5    (2 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

Rynsy: Näitä on aina kiva lukea! Tosielämän Spinal Tappia!

Yhteensä 1 kommentti. Lisää kommentti!

Artikkelit: Bändipäiväkirja

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti