Muusikoiden.net
09.12.2016
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

01.03.2004: [ v a l t a v a ] viimeistelee levyään


16.2.2004 Helsinki




on liian pitkään ollut kylmä, ollut pimeä


on liian pitkään ollut nälkä, ollut jano...




Valtava on ollut pimennossa jo pidemmän aikaa ja nälkä keikoille alkaa olla sietämätön. Viimeisin keikka oli Helsingin Semifinalissa 11.7. viime kesänä ja tätä kirjoittaessani seuraava on samassa paikassa vasta 24.3. Syynä hiljaiseloon on ainakin kaksi asiaa: Debyyttialbumin teko sekä miehistönvaihdos bändin sisällä. Rumpalimme vaihtui juuri keskellä albumin äänitysvaihetta. Lauri ehti purkittaa yli puolet rumpuraidoista ja uusi rumpalimme, Janne, kolisteli loput tammikuun puolivälissä. Ajattelin tässä tarkemmin kertoa tuosta pidennetystä viikonlopusta.



Bändimme on ollut nyt kasassa viisi ja puoli vuotta ja oli selvää kaikille, että seuraava äänite tulisi olemaan pitkäsoitto. Materiaalia on kasassa kahteenkin albumiin ja se alkoi tuntua jo taakalta. Jossain vaiheessa on hyvä tehdä biiseistä ne lopulliset versiot ja aloittaa ikään kuin tyhjältä pöydältä. Koska kaupalliset tahot eivät ole riittävässä määrin tulleet vastaan, päätimme tehdä levyn omin voimin, omalla rahalla. Ystävämme, Aki Rintamäki, toimii äänittäjänä, miksaajana ja myös jonkinlaisena yleismiehenä - kitarateknikkona, neuvonantajana, terapeuttina... Hänelle kiitos mahtavasta kärsivällisyydestä!



Olemme pitäneet vuosien varrella muutaman päivän sessioita eräällä kesämökillä Heinolan lähettyvillä, jonne olemme tuoneet aina vain enemmän ja enemmän vermeitä mukaan. Verenpurkauma-singleä varten kasasimme sinne pienen kotistudion ja totesimme systeemin toimivaksi, jolloin päätimme pitää koko albumin äänitykset pääosin mökillä. Torstaina 15.1 lähdimme sinne viimeistä kertaa tämän albumin tiimoilta. Sovin tapaamisen Jannen kanssa treenikämpälle iltapäiväksi. Sulloimme rummut, bassokamat ja yleistä sälää autoon ja lähdimme matkaan. Ari ja Aki tulisivat illemmalla perässä äänitysvehkeiden kanssa ja Juha vasta joskus viikonloppuna. Itselläni oli varsin erikoinen mieliala, sillä olin ollut viikon kuumeessa, joka ei vieläkään tuntunut täysin hellittävän otettaan – pienikin ponnistelu hengästytti ja pakkanen sai veren maistumaan suussa. Mietin, kuinka ylipäätään basso pysyisi kädessä puhumattakaan yleisestä tarkkaavaisuudesta ja tatsista omassa soitossani.




sinne missä viitta kohoaa


siellä missä maantie risteää


sinne olen ollut matkalla




Tulimme perille vielä juuri valoisaan aikaan. Maa hohti valkoisena lumesta. Janne kasasi rummut ja roudasi muutenkin suurimman osan kamoista. Itse vedin särkylääkkeet naamaan, otin kuumaa juotavaa, sytytin tulen takkaan ja istuin sen eteen lämmittelemään. Pian saapuivat toiset ja yhtä pian lattialla kiemurteli piuhoja ylös ständejä pitkin mikkeihin, jotka osoittivat kärsimättöminä kohti rumpuja. Jos nyt oikein muistan, rummut äänitettiin 12 mikillä. Tarkkaamo oli erillisessä huoneessa, josta oli vedetty kaukokaapeli ikkunoiden kautta rumpujen luo. Mökin paksut hirsiseinät ja harjakatto loivat miellyttävän akustisen tilan sisälle. Torstaina ehdimme testata soundit ja illan päätteeksi menimme saunomaan järven rannalle.



Perjantaina koitti totuuden hetki uudelle rumpalillemme. Itse soitin tarkkaamossa basson apuraidaksi aina ensimmäisen oton aikana. Ari lauleskeli tai soitti jotain kitaralla, jos se tuntui tarpeelliselta. Kaikki meni hienosti ja Janne todellakin lunasti paikkansa - kaikki viisi kappaletta purkkiin päivän aikana: Kadonneen aarteen metsästäjiä, trivium, neidon liehittely, ylistyslaulu ja dna. Osa biiseistä meni parilla otolla, mutta esimerkiksi vanha tuttu liehittely tuotti taas kerran vaikeuksia. Nopea kolmijakoinen tahtilaji osaa aina yllättää. Loppuunkaan ei saatu tarvittavaa tunnelmaa ja erilaiset ehdotukset ja manailut risteilivät ilmassa. Lopulta löytyi tarvittava raivo ja biisin loppu nousi suorastaan lentoon. Kuunnelkaa itse sitten aikanaan levyltä, jos ette usko. Soundeihin oltiin yleisesti tyytyväisiä. Itse en niistä näin alkuvaiheessa osaa oikein mitään sanoa.



Lauantai oli pääosin meikäläisen päivä. Onneksi olo oli parantunut päivä päivältä, vaikka vieläkin päässä heitti. Soitin niin sanotusti suoraan pöytään. Jostain syystä soitan aina mieluiten tarkkaamossa ilman kuulokkeita. Kokeilin aluksi soittaa jokaista biisiä seisten, mutta sängyn laidalla istuen kontrolli voitti sen keikkamaisen meiningin, jonka taas saa seisomalla. Tunnelma vastasi siten jotakuinkin akustista jammailua kotisohvalla.



Pari biisiä meni ensimmäisellä otolla (kuten mielestäni kuuluukin mennä), joissakin taas oli paljonkin ongelmia. Ylistyslaulun loppu meni hieman improvisoinniksi. Rummut ja basso soittavat lopussa 25 iskun kiertoa tuplatemmossa ja kitarat siirtyvät yksitellen viiteen menevään riffiin. Basso nousee seikkailemaan jotain ihan hatusta vedettyä, jonka jälkeen liukuu alas yhtyen tuplaamaan kitaroita. Rummut vetää jonkin aikaa neljään muiden edelleen sinnitellessä viiden kiertoja, kunnes tulee loppufilli hidastaen. Olen kuullut kommentteja, että kappaleen eeppisyys vaatisi lopun feidausta. Totta sekin on, mutta toisaalta levyn ensimmäiselle biisille sopii selkeä lopetus. Tässä on linkki laulun nopeasti kasattuun raakamiksaukseen:



http://www.netsonic.fi/~reiher22/Ylistyslaulu_Raaka2.mp3



Välillä hypin tautia uhmaten ulkona ja vedin jääkylmää bisseä - mitä sitä ei tekisi musiikin eteen. Okei, kyllä sitä kaljaa muutenkin litkii ennemmin kuin selkäänsä ottaa. Juhakin oli tullut jossain välissä mukaan kuvioihin. Hänen kyydissään paikalle saapui kuvia räpsimään Hyyryläisen Mikko, joka tekee myös levyn kannet. Dna on erikoinen biisi Valtavalle – nopea punkahtava ralli. Jouduin itku kurkussa nöyrtymään sen edessä, että sorminäppäilyn tarkkuus ei riittänyt vaan oli turvauduttava plektraan. Se ei ollut kaunista katseltavaa, kun hakkasin ensimmäistä kertaa vuosiin tuolla muovinpalasella. Ihmeen kaupalla selvisin siitä jotenkuten. Oli Juhan vuoro kaivaa kitara laukusta. Itse lähdin jonnekin lepäilemään. Takaisin tullessani minut vastaanotti murisevat killerisoundit. Toivottavasti se rosoisuus säilyy levylle asti.



Sunnuntai meni äänitellessä kaikkea sekalaista. Ennen kuin lähdin Jannen kanssa kotiin päin, kävimme kaikki vielä ilakoimassa järven jäällä. Siitä todisteena oheinen kuva. Ari ja Aki jäivät vielä maanantaihin asti äänittelemään lauluja. Tätä kirjoittaessani en ole vielä niitä kuullutkaan, kuten en tämän session kitararaitojakaan. Unohtuikin mainita, että vettä ei tullut mökkiin koko reissun aikana, joten jouduimme hankkimaan sen avannosta. Sitä on tottunut kaikenmaailman ylellisyyksiin ja valittaa pienistä. Kuulemma maanantain viimeiset astiat tiskattiin Evianilla.



Koko reissusta jäi hienot muistot. Päällimmäisenä muistan sen rauhallisen tunnelman, voisi jopa sanoa seesteisyyden. Tietysti vastapainona parina iltana viinin voimalla jammailtiin zeppeliniä ja muita vanhoja klassikoita, mutta tärkeintä oli se tunne, että kaikkien osuutta kunnioitettiin ja pidettiin tärkeänä ja että oli helppo saada itsestään kaiken irti. Usein vastaavissa sessioissa kiristellään hampaita ja ilmapiiri on niin jännittynyt, että sitä voisi melkein leikata veitsellä. Ehkä vuosien varrella tarve näyttää muille on vähentynyt. Sitä tietää juuri, kuinka syvältä on ja yrittää vain aika ajoin nostaa sieltä pientä päätänsä ja kurkkia suureen maailmaan. Tällä hetkellä levy tulee näyttämään tältä:



ylistyslaulu

neidon liehittely

kadonneen aarteen metsästäjiä

1 ja 1 ainoa

tänään on niin kylmä

trivium

kehtolaulu

ohikulkija

jaggarnath

verenpurkauma

dna

alku




sanat synnyttävät sanoja


aina erilaisia kuin itse ovat


varret kietoutuvat toisiinsa


aivan kuin ei olisi huomista


- ja me olemme elossa taas



Kirjoittanut paavi 01.03.2004

            527×349  -  19 kt.


Arvostelu

Artikkelia ei ole vielä arvostellut kukaan.Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

Emplate: Tätä odotan erittäin paljon. Yrittäkäähän saada levy myytäväksi jo Semifinalin keikalle :)
paavi: Valitettavasti näyttää siltä, ettemme saa vielä tuolle keikalle. Pidämme kyllä sitten jossain muualla levynjulkkarikeikan. :)
Eemil: Mukava lukea oli.

Yhteensä 3 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Bändipäiväkirja

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti