12.08.2025: Yamaha SG:n tarina..
Kirjoittanut MusaMasa – 12.08.2025
Yamahan ensimmäinen sähkökitara lanseerattiin 1966 ja se jatkoi kitaran suunnittelussaan omaperäisyyden tavoittelua ja julkaisi SG-30/SG-35-mallit marraskuussa 1973. Näissä rungoissa oli symmetrinen kaksoisleikkausmuoto, joka on samanlainen kuin nykyisen SG-rungon muoto. Noin vuotta myöhemmin, marraskuussa 1974, julkaistiin nykyisen SG:n alkuperäinen malli, SG-175, jossa oli kaarimainen runko- ja kansimuoto sekä monia ikonisia SG-ominaisuuksia, kuten nuolen malliset otelaudan merkki. SG-175:stä oli tullut käyttäjien etsimä, sekä tyylikään kitaran ilmentymä. Näin tehdessään se samalla toteutti yrityksen filosofiaa, olla omaperäinen ja innovatiivinen kaikessa mitä se tekee, tämä oli jotain, mitä vain Yamaha voi tehdä. Yamaha ei kuitenkaan pysähtynyt vain siihen, vaan suuntasi eteenpäin saavuttaakseen vielä suurempia korkeuksia. Ensimmäinen askel oli viedä SG-175 Carlos Santanalle ja kysyä hänen mielipidettään.
Ammattilaiskitaristit jonottivat käyttääkseen Yamaha SG:tä, olipa siihen liittyvää sponsorisopimusta tai ei. Carlos Santanalla oli, ja jonka panos SG2000:n suunnittelun kohdalla oli joidenkin yksityiskohtien luomisessa. Esimerkiksi Santanan mielestä SG oli liian kevyt, joten siinä ei ole sustainia ja sen pitäisi olla tukevampi. Tämä hieman kiistanalainen idea loi samalla myös ongelman, eli se toi kitaraan lisää painoa, joka oli lähes 5 kg. Myös kitaran kaulaliitos oli paksu ja soitettavuus kärsi 12:ta nauhan kohdalta ylöspäin. Paksuuden hyödyt olivat kohtalaisia mutta haitat selviä, varsinkin jos vertailuun otetaan Gibson SG. Oli myös hyvin tiedossa, että Les Paulin normipaksuus oli ihan riittävä hyvään sustainiin. Kaiken lisäksi Gibson tulisi myöhemmin keksimään ongelmaan ratkaisun 2010 luvulla, tekemällä rungon sisälle, kolmea erilaista kevennystä. Jokaisessa niistä rungosta poistetaan ylimääräistä puuta, reikinä tai tehdään pikku kammioita. Eikä näillä kevennyksillä ollut mitään vaikutusta, Gibsonin insinöörien mukaan, itse kitaran soundiin. Tällaiset rungonkevennykset ovatkin nykyään melko yleisiä, myös Yamahalla, esimerkiksi Revstarissa.
Toinen sustainiin liittyvä keksintö oli, SG2000:n Sustain-levy, eli tallan alle on kiinnitetty metallilevy. Tämä kehitettiin ajatuksen pohjalta, että sustain-levyllä voidaan pidentää silmukoimalla kielien värähtelyn siirtymistä mahdollisimman paljon. Tämänkin kiistanalaisen Sustain-levyn osalta, odotin tiukempaa ja metallisen tuntuista ääntä SG1000:een verrattuna, mutta SG2000:ssa on vain hieman ehkä klassisempi ääni, jonka kokonaisäänialue on kauniimmin tasapainotettu. Puun värähtely tuntuu tukevasti molemmissa kitaroissa, joten on maku asia erottuuko Sustain-levyn vaikutus säröissä tai puhtaissa äänissä.
Useimmat SG:n käyttäjät omaksuivat kitaran kuitenkin 100%:ti sen omien ansioiden perusteella. Vuonna 1976 esitelty SG2000 uudisti Gibson Les Paulin peruskonseptin ja tuntuman. Rungon muoto, intarsiatyyli ja rakenne olivat erilaisia, ja siinä käytettiin innovatiivisesti korkealaatuisia puita. Mutta SG2000:n todellinen vahvuus oli tutun, raskaan, ylellisen ja sustain-machine-formaatin siirtäminen uusille musiikkialueille.
Noin puolivuotta myynnin alkamisen jälkeen, SG700, sekä SG1000 tulivat markkinoille. Näistä SG1000:ssa oli uutuutena varustettu mikrofoninen Bi-Sound- ja Direct Circuit -ominaisuus, ja siten se oli verrattavissa SG2000:een. SG3000 esiteltiin syyskuussa 1982 SG-sarjan lippulaivamallina. Uusi nuolimerkintä ja ylellisestä Avalon-materiaalista valmistettu ulkoreunus antavat sille high-end-mallille sopivan ulkonäön.
Uskomattoman hyvin tehty ... Aina ilo soittaa ... Ääni ja sustain, joka muistuttaa Les Paulin soundia ja sointia paremmin kuin lähes minkään muun japanilaisen kitaran valmistajan soundissa ...
Näin kokenut kitara-arvostelija David Lawrenson kiteytti Yamaha SG malliston sen 1980-luvun alun kukoistuskaudella. Hän antoi sille virheettömän arvosanan, maksimiarvot viisi tähteä kaikissa viidessä arviointikategoriassa. Myöhemmin soitin oli tulossa markkinoille uudistetulla mallikoodilla SBG, jotta vältettäisiin oikeudelliset ongelmat Gibsonin kanssa, jonka SG-malli oli ollut olemassa jo kauan ennen Yamahan 1970-luvun sarjaa. Mutta SG ja SBG olivat sama kitara, vaikka se aiheutti jälkimaininkeja.
Gibson Les Paul aloitti tiensä tähteyteen 1950-luvun alun jazzissa ja rockabillyssä, ja saavutti sitten paljon jalansijaa 1960-luvun puolivälin ja lopun raskaassa bluesissa, joka oli muuttunut heavy rockiksi 1970-luvun alkuun mennessä. Vaikka korkean tason punk-kitaristit ottivat sen käyttöön noin vuonna 1977. Les Paulia käytettiin edelleen pohjimmiltaan samalla tavalla kuin viimeisen vuosikymmenen ajan, vahvistamaan sustain- ja overdrive-kitaroita. Mutta vaikka Les Paulin imago ja mielleyhtymät muuttuivat tyypillisemmiksi, SG2000 tarjosi saman kitaran perustuntuman mukavana monissa eri tyyleissä, sillä Yamaha pystyi tuottamaan myös paksua overdrivea. Mutta joidenkin artistien kohdalla se palasi samanaikaisesti Les Paulin alkuaikoina käytettyihin puhtaampiin soundeihin. Klassisen Les Paulin alueen lisäksi, Yamaha SG esiintyi myös ammattilaistasolla jazz-fuusiossa, funkissa, latino-rockissa, punkissa, proto-gothissa, reggaessa ja popissa sekä 1980-luvun alun monipuolisessa uuden aallon musiikin sfäärissä. Yksi syy siihen, miksi SG2000 kannusti sen monipuolisempaan käyttöön, samalla kun sen kulttuurinen esi-isä Les Paul juuttui yhä enemmän heavy rockiin, olivat sen sähkökomponenttien erot. Yamahan SG:ssä oli jo alun perinkin hienostuneemmat mikrofonit, joilla oli selkeämpi soundi kuin Les Paulin humbuckereilla. Ne sopivat paremmin puhtaisiin soundeihin. Lisäksi 80-luvun alkuun mennessä SG2000:een oli kehitelty potentiometriaktivoitu kelatappi, kirkkaampien yksikelaisten soundien luomiseksi. Samaan aikaan Les Paulin tallamikrofoni oli itse asiassa trendissä menossa kohti paksumpaa ääntä, joka ei toiminut oikein hyvin juurikaan säröalueen ulkopuolella.
Yamaha SG, ei ollut pelkkä amerikkalaisten jättiläisten korvike. Se oli mullistus japanilaisessa kitaranvalmistuksessa. Luoden soittimen, joka oli niin haluttu, että se jätti hyvin taakseen amerikkalaiset premium kitarat. Pohjimmiltaan se oli ensimmäinen korkean statustason japanilainen sähkökitara. Jos megatähti-sähkökitara on olemassa, tämä oli ensimmäinen sellainen Japanista tullut.
Voitaisiin siis sanoa, että Yamaha SG luki paremmin musiikillisten trendien kehitystä 70-luvun lopun ja 80-luvun alun kukoistuskaudellaan. SG-mallissa oli tarpeeksi potkua vahvistimen tehokkaaseen ajamiseen, ja se kykeni tuottamaan pitkää sustainia. Mutta sillä oli myös hienostuneisuutta komppisoiton artikulointiin tavalla, johon klassinen Les Paul Standard ei koskaan oikein pystynyt. Kukoistuskautenaan SG:t näyttivät myös moderneimmilta kuin Les Paul. Lisäksi Gibson oli ja eli samaan aikaan Norlin yhtiön aikakautta (1969-1984) ja sen eri kitaramallien surkea taso tarjosivat kuin tarjottimella, etulyöntiaseman Yamahan voittokululle, lähes samoissa hintaluokissa. Voi vain kuvitella, miltä Gibsonin silloinen muotopuoli SG, sekä 1983 ilmestynyt, täysin riisuttu Les Paul Studio, jossa oli pari ensimmäistä vuotta vielä kaiken lisäksi leppärunko, sekä muut halpis-mallit, tuntuivat upeaan ja monipuoliseen Yamaha SG:n verrattuna!? Itse muistan myös ensitutustumisen näihin Les Paul Studioihin olleen pienoinen järkytys ja sitä ne olivat myös uskollisimmillekin faneille. Toisaalta asiahan oli minulle silloin jo herttaisen yhdentekevä, olinhan hankkinut oman loistavan Yamaha SG1000:n.
SG2000 muistuttaa varmasti Les Paulia painoltaan ja yleiseltä tuntumaltaan, mutta yksityiskohtia tarkastellessa huomaa useita eroja. Vaikka Yamahan rungon muoto saattaa nopeasti vilkaista "Les Paulilta, jossa on kaksi terävää leikkausta", se ei itse asiassa ole lainkaan samanmuotoinen kuin Les Paul. SG:llä on vähemmän "vyötäröä" kuin Les Paulilla, ja jos asettaa kaksi instrumenttia seläkkäin, huomaa heti, että Yamahalla on täysin omat alkuperäiset mitat. Kaula on tehty mahongista, vaahterasta ja eebenpuusta ja ulottuu koko runkoon. Yamahan "T-Cross"-yhdistelmässä on käytetty mahonkia keskellä olevassa "T"-osassa ja vaahteraa "siivissä". Ylpeät omistajat saivat myös ylellisiä intarsiakoristeita, kullattuja metalliosia ja esivanhennettuja reunalistoja runkoon, kaulaan ja lapaan. On pakko myöntää, että SG2000 antoi Les Paul Customille kovan vastuksen ylellisten varusteiden suhteen. Mutta Les Paul Custom oli jo paljon korkeammassa hintaluokassa kuin SG2000, eikä se siltikään pystynyt kilpailemaan Yamahan kanssa monipuolisuudessa. Yamahan uudet modernit virittimet, sekä mikrofonien puolitus mahdollisuus ja muut uudistukset, olivat jo ihan toista maata Gibsonin kitaroihin verrattuna, jotka olivat tavallaan jääneet kiinni menneisyyteen.
Yamahan SG-malliston käyttäjien lista varsinkin soittimen kulta-aikana oli lähes kuin älykkään kitaransoiton, kuka kukin on. Vuosien varrella Yamahan SG-kitaroita ovat käyttäneet muun muassa Carlos Santana, Bill Nelson, Jake Burns Stiff Little Fingersistä, David Hinds Steel Pulsesta, Keith Winter Shakatakista, Colin Hay Men at Workista, John McGeoch Magazinesta ja Siouxsie and the Bansheesista, Stuart Adamson The Skidsistä ja Big Countrysta, Steve Rothery Marillionista, John Frusciante, Jakko Jakszyk, Tommy Smith... Ja lista todellakin jatkuu. Tämä kitara oli erittäin menestynyt 1980-luvun alussa, ja sen vetovoima on jatkunut nykypäivään asti. On huomattava, että vaikka Santana kannatti ja auttoi kehittämään SG2000:ta, hänen käyttämänsä malli oli sen läheinen sukulainen SG 175B.
Yksi Yamaha SG:n mielenkiintoisista puolista oli se, että vaikka sen jälleen myyntiarvo vähittäismarkkinoilla kilpaili selvästi amerikkalaisten kitaroiden kanssa, sen myyntiarvo käytettyjen kitaroiden markkinoilla pysyi pitkään lähellä japanilaisten kitaroiden tasoa. Vaikka käytettyjen kitaroiden markkinoiden arvostus SG:lle on nykyään korkeampi, vintage-mallit ovat edelleen suhteellisen edullisia, kun otetaan huomioon niiden arvostus, laatu, käytettävyys ja soundi.
Tärkeintä SG:n tarinassa on Yamahan ymmärrys siitä, miten päihittää yhdysvaltalaiset valmistajat markkinoilla. Siihen oli olemassa selkeä kaava: valmista omaperäinen kitara, joka vastaa kitaristien olemassa olevaa modernia käsitystä ja toivetta klassisesta soittimesta. Toteuta se upealla laadulla ja pyydä ainakin yksi julkkis mukaan alusta alkaen. Aseta hinta 25 % alle sen klassikon hinnan, jonka markkinoita haluat valloittaa. Tämä osoittautui taianomaiseksi yhdistelmäksi. Samalla kun muut japanilaiset valmistajat kamppailivat hinnan miekalla elääkseen tai kuollakseen, Yamaha otti rohkean askeleen ja astui Amerikan hintatasolle. SG2000 maksoi hieman enemmän kuin Fender Strat, enemmän kuin Fender Tele, enemmän kuin Gibson SG Standard, enemmän kuin Rickenbacker 330, enemmän kuin yhdysvaltalainen Hamer Prototype. Sillä ei ollut väliä. Jopa aikana, jolloin japanilaisten kitaroiden odotettiin olevan halpoja, mutta oli olemassa haluttavuustaso, jota kitaristit eivät kyenneet vastustamaan. On myönnettävä, että silloin kun Yamaha SG2000 rakensi mainettaan, sekä Gibson (Norlin 1969-1984) että Fender (CBS 1965-1985) olivat pitkällä torkulla. Samalla kun niiden soitinten laadullinen taso oli melko pohjalukemissa. Asiasta voi olla montaa mieltä, mutta se näkyy kitaroiden nykyisissä hinnoissa ja arvostuksessa. Ennen mainittuja aikakausia tehdyt kitarat ovat hyvin haluttuja ja kovissa hinnoissa.
Mutta sähkökitarabisneksessä on kyse tilaisuuden hyödyntämisestä. Jos olet asemassa, jossa voit tehdä sen, ja ryhdyt rakentamaan hienoimman ja täysin uudistuneen saatavilla olevan sähkökitaran. Joku varmasti huomaa sen, ja useat muusikot huomasivat. Seurauksena oli ensimmäinen japanilainen megatähtikitara. Tuotannon tason pysyessä yhä huipussaan tänäkin päivänä, on todella huonoa Yamahan kitaraa vaikea löytää.
Nykyään.
Eri vuosikymmenten aikana julkaistiin useita Yamahan SG -kitaroiden muunnelmia, ja tämä kitarasarja on ehdottomasti erottamaton osa japanilaisten sähkökitaroiden historiaa.
Vaikka SG3000-, SG2000- ja SG1000-mallit ovat pysyneet huomattavan muuttumattomina ja ovat edelleen osa Yamahan mallistoa, vuonna 2010 lanseerattiin SG1800-sarja: kolme uutta mallia, joita kaikkia valmistettiin rajoitettu määrä Yamahan Music Craft Workshopissa Japanissa. Yamaha viittaa epävirallisesti 1820A:han nimellä SG Modern.
Kaikkien mallien kaulat on, kuten toivoa saattaa, valmistettu mahonkista ja liitetty runkoon kiinteällä kaularakenteella. Kaikissa malleissa on 24,75 tuuman mensuuri, ensiluokkaiset ruusupuusta valmistetut otelaudat ja 22 medium jumbo -nauhaa. Kaikissa otelaudoissa on Gibsonia loivempi 13 tuuman säde, joten soolosoittajat saavat nauttia siitä.
Mielenkiintoista kyllä, jokaisen SG:n lapaa on pienennetty hieman soittajien palautteen perusteella. Tulos on hienovarainen ja auttaa luomaan paremman tasapainon kitaran ollessa hihnalla, myös lapaan kiinnitetty koriste on hieman pienempi.
SG1802 on saatavana kahtena viimeistelynä mustana ja hopeanhohtoisena kermanvärisillä reunalistoilla. Kultaisessa mallissa on ylimääräinen musta reunalista kermanvärisen ja kultaisen välissä, mikä on hienovaraista ja varsin kaunista, retrotyylisillä säätimillä. Otelaudan pistemäiset upotukset auttavat luomaan klassista ulkonäköä, tehden 1802:sta kauniin ja selkeän SG:n, jolla on fantastinen valikoima monipuolisia ja karismaattisia soundeja.
Klassista Yamaha SG -kaavaa noudattaen uusi trio on tehnyt joitakin radikaaleja päivityksiä, jotka ovat luoneet kitarasta entistä paremmin nykyaikaisiin vaatimuksiin sopivan. Ilmeisimpiä ovat yksinkertaisempi ulkonäkö ja "custom shop" -varusteet: Seymour Duncan- ja EMG-mikit, Tone Pros -talla ja kieltenpidin, Graph Tech Tusq -satulat, CTS-potentiometrit, Switchcraft-vipukytkimet ja lukittuvat Grover-virittimet. Valmistuksessa on käytetty tietysti myös Yamahan kehittämä ainutlaatuista, Initial Response Acceleration (IRA) teknologiaa. Se vapauttaa soitinpuun ja eri osien jännitykset, kohdistamalla valmiisiin soittimiin tiettyjä värähtelyjä osana valmistusprosessia. Tämä käsittely antaa kitaralle niin sanotun sisään tai auki soitetun soundin, heti ensipäivistä lähtien. Samalla korjaantui myös hieman, mutta vain hieman, vanha harmi, eli kitaran paino. Nyt ohuempi, ilman muotoleikkauksia, ja afrikkalaista mahonkia oleva runko, on tyylikkään hillitty sekä ergonominen. Reunasyvyyden ollessa 50 mm ja kokonaissyvyyden 60 mm, painonkevennystä tai kammiointia ei ole joten ei olekaan yllätys, että kitara on edelleen noin 4,4 kg:n painoinen. Yamaha on valinnut näihin siis perinteisemmän rakennustyylin, jossa ei ole läpimenevää kaulaa. Sen sijaan kolmikkoon on käytetty perinteisempiä liimattuja mahonkikauloja ja mahonkirunkoa, jonka päällä on syvemmälle veistetty vaahterakansi, edellisiin malleihin verrattuna.
Mielenkiinnolla seuraan milloin kevennykset tulevat myös näihin malleihin. Miksi myös mainio mikrofoninen puolitusominaisuus, on jätetty pois? Se hieman ajatuttaa. Onko tämä taas niitä suuria kustannus kysymyksiä? Mene ja tiedä. Tärkeää on kuitenkin, että jokainen kitara on suunnattu erityisesti tietyntyyppiselle soittajalle. Kitara on mielenkiintoinen tällaisena uudistuneena versiona, mutta mainittuja ominaisuuksia jään odottamaan. Rakenteeltaan kaikki 1800-sarjan kitarat ovat identtisiä.
Kaikki kolme SG1800-sarjan kitaraa tarjoavat erittäin hyvän ja varteenotettavan vaihtoehdon Les Paulin kaltaisille kitaroille. Huippuluokan varustelunsa, tyylikkään ulkonäkönsä ja kauniin viimeistelynsä ansiosta ne tarjoavat yhä varmasti hyvän vastineen mille tahansa kitaralle, rakenteensa, ominaisuuksiensa ja tyylinsä suhteen.
Tärkein ero SG1820:ä on, kahteen muuhun verrattuna, tietenkin mikrofonit. Seymour Duncanin tapaan Yamaha on valinnut setin täyteläisen vintage-soinnukkaat '59 -humbuckerit, joilla saadaan aikaan PAF-tyyppinen soundi, sekä ehkä hieman lisää lämpöä, molemmissa asennoissa. Tämä mikrofonivalinta mahdollistaa sen, että SG1820:n tuottaa kauniin kermaisia nuotteja ja sointuja, joissa on paljon sustainia ja erittäin miellyttävä määrä ulottuvuutta. Nämä humbuckerit kuulostavat erinomaisilta, sekä puhtaina, että voimakkaasti yliohjattuina. Ne kuulostavat kenties parhaimmillaan pienillä gain-tasoilla, hyvästä putkivahvistimesta. Tonaalinen nirvana.
Jos tarvitset todisteita siitä, että Yamaha osaa valmistaa maailmanluokan kitaroita, niin nämä Yamahan SG:t ovat jälleen oikea valinta. Ne valmistetaan käsin pieninä määrinä suhteellisen pienessä työpajassa Japanissa, jossa valmistetaan kaikki Yamahan huippuluokan sähkö-, akustiikka- ja bassokitarat.
SG1820-malli on vain yksi saatavissa olevista malleista, ja kuka tietää, milloin niitä saa lisää. Totuus on, että Yamaha ei yksinkertaisesti pysty valmistamaan tarpeeksi kitaroita maailmanlaajuisen kysynnän tyydyttämiseksi, mistä johtuu niiden eksklusiivisuus. Näin oli myös Yamaha SA2200:n kohdalla, sillä kun itse tilasin sellaisen, oli varasto myyty loppuun niiden osalta jo samana päivänä.
Nyt jo yli 10-vuotias SG1820 on siis tyylikäs ja historiaa pursuava kitara, joka sijoittuu hinnaltaan Gibsonin Les Paul Standard -kitaroiden alapuolelle. Kitaran hinta on taas suhteellinen, sillä puhumme nyt Custom-shop/boutique tasoisesta kitarasta. Ja vaikka sen tekniset tiedot ovat perinteiset, on se kauniisti ja hyvin laadukkaasti tehty. Valtavan hyvältä kuulostava double-cut-kitara sellaisenaan.