30.06.2025: Yamaha SA2200
Kirjoittanut MusaMasa – 30.06.2025
Yamaha SA 2200
Lyhyt historiikki.
Ensin lyhyt katsaus tämän kitaratyypin historiaan, otan siitä esille joitakin kohtia. Vuonna 1958 ilmestyessään ES-335 (Electric Spanish) oli yksi Gibsonin suurimmista myyntimenestyksistä ja firman toiseksi pisimpään yhtäjaksoisesti tuotannossa ollut sähkökitara. Gibsonin legendaarinen pomo, Ted McCarty on sanonut useissa haastatteluissa, että ES-335 oli hänen mielestään hänen paras saavutus, sekä ergonomialtaan että soundiltaan. Hän oli vuoden 1957 aikoihin tyytymätön Les Paul lankkukitaran ergonomiaan. Soundi oli uusi ja toimiva, kitarat olivat myös kauniita, mutta runko oli turhan pieni ja painava. Lisäksi kentältä oli tullut palautetta, että erilaiset soittajat halusivat soittimen, joka olisi ulkonäöllisesti lähempänä Gibsonin uudempia, ohutrunkoisia kitaroita mutta silti orkesterikitaran tyylinen. Niinpä McCarty päätti tehdä asialle jotain ja lopputuloksena syntyi Gibson ES-335. Gibsonin tytäryhtiö Epiphone, on 1960-luvulta eteenpäin, tehnyt omia variaatioita ES- kitaran teemasta. Yamahan tuotannossa tämä malli on ollut aina vuodesta 1977 lähtien.
ES-335:n ohut runko on valmistettu muotoon prässätystä vaahteravanerista. Kitaran ulkonäkö muistuttaa siis perinteistä jazz-kitaraa, malli on kuitenkin lankkukitaran ja puoliakustisen välimaastossa oleva risteytys. Termiä puoliakustinen sähkökitara kuullaan käytettävän kaikista sellaisista kitaroista, joissa on f-aukot ja mikrofonit, mikä on harhaan johtavaa, koska se sijoittaa orkesterikitarat ja puoliakustiset samaan ryhmään. Puoliakustisen kitaran rungon keskellä on sustainia pidentävä keskipalkki, jonka ansiosta ES-335:ssä voi käyttää myös lankkukitaroita varten suunniteltua tallaa ja kieltenpidintä, mikä taas lisää hieman soinnin kiinteyttä. Lisäksi keskipalkki auttaa myös orkesterikitaroille tyypillistä feedback-ongelmaa, pienentämällä kopan tilavuutta, sekä hillitsemällä kopan kannen ja pohjan värähtelyitä. Ontot sivuosat taas tuovat ES-335-tyyliseen kitaran soundiin avoimemman keskialueen ja pyöreämmän atakin, lankkukitaroihin nähden. Juuri tämän lämpimästi artikuloivan keskialueen ansiosta, tämä kitara todella laulaa. Niinpä ison, mutta ohuen runkonsa ansiosta, Gibson ES-335 tyyppinen kitara on monien kitaristien mielestä ergonomisempi ja tasapainoisempi kuin monet lankkukitarat. Monille kitaran monipuolisuus on myös hyvin tärkeää ja ES-355 on yksi mukautuvimmista kitaroista. Tämä kitara toi myös samalla archtop- tyyppisen kitaran rock- ja blues- musiikin piiriin, (pois sulkien jotkin heavy metall genret yms). Mitä olisikaan Chuck Berry, B.B. King, Larry Carlton ja monet muut, ilman ES-335:ttä!? Kotimaisista kitaristilegendoista täytyy mainita Jukka Tolonen, jonka levyllä Passanger to Paramaribo ES-335:n soundeja voi kuulla ja muillakin hänen 70-luvun levyillään.
Yamaha SA2200
Vertaillessani ei kitaroita, päädyin melko nopeasti tähän Yamaha SA2200:n (Semi Acoustic) tuomaan vaihtoehtoon. Tällainen Yamahan puoliakustinen kitara olisi pitänyt hankkia jo aikoja sitten, olisin säästynyt monilta harharetkiltä ja rahan menolta, mutta oppirahat on maksettava. Edullisempi Epiphone ES-355-malli kävi myös mielessä, joka on varsin hyvä kopio esikuvastaan.
Japanissa tehtyjen kitaroiden hinta/laatu suhde on yhä erinomainen ja sen näkee heti lähemmässä tarkastelussa, ei hutilointeja, eikä siis moitteen sijaa. Kaikesta näkee sitoutumisen huippuosaamiseen, yksityiskohdat huokuvat työn laatua ja erinomaista ammattitaitoa. Yamahan laadunvalvonta, rakenteen ja soitettavuuden suhteen, on ollut hyvä, joten valinta oli senkin vuoksi helppo tehdä. Voin vain arvailla, kuinka Yamaha voi tehdä, näin hämmästyttävän hyvän instrumentin, näin kohtuulliseen hintaan. Hinta on toki suhteellinen, sillä nyt on kuitenkin kyseessä putiikki/custom shop -laatuinen ja tasoinen kitara! Omistin aikoinaan Yamahan SG1000:n, ja nykyään tämän SA2200:n ja pari Yamahan akustista kitaraa, joten luottamus merkkiin on vahva. Tässäkin SA2200 mallissa on mikrofonien puolitus mahdollisuus, joka upean värityksen ohella olivat myös tekijöinä valinnassa. Silmäkarkki on mukava lisä, kun sitä vertaa tylsän yksiväriseen Gibsonin tai Epiphonen ES355:een. Tämän kitaran kuvaileminen "hienoksi" olisi vähättelyä, sillä se on taideteos. Loimuvaahtera ja kullanväriset osat, saattavat olla joillekin ihmisille liikaa, mutta kitara näyttää tosielämässä paljon tyylikkäämmältä ja hillitymmältä kuin valokuvissa. Vertailua ominaisuuksiltaan saman tasoisiin Gibsoneihin ei voi välttää, Yamahan hinnan ollessa noin 1000 euroa edullisempi. Mieleen palautuvat monet samat asiat, mitkä tulivat esille vertailussani jo yli 40 vuotta sitten, kun vaihdoin Gibson LP:n Yamahan SG1000 kitaraan. Virityskoneisto oli tästä hyvänä esimerkkinä, sillä Gibsonin Kluson de luxe virittimet olivat jo silloin kuin muinaisjäänteitä, jostakin -50 luvulta, Gotohin erinomaisiin ja nykyaikaisiin virittimiin verrattuna. Yamaha sen sijaan ei ole jäänyt kiinni historic tai vintage yksityiskohtien vangiksi, joten se on ollut innovatiivinen kautta linjan. Niinpä se on tehnyt tässäkin mallissa omaa evoluutiota ja kehittänyt modernit hyväksi havaitut uudistukset. Gibsonilla ajatus on ollut lähinnä se, että miksi muuttaa sitä mikä toimii? Kun taas Yamahan ajatus ja asenne on, jos jonkin voi hioa huippuunsa, niin se tehdään. (Gibsonkin tekee uudistuksia ja innovoi, mm. G-Force viritin -systeemi, kitaran rungon kevennyskammiointi yms, mutta se on jo eri aihe.)
Elektroniikka
Se on toteutettu perinteisellä tavalla, kummallekin mikrofonille on omat volume- ja tone-säätimet, joten kitara tarjoaa herkät ja dynaamiset äänensäädöt ja taipuu hyvin eri musiikkityyleihin. Mikrofonit valitaan kolmiasentoisella kytkimellä. Selkeä Premium ominaisuus on kyllä tuo, jo edellä mainittu, mikrofonien puolitus mahdollisuus ja push/pull kytkimet, jolloin saadaan 10 erilaista soundia ja laajan valikoiman eri sävyjä, perinteisten 3:n lisäksi. Tämä antaa mahdollisuuden omaperäisen oman soundin luomiseen. Esimerkiksi tallamikin puolitus lisää heleyttä kaulamikin kanssa ja päinvastoin. Puoliakustisen soundit ovat myös ne, joita esimerkiksi lankkukitarat eivät yksinkertaisesti pysty toistamaan. Ne ovat erinomaisia komppikitaralle ja esimerkiksi isoille orkestereille. Kytkinten käytettävyys on myös erinomaista. (Vahvistimena Music Man 75w)
Mikrofonit
Niiden tasavirtavastus on kuten PAF-mikeillä yleensä, eli noin 7,5k ohmia kaulamikissä ja 8.2k ohmia tallamikissä. Alnico 5 magneeteilla niiden jännite on hieman korkeampi kuin tavallisilla PAF-tyylisillä mikrofoneilla. Mikrofonit ovat Yamahan omaa suunnittelua ja kuulostavat varsin hyviltä. Ne tuottavat lämpimän, syvän äänen, jolla on kyky artikuloida hyvin eri soittajien tyylejä. Kaulamikki antaa lämpimän ja täyteläisen soundin, mutta se ei puuroudu. Tallamikki taasen antaa sopivan kirkkaan äänen, mikä ei kuitenkaan muutu koskaan kireäksi tai teräväksi. Soundi on vaikuttavan tasainen kaikissa rekistereissä. Kitara tarjoaa klassisen, hienon ja lihavan Gibson-tyylisen humbucker-soundin, erinomaisella kestävyydellä ja hyvällä selkeydellä. (Hieno lisäominaisuus on myös mikrofonien kulman säätö mahdollisuus).
Laitteisto
Kaikki osat ovat Gotohilta, mikä tarkoittaa huippulaatua. Gotoh on ollut suosikkini kitaran osissa, eivätkä ne ole koskaan pettäneet. Virittimien välityssuhde on kaiken lisäksi 14:1, joten viritys on helppoa, tarkkaa ja ne pitävät hyvin vireen. Talla on myös laadukas ja intonaation säätäminen käy helposti, jos on tarve. Säätö on hieman vaivalloista halvemmissa tune-o-matic talloissa, koska ruuvit ovat huonolaatuisia, takertuvat ja irtoavat helposti. Tässä ei ole sellaisia ongelmia. Itse vaihdan Stop Bar kieltenpitimen Gibsonin Stop Bar TP-6-pitimeen, jossa on pikaviritys systeemi. Kaularauta toimii hyvin, eikä tuota ongelmia. Myös hihnatapit ovat isot ja hyvät, hihna pysyy niissä lujasti kiinni. Niitä ei tarvitse vaihtaa, eli asia, jonka jouduin tekemään aikoinaan jokaisen hankkimani Gibsonin kohdalla. Muistan yhä kauhulla sitä hetkeä, kun kitaran hihna lähti tapista irti ja kitara meinasi kaula edellä pudota!
Kitaran hintaan sisältyy myös laadukas ja tyylikäs kitaralaukku, jonka pinta on tumman kastanjanruskeaa tekonahkaa ja kullanvärisillä osilla. Se on painavahko, eikä ehkä tarjoa niin paljon suojaa kuin esimerkiksi Hiscox-kotelo, mutta se tuntuu riittävän tukevalta. Kitaran paino on noin 3,70 kiloa.
Viimeistely
Sanalla sanoen: Virheetön. Olen varma, että vintage-puristit voivat nostaa nenäänsä mihin tahansa polyuretaanilakattuun kitaraan, mutta tämä näyttää aivan upealta! Luulen, että he ovat levittäneet viimeistelyn erittäin ohuina kerroksina. Se ei ole kuin "muovikuori", jonka näemme monissa polyuretaanilakatuissa kitaroissa. Eikä se ole liian kiiltävä ja hauras viimeistely, kuten on monissa halvemmissa aasialaisissa kitaroissa. Se näyttää aivan yhtä hyvältä kuin mikä tahansa nitroselluloosalakattu kitara, jonka olen nähnyt. Se ei tietenkään vanhene samalla tavalla kuin nitroselluloosa, mutta rehellisesti sanottuna, en välitä.
Yleinen käsityötaito on loistavaa, kuten sanottu, Custom-shop/boutique-luokkaa. Puulaji, jonka he ovat valinneet tälle kitaralle, on ensiluokkaista. Kitaran yläosa, selkä ja sivut näyttävät upeilta. Yamahan teknisten tietojen mukaan se on sycamore tai vuorivaahtera, mutta se näyttää ihan loimuvaahteralta. Siinä on todella mukava syvyys ja hehku. Jokainen liitos on täydellinen, sidonta + upotukset yms. Kitaran runko on muutaman sentin pienempi kooltaan, kuin Gibson 335, joten kokonaisuus on linjakkaampi, ergonomisempi ja tyylikkäämpi, näin tehtynä. (Gibson-fanit ovat tästä varmaan eri mieltä).
Kaula
Yksiosainen mahonkikaula on lisäksi varustettu aidolla eebenpuuotelaudalla. Nauhojen hionta ja viimeistely on huippua. Nauhat on kiillotettu poikkeuksellisen kiiltäviksi. Työ, joka menee jo täydellisyyden tasolle, on jotain, jota näen erittäin harvoin uusissa kitaroissa. Kaulaprofiili ei ole paksu eikä ohut, joten se sopii monen käteen. Se ei todellakaan ole "pesäpallomaila" profiili, mutta ehkä hiukan paksumpi kuin normi sähkökitaran kaula. Henkilökohtaisesti pidän kaulaprofiilia erittäin mukavana, mutta tämä riippuu tietysti henkilökohtaisesta mausta. Kaulaprofiilin suositteleminen on vähän kuin kengän koon suosittelemista, meillä kaikilla on erilaiset kädet. Kitaran kaulaliitos on ns. Long Tenon, joka on erinomainen ratkaisu, jo soundinkin kannalta. Kaiken kruunaa tyylikään ja esteettisen sulavalinjainen Yamahan "Open Book"-headstock. On myös mukavaa nähdä oikea luusatula, mieluummin kuin erilaisista synteettisistä materiaaleista tehdyt, jotka ovat mielestäni huonompia, riippumatta siitä mitä markkinointimiehet sanovat.
Runko
Heti ensituntumalta huomasin kitaran resonoivan hämmästyttävän hyvin. Asiaa myös selvitti kitaran mukana tulevat dokumentit, sillä Yamaha on kehittänyt ainutlaatuisen Initial Response Acceleration (IRA) teknologian (alkuvasteen kiihtyvyys) tms. Se vapauttaa soitinpuun ja eri osien jännitykset, kohdistamalla valmiisiin soittimiin tiettyjä värähtelyjä osana valmistusprosessia. Tämä käsittely antaa kitaralle niin sanotun sisään tai auki soitetun soundin, heti ensipäivistä lähtien.
Akustisille kitaroille on myös oma systeemi, jossa käytetään patentoitua lämmön, kosteuden ja paineen yhdistelmää tietyn ajan. Yamaha pystyy siten valmistamaan kitaroita, joissa on samat ominaisuudet ja sama ääni kuin täydellisesti ikääntyneissä vintage-soittimissa. Menetelmä on Wood reforming technology acoustic resonance enhancement, eli A.R.E. Yamahalla on siis vuosikymmenten kokemus ja tutkimustyö soitinpuun kuivauksesta ja käsittelystä. Tämä olisi jo taas kokonaan oma aiheensa. Lisää asiaa löytyy tietysti Yamahan omilta web- sivuilta ja täytyy sanoa, että Yamahan soitinrakennus on kyllä jo ihan omalta planeetalta!
Miinukset
Eräs kitaran hankkinut laittoi miinukseksi sen, ettei kitara ollut heti hyvin soitto valmis hänelle, vaan joitakin säätöjä piti tehdä!? Tietysti jokainen säätää kielten korkeudet, kaularaudan yms, oman maun mukaisiksi, tämä nyt on päivänselvää. Itse en ole koskaan välttynyt tekemästä omia säätöjä, aina uuden kitaran käyttöön otossa. Toisena voisi mainita elektroniikan hieman isommat erilaiset hurinat ja särinät, lankkukitaroihin verrattuna, mutta ne ovat lopulta vain puoliakustisten kitaroiden ominaisuus.
Tässä tämä kitara pähkinänkuoressa. Lisää aiheesta haluaville tietoa löytyy tietysti netin eri foorumeilta sekä mm. Youtubesta, jossa on Gibson vs. Yamaha, videoita.
Tietysti meillä kaikilla on erilainen maku kitaroiden suhteen. Et tietenkään osta tätä kitaraa, jos haluat Straton tai Telen tai jos soitat metallia, mutta tämä kitara on objektiivisesti katsottuna laadussaan vertaansa vailla.
Loppu mietteet
Täytyy sanoa, mikä oli ilmeistä, että tästä kaikesta tarkastelusta syntyisi melko nopeasti myös vertailu, kalliinpiin saman tyyppisiin kitaroihin, lähinnä Gibsoneihin. Ovatko ne kalliimmat kitarat soundiltaan, soitettavuudeltaan ja muilta ominaisuuksiltaan, sitten niin paljon parempia!? Tuskin! Paljonko haluat maksaa pelkästään nimestä? Ostatko kitaran vai sijoituskohteen tai status-symbolin? Keskiverto soittajille, harrastelijoille ja varmaan yli 99%:lle kitaran hankintaa miettiville, hinta/laatu suhde on kuitenkin se yksi tärkeimmistä valinta kriteereistä! Erot ovat kuitenkin tässä tapauksessa selviä, esimerkiksi noin 500 - 1000:nen euron hintaero saman tason, ja ominaisuuksiltaan paljon niukempaan Gibsoniin, tuntuu jo aika hurjalta. Ei tosin pidä unohtaa esimerkiksi Gibsonissa hyvin säilyvää jälleen myyntiarvoa. Laadulle on aina kysyntää, eikä tuotanto saisi olla kovin epätasaista, kuten on Gibsonin historiassa. Ei ainakaan tässä hintaluokassa ja miksi jäädä kiinni vuosikymmeniksi, johonkin historic tai vintage yksityiskohtiin? Gibsonissa on tietysti huomioitava jonkin verran käsityön osuutta, muuten hyvin automatisoidussa tehtaassa nykyisin, sekä nitroselluloosalakkaus ja muut kustannukset, enkä mene nyt niihin sen syvemmin. Custom-shop on sitten eri asia. Mutta kun vertaa esimerkiksi Epiphone ES-355:n hintaa sen esikuvaan, Gibson 1959 ES-355 Reissue WR:ään, jonka hinta on tällä hetkellä (kesä 2025) noin 8,100 euroa T-kaupassa, on kyseessä lähemmäs 7000 euron hinnan ero! Summa, joka vastaa jo pientä kitarakokoelmaa! Kun, kaiken lisäksi, kitaran puumateriaalit, työn laatu, osat, soitettavuus ja soundi ovat samaa tasoa, erojen ollessa marginaalisia, laittaa se kyllä miettimään! Korreloiko Gibsonin hinta tässä, laadun ja ominaisuuksien suhteen ja paljonko olet valmis maksamaan pelkästä Gibsonin nimestä kitaran headstockissa? Tällaisiin eri kohtiin monet muutkin ovat tarttuneet keskusteluissa ja eri foorumeissa. Eräs John Robson Youtubessa kysyykin, Expensive guitars Are they worth of the money? sekä Jayce Allan Guitar, joka sanoo suoraan; Expensive guitars are waste of money sekä The truth about expensive guitars than no one wants to admit. Suosittelen.
Yamaha SA2200 on varsin kova kilpailija samanlaisiin tämän kohtuu hintaluokan, ja muihinkin kitaroihin verrattuna, sillä Yamaha antaa poikkeuksellisen hyvää vastinetta rahalle. Kitara on Yamahan erinomainen versio kaikkien aikojen klassikosta. Sen yksityiskohdat huokuvat käsityön laatua ja sen huomiointi valmistuksessa on ensiluokkaista. Yamaha on tuotemerkki, jonka tunnussanat ovat ammattitaito, laatu ja innovatiivisuus, ne ovat olleet takeena vuosikymmenten ajan, hyvin valmistetuille instrumenteille. Kitara on erinomainen tavallisille soittajille, mutta se täyttää hyvin myös ammattimuusikon vaatimukset.
Harmittelin aikoinaan tilannetta, kun luovuin Yamaha SG1000:ta 20 v sitten, mutten yhtään enää, sillä tilalle tuli todellinen huippukitara. Tilanne korjaantui täydellisesti. Harharetket ovat ohitse.
Johtopäätös
Joillekin noin 2000 euron kitara voi olla ehkä kallis, mutta tässä puhutaan nyt kuitenkin Custom-shop/boutique tasoisesta soittimesta! Joten, puhuisin mieluummin kohtuu hintaisesta kitarasta. Voinko suositella tätä kitaraa? Ehdottomasti! Se on yksi parhaista ja monipuolisimmista kitaroista, joita olen koskaan soittanut. Valitsisinko tämän kitaran Gibsonin sijaan? Kyllä, ehdottomasti! Tämän kitaran laadukkuus, työn ammattitaito sekä monipuolisuus, ylittävät selvästi useimmat viime vuosina näkemäni saman tasoiset Gibsonit, hintaeronkin ollessa huomattava. (Jokainen voi tehdä itse hintavertailua netissä). Varsinkin kun muistissani on katastrofikokemus Gibson ES137:tä, sillä tämän hintaluokan kitaroissa isot tai pienetkin mokat ja hutiloinnit, ovat jo anteeksiantamattomia, eikä moitteille pitäisi olla mitään sijaa. Split coil -toiminto, sekä Initial Response Acceleration (IRA) teknologia ja eri ominaisuudet tekevät tästä kitarasta paljon monipuolisemman, kuin miltä se saattaa ensisilmäyksellä näyttää. Kitara, joka on enemmän kuin vain osiensa summa. Erittäin suositeltava kitara! Vai pitäisikö sanoa, että tämä kitara on jo ihan omalta planeetalta!?
Ominaisuudet 10
Ääni 10
Työnjälki 10
Oleelliset specsit:
Runko: laminoitu sycomore/vuorivaahtera runko. Kiiltävä polyuretaani lakkaus.
Kaula: Yksiosainen mahonki, Leveys; 12 nauha; 53,5 mm. Paksuus; 1 nauha; 20,5 mm
12 nauha; 22,2 mm.
Kaulaprofiili: Medium C
Luu satula. Satulan leveys: 43 mm
Otelauta: Ebony. Säde 13 3/4
Perloid Block -otelaudan upotukset
Mittakaava: 628,6 mm
22 medium jumbo nauhat
Yamaha Humbucker /Alnico V magneetit
Säätimet: 2 Volume, 2 Tone; push/pull kytkimet
Gotoh GE103B talla/Kullan väriset osat
Gotoh GE101Z Kieltenpidin
Gotoh SG30 Virittimet
Väri: Violin Sunburst
