31.08.2020: Basson DIY -rakennussarja
En tiedä, menisikö tämä ennemmin kategoriaan soittokamat tai laitearviot, mutta tuli nyt tähän..
Sain vaimoltani hääpäivälahjaksi gear4music.comin Precision bass -rakennussarjan saatesanoilla kun et mitään palapelejäkään tee, niin tässä on sulle tekemistä. Ensimmäiset pari viikkoa setti lojui paketissa pölyyntymässä sängyn alla, mutta koko ajan mietiskelin, että mitähän sille kannattaisi tehdä. Minkäänlaista kokemusta soitinrakennuksesta tai vastaavasta ei ollut, joten pelkkä osien kasaaminen mietitytti.
Koko projektin ajan joutui pohtimaan, kuinka paljon materiaalit saavat maksaa tämän hintaluokan projektissa. Suhteutin hintoja koko ajan bassosetin (n. 100¤) hintaan, jonka seurauksena lähes aina tuli valittua se halvempi vaihtoehto tiedostaen, että se ei myöskään ole paras tai se, joka välttämättä kannattaisi valita.
Body
Body on materiaaliltaan lehmusta. Pinta oli melko karhea, ties missä ja millaisella koneella tehty, mutta hiomishommia oli heti tiedossa runsaasti. Puun syyt olivat todella syvät ja niiden piiloon saaminen hiomalla olisi ollut liki mahdotonta. Höylääminenkään ei ollut mahdollista, sillä rungossa ei ollut varaa ohentaa. Järkevintä olisi varmaan ollut kitata pinta tasaiseksi ennen varsinaista maalaamista, mutta toteutin projektin aikalailla lennosta sen enempää suunnittelematta.
Ensimmäisellä rautakauppareissulla tarttui mukaan kasa hiomapaperia eri karheuksilla, mutta vihreän marketin rajallinen valikoima ei riittänyt mihinkään. Hienoin hiomapaperi oli karheudeltaan 240 ja lisäksi oli joitain vesihiomapapereita. Eräs autotarvikeliike osoittautui vihreää markettia huomattavasti paremmaksi kaupaksi liittyen tarvikehankintoihin.
Body
Maalin valitsemiseen en kysellyt googlelta mitään ohjeita, vaan lapseni valkkasivat wasabin värisen purkin puolihimmeää Helmi -kalustemaalia ja sillä mentiin. Väri on sävyltään tosi hyvä, mutta siinä ne hyvät puolet sitten olivatkin (kyseinen maali toimii varmasti hyvin jossain ihan muussa käyttötarkoituksessa.) Sileää pintaa helmellä oli mahdoton tehdä kerrostalon parvekkeella pensselillä. Lisäksi puun syvät syyt jäivät maalin alta näkyviin (pinta olisi siis kantsinut ehdottomasti tasoittaa jotenkin. Lopulta sain pinnan melko sileäksi ja syyt piiloon maalaamalla ja hiomalla n. 10 kerrosta. Lopuksi hioin pinnan sileäksi 800:lla vesihiomapaperilla ilman vettä. Ensi kerralla ehkä turvaudun googlettamaan ohjeita soitinrakennuksen pintakäsittelyyn. Tosin tällä tyylillä homman pystyi toteuttamaan kerrostalon parvekkeella (paitsi lakkauksen).
Koko ajan minulla oli ajatuksena, että pintaan tulee sitten sileä lakka maalin päälle. Tässä vaiheessa turvauduinkin jo googlen kautta moneen sivustoon, joilta luin vinkkejä soittimen lakkaukseen. Maalin sijaan olisi ilmeisesti heti kättelyssä kannattanut käyttää sävytettyä lakkaa. Ja muutenkaan nuo marketin kalustemaalit eivät näyttäneet olevan soitinrakentajien suosiossa (ylläri).
Lakkausohjeitahan ja -tapoja löytyy netin syövereistä pilvin pimein. Löysin motonetistä jotain uutta ja mullistavaa kaksikomponenttista autoon tarkoitettua spraylakkaa, jossa kovete sekoittuu automaattisesti lakkaan kun painaa suutinta ja pinnasta tulee kiven kestävä, kiiltävä ja kaikkea muuta superhienoa. Sitä paitsi hinta oli sitä luokkaa, että raaskin purkin ostaa.
Vedin lakkaa pintaan n. 7-8 ohutta kerrosta ja annoin pinnan kuivua välissä n. 90 minuuttia purkin ohjeiden mukaisesti. Lakkakerroksia olisi kannattanut vetää ainakin tuplasti enemmän, tai ehkä käyttää jotain soitinrakentamiseen tarkoitettua lakkaa, sillä siitä ei tullut mainoksista huolimatta kiven kestävä..
Kaula
Kaulan materiaalina on vaahtera ja otelauta on poppelilaminaattia. Kaula oli suora ja muutenkin ihan ok, käteensopiva, tavallinen presarin kaula. Lapa oli muotoilematon. Aloitin kaulan työstön lavan muotoilusta. Googlettamalla löytyi helposti Fenderin bassolapojen piirustukset, jotka sitten tulostin ja leikkasin ja sommittelin niitä lavan päälle. Lopulta lavan muoto oli jotain näiden kaikkien piirustusten väliltä, mutta näyttää mielestäni perus Fenderiltä. Sahasin lavan muotoonsa työpaikkani vannesahalla ja hioin pahimmat röpöt nauhahiomakoneella (Tämä oli ainoa kerta, kun tarvitsin konetyökaluja). Tämän jälkeen kaula sai hiomapaperista aina 1500:n karkeuteen asti. Päälle pari kerrosta pellavaöljyä ja lopuksi vielä vesihionta 1500:lla paperilla lakkabensan ja pellavaöljyn sekoituksella. Tämä ohje löytyi suoraan youtubesta. Kaulasta tuli mielestäni oikein hyvä.
Otelauta + nauhat
Otelauta on materiaaliltaan poppelilaminaattia. Kyseinen materiaali ei ole tullut aiemmin vastaan, mutta enpä sitä sen enempää alkanut pohtimaan. Samalta se näytti kuin kalliimmat otelautamateriaalit ja tässä setissä se riitti minulle. Arvelin, että satasen diy-setissä nauhojen levelointiin ei varmasti ole panostettu ollenkaan. Päällisin puolin nauhat näyttivät hyviltä eikä nauhojen päätkään irvistelleet pahasti. Kahdestoista nauha tosin oli rosoinen ja näytti siltä, että olisi ottanut osumaa jostain. Satula on muovinen ja sen viilaaminen osoittautui yllättävän hankalaksi, mutta sain kielten kolot suurin piirtein haluamalleni korkeudelle. Tämän osan uudelleen tekeminen ja vaihtaminen myöhemmin on aika edullista (ellei sitten osta tähän tarkoitettua viilasarjaa).
Nauhojen viilaus ja hionta mietitytti etukäteen, koska ajattelin sen olevan jotain kellosepän tarkkuutta vaativaa hommaa. Ehkä se parhaimmillaan sitä onkin, mutta itseltäni se onnistui ihan hyvin youtubesta löytyneiden ohjeiden avulla. Tähänkin hommaan tarkoitettuihin työkaluihin voisi käyttää kymmenkertaisesti bassosetin hinnan, mutta itse menin 5¤:n miniviilasarjalla, hiomapaperilla ja teräsvillalla. Otelaudan suojaamiseksi väsäsin itse kahdesta ohuesta metallin palasesta ja teipistä suojan niin, että vain nauha näkyi palojen välistä. Päädyin viilaushommassa kolmen nauhan kolkutus -tekniikkaan. Tätä varten olisi pitänyt hankkia 30¤: nauhatulkki (=1/3 koko bassosetin hinnasta). Käytin kuitenkin 2¤:n maalarin tasoituslastaa luottaen, että sen metallinen sivu on täysin suora. Youtuben ohjeiden mukaan kolkuttelin kolmea nauhaa, tussasin keskimmäistä kun tulkki heilui, ja viilasin tussit pois niin kauan, että tulkki ei enää kolissut. Ei tämä homma mitään kellosepän tarkkuutta vaatinut. Surkeilla viiloilla nauhan pyöristäminen osoittautui hankalaksi, mutta kyllä sekin lopulta onnistui, tosin kukaan asiaa paremmin osaava ei ole päässyt tutkimaan nauhoja...
Hioin nauhat eka 400:lla, sitten 800:lla hiomapaperilla ja lopuksi teräsvillalla. Keinoja löytyisi kiillottaa ne vieläkin kiiltävimmiksi, mutta tämä riitti minulle. Lopuksi hioin 800:lla otelaudan ja öljysin sen samalla pellavaöljyllä, jolla olin käsitellyt kaulan.
Elektroniikka
Ennen mikkien ja pleksin asennusta ostin Clas Ohlsonilta etanateippiä eli kuparipintaista teippiä. Vuorasin koko konehuoneen kuparilla häiriöiden poistamiseksi ja lisäksi juotin teipistä johdon pleksin elektroniikan maalenkkiin. Mikit ja potikat olivat jo valmiiksi juotettu, (tai ainakin piti olla). Tallan maadoitusjohdon juottamisen piti olla ainut pakollinen juotos. Tinaa oli vaikea saada tarttumaan tallan pohjaan. Ehkä tähänkin olisi löytynyt netistä tai alan opuksista jotain järkevämpiä tapoja.
Lopuksi kun sain basson kasaan, siitä ei kuulunut ääntäkään. Konehuoneen tarkastuksen jälkeen löytyi mikrofonin maapiuha, jonka juotos oli irronnut. Pikaisen juotoksen jälkeen basso alkoi pelittämään juuri niin kuin sen pitääkin.
Basso valmis
Sain säädöt melko helposti itselleni sopiviksi ja kielet soi joka nauhalta ilman mitään särinöitä. Tästä voisin päätellä, että onnistuin nauhojen leveloinnissa ihan hyvin. Soundiltaan basso on tavallisen presaribasson kuuloinen. Kaverilleni kuvailin soundia hajuttomaksi, mauttomaksi ja värittömäksi, mutta ajaa asiansa. Uusi mikki on tilauksessa, mutta kyllä tuolla nykyiselläkin pärjäisi mainiosti. Setin mukana tulleet kielet tuntuu (ainakin Elixireihin tottuneelle) todella surkeilta.
Nyt kun basso on valmis, niin aion kyllä sijoittaa mikrofonin (DiMarzio DP122, 79¤) lisäksi parempiin kieliin (Elixir nanoweb, 44¤). Myös tallanvaihto on harkinnassa ja kiikarissa olisi Fenderin Hi Mass Bridge (33¤). Näiden osien, pintakäsittelyaineiden ja työkalujen kanssa basson alkuperäinen hinta nousee n. kolminkertaiseksi, mutta ehkäpä se on sen arvoista. Itse olen projektin jälkeen sitä mieltä, että halvasta diy-kitistä pystyy väsäämään käyttökelpoisen soittimen.
Hauska ja opettavainen projekti kaiken kaikkiaan, Suosittelen lämpimästi, jos vain yhtään tällainen tusaaminen kiinnostaa.Kirjoittanut panos 31.08.2020 | |  
|
Arvostelu
Kommentit
|  | | Artikkelit: Elektroniikka ja soitinrakennus Tulostettava versio Tulostettava version ilman kuvia Lähetä pikaviesti kirjoittajalle |
