Muusikoiden.net
05.06.2020
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

18.04.2020: 3 mikin setup perkussiiviseen kitarointi...


Kun rokkipumppumme alkoi toteuttaa itseään myös akustisessa muodossa (eli pari kitaraa ja laulut pa:n läpi koko pitserian iloksi), kitarakamat ja soittotyyli alkoivat ajautumaan pikkuhiljaa perkussiivisempaan suuntaan.

Pyrkimyksenä on ollut kehittää lopputuotetta leirinuotiomeiningistä vähän mielenkiintoisempaan/monipuolisempaan suuntaan, niin soittajille kuin mahdolliselle yleisöllekin.

Kokonaista bändiä tällä ei varmasti korvata, mutta ns. normaalia harjausta saa kuitenkin maustettua pienellä rumpaloinnilla & basismilla, jolloin akustisesta saa irti vähän bändimäisempää soitantaa.

Tällä hetkellä yhdellä kitaralla/otolla saa aikaan mm. tuollaista materiaalia -> https://www.youtube.com/watch?v=4QaTr-Q8up0
Tuossa toinen näyte lopputuotteesta, livetaltiointia aateloituna toisella akkarilla ja laululla - > https://www.youtube.com/watch?v=rPBsMhDGXLk&t=3738s

Tässäpä pieni sukellus kitarakamoihin saman asian kanssa painiskeleville, tai ihan vaan ihmeteltäväksi.
Pyörää ei tässä projektissa ole keksitty uudelleen, vaan mikityksessä ym. on seurattu Petteri Sariolan ja Mike Dawesin jalanjälkiä, eli kitarassa on kolmen mikin cocktail: ns. normaali piezo tallassa, humbucker kaikuaukossa, sekä ns basarimikki kaikuaukon yläpuolella.

Basarimikin funktio on käytännössä pelkkä kick-soundi. Alataajuuksia on buustattu reilusti, keski- ja ylä-äänet ovat suurimmaksi osaksi lanattu kokonaan pois. Mikkinä toimii Schattenin Dualie, joka on liimattu mikin mukana tulleella sinitarramaisella töhkällä kannen alle, kaikuaukon yläpuolelle.

Piezosta on haettu niin sanotusti sitä itseään, eli normaalihkoa akustista sointia. Lisäksi piezon kautta tulee valtaosa perkussiivisesta materiaalista. Piezon signaalia ei juurikaan efektoida kaiuilla tai muilla efekteillä, koska perkussiivisella soitolla, ja isoilla kaiuilla lopputulos olisi muutaman iskun jälkeen melkoista huminaa. Kitarassa on tehdasasennettu piezo/etuaste. Kitara on mallia Maton srs808C.

Humbuckerin tärkeimmät käyttökohteet on oktaaveri, säröttimet, kaiut ynnä muut muljuttimet. Humppariksi on valikoitunut Mike Dawesia peesaten dimarzion black angel.

Kaikki kolme mikkiä lähtevät kitarasta omilla johdoillaan, eli kitarajohto on paksuhko kutistesukkajööti, jonka sisällä on kolme erillistä johtoa, ja johdon molemmissa päissä on kolme erillistä plugia. Ei varsinaisesti mitään showroom-osastoa mutta toimii, eikä ole lopulta juurikaan sen vaivalloisempi kuin normaalikaan piiska. Multicore-kaapeli 6-pinnisellä xlr-liittimillä tms olisi mahdollisesti kätevämpi ratkaisu, mutta toistaiseksi en ole jaksanut alkaa moista näpertämään.

Vielä vähän aikaa sitten käytin perinteisiä kitaraefektipurnukoita, kunnes siirryin hiljattain Line-kutosen Helixiin. Soundipoliittisesti tuolla siirtymällä ei ollut juuri vaikutusta lopputuotteeseen. Lähinnä polkimien kanssa operointi helpottui hieman, kun yhden painikkeen alle voi ohjelmoida useampia asioita. Lisäksi pääsin eroon pedaalilaudan ja miksaimen välisestä kaapelisotkusta.
Miksaimena on Behringerin x32 räkkiversio.

Basarimikin prosessointi tapahtuu nykyään pelkästään mikserissä. Signaaliketjussa on pari eq:a ja kompuraa, joiden lisäksi varsin olennaisena osana insert-efektinä behringerin wave designer, millä saa lisättyä huomattavasti atakkia basarisoundiin ilman että kitaraa tarvitsee läiskiä kohtuuttomalla voimalla.

Piezo menee ensimmäiseksi mikseriin, missä signaalia muokataan hieman eq:lla ja monitaajuuskompuralla. Tämän jälkeen piezon signaali matkustaa pedaalilaudan, tai nykyisellään Helixin läpi. Pedaalilaudan/Helixin efektejä piezossa on aika maltillisesti, lähinnä pientä lisäkaikua nojailubiiseihin, sekä pari erilaista boostia, joilla soundiin saa tarvittaessa lisää puhtia.

Humppari menee niin ikään ensimmäisenä mikseriin, ja sille tehdään jokseenkin vastaavanlainen käsittely samoilla efekteillä kuin piezollekin, jonka jälkeen humppari menee omaa erillistä väyläänsä pitkin pedaalilautaan/Helixiin, mistä taas takaisin miksaimeen. Jostain syystä humppari on koko ajan toiminut tässä yhteydessä paremmin niin, että signaali menee ensin mikseriin, jonka jälkeen vasta efektipurkkeihin. En ole tälle edes etsinyt/pohtinut syytä, kun kerran toimii. Suoraan efektipurkkeihin kytkettäessä humpparin soundi jää jollain tavalla pieneksi ja ontoksi.

Edelleen Sariolan viitoittamana, humpparin signaali jaetaan heti alussa kahtia. Toinen signaali menee bossin oc-3 purnukkaan, mikä ns oktavoi alimman äänen soitettavista soinnuista, ja hoitaa näin basistin tontin.
Toisella humpparin signaalilla ruokitaan säröt, ja isommat kaikuefektit. Magneettimikin taltioidessa pelkkiä kieliä, perkussiiviset asiat saadaan kuulumaan kohtuullisen kuivina, vaikka varsinaisessa kitarasoundissa olisikin isompia kaikuja päällä.

Humpparin signaaliketjussa on yksi erikoisuus, mistä en helixinkään myötä päässyt irti: viimeisenä signaaliketjussa komeilee tunnettu arvopedaali, digitechin bad monkey. Kyseisen polkusimen kautta mix-outista ääni vaan muotoutuu ennen kaikkea alataajuuksiltaan sopivaksi, mitä en pienellä hakemisella onnistunut saamaan Helixin efekteillä, joten bad monkey jäi roikkumaan humpparin signaalitien viimeiseksi lenkiksi.

Kirjoittanut härskis 18.04.2020

            1045×784  -  297 kt.

915×686  -  186 kt.

980×735  -  310 kt.


Arvostelu

3,63,63,63,63,6    (9 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

suicidal orange: Bad monkey
suicidal orange: Miks toi kommentti jäi noin? Siinä piti olla tällänen
jaskaryt: Hyvää asiaa! Onko Helixiin omat inputit kummallekin mikille vai yhdistetäänkö signaali sisääntulon yhteydessä?
härskis: Molemmille on omat inputit, ja omat erilliset signaalitiensäkin helixissä.

Yhteensä 4 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Omat soittokamat

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

 Copyright ©1999-2020, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti