17.03.2019: Gibson Melody Maker 1960
Kirjoittanut heinovi1 – 17.03.2019
Gibson Melody Maker 1960 (3/4)
Historiaa
1950 -luvun loppupuolella Gibson tasapainoili tuotantovolyymin, lankkukitaroidensa räjähdysmäisen suosion sekä tuotantokustannustensa välillä. Les Paul Jr sekä Special mallien suosio ehkä hieman jopa yllätti valmistajan ja seuraavaksi Gibson pyrki nopeuttamaan prosessia saadakseen enemmän soittimia markkinoille, samalla laskien valmistuskustannuksia. Tavoitteena oli puristaa uuden kitaramallin hinta alle 100,00$. Käytännössä tämä olisi puolet Jr. ja Special mallien 195,00$ listahinnasta. Ratkaisuksi ongelmaan tarjottiin Junioreista muokattua Melody Maker mallia, jonka alkuperäinen työnimi itse asiassa oli Les Pauls Melody Maker. Tämä nimitys ei kuitenkaan selvinnyt tuotantoon saakka ja nykyään kitara tunnetaan vain lyhemmällä nimellään. Myyntiin malli saatiin edullisimpana yksi mikrofonisena versiona 99,50$ hintaan.
Tuotantokustannusten leikkaus tapahtui esimerkiksi ohentamalla bodya selvästi muihin malleihin verrattuna. Kitaran kontrollit, johtoliitin sekä mikrofoni asennettiin kaikki yhteen valmiiseen paneeliin, joka oli helpompi ja nopeampi valmistaa sekä asentaa valmiiksi jyrsittyyn runkoon. Kolmas merkittävä muutos oli mikrofonin uusiminen. Laadukkaan, mutta rakenteeltaan monimutkaisen P90 mikrofonin tilalle otettiin yksinkertaisempi ja nopeammin valmistettava malli. Melody Makerin ensimmäinen versio esiteltiin vuoden 1958 NAMM Showssa, jolloin se oli varusteltu suurella valkoisella otelaudasta tallaan ulottuvalla kontrollipaneelilla. Tuotannon alkaessa vuonna 1959 paneeli oli kuitenkin muokattu lopulliseen muotoonsa mustana ja hieman prototyyppiä pienempänä versiona. Artikkelin kuvat ovat minun vuoden 1960 Melody Makeristani, joka on 3/4 kokoinen, yhdellä mikrofonilla varustettu versio. Näitä aikanaan halvimpia yksimikrofonisia 22 1/2 skaalalla olevia yksilöitä arvioidaan olleen n. 10% tuotantomäärästä, loppujen ollessa normaalin 24 3/4 kokoisia. Seassa tosin tiedetään olleen joitakin yksittäisiä yksilöitä myös pidemmällä 25 1/2 skaalalla. Vain yhdeltä puolelta leikattua bodya valmistettiin ainoastaan kahden ensimmäisen vuoden aikana. Myöhemmät vesiot ovat ns. double-cut bodylla. Kuvissa Gibson on aseteltu Telecasterin viereen havainnolllistamaan skaalojen eroa käytännössä.
Mikrofoni
Minun kitarani on valmistettu jossain vuoden 1960 alkupuolella. Tämän voi päätellä mm. sarjanumeron ensimmäisestä merkistä 0. Ensimmäisen tuotantovuoden (1959) kitaroiden sarjanumero alkaa 9. Melody Maker näki useita eri muotoja ollessaan tuonnossa aina vuoteen 1988 saakka. Tämän jälkeen kitara nähtäisiin seuraavaksi vasta uutena tuotantona vuosituhannen vaihteen tienoilla. Historiansa aikana mallinimeä on käytetty myös SG muotoiseen bodyyn rakennetusta soittimesta, jossa on jopa kolme yksikelaista mikrofonia sekä vibrakampi. Mikrofonit vat myös yksi tunnistusta helpottava tekijä. Varhaisimmissa malleissa hyödynnettiin Gibsonin hyllystä valmiina löytyviä vanhoja mikrofoneja. Niissä oli harmaasta kuitumateriaalista valmistettu runko, jonka keskelle oli upotettu Alnico tankomagneetti, kapea sivu ylöspäin osoittaen, verrattuna P90 tai humbucker, jossa magneetit oli aseteltu mikrofonin pohjalle lappeelleen. Melody Makerin mikrofonissa ei ollut säädettäviä napapaloja ja magneetin ympärille kelattiin (virallisen reseptin mukaan) 8500 kierrosta AWG42 lankaa. Tämä oli helppo ja nopea valmistaa. Ensimmäiset hyllystä poimitut, rakenteeltaan myöhempiä malleja leveämmät mikrofonit, ovat itse asiassa samoja, joita Gibson käytti Skylark lap steel -kitarassaan. Niiden asentaminen Melody Makeriin kuitenkin jostain syystä lopetettiin jo vuoden 1960 puolivälissä ja siksi näitä löytää ainoastaan alkupään tuotannosta. Uusi korvaava mikrofoni oli rakenteeltaan hieman kapeampi ja nylonista valmistettuun runkoon kelattu. Mikrofonimallien välillä on saundiero. Uudempi on yleisen mielipiteen mukaan kirkkaampi ja keskimäärin ulostuloltaan matalampitehoinen kuin vanhempi malli, jossa on enemmän voimaa sekä keskialuetta, ollen samalla yläpäästä pyöreämpi ja pehmeämpi. Omassa kitarassani oleva vanhempi leveämpi malli on poikkeuksellisen hyvä saundinen mikrofoni. Erittäin paksu ja ulostuloa on merkittävästi enemmän kuin esimerkiksi perinteisessä Telecasterin tallamikissä. Moniulotteinen, P90 tyylinen äänimaailma. Kyseessä lienee vain hyvä tuuri, sillä ensimmäisten vuosien tuotannossa mikrofonien välillä on soittajien kommenttien mukaan (kts. internet) suuria yksilöllisiä eroja eikä jompaa kumpaa mallia voida mitenkään pitää automaattisesti parempana tai huonompana. Artikkelin mikrofoni antaa yleismittarille lukemaksi 7,51k. Maailmalla on kuitenkin vastaavia lähemmäs 9,0k yksilöitä, joka viittaa aika suureen hajontaan käytetyssä langan määrässä. Myös vanhempi runko oli epämääräisempi, joka varmasti johti suurempiin eroihin kelan muodossa.
Sähköt
Kytkentä näyttää alkuperäiselle. Osien laadusta on vaikea sanoa muuta kuin, että mikään ei rahise, kaikki toimii hyvin ja ne ovat kestäneet käyttöä 59 vuotta. Johtimet ovat pelottavan ohuet ja haurastuneet jonka vuoksi en mielellään mene konehuoneeseen ronkkimaan yhtään useammin kuin on pakko. Tone konkka on .22uf Bumble Bee, joka toimii kuten pitääkin. Potentiometrin kiertoväli on aika terävä, eli kierron puolivälissä vasta tuntuu suurempi vaikutus ja se on melko jyrkkä heti 6 alaspäin. Samoin Volume potikka hoitaa suurimman osan tehtävästään välillä 7-10. Erikseen on kuitenkin huomautettava, että saan tästä yhdestä tallamikrofonista enemmän ja helpommin useita käyttökelpoisia saundeja kuin Telecasterin tallasta. Isompi keskialue sekä miedompi yläpää tuottavat pienemmille Volumen asetuksilla lähempänä akustista kitaraa olevia saundeja. Kitaran Volume asennossa 10 on vahvistimen ajaminen särölle liian helppoa, joten nätimpien sävelten ystävänä potikkaa pitää säädellä useammin kuin normaalisti olen tottunut.
Puuosat
Minun silmääni tämä on todella kaunis soitin. Body on yhdestä mahonkipalasta kuten myös liimattu mahonkinen kaula. En tiedä onko Melody Makerin lapa muotoiltu tällä tavalla puhtaasti esteettisistä syistä vai mahdollisesti siksi, että sen saattoi valmistaa helpommin yhdestä palasta verrattuna leveisiin ja koristeellisempiin Gibsonin lapoihin. Painoa koko soittimella on keittiövaaan mukaan 3150 grammaa. Kevyt ja mukava kannettava. Nitrolakka alkaa olla elämänsä loppupuolella, sillä soittimessa ei ole yhtään kohtaa josta pinnoite ei olisi halkeillut. Toiset tykkää, toiset ei. Omaan silmään ajan hammas on kuluttanut tämän ihan siedettävästi. Kaulan takapinta on sentään vielä sileä kämmentä vasten eikä lakan halkeaminen siellä vaikeuta soittamista. Kaulan profiili on siro ja pyöreä. Se myötäilee kokonaisuudessa 3/4 koon periaatetta pienemmän ihmisen ensimmäisenä soittimena. Aikuiselle miehelle tämä on koostaan huolimatta erittäin miellyttävä soitettava! Ainoa ongelma olivat ensimmäiset 30-45 minuuttia, kun piti totutella skaalan lyhyyteen ja olla soittamatta jatkuvasti väärästä asemasta. Matkan varrella tähän yksilöön on kai kiinnitetty jonkin sortin vibrakampi tms. josta muistona kolme ruuvin reikää rungon peräpäässä. Olisi kauniimpi ilman, mutta eipä näillä ole vaikutusta soittoon. Kitaran body on vain 31mm paksu ja ero vieressä olevan (kts. kuva) Telecasterin kanssa on reilun sentin.
Lopuksi
Tämä on hauska kitara! Todella helppo soitettava. Telineessään se näyttää lelulle, mutta jo ensimmäinen avoin G sointu osoittaa, että vanha puu vaan soi ja soi ja soi. Tweed Deluxen läpi soitettuna karisee viimeinenkin mielikuva lelusta. Melody Maker on erittäin raju rock-kitara, joka häviää arvostetummalle isoveljelleen (Les Paul Jr.) korkeintaan jälleenmyynti arvossa ja keräilijöiden suosiossa. Eikä varmasti häpeä saundiltaan yhdenkään nykyisin tuotannossa olevan soittimen rinnalla. Olen suoraan sanoen kateellinen 50-60 -lukujen teineille, joille tämä oli se ensimmäinen halpa harjoittelusoitin.
Mikäli tämä lyhyt esittely herätti kiinnostuksen, yksityisviesti tavoittaa aika hyvin. Vastailen mielellään tarkemmin kysymyksiin, otan parempia kuvia, jos olet vanhoista Gibsoneista kiinnostunut ja keitän myös vierailijalle kahvit, mikäli soittelu kiinnostaa. Historialliset tiedot olen poiminut vanhoista Gibsonin esitteistä sekä valmistajan omista kitarahistoriikeista ja tuotantokertomuksista.
