Muusikoiden.net
19.03.2024
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

13.10.2017: Flextone III Plus - vanhan mallintimen u...


Morjens!

Mallinnus kehittyy jatkuvasti. Käytettyjen markkinat täyttyvät vanhentuneilla malleilla, jotka nauttivat suurinpiirtein samansuuruista arvostusta kuin kuollut rotta. Hintataso on tämän mukainen, muutama vuosi takaperin mallintamisen huippua edustaneen laitteen myyntiarvo tänään on vain murto-osa siitä, mitä laite on aikanaan uutena maksanut.

Kuitenkin niitä aikanaan myytiin ja niistä jopa pidettiin - tai ainakin jotkut pitivät. Aina riittää puristeja ja kultakorvia, joille vain aito asia on kyllin hyvä. Eikä siinä mitään, mutta miten huonoja nämä vanhemmat mallintavat sitten oikein ovat nykymittapuulla?

Sattuipa kohdalle edullisesti vähän toistakymmentä vuotta sitten esitelty Line 6 Flextone III Plus kera Shortboardin. Koska tosiaan kilohinta oli samaa luokkaa saippuan kanssa, kiskaisin ostohousut jalkaan ja vahvistin vaihtoi omistajaa (samalla siinä rytäkässä vaatteisiin tarttui Vintage V100 Les Paul -kopio, mutta olkoon se toinen juttu).

32 klassisen vahvistimen mallinnusta, 16 kaappimallinnusta, muutamia delay- ja modulaatiovaihtoehtoja, reverb, kompura ja gate. Efektilenkki, midi, liitäntöjä moneen lähtöön (höhö). Tehoa 50 W, lisäkaapilla toiset 50 W till.

Shortboardissa omaan käyttööni liki täydelliset ominaisuudet. Ilman pankinvaihtoa neljä presettiä yhdellä polkaisulla käytössä, lisäksi kompuralle, delaylle, modulaatiolle ja reverbille oma on/off -kytkimensä. Volume/wah -kiikku, sekä efektilooppi on/off. Myös viritin löytyy. Treeniksellä olen putkivahvistimen kanssa käytössä olevan pedalboardini virittänyt melkolailla samaan kattaukseen.

Sovin kaupat ja hain varsin siistissä, liki uudenveroisessa, kunnossa olevat laitteet kotiin ja eikun tulille. Kelasin mallinnukset läpi ja suuhun alkoi hiipiä paskanmaku. Soundit olivat muovisia ja epäaidon kuuloisia. Alapää monessa mallinnuksessa vahvasti korostettu ja kumiseva, toisissa taas kuulosti, että vahvistimen päälle olisi heitetty peitto. Efektiosasto sinänsä varsin käyttökelpoista peruskauraa. Aloin jo arvioida, kuinka kauas jaksaisin laitteen heittää.

Yön pimeinä tunteina selasin nettiä nivuset vaahdossa, ja asian tiimoilta löytyi paljonkin tarinoita. Ahaa, kaiutinmallinnuksen voisi kytkeä pois päältä, ja antaa vahvistimen elementin huolehtia soundin värittämisestä.

Asetuin tukevasti vahvistimen ääreen ja aloin ruuvata uudestaan. Kappas, melkolailla parannusta. Soundimaailma esittäytyi huomattavasti terveempänä, jopa jonkinlaista twängiä ja klangia havaittavissa aikaisemman uimaräpyläkumimaisuuden sijasta. Yltiömahtipontisesta ja löysästä alapäästä sen sijaan ei päästy eroon kuin osittain.

Kurottelin kaapin päältä sinne tallettamani kultaiselta kahdeksankymmentäluvulta peräisin olevan Celestion G12T-75:n. Tietäjät tietävät, että nämä vanhemmat kuullottavat varsin erilaiselta kuin myöhemmät saman mallimerkinnän alla kulkevat inkarnaatiot. Keskialuetta löytyy, eikä yläpää ole ylenpalttisen kihisevä. Varsin hyviä tötteröitä, ja vielä toistaiseksi näitä saa melko edulliseen hintaan.

Ruuvailin alkuperäisen Celestion G12P-80 Special Design -tuutin irti ja paiskasin tilalle G12T-75:n. Herrassiunaa! Soundit alkoivat asettua. Ei Flexu toki edelleenkään mikään kaikkien kitarasoundien graalin malja ole, mutta varsin mukiinmeneviä sointeja alkoi löytyä. Paskanmaku alkoi väistyä. Pari mallinnusta edelleen lähes käyttökelvottomia, mutta valtaosasta saa helposti ruuvattua ihan käyttistä kamaa - kunhan vaan muistaa vahvistinmallia vaihtaessa väännellä myös kaiutinmallinnuksen pois päältä. Sitä pirulaista kun ei saa globaalisti pois.

Pitää vielä muistaa, että tämä arvio on tehty melko kohtuullisilla äänenpaineilla, arvioiden laitteen käypyyttä kotivahvistimeksi. Toki tästä rohkaistuneen aion viedä vehkeen treeniksellekin ja koittaa bändin kanssa, mutta se tulikoe antaa vielä odottaa itseään.

Yhteenvetona väitän, että näistä vanhemmistakin mallintavista kamppeista saa säätämällä vielä tänäkin päivänä varsin käyttökelpoista tavaraa esille, ainakin kotikäyttöön. Kun vielä käyttöliittymä ja -mukavuus (mainio shortboard, piuhaviidakon olemattomuus) ovat kohdallaan, on tässä todellakin hintalapulle vastinetta. Jos vielä osoittautuu, että soundit kuunneltavina myös isommilla äänenpaineilla, on laitteen käyttöarvo kovaa luokkaa markkinahintaan nähden.

I dare you.

JuSu

Kirjoittanut JuSu 13.10.2017

            2358×4192  -  1912 kt.

4192×2358  -  407 kt.

4192×2358  -  779 kt.


Arvostelu

3,63,63,63,63,6    (17 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

Tami: Juuri näin. Ja toki kehitys kehittyy, mutta jos bändi muinoin kuulosti Flextone 2:lla hyvälle, ei kehitys saa sitä soundia huonoksi. Soitettavuus, muokkaus ja muut ominaisuudet kehittyvät kyllä.
askomiko: Kumma juttu kun Flextonet vaan huonontui joka painoksella, ensimmäinen oli ihan käyttökelponen peli.

Yhteensä 2 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Laitearviot

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle