17.02.2018: Jussin soittokamat

Kirjoittanut VIPMetal – 29.09.2017

Ajattelin, että miksen minäkin voisi veistellä tarinaa tämän hetkisestä (originaali tarina 29.9.2017, päivitys 17.2.2018) laitteistosta. Pelkän listauksen sijaan tarinaakin kehiin:


Heroes Don't Ask Why -orkesterissa:

Music Man JPX 6 2011

Tuli taloon vaihdettuani sen BB Preampiin ja Ibanez Universeen. Hivuttautuikin lopulta ykköskitaraksi, vaikka taistelussa oli vanha luottokeppi, joka lopulta jäi varakitaraksi keikoille. Kitara on Bb-drop vireessä ja Ernien Not even slinky pallit 12-60 (irto-60). Pitäis käydä satulan uria vähän leventämässä kaverin pajalla (Isohanni Custom), niin ei takeltelisi kammen kanssa. Kaula on miellyttävän paksu ollakseen Petruccin sigu. Piezo toimii loistavasti akkarikohdissa. Myös tässä mallissa oleva 5-asentoinen kytkin antaa väliasennoilla mukavat kevyemmät soundit. Mikkiswitch on kieltämättä hieman korkealla ja joskus tahattomasti saattaa soiton lomassa osua siihen, jos on kaula-asento valittuna. Ebenpuu otelauta ja mustat metalliosat tuo mukavan säväyksen keppiin. Verrattuna aiemmin olleeseen perus JP6:seen, JPX tuntuu laadukkaammalta. Kaiken kaikkiaan kitara on kompaktin kokoinen, soundit on rocktouhuihin loistavat. Miinuksena mainittakoon paksuimman kielen piezon häiriöt, luultavasti vaatii korjaaja setää, jos alkaa uutta vaihtamaan. Sekä melko herkästi reagoi ilman kosteuden vaihteluihin, jolloin kaularautaa saa käännellä tiheään. Tämä saattaa joillekkin muodostua ongelmaksi, mutta säätöruuvi on kaulan ja bodyn leikkauskohdassa näkyvillä ja aina neljäsosa kierros kuusiokoloavaimella/ohuella ruuvarilla auttaa asiaan. Sekä rosterinauhoja ei vielä tässä mallissa ollut, joten jossain vaiheessa nauhahionta tulee eteen.

Ibanez RG3120TW 2002

Vuonna 2004 kovimman Steve Vai -buumin aikaan uutena Levytukusta tilattu kitara. Osui silmään vuoden 2003 katalogista ja se oli saatava. Joskus 2010-2014 kitara oli kahdella uudella omistajalla, mutta sain lopulta kitaran takaisin kotiin. Lähes sadan keikan ja kolmen levyn kokemus tästä kitarasta oli luonut erityisen siteen. Kitaraan oli vaihdettu matkoilla Evo2 tallaan ToneZonen tilalle. Itseasiassa muutos ei ollut mikään hassumpi, joskin Tonezonekin sopi tähän ja ainakin studiolla oli monesti voittajana testeissä. Nykyään Wizard kaula tuntuu hieman ohuelta Gibsonin ja Music maniin verrattuna. Äärettömän kova tilutouhuihin, mutta riffittelyssä paksumpi kaula antaa mukavamman tatsin. Nykyisiin Ibanezeihin verrattuna tämä on kyllä lähempänä J-custom meininkiä.

Gibson Les Paul Studio Faded Ebony 2010

Vaimo lupasi parikymppiselle kitaristille ostavansa Gibson Les Paulin 30v lahjaksi. Ja sen hän tosiaan teki. Musta satiinilakkainen Studio-malli, johon vielä tuohon aikaan tuli kova laukku mukana. Tähän oon vaihtanu Dimarzion Crunch Lab ja Liquifire mikit camovärityksellä, Dimarzion Camo hihna ja Heroes Don't Ask Why -tekstillä oleva kaularaudan säätömuovi. Eli bändin levyteeman mukainen customointi. Tällä soitettiin studiolla komppikitarat ja aina kitaran käteen ottaessa alkaa Bb-drop riffejä irrota kuin itsestään. Jouduin pyöristellä nauhojen päät ekan talven jälkeen StewMacilta ostamallani Fret end file -viilalla. Muuta valittamista en oikein keksi. 60's kaula profiili on miellyttävämpi kuin aiemmin ollut Epin 50's kaulaprofiili.
Varakitaran roolin luovutti Ibanezille tämän kahden oktaavin otelaudan vuoksi.

Isohanni Custom Telecaster

Tämä Telecaster on hyvän ystäväni Jarkko Isohannin vertaalta valmistunut vuonna 2016. Suomipuista koottu ja meikäläisen spekseillä varustettu laadukas kotimaisen puukäsityötaidon näyte. Reverse lapa oli ensimmäinen vaatimus Teleen. Pitkä himo oli elämäni ensimmäistä Telecasteria kohtaan. Silloisen cover-bändin tarpeet osoittautuivat hyväksi tekosyyksi teettää custom-keppi sitä varten. Loimukoivuotelauta sekä telen tunnusomainen pleksi ovat näyttävät yksityiskohdat. Kaula on lehmusta, runko tervaleppää ja kansi pihlajaa. 4-way switch ja treble bleed mod -volapotikassa antavat hyvät lähtökohdat pelkän kitaran volumen avulla tapahtuvaan särön määrän säätelyyn. Vertailin tätä Fenderin Lite Ash stratoon, ja vaikka vertailu ei ehkä ihan reilu olekaan, niin Tele ajoi ohi oikealta ja vasemmalta soundeissa, tatsissa ja ulkonäössä. Tästä syystä kevään studiolla laitetaan normitele A#-drop vireeseen!


Mesa Boogie Road King 2002

Ykkössarjan kunkku. Kaukainen haave ollut jo vuodesta 2003, kun Dream theaterin Train of Thought -levy tuli ulos. Youtubessa Mark snyderin räkin kasausvideon ja Making of ToT videon monien katselukertojen jälkeen haave lopulta toteutui, kun Triaxis/2:50 -räkki vaihtui aluksi Mark V nuppiin ja sitten se RK1:seen.

Kakkosversiossa on parannellut clean kanavat (joita en ole kuullut), mutta laitettuani Telefunken, Mullard ja Valvo NOSsit etuasteen kärkeen, oli clean kanava erittäin positiivinen yllätys Single Rectifierin jälkeen pehmeällä ja herkällä tatsilla. Kakkoskanavassa on tällä Brit-moodi ja EL-34 tuottaa mukavaa reunasäröä, toki hieman lisäbuustia pedaalista tulee. Neloskanavan modern-moodi komppisärössä buustattuna ja 4x6L6&2xEL34 päätteellä on ultimaalisen rouhea ja kolmoskanavan vintage-moodi BB Preampin avulla sooloissa tuottaa erittäin laulavan vuorenhuippu soundin. Säätömahdollisuuksia tässä on enemmän kuin tarpeeksi. Miinuksena paino. "Soundi painaa" -toteamus on totta tämän nupin kanssa. Custom made Thon Case on nupin suojaksi hommattu Saksasta, jolloin paino jakautuu kahdelle miehelle.

Mesa TriAxis 2015

2018 vuoden alussa Peavey Classic 30 combo lähti eteenpäin, kun cover-hommat jäivät toistaiseksi pois ohjelmistosta. Fender Lite Ash straton kautta lopulta hommasin kaverilta Thomannin takuut voimassa olevan Mesan klassikko etuasteen. Aiemmin oli tämmönen Recto-board versio ollutkin vuosia, joten tuttu peli. Kevään studioreissu oli mielessä, kun tämän hommasin, koska edellisellä reissulla tuli TriAxiksesta otettua pitkälti soundit. Road Kingin loopissa etuaste toimi moitteettomasti (Single Recton looppi ei toiminut erillisen etuasteen kanssa). MarkIV -tyylillä lead -soundeissa yhdistyy EL34 ja 6L6 -putket, todella monipuolisesti pystyy hyödyntää sekä Roadkingin Rectifier että TriAxiksen Mark -soundeja. Iso suositus, jos joku harkitsee vastaavaa best-of-both-Mesa-worlds -tyylistä setuppia.


Mesa Rectifier 4x12

Mitä tästä nyt voisi sanoa? Laadukas kaappi englantilaisilla Celestion V30-elementeillä. Vaatii kyllä kaverin kantamaan. Massiivinen soundi. Pari kuukautta olin ilman, kunnes JP6 vaihtui tähän ja Single Rectoon.

Rockcase pedalboard 60x40cm

Uudempaa mallistoa Warwickilta leveillä tassuilla. Kakkossetissä vanhempi malli. Tässä kuitenkin sisällä:

Dunlop JH-1 wah

Tämäkin waakku ollut nyt pariin otteeseen omistuksessa. Parempi taajuusvaste tässä Hendrix -wahissa kuin perus Crybabyssä. Semmonen hyvä keskialueen naukuna.

Korg Pitchblack tuner

Viritin. True bypass, jos sillä ny on merkitystä. Wah on mulla ekana kitaran jälkeen (jostain syystä) ja siinä on bufferi. Seuraava on sitten Patchmaten sisääntulossa (saa ilmankin reititettyä, mutta vaatii kyllä active inputin pitkillä piuhan vedoilla).

Engl Z-12 Midi pedaali

Pienemmän kokonsa vuoksi tuli lautaan ja Behringer FCB1010 sai lähteä). Laadukas ja hyvä, mutta Horst Langerilla vähän mennyt aivopieru housuihin, koska eka bankki on mahdoton käyttää. Tai 0-preset ei tee mitään. Tästä syystä käytänkin 10-19 presettejä, jolloin saan joka soundin käyttöön. Ehkä MIDI mappingillä sen sais, mene ja tiedä.

Virrat kaikkiin pedaaleihin antaa 1-spot muuntajat. Pedal Power 2 olis ainaki räkkiin kyllä paikallaan. Piuhat on peruslaatua Cordial/Neutrik. Toimivaa tavaraa.

Gator 6U räkki

Ite olen vaneriräkkien ystäviä, mutta TriAxiksen myötä joutui taipumaan muoviräkkiin. Plussaa takana olevista räkkikiskoista, joihin saa jatkojohdon kätevästi pystyasentoon.


Rocktron Patchmate Loop8

Kätevä switcher, joka tuli tarpeeseen, kun Marshall JMP-1 vaihtui Mesan Recto preamppiin ja tajusin, etten voi polkea eteen pedaaleja ja laulaa yhtä aikaa. Kaikenlaiset signaalin reititykset on mahdollisia ja voi ohjata vahvistimen kanavia yms. Ollut parin etuasteen ja päätteen kanssa myös käytössä. Pedaaleja nyt ohjailee ennen ja jälkeen etuasteen. Laatupedaalit lähtivät kovassa vaihtokuhinassa pari vuotta sitten ja nyt pikku hiljaa samat pedaalit löytäneet takaisin räkkihyllylle. Tällä kertaa pysyvästi.

Voodoo Lab Control Switcher

Neljän piuhan verran saa midillä ohjattua vahvistimen toimintoja. Tämän hommasin, kun puolet Patchmatesta meni RK:n ohjaukseen.

TC Electronics G-major 2

TC:n peruspalikka kitararäkkeihin. Ykkösversiosta parannetut efektit ja myöskin tärkein, eli käyttöliittymä. Monille tuskallisen tuttu vaiva ykkösversion kanssa oli hyppivät valikot ja hajonneet tuplapyörylä potikat. Tässä ei niitä ole ja soundin ruuvaaminen tuntuu jopa ihan mukavalta. Syönee vähemmän soundia kuin edeltäjänsä?

MXR EVH Phase 90 35th Anniversary

Valkomusta versio klassikkopedaalista, kytkimellä joko script logo tai block logo soundi. Ehkä se punainen versio on tyylikkäämpi. Soundiin tuskin vaikuttaa. Tämäkin on nyt sitte jo kolmatta kertaa räkissä. Josko nyt pidettäiski siellä.

MXR Micro Amp +

Aiemmin oli Xotic RC booster, josta pidin. Nyt ei torilla ollut taskussa polttavien rahojen kanssa RC:tä, joten tartuin tähän MXR Custom Shop versioon klassisesta booster-pedaalista. Hiljaisempi OP-amp ja bass sekä treble säädöt lisätty. Käytännössä ei tee muuta kuin +26dB lisää hönkää soundiin. Käytössä komppisärössä ja brit-moodin puskemisessa. Toimii.

Xotic BB Preamp

Tämä pedaali on ollut kolmesti nyt räkkihyllyllä, tällä kertaa pysyvästi. Xoticin versio Bluesbreaker -etuasteesta. Andy Timmonssin demot pedaalista saivat veden kielelle ja gäässin ylimmilleen. Toimii lead -soundin päällä sekä clean kanavan päällä. Vintage-moodin saa treenisvolalla helposti pitkissä nuoteissa hallittuun feedbackkiin, erittäin mukava taajuusvaste.

Joyo Ultimate Drive

OCD -kopio. Tää on oikeestaan tällä hetkellä koristeena, kun OCD lähti (toista kertaa) kaverille vaihtokaupassa.


Boss NS-2

Pitää setin hiljaisena yhdessä G-majorin gaten kanssa. Tämä on ennen etuastetta. Toimii. Edullinen. Ja luupissa ja pois tarvittaessa signaalitieltä kuten kaikki efektit.

Voodoo Lab Tremolo

Klassisten vintage vahvistimien piireillä toteutettu tremolo. Volume-säädön avulla saa sopivan tason eikä kitara huku bändin sekaan efektin polkaistaessa päälle. Made in Usa.

EHX Memory Boy

Hauska analoginen delay. Studiossa hauska saada tämä oskilloimaan ruuveja kääntelemällä lennossa. Ei saa vastaavaa G-majorista. Jokaisella kitaristilla pitää olla ainakin yks analog-delay.

Tässä pääorkesterin kitaratiehyet, jossa siis myös laulan päälauluja samalla, kun vaihtelen soundeja. =)

https://open.spotify.com/artist/5ePVLQz0H70VEwTj7bm4wV?si=8JTN0GYC">Kuuntele HDAW @Spotify


Kakkossetti (pienempiin paikkoihin)


Mesa Single Rectifier Series 2 2010

Pari vuotta oli Heroesin ykkösnuppina. Ehkä aavistuksen häviää tehojen suhteen isoveljelleen (Dualille), mutta kyllä tällä rockia soittelee. Nyt siis lähinnä kotikäytössä alla olevan kaapin parina. Thon-casessa matkaa varanupiksi keikoille. Myös pienillä lavoilla pääsee tositoimiin. Kaksi kanavaa hieman rajoitti meininkejä verrattuna esim. aiempaan Recto preamppiin, josta sai external switchillä vaihdettua vintage/modern -moodien välillä. Toki silloin oli sama EQ, mutta lead soundeihin sai vähän parempaa vintagella kuin pelkällä modern moodilla (+Bad monkey). Puhtaat NOSseilla Englin Screameria paremmat, mutta eroa on kyllä Road Kingiin selvästi. Putkitasuria jää kaipaamaan. Toimii kuitenkin erittäin hyvin pedaalilaudan kanssa.


Mesa Vertical 2x12

Hommasin tämän myytyäni 412 Rectifier kaapin pois. (Kukas sitä kotona tarvii 4x12 kaappia?). No meni pari kuukautta ja tuttu rumpali laittoi viestiä ja niin perustettiin Heroes Don't Ask Why kesäkuussa 2015. Päätin kuitenkin, että Vertical recto pysyy kotikäytössä. Nyt myös tarvittaessa siis keikoilla, kun tila on rajallisempi.

Rockcase pedalboard 60x40cm

Vanhempaa tassut-lähtevät-keikkakäytössä -mallia. Toimii kuitenkin harvemmassa ja varovaisessa käytössä. Pedaalilaudassa kiinni:

Mesa Single Rectifier -footswitch

Kanavanvaihto sekä sooloboost namiskat. Sooloboostin taso säädettävissä nupista. Kätevä ominaisuus.

Dunlop Crybaby GCB-95

Kyllä tällä Kirk Hammetit vetelee kevyesti. 2000 syksyllä maksoin Jyväskylän MusaPörssistä yli 1000mk (n. 170¤ jonneille tiedoksi) ensimmäisestä Crybabystä ekalla studioreissulla. Eli ottaen inflaation huomioon, tuo oli aika kova hinta verrattuna Thomann hintaan tänäpäivänä.

Joyo Roll Boost

Sain kaverilta bensarahana. Studiolla aiheutti häiriötä paitsi virtapiuhan ollessa tietyssä asennossa. Never again with that shit. Eli ei mikään laadukas vehje. Pedaalilaudassa kuitenkin ajaa asiansa.

Digitech Bad Monkey

Samaiselta kaverilta parilla kybällä. Tämäkin on jo toistamiseen omistuksessa. Juuri sellainen perus tube screamer kopio. En kuitenkaan myy. Pedaaleja saa tulla lisää, mutta mistään en enää luovu. Oppirahat on maksettu. Eri vahvistimen kanssa käy eri pedaalit yhteen. Tämä on fakta. Ja vahvistimet saattavat vaihtua. =DD

Mooer Shimverb

Pikku huonekaikua tuomassa soundiin, ettei ole ihan niin in-joor-face meininki. Koko ajan päällä luupissa. Ei juurikaan huomaa, kunnes polkaisee pois päältä. Shimmer -toiminto heittää jotain ylä-kerrannaisia kaikuna. Spring reverb -moodi on aika jousi. Joten roomilla mennään.



Artikkelin kirjoittamisen jälkeen matkaan lähteneet kamat:

Peavey Classic 30 combo

Muistan 90-luvun lopulla, kun teini-ikäinen hevinasse meni luokkakaverilla käymään. Häneltä löytyi Hohnerin LP ja tämä combo. "Tää on putkicombo", tuumas kaveri. "Mitä se tarkoittaa?", kysyi hevinasse. No kuulihan sen eron siinä soundeissa, mutta koska hevi oli parasta, niin arvostusta ei niinkään herunut varauksettomasti. Lähes parikymmentä vuotta myöhemmin eräs toinen kitaristikaveri tarjosi edullisesti comboa (aluksi lainaan cover-keikalle), mutta jo nostettuani auton peräluukkuun Peaveyn kysyin "Paljollako tää lähtis?". No molemmat tiesivät siinä kohtaa, että kaupat on varmat, vaikkei asiasta mitään puhuttukaan. Combon ja Telen yhteissoundi on jotain niin muuta kuin Mesan ja JPX:än. Samoin koko musiikillinen viitekehys antaa puhtaaseen imrovisaatioon perustuvan livetapahtuman virvoittaa sielua verrattuna ennalta pitkälle sovitettuihin rock -kappaleisiin. Kitara, piuha, combo, jousikaiku. Siinä on täydellinen vastakohta alastomuudellaan ykkössetin tavoitteisiin.

Fulltone OCD v4.

Tämä on tuomittuna kulkemaan. Tämä oli pedaalihyllyllä Marshall-esque tyyliseen maailmaan. Toimii kerta kaikkiaan hyvin ja siksi myös gäässin riivaama kaverini sen aina huolii vaihtokaupassa. Toista kertaa jo samalle kaverille vaihtokaupassa. Vielä jonain päivänä takas!! Tämä on lupaus.


Jos jaksoit lukea sepustukset läpi, niin onnea! Heitä kysymyksiä ja kommentteja vaan! =)

Arvostelu

Kommentit