Muusikoiden.net
18.10.2017
HEO | Opiskele musiikkia keskellä Helsinkiä! 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

29.09.2017: Jussin soittokamat


Ajattelin, että miksen minäkin voisi veistellä tarinaa tämän hetkisestä laitteistosta. Pelkän listauksen sijaan tarinaakin kehiin:

Heroes Don't Ask Why


Music Man JPX 6 2011

Tuli taloon vaihdettuani sen BB Preampiin ja Ibanez Universeen. Hivuttautuikin lopulta ykköskitaraksi, vaikka taistelussa oli vanha luottokeppi, joka lopulta jäi varakitaraksi keikoille. Kitara on Bb-drop vireessä ja Ernien Not even slinky pallit 12-60 (irto-60). Pitäis käydä satulan uria vähän leventämässä kaverin pajalla (Isohanni Custom), niin ei takeltelisi kammen kanssa. Kaula on miellyttävän paksu ollakseen Petruccin sigu. Piezo toimii loistavasti akkarikohdissa. Myös tässä mallissa oleva 5-asentoinen kytkin antaa väliasennoilla mukavat kevyemmät soundit. Mikkiswitch on kieltämättä hieman korkealla ja joskus tahattomasti saattaa soiton lomassa osua siihen, jos on kaula-asento valittuna. Ebenpuu otelauta ja mustat metalliosat tuo mukavan säväyksen keppiin. Verrattuna aiemmin olleeseen perus JP6:seen, JPX tuntuu laadukkaammalta. Kaiken kaikkiaan kitara on kompaktin kokoinen, soundit on rocktouhuihin loistavat. Miinuksena mainittakoon paksuimman kielen piezon häiriöt, luultavasti vaatii korjaaja setää, jos alkaa uutta vaihtamaan. Sekä melko herkästi reagoi ilman kosteuden vaihteluihin, jolloin kaularautaa saa käännellä tiheään. Tämä saattaa joillekkin muodostua ongelmaksi, mutta säätöruuvi on kaulan ja bodyn leikkauskohdassa näkyvillä ja aina neljäsosa kierros kuusiokoloavaimella/ohuella ruuvarilla auttaa asiaan. Sekä rosterinauhoja ei vielä tässä mallissa ollut, joten jossain vaiheessa nauhahionta tulee eteen.

Ibanez RG3120TW 2002

Vuonna 2004 kovimman Steve Vai -buumin aikaan uutena Levytukusta tilattu kitara. Osui silmään vuoden 2003 katalogista ja se oli saatava. Joskus 2010-2014 kitara oli kahdella uudella omistajalla, mutta sain lopulta kitaran takaisin kotiin. Lähes sadan keikan ja kolmen levyn kokemus tästä kitarasta oli luonut erityisen siteen. Kitaraan oli vaihdettu matkoilla Evo2 tallaan ToneZonen tilalle. Itseasiassa muutos ei ollut mikään hassumpi, joskin Tonezonekin sopi tähän ja ainakin studiolla oli monesti voittajana testeissä. Nykyään Wizard kaula tuntuu hieman ohuelta Gibsonin ja Music maniin verrattuna. Äärettömän kova tilutouhuihin, mutta riffittelyssä paksumpi kaula antaa mukavamman tatsin. Nykyisiin Ibanezeihin verrattuna tämä on kyllä lähempänä J-custom meininkiä.

Gibson Les Paul Studio Faded Ebony 2010

Vaimo lupasi parikymppiselle kitaristille ostavansa Gibson Les Paulin 30v lahjaksi. Ja sen hän tosiaan teki. Musta satiinilakkainen Studio-malli, johon vielä tuohon aikaan tuli kova laukku mukana. Tähän oon vaihtanu Dimarzion Crunch Lab ja Liquifire mikit camovärityksellä, Dimarzion Camo hihna ja Heroes Don't Ask Why -tekstillä oleva kaularaudan säätömuovi. Eli bändin levyteeman mukainen customointi. Tällä soitettiin studiolla komppikitarat ja aina kitaran käteen ottaessa alkaa Bb-drop riffejä irrota kuin itsestään. Jouduin pyöristellä nauhojen päät ekan talven jälkeen StewMacilta ostamallani Fret end file -viilalla. Muuta valittamista en oikein keksi. 60's kaula profiili on miellyttävämpi kuin aiemmin ollut Epin 50's kaulaprofiili.
Varakitaran roolin luovutti Ibanezille tämän kahden oktaavin otelaudan vuoksi.



Mesa Boogie Road King

Ykkössarjan kunkku. Kaukainen haave ollut jo vuodesta 2003, kun Dream theaterin Train of Thought -levy tuli ulos. Youtubessa Mark snyderin räkin kasausvideon ja Making of ToT videon monien katselukertojen jälkeen haave lopulta toteutui, kun Triaxis/2:50 -räkki vaihtui aluksi Mark V nuppiin ja sitten se RK1:seen.

Kakkosversiossa on parannellut clean kanavat (joita en ole kuullut), mutta laitettuani Telefunken, Mullard ja Valvo NOSsit etuasteen kärkeen, oli clean kanava erittäin positiivinen yllätys Single Rectifierin jälkeen pehmeällä ja herkällä tatsilla. Kakkoskanavassa on tällä Brit-moodi ja EL-34 tuottaa mukavaa reunasäröä, toki hieman lisäbuustia pedaalista tulee. Neloskanavan modern-moodi komppisärössä buustattuna ja 4x6L6&2xEL34 päätteellä on ultimaalisen rouhea ja kolmoskanavan vintage-moodi BB Preampin avulla sooloissa tuottaa erittäin laulavan vuorenhuippu soundin. Säätömahdollisuuksia tässä on enemmän kuin tarpeeksi. Miinuksena paino. "Soundi painaa" -toteamus on totta tämän nupin kanssa. Custom made Thon Case on nupin suojaksi hommattu Saksasta, jolloin paino jakautuu kahdelle miehelle.

Mesa Rectifier 4x12

Mitä tästä nyt voisi sanoa? Laadukas kaappi englantilaisilla Celestion V30-elementeillä. Vaatii kyllä kaverin kantamaan. Massiivinen soundi. Pari kuukautta olin ilman, kunnes JP6 vaihtui tähän ja Single Rectoon.

Rockcase pedalboard 60x40cm

Vanhempaa "tassut irti" mallistoa Warwickilta. Kuitenkin järeä pedaalicase, jossa sisällä:

Dunlop JH-1 wah

Tämäkin waakku ollut nyt pariin otteeseen omistuksessa. Parempi taajuusvaste tässä Hendrix -wahissa kuin perus Crybabyssä. Semmonen hyvä keskialueen naukuna.

Korg Pitchblack tuner

Viritin. True bypass, jos sillä ny on merkitystä. Wah on mulla ekana kitaran jälkeen (jostain syystä) ja siinä on bufferi. Seuraava on sitten Patchmaten sisääntulossa (saa ilmankin reititettyä, mutta vaatii kyllä active inputin pitkillä piuhan vedoilla).

Engl Z-12 Midi pedaali

Pienemmän kokonsa vuoksi tuli lautaan ja Behringer FCB1010 sai lähteä). Laadukas ja hyvä, mutta Horst Langerilla vähän mennyt aivopieru housuihin, koska eka bankki on mahdoton käyttää. Tai 0-preset ei tee mitään. Tästä syystä käytänkin 10-19 presettejä, jolloin saan joka soundin käyttöön. Ehkä MIDI mappingillä sen sais, mene ja tiedä.

Virrat kaikkiin pedaaleihin antaa 1-spot muuntajat. Pedal Power 2 olis ainaki räkkiin kyllä paikallaan. Piuhat on peruslaatua Cordial/Neutrik. Toimivaa tavaraa.

Thon Live45 4U räkki

Hyvä vaneriräkki. Näitä on ollu muutamia. Jotenki muoviräkkejä käyttäessä on epävarmempi olo roudarien viskoessa tavaroita.

Rocktron Patchmate Loop8

Kätevä switcher, joka tuli tarpeeseen, kun Marshall JMP-1 vaihtui Mesan Recto preamppiin ja tajusin, etten voi polkea eteen pedaaleja ja laulaa yhtä aikaa. Kaikenlaiset signaalin reititykset on mahdollisia ja voi ohjata vahvistimen kanavia yms. Ollut parin etuasteen ja päätteen kanssa myös käytössä. Pedaaleja nyt ohjailee ennen ja jälkeen etuasteen. Laatupedaalit lähtivät kovassa vaihtokuhinassa pari vuotta sitten ja nyt pikku hiljaa samat pedaalit löytäneet takaisin räkkihyllylle. Tällä kertaa pysyvästi.

Voodoo Lab Control Switcher

Neljän piuhan verran saa midillä ohjattua vahvistimen toimintoja. Tämän hommasin, kun puolet Patchmatesta meni RK:n ohjaukseen.

TC Electronics G-major 2

TC:n peruspalikka kitararäkkeihin. Ykkösversiosta parannetut efektit ja myöskin tärkein, eli käyttöliittymä. Monille tuskallisen tuttu vaiva ykkösversion kanssa oli hyppivät valikot ja hajonneet tuplapyörylä potikat. Tässä ei niitä ole ja soundin ruuvaaminen tuntuu jopa ihan mukavalta. Syönee vähemmän soundia kuin edeltäjänsä?

MXR EVH Phase 90 35th Anniversary

Valkomusta versio klassikkopedaalista, kytkimellä joko script logo tai block logo soundi. Ehkä se punainen versio on tyylikkäämpi. Soundiin tuskin vaikuttaa. Tämäkin on nyt sitte jo kolmatta kertaa räkissä. Josko nyt pidettäiski siellä.

MXR Micro Amp +

Aiemmin oli Xotic RC booster, josta pidin. Nyt ei torilla ollut taskussa polttavien rahojen kanssa RC:tä, joten tartuin tähän MXR Custom Shop versioon klassisesta booster-pedaalista. Hiljaisempi OP-amp ja bass sekä treble säädöt lisätty. Käytännössä ei tee muuta kuin +26dB lisää hönkää soundiin. Käytössä komppisärössä ja brit-moodin puskemisessa. Toimii.

Xotic BB Preamp

Tämä pedaali on ollut kolmesti nyt räkkihyllyllä, tällä kertaa pysyvästi. Xoticin versio Bluesbreaker -etuasteesta. Andy Timmonssin demot pedaalista saivat veden kielelle ja gäässin ylimmilleen. Toimii lead -soundin päällä sekä clean kanavan päällä. Vintage-moodin saa treenisvolalla helposti pitkissä nuoteissa hallittuun feedbackkiin, erittäin mukava taajuusvaste.

Fulltone OCD v.4

Menin tämän (juuri kyseisen) pedaalin vaihtamaan kaverille. Nyt vihdoin takaisin räkkihyllylle. Tää on mun marshall-esque kevyt lead särö, kun on herkempiä kohtia biiseissä.


Boss NS-2

Pitää setin hiljaisena yhdessä G-majorin gaten kanssa. Tämä on ennen etuastetta. Toimii. Edullinen. Ja luupissa ja pois tarvittaessa signaalitieltä kuten kaikki efektit.

Voodoo Lab Tremolo

Klassisten vintage vahvistimien piireillä toteutettu tremolo. Volume-säädön avulla saa sopivan tason eikä kitara huku bändin sekaan efektin polkaistaessa päälle. Made in Usa.

EHX Memory Boy

Hauska analoginen delay. Studiossa hauska saada tämä oskilloimaan ruuveja kääntelemällä lennossa. Ei saa vastaavaa G-majorista. Jokaisella kitaristilla pitää olla ainakin yks analog-delay.

Tässä pääorkesterin kitaratiehyet, jossa siis myös laulan päälauluja samalla, kun vaihtelen soundeja. =)

Kuuntele HDAW @Spotify


Vara/kotisetti


Mesa Single Rectifier Series 2

Pari vuotta oli Heroesin ykkösnuppina. Ehkä aavistuksen häviää tehojen suhteen isoveljelleen, mutta kyllä tällä rockia soittelee. Nyt siis kotikäytössä alla olevan kaapin parina. Thon-casessa matkaa varanupiksi keikoille. Kaksi kanavaa hieman rajoitti meininkejä verrattuna esim aiempaan Recto preamppiin, josta sai external switchillä vaihdettua vintage/modern -moodien välillä. Toki silloin oli sama EQ, mutta lead soundeihin sai vähän parempaa vintagella kuin pelkällä modern moodilla (+Bad monkey). Puhtaat NOSseilla Englin Screameria paremmat, mutta eroa on kyllä Road Kingiin selvästi.


Mesa Vertical 2x12

Hommasin tämän myytyäni 412 Rectifier kaapin pois. (Kukas sitä kotona tarvii 4x12 kaappia?). No meni pari kuukautta ja tuttu rumpali laittoi viestiä ja niin perustettiin Heroes Don't Ask Why kesäkuussa 2015. Päätin kuitenkin, että Vertical recto pysyy kotikäytössä.

Dunlop Crybaby GCB-95

Kyllä tällä Kirk Hammetit vetelee kevyesti. 2000 syksyllä maksoin Jyväskylän MusaPörssistä yli 1000mk (n. 170¤ jonneille tiedoksi) ensimmäisestä Crybabystä ekalla studioreissulla. Eli ottaen inflaation huomioon, tuo oli aika kova hinta verrattuna Thomann hintaan tänäpäivänä.

Joyo Roll Boost

Sain kaverilta bensarahana. Studiolla aiheutti häiriötä paitsi virtapiuhan ollessa tietyssä asennossa. Never again with that shit. Eli ei mikään laadukas vehje.

Digitech Bad Monkey

Samaiselta kaverilta parilla kybällä. Tämäkin on jo toistamiseen omistuksessa. Juuri sellainen perus tube screamer kopio. En kuitenkaan myy. Pedaaleja saa tulla lisää, mutta mistään en enää luovu. Oppirahat on maksettu. Eri vahvistimen kanssa käy eri pedaalit yhteen. Tämä on fakta. Ja vahvistimet saattavat vaihtua. =DD

Joyo Ultimate Drive

OCD -kopio. En tiedä onko kuinka tarkka kopio tämä. Ainakin halvat on osat. Originaali on taas hyllyllä. Kopio käy kotiin samaan rooliin kuin treeniksellä.




Kahavia -iskelmä/pop/cover bändin kamat:


Isohanni Custom Telecaster

Tämä Telecaster on hyvän ystäväni Jarkko Isohannin vertaalta valmistunut vuonna 2016. Suomipuista koottu ja meikäläisen spekseillä varustettu laadukas kotimaisen puukäsityötaidon näyte. Reverse lapa oli ensimmäinen vaatimus Teleen. Pitkä himo oli elämäni ensimmäistä Telecasteria kohtaan. Cover-bändin tarpeet osoittautuivat hyväksi tekosyyksi teettää custom-keppi sitä varten. Loimukoivuotelauta sekä telen tunnusomainen pleksi ovat näyttävät yksityiskohdat. Kaula on lehmusta, runko tervaleppää ja kansi pihlajaa. 4-way switch ja treble bleed mod -volapotikassa antavat hyvät lähtökohdat pelkän kitaran volumen avulla tapahtuvaan särön määrän säätelyyn.

Peavey Classic 30 combo

Muistan 90-luvun lopulla, kun teini-ikäinen hevinasse meni luokkakaverilla käymään. Häneltä löytyi Hohnerin LP ja tämä combo. "Tää on putkicombo", tuumas kaveri. "Mitä se tarkoittaa?", kysyi hevinasse. No kuulihan sen eron siinä soundeissa, mutta koska hevi oli parasta, niin arvostusta ei niinkään herunut varauksettomasti. Lähes parikymmentä vuotta myöhemmin eräs toinen kitaristikaveri tarjosi edullisesti comboa (aluksi lainaan cover-keikalle), mutta jo nostettuani auton peräluukkuun Peaveyn kysyin "Paljollako tää lähtis?". No molemmat tiesivät siinä kohtaa, että kaupat on varmat, vaikkei asiasta mitään puhuttukaan. Combon ja Telen yhteissoundi on jotain niin muuta kuin Mesan ja JPX:än. Samoin koko musiikillinen viitekehys antaa puhtaaseen imrovisaatioon perustuvan livetapahtuman virvoittaa sielua verrattuna ennalta pitkälle sovitettuihin rock -kappaleisiin. Kitara, piuha, combo, jousikaiku. Siinä on täydellinen vastakohta alastomuudellaan ykkössetin tavoitteisiin.


Jos jaksoit lukea sepustukset läpi, niin onnea! Heitä kysymyksiä ja kommentteja vaan! =)

Kirjoittanut VIPMetal 29.09.2017

            2448×3060  -  1331 kt.

2448×3060  -  1609 kt.

1189×2048  -  476 kt.


Arvostelu

4,34,34,34,34,3    (10 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

perhemies: Jäi kotisetistä esittelemättä tuo Kukko: Onko se sitten se toimiva boosti? Vaiko jonkin sortin aikaefekti loopissa?
VIPMetal: Se tosiaan on aikamoinen boosti! Saa tuntemaan itsensä maailman parhaaksi kitaristiksi!
VIPMetal: Ja myöhemmässä vaiheessa vaikuttaa delayn lailla sormissa...

Yhteensä 3 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Omat soittokamat

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2017, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti