13.12.2016: Ludwig Pro Beat Bicentennial Sparkle 197...
Ludwigin Black Cortex-pintainen setti meni täyskunnostukseen. Musta pinta ei ollut hyvännäköinen. Puolikiiltävä ja väsynyt ilme kaipasi kohennusta.
Setti on 14"x24" BD, 9"x13" TT ja 16"x16" plus 16"x18" FT. Samanlaisia settejä oli kaksi muutakin. Blue Sparkle ja Gold Sparkle. Vaihdoin Blue Sparklen Fab Fouriin ja kunnostus mustalle alkoi purkamisella ja vanhan pinnan irroituksella.
Black Cortex on todella työläs poistettava. Kuumailmapuhallin ja höylänterä olivat paras ja ainoa mieleen tuleva kombinaatio pinnan poistamiseksi noin postimerkin kokoisina paloina. Pinta ei lähtenyt kokonaisena. Se murtui vedettäessä tai taivutettaessa. Monta iltaa meni pinnan poistossa ja kymmenen tuntia kontaktiliiman hiomisessa rungosta.
Väriksi kaavailin vihreää tai punaista sparklea. Jostain muistelin nähneeni puna-, hopea-sinisparklen ja sitä sitten selvittelin. USA täytti 200 vuotta vuonna 1976 ja sellaisia settejä tehtiin, mutta yhtään en ole nähnyt myynnissä. Tai yhden, mutta sen eBayhinta oli 99 999 USD, joten ilmeisesti se ei ollut oikeasti kaupan.
Tilailin ST-Drumsilta Delmarin wrappia kolme vuotaa. Tarkalla kaavoituksella se juuri ja juuri riittikin, kun jätti runkojen päihin sentin tyhjää. Keskiraita piti mitoittaa kapeammaksi, kuin päädyt, että raidat vanteiden välissä olivat tasalevyiset.
Oikaisin runkojen päät ja ajelin niihin uudet viisteet. Mikrofonien kiinnitys ja varsinkin XLR-liitin oli ratkaistava niin, että mikrofonien purkaminen ei jättäisi runkoon näkyvää reikää. Sorvasin Neutrikin liittimen pyöreäksi ja kiillotin mustan värin niistä pois. Liitin meni tuuman kromattuun putkeen prässäämällä. Putken otin symbaalitelineestä ja mountin alle tulevan levyn tein millisestä teräspellistä. Kovajuotos hopealla liitti osat yhteen.
Lewitt DTP340TT oli mikrofonina mukavan pieni ja sen mukana tuli kiinnike, joka vaimensi tärinää. Runkoon tulevat kiinnikkeet tein pellistä nekin ja laittelin joka väliin kumiprikkoja runkoäänen saamiseksi vaimeaksi. Bassorummun AKG D12VR kiinnittyi neljän lugin alle kiinnitettyyn ristikkoon, jonka jalat katkaisin ja kumilevyllä liitin pienen raon jättäen. Mikrofoni seisoo bassorummunpohjalla retkipatjan palasen päällä.
Delmarin Wrapit piti leikata erittäin huolellisesti, että raitojen välit menevät umpeen koko matkaltaan ja suikaleet ovat luotisuorat.
Railkonsolette on uustuotantoa ja ihan samanlainen, kuin ludwigin 70-lukulainen. Bassorummun vannekourat ja T-ruuvit ostin Saksasta new old stockina. Kasausvaiheessa tein metalliosien normiputsauksen ja vahauksen. Kalvot ovat Remon Ambassadoria. Paitsi bassorummun lyöntikalvo. Se on Emperor. Lopputuloksena oli omaa silmää ja korvaa miellyttävä setti, josta itse en keksi mitään korjattavaa.
Youtubevideo setistä ja soundeista sekä muutamasta työvaiheesta:
https://www.youtube.com/watch?v=qZK0QD1vVn0&feature=youtu.beKirjoittanut hollmi-5 13.12.2016 | |  
|
Arvostelu
Kommentit
|  | | Artikkelit: Omat soittokamat Tulostettava versio Tulostettava version ilman kuvia Lähetä pikaviesti kirjoittajalle |
