Muusikoiden.net
03.12.2016
Into-Luthman | Yli 300 sivua parasta musakamaa 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

24.05.2016: Case: Squier Bullet - edullinen strato


Tässä soittoharrastuksen tiimoilta olen kehittänyt itselleni lähes pakkomielteen halvoista soittimista. Tai tarkemmin siitä, että miten edullisesta soittimesta voi saada kelpo soittopelin - vai voiko?

Menin tällä kertaa lähtökohtaisesti aika pohjalle, mutta nettikirjoitusten perusteella tilasin saksanmaalta Squier Bullet -stratocasterin, hinta 118 euroa. Halvemmallakin toki olisi aihion saanut, mutta tämä kun on F-lafkan tuote, niin lapa oli 'oikean' muotoinen ja oletettavasti vaihto-osat sopivat.

Kitaran speksit ovat varsin tavanomaiset. Kaula vaahteraa ruusupuuotelaudalla, lehmusrunko (basswood). 21 mediumjumbonauhaa, kaulaprofiili ei-ihan-tikku C, 9.5" radius. Halvat virittimet. Elektroniikkapuolella kolme keraamista single coilia valkoisessa yksikerrospleksissä, master volume sekä oma tonesäädin kaula- ja keskimikille. Viisiasentoinen valitsin. Tallassa valeutu palat sekä blokki jotain seosmetallia. Eli hyvin perusmeininkiä. Valkoiseksi värjätty runko on kuitenkin noin puoli senttiä normistratoa ohuempi, joka selkeästi näkyy ja tuntuu.

Out-of-the-box soitin tuntuu jo hyvinkin hintansa veroiselta. Ulkoisesti soittimen viimeistelyssä ei ole paljoakaan moitittavaa. Maalipinta on hyvä, kitara soi joka nauhalta jne. Kaula tuntuu käteen varsin miellyttävältä. Pleksin asennuksessa kuitenkin selkeä virhe, yksi ruuvi jäänyt hieman koholle ja siltä kohdin pleksi irvisteli.

Virittimet toimivat, mutta ovat aika rimpulat, sama pätee elektroniikkaan. Keraamisissa mikeissä melkoisen ohut ja kireä soundi, mutta stratomaailma on kuitenkin selkeästi läsnä. Talla oli säädetty kanteen kiinni, enkä ikinä kokeillutkaan sen vireenpitävyyttä, kun en itse kampea käytä. Ohut runko ei häirinnyt, päinvastoin oikein miellyttävä.

Samassa tilauksessa tuli hieman kosmetiikkaa, kitara sai uuden parchment -värisen kolmikerrospleksin, sekä mustat mikkikuoret ja nupit. Samalla vaihdoin mikit hyllyyn jääneisiin japanin-Tokaista peräisin oleviin mikkeihin, jotka ilmeisesti ovat Gotohin tuotoksia.

Itse soundiin ei tullut pelkällä mikkien vaihdolla mitenkään mullistavaa muutosta, mutta kuitenkin selkeästi lisää muskelia. Ongelmaksi jäi kuitenkin kireä yläpää, eritoten tallamikillä. Tuumin jo hetken muhkumman tallamikin hankkimista, mutta paria kikkakolmosta päätin kokeilla ensin.

Muistin johonkin lootaan jääneen sarjan tallapaloja, perinteisesti taivuttamalla valmistetut. Asentelin nämä kitaraan, ja samalla siirsin tonesäätimen keskimikiltä tallamikille. Hoblaa. Yläpäästä katosi kireys, ja sointi on ponnekas. Tallamikiltä voi vielä hieman tonea pakittaa, jolloin sointia saa vielä vähän paksummaksi. Homma alkoi tuntumaan hyvältä, mutta tulikoe oli vielä edessä.

Kiikutin kitaran bänditreeneihin. Kytkeydyin kiinni ja aloin paiskoa... Ja siinä ne treenit sitten menivät. Mukana varmuuden vuoksi seurannut japsi-Tokai sai maata laukussa koko treenien ajan, halpis-Skuju ns. toimitti. Tyylilajina blues-rock, jossa mennään puhtaista soinneista hetkittäin melko isoihinkin gaineihin. Ei moitteen sijaa. Häiriötaso erittäin maltillinen, mikä varmasti osittain johtuu kitarassa olevasta häiriönsuojamaalauksesta. Tämä oli yllätys tässä hintaluokassa.

Laitan tähän vielä projektin budjettia:

Kitara 118,-. Pleksi ja muoviosat n. 15,-
Tokain mikit ja tallapalat löytyivät hyllystä, mutta muistaakseni Musamaailma myy noita mikkejä 15,- kappaleelta, tallapaloille voisi laskea pari kymppiä. Kokonaisbudjetti karvan alle kaksi sataa.

Tämä on aika paljon. Noin 50 euroa lisää, ja käytettynä voi löytää Squier Classic Vibe -sarjan straton, jotka ovat kuitenkin selkeästi laadukkaampia. Mutta koska minulla oli osia valmiina nurkissa, puolustaa projekti paikkaansa. Rahaa meni 133 euroa, josta 15 euroa pelkkään kosmetiikkaan. Tuohon rahaan kitara on nyt oivallinen, ja tarjosi myös mukavaa puuhastelua ja onnistumisen elämyksiä.

Kuvissa vielä alkuperäiset tallapalat.

Päivitys toukokuu 2016: Vaihdoin pleksin ja elektroniikan. Tokain yksikelaisilla kitararan soundi oli aavistuksen ohut ja ponneton. Asensin kitaraan Duncan Designed HB-103 -parivaljakon, mikö tietty muutti soundimaailmaa radikaalisti. Kaulamikkiin laitoin vielä puolituksen.

JuSu

Kirjoittanut JuSu 08.11.2015

            900×1600  -  314 kt.

900×1600  -  340 kt.

540×960  -  72 kt.


Arvostelu

4,24,24,24,24,2    (20 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

MiNopa: Mielenkiintoista. Olisi kaikenlaisia straton osia kaapeissa, niin pyörinyt mielessä sama projekti. Mahtaakohan nuo harrikat olla F-yhteensopivia..
VIPMetal: Kiitos! Itelläki ollu tuommoinen joskus. Ihan kelpo peli lopulta, vaikken mitään vaihdellutkaan. Itsellä se ohuempi body oli melko turn-off. Basistikaverilla kitara yhä käytössä.
VIPMetal: Mutta totta, CV Skuju kuitenkin selvästi parempi.
belarusman: Hieno artikkeli! Itse tullut päivitettyä jo kolme Squieria paremmiksi. Niistä saa kelpo pelejä kyllä ja pienellä vaivalla!
Jensd: Asiaa. Samalla linjalla mennään täälläkin kitaroiden suhteen. Kyllä mä mieluummin maksaisin 118e hyvästä aihiosta kun tuossa hinnassa on jo pintakäsittelyt ja tärkeimmät ruuvin reiät niillä paikoilla joihin ne kuuluvat.
Jensd: Plus upreidatessa kitaroita on aina kivaa puuhastelua! :) Viimeisin Startocasterini on halvemman sarjan Tokai ja siihen kuluneissa osissa jo kitaran hintalapun edestä uutta palikkaa. Ei jätä kylmäksi ketään.
T.T.H.: Olen muutaman väsännyt myös. Bloggasin yhdestä Bulletista tallan puukapalalla ja asensin jousien tilalle mid-boostin.

Yhteensä 7 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Laitearviot

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti