Muusikoiden.net
19.03.2024
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

26.08.2015: Charvel Super Stock So-Cal


Huomasin taannoin olennaisen puutteen kitarakalustossani: Plektrasuojalla, "stratolavalla" sekä kannessa olevalla jakilla varustettua perinteisen stratocasterin mallista kitaraa minulla ei ollut vielä lainkaan telineissäni. Alunperin tarkoitukseni oli paikata tämä puute hankkimalla 22 -nauhainen aito Fender Stratocaster, jossa olisi Floyd Rose. Näin ei kuitenkaan lopulta käynyt, sillä löysin Saksan eBay:stä Charvel Super Stock So-Cal -mallisen kitaran joka oli ns. B-Ware -yksilö. Myyjän kanssa käymäni kirjeenvaihdon ja hänen lähettämiensä kuvien tarkastelunkaan jälkeen ei oikein selvinnyt mitä "vikaa" kitarassa oli, joten päätin ottaa riskin, hinta kun oli kuitenkin houkutteleva. Väriltäänhän tämä kitara ei ollut kovinkaan perinteinen vaihtoehto, etenkään kun otetaan huomioon se että alun perin "kiikarissani" oli sunburst -väritteinen "keppi"...

"NGD" eli ensivaikutelmat postipakettia avatessa:

Kun kitara saapui kävi ilmi että sen plektrasuojassa oli yhä suojamuovi päällä, eikä myyjän vihjaamista naarmuista ollut sen poistamisen jälkeen tietoakaan. Huomasin kaulan olevan hieman vinossa, mutta se ei liene pulttikaulaisten kitaroiden kohdalla kovinkaan tavaton ilmiö. Ilmeisesti kaula oli liikahtanut kuljetusten aikana kovakouraisen käsittelyn seurauksena. Kaulan kiinnityspulttien löysäämisen jälkeen kevyesti kopauttamalla tehty oikaisu ja ruuvien uudelleen kiristys korjasivat tilanteen, todennäköisesti pysyvästi.

Pintakäsittely oli virheetön, mikä olikin toki toivottavaa, sillä ostopäätös syntyi melko suurelta osin ko. kitaran teatraalisuuden vuoksi; Kyseessä kun on ns. fleikkimaalaus värin ollessa Silver Sparkle. Kitaran ulkomuodon vangitseminen huokean älykännykän kameralla on varsin haastavaa, säkenöinti ei tule kunnolla esiin siten kuin elävässä elämässä kitaraa käänneltäessä.

Kaula:

Kaula on profiililtaan ja tuntumaltaan "jacksonmainen" ja sen otelauta muotoiltu muuttuvasäteisesti eli ns. compound radiukseen (12"-16"). Se ei ole liian ohut mutta ei missään tapauksessa liian paksukaan. Satulan leveys on työntömitalla tutkien 43 mm. Kaula on valmistajan tietojen mukaan öljykäsitelty. Aika näyttää miten altis se on likaantumiselle, ja kuinka työläs sitä on puhdistaa. Kitaran ainoa melko selkeä kosmeettinen virhe on ruusupuisessa otelaudassa; viimeisen nauhan jälkeinen "lippa" on hiukan vaaleampi kuin muu otelauta, joskin sitruunaöljykäsittely sai värivirheen lähes sulautumaan viereiseen alueeseen. Jumbo -kokoisten nauhojen päiden viimeistelyssä ei ole sanomista eivätkä kielet rämise. Kaulaliitos on perinteinen stratomallinen "laatikko". Pääsy aivan ylimmille nauhoille (tässä otelauta on 22 nauhainen) ei onnistu ihan yhtä sutjakkaasti kuin esim. Jackson Soloistissa. Modernimpi yhdestä kulmasta pyöristetty kaulan liitoslevy ("asymmetric neck plate") voisi auttaa neck-thru -mallisiin kitaroihin tottunutta, mutta tuollainen turmelu (tai "tapitus" kuten tietyissä piireissä on tapana sanoa) eli nurkan pyöristys ei oikein tule kyseeseen kun tuota maalipintaa olisi hiukan vaikea korjailla...

Typerin yksityiskohta tässä So-Cal:issa on se että sen kaularaudan säätö edellyttää kaulan irrotusta; säätöruuvin kanta kun on piilossa kaulataskussa. Tähän on päädytty ilmeisesti nostalgiasyistä; joskus ennen muinoin tuollainen säätötapa oli käytössä Fender -merkkisissä sähkökitaroissa. Tuota "ongelmaa" voisi työstää tekemällä otelautaan pienen kolon ja vaihtamalla säätömutterin sivusta käännettävään malliin. Toivon kuitenkin ettei Suomen kuiva talvinen sisäilma saa aikaan kovin suurta elämistä eikä kaulan irrotuksiin tai muokkauksiin siten tarvitsisi ryhtyä.

Runko:

Kitaran runko on tehty lepästä. Sitä en kommentoi enempää, koska sähkökitaran rakentamisessa käytetyt puulajikkeet eivät vaikuta sähköiseen soundiin ainakaan kovin paljoa, tai jos kuitenkin vakuttavatkin, niin eivät tässä tapauksessa; pintakäsittely on polylakatussa ns. fleikkimaalauksessa sen verran "tukeva", että ohuen nitrolakkauksen ja erilaisten värähtelyjen nimiin vannovat "kitara-audiofiilit" kiertänevät tämäntapaisen soittopelin varsin etäältä.

Metalliosat:

Tallana on korealainen Floyd Rose FRT-1000 joka Super Stock -versioissa on tavallisista meksikolaisista So-Cal -Charveleista poiketen pinta-asennettu. Sillä ei siis voi tehdä kovin huikeita "ylösvetoja" vaan kitaran kansi tulee vastaan kammetessa. Liikevaraa voi halutessaan hiukan lisätä löysäämällä tremolon jousia ja kallistamalla pohjalevyä eteenpäin. FRT on muuten hyvä ja miltei saksalaisen Schallerin valmistaman OFR:n veroinen tremolotalla, mutta sen hienovireen säätöruuvien liike on takeltelevampi ja karkeampi ja lisäksi sen kammen laakeroinnissa on ylimääräistä klappia. Jälkimmäisen ongelman hoidin pois päiväjärjestyksestä hankkimalla Schallerin valmistaman kammen laakeripesineen. Kampipesän vaihto oli yksinkertainen operaatio: Tremolon takakansi poistetaan ja pesän ruuvi irrotetaan kuusiokoloavaimella. Schallerin pesä on halkaisijaltaan saman kokoinen kuin korealainen, joten asennus oli varsin vaivaton toimenpide. Tässä yhteydessä kannattanee mainita että tremolon takakansi on anodisoitua mustaa alumiinia kuten amerikkalaisissa ja 90-luvun japanilaisissa Jacksoneissa.

Virittimet ovat "standardikamaa" eli Charvel -brändätyt ilmeisesti japanissa tehdyt Gotohit, eikä niissä tai niiden toiminnassa ole juurikaan kommentoitavaa, etenkään kun vireen pysymisestä huolehtii lukkosatula eivätkä niinkään virittimet.

Kitarassa oli valmiina kiinni Dunlopin hihnalukot ja niiden vastakappaleet olivat mukana kuusiokoloavaimet ja tremolokammen sisältäneessä pussissa.

Elektroniikka:

Kitaran mikkeinä toimii Seymour Duncan JB/59 -yhdistelmä, joka lienee varsin tavanomainen kalustus heavymusiikkiin suunnatussa kitarassa. Turhia lisäkomponentteja ei ole, ainoastaan volumesäätö ja mikkivalitsin löytyy. Tone -säätökonkan puuttumisen vuoksi äänensävy on melkoisen kirkas. Ulostulotehoa JB:ssä on siinä määrin, että jopa EMG81 uhkaa jäädä jalkoihin. Joka tapauksessa kyseisten mikkien tuottama soundi miellyttää itseäni siinä määrin (yritän soittaa 80 -luku -henkistä ja ehkä hiukan köykäisempää heavy -musiikkia), että tuskinpa nuo vaihtoon menevät missään vaiheessa. Vaikken yleensä käytä kitaroideni kaulamikkejä juuri koskaan, niin tämän mikille olen keksinyt jonkin verran käyttöä. Tuo johtuu ainakin osittain siitä että tässä on valitsimena nopeammin "räplättävä" kolmiasentoinen vipukytkin eikä 5 -asentoinen blade -tyyppinen "liukukytkin" jollainen on esim. Jackson Soloistissani. Jos olisin päätynyt Fender Stratocasterin hankintaan, niin silloin olisin myös saanut "kiusakseni" 5 -asentoisen kytkimen...

Loppupäätelmät:

Kaiken kaikkiaan kitara on melko helpposoittoinen (kun otetaan huomioon että kyseessä on ns. pulttikaulainen kitara ja oletetaan ettei "tilutus" ylimmillä nauhoilla ole soittajalle pääasia) ja varsin laadukkaan oloinen. Mitään erityisiä soittoon vaikuttavia ongelmia ei ole; kielet on kohdistettu oikein eivätkä e- kielet "karkaa" otelaudan reunojen yli. Akustinen sointi on varsin äänekäs, voi olla että melko laaja-alainen koverrus joka on peitetty ohuehkolla muovilevyllä toimii samaan tapaan kuin akustisen kitaran kaikukoppa. Ulkomuoto eli väritys on sellainen että saattaa olla niin että ihan mihin tahansa soittoympäristöön tai -tapahtumaan se ei välttämättä ole paras valinta... Painoa tällä kokonaisuudella on melko tarkkaan 3850 grammaa, eli kyseinen kitara ei ole ihan kevyt muttei kuitenkaan kohtuuttoman painavakaan. Mielestäni meksikolaiset ovat tässä tapauksessa saaneet aikaan oikein mukavasoittoisen, hyvin viimeistellyn ja ulkonäöstään huolimatta monenkinlaiseen kitarointiin sopivan soittimen.

Kirjoittanut zedder 26.08.2015

            1920×2560  -  1451 kt.

1920×2560  -  2016 kt.

1920×2560  -  1871 kt.


Arvostelu

3,63,63,63,63,6    (12 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

Ei kommentteja. Lisää kommentti!

Artikkelit: Laitearviot

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle