Muusikoiden.net
11.12.2016
Introducing the Fender Paramount PM-1 Limited Rosewood  

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

22.11.2016: Gibson SG Faded -projekti


Selittämätön (?) himo Gibsoniin

Välillä 1992-2005 pääasiallisena soittimenani toimi viininpunainen Gibson LP Standard pienin virityksin. 13 vuoden aikana se oli hyvä luottopeli ja luonnollisesti rakas arvostettu soitin, vallankin kun siihen silloin 92 upposi köyhän opiskelijan vuoden palkat aiheuttaen kroonista makaroninsyöntiä pidemmäksi aikaa kuin kenenkään tulisi kestää. Mutta loppujen lopuksi sen selkää rasittava painavuus sekä lapselliseksi heittäytymisen (puolison avustuksella, huom.) takia rajusti vähentynyt kitaransoittelun määrä saivat aikaiseksi sen että möin sen pois, täällä m-netissä tietenkin.

Sittemmin olen rakentanut/rakennuttanut itselleni soittimia ihan customeina soittomäärien aina kasvaessa, sillä oikeastaan mikään kitara ei ole ihan kaupan mallissa kelvannut sellaisenaan. Ei siis niin, että Gibsonia pitäisin jotenkin loistomerkkinä, päin vastoin joskus olen törmännyt melkoisiin susiin, mutta silti.

Tuo punainen Gibson siis nostalgisesti houkutteli aina silloin tällöin ainakin ajatuksen tasolla, vaikka LP noin mallina sekä painonsa että muutenkin möhkömäisyytensä takia ei koskaan vaikuttanut tarkemmin ajatellen tarpeeksi hyvältä idealta heiluttaa Mastercardia varsinkaan niin laajassa kaaressa kuin hankinta olisi vaatinut.

Jossain vaiheessa käsiin päätyi kuitenkin erinomainen Epiphone Prophecy SG ja koin todellisen valaistumisen SG on pitkälti sama kuin LP mutta paljon kevyempi, pienempi ja muutenkin kivempi! Joten haku lähti päälle punainen Standard-SG uutena gasutuksen häämöttävänä päämääränä.

Erinäisistä syistä kuitenkaan en ensinnäkään muka sitä juuri oikeaa yksilöä heti löytänyt, sekä/tai jatkuvasti tuntui huonolta idealta sijoittaa niistä yleensä pyydettävää hintaa taas kitaraan, kun niitä ja erinomaisen hyviäkin vielä tuntuu nurkat olevan täynnä muutenkin. Tätä limboa kesti muutaman vuoden ajan, minä aikana alkoi myös muhia ajatus että siinä voisi olla myös Bigsby, sillä kampi oli alkanut saada käyttöä jopa stratoblasterissani silloin tällöin.

Niin kuin aina käy, yltyi gasutus vihdoinkin liian kovaksi kun näppiin sattui tulemaan joku huntti ylimääräistä hilloa puolivahingossa (ei, en kuitenkaan keikannut kioskia tai muuta kilikalia) niin päätin että nyt se SG haetaan taloon jos koskaan. Ja jos ei punaista stanua, niin joku mistä saa modattua mieleisen, kun tuota rakentelua on jo tullut harjoiteltua. Ja niinpä tähtäimeen osui punertava faded-mallinen SG jossa joku bigsbyn tapainenkin oli jo valmiina, skeba haku/testausetäisyydellä ja hinta kohtuullinen. Joten muutaman viikon pähkäiltyäni finansseja ja elime...elämän surkeaa lyhyyttä, se tuli sitten noudettua kotiin.

Mod on!

Puutteet korjattava!

No, eipä gibby kauaa käsissä vanhennut kun totesin että turhaa kai tässä on kauempaa pähkäillä, sen kun aletaan laittamaan kirveestä mieluista. Pieniä puutteita siinä nimittäin oli. Ensinnäkin kaula, vaikkakaan ei mikään pesäpallomaila, ei täyttänyt muotokriteereitäni. Ei se paksuus mitään, mutta en siedä sitä että matalan e-kielen takana välittömästi on valtavasti materiaalia, sillä siinä tykkään lepuuttaa peukaloa soittaessa. Joten tuomio oli että V-muoto on kaulalle loihdittava.

Toisekseen virittimistä kaksi oli hieman kärsinyt, joten ostoslistalle lähti Gotohin vastaavat lukolliset, ne kun ajattelin Bigsbyn kanssa hyväksi ratkaisuksi. Vaan sattuipa m-netistä löytymään korvaavat edullisemmin, joten alkuperäisillä mennään. Korvaavat kyllä olivat kullitettuja, mutta sehän ongelma korjaantui hetkessä hienolla hiomapaperilla.

Edelleen bodyssä oli halkeamaa potikoiden luona ja muutama pieni kolhu takareunassa, ja muutenkin koko faded-pinnoite kulahtanut, muuttunut likaisen ja ankean näköiseksi, eikä alkun perinkään ollut tietysti mikään hieno. Jopa kaulan lapa oli epämääräisen surkeasti maalattu ja logokin haalistunut paska.

Eli ei tämä nyt ihan stanusta käynyt, enemmän siinä oli kyllä anusta, jos sallitte näinkin avutonta puujalkaa tässä vääntäämutta, runko on yhtä palaa ja kitara kyllä soundasi vähän hemmetin hyvästi. Nauhathan näissä on myös mallia vintage, mutta kokeillaan nyt ensin niillä. Vaihdan siihen modernimmat kiskot myöhemmin, kun ilmenee tuleeko soittimesta luottopeli vai ei. Lisäksi, vaikken mikään trypofoobikko olekaan, silmään pistää ikävästi bigsbyn tieltä poistetun stop-barin ammottavat ruuviaukot, ja kytkimestä puuttui nuppi. Se onneksi löytyi heti kyllä miljoonalaatikon pohjalta.

Ostoslistaa

Erinäisistä paikoista mukaan lukien suomi, Japani (jockomo), USA (Stew-mac) ja UK (Ebay mm.) lähti hankintaan seuraavaa:

- Hyväksi havaitut toisessa skebassa jo kohta 10 vuotta toimineet Angus-tyyliset inlay-tarrat
- Stew-maciltä kirsikanväristä väriainetta
- ebaysta Tru-oil pinnoitesarja
- ebaysta Toner down kielituki bigsbyille stopbarin tilalle
- virittimet/varaosia 2kpl
- mahongin väristä pakkelia/filleriä
- valkoinen pleksi (maximum kontrasti)
- kunnollinen rullatalla gibsonin orgis paskan tilalle
- valikoima 180-2000 hiomapapereita, karkeammat mallia pitkä nauha jotta kaulan muotoilu onnistuu vetelemällä edestakas hyvin
- teräsvillaa maalinpoistoon
- Liberon lakan/maalinpoistoainetta
- uudet hienot kultaiset Gibson-logot lapaan Ikosen Olavilta
- mustaa sprayta headstockiin
- otelautaöljyä (gibson)

Työstö

Vaikka hieman hirvitti, niin strippaus onnistui hyvin! Paitsi firman pikkujouluissa männävuosinaei vaan vakavissaan, Liberonin myrkky oli erittäin helppoa levittää kun headstock ja otelauta oli ensin saanut kunnon bondagea osakseen teipeillä. Levitys, odotusta 20min ja karkealla teräsvillalla pois. Kama kuivahtaa ihan itsekseen kun sen pois vaan pyyhkii. Lemuahan tuosta lähtee. joten en suosittele tekemään olohuoneessa ellei hellasärö miellytä erityisesti korvaa.

Käsittelin lankun kahdesti. Hieman haljenneisiin kohtiin ruiskutin puuliimaa ja puristus.
Lakka ainakin lähti, väriä vielä jäi. joten pyyhkin runkoa 180:llä alkaen ja 300:een päätyen kunnes suh tyytyväinen. Erityisesti hioin halkeamien kohdat mutta sinne ne katosivat ongelmitta. Samalla hioin headstockia hieman ja päälle mustaa sprayta kun kaikki oli jo peitettynä kuitenkin. Siirtokuvat sitten paikalleen ja samalla liimailin sitten myös nuo inlay-tarrat, ja päälle sopivasti Gibsonin otelautaöljyä. Liika vaaleus alkoi heti kadota; eiköhän tuo parin käsittelyn jälkeen näytä ihan asiallisen tummalta ruusupuulta sitten. Sahajauhojen poispuhallus paineilmalla hoituiläheisellä huoltoasemalla kun kompuraa ei ole vieläkään tullut hankittua, ja sitten mahonkikittiä puun koloihin. Hieman vettä sekaan jotta mössö levittyy ja uppoaa ja kolot täyttyy.

Kaulan kimppuun kävin ensin ihan viilalla, sitten karkealla 80 paperilla ja sitten otin kaulan/skeban jalkojeni väliin ja 'sahailin' pitkällä stripillä paperia ylösalas ja sivuille, kunnes muoto alkoi miellyttää. Eli alaosa jä aikalailla orgikseksi, samoin paksuus lähestulkoon, mutta bassopuolen alta oikein pullea kaarevuus muuttuikin hyvin loivaksi kaareksi, jättäen oikein hyvin tilaa peukalolle heilua. Kyseinen profiili on hyvä minulle, koska sormet ovat sen verran pitkät että peukaloa ei tarvitse pitää aivan kaulan takana asti yltääkseen soittaa, mutta näin kaula jää kivasti tukevan paksuksi kämmentä vasten joten rytmittely ei jätä kättä rasittavaan kellunta-asentoon koskaan.

Tässä vaiheessa sitä nyt sitten ollaan ja odotellaan josko loput osat soisi saapua rapakon takaa, ja odotellessa hinkataan nyt sitten pinnoista liiat fillerit jontkaan ja koetetaan saada aikaan oikein tasaista ja kaunista. Tarkoitus siis on käsitellä puut värjäyksen jälkeen tru-oililla sehän on ikään kuin öljyn ja lakan äpärälapsi, eli öljyä joka levittyy kuinno, öljy, mutta kiillottuu kovaksi lakkapinnaksi ikään kuin. Siksi näin, että hyvää paikkaa tai taitoa kunnon lakkaukseen ei ole enkä siitä halua maksaa, sekä haluan pinnasta mahd. ohuen ja resonoivan, ei mitään akryylilakkausta tähän nyt.

Palaanpa asiaan kun rojektus etenee eli toivottavasti hyvinkin pian!

29.9. - pari pikaista päivitystä.

Lähes kaikki osat ovat saapuneet, mutta väri uupuu edelleen, eli paljoa ei pysty tekemään.

Huomattuja seikkoja: Allpartsin pleksi ei ole 100% yhteensopiva, reiät ovat hieman eri paikassa ja pleksi muutenkin sieltä täältä eri muotoinen aavistuksen verran. Peittää kuitenkin mitä pitää ja asentuu OK, kun vaan tallan aukkoja ensin suurentaa. Ikävä vaan että tämä ei siis käynyt heittämällä eli jos jatkossa aikoo vaihtaa pleksin väriä, täytynee tilata Allpartsin pleksi silloinkin, Gibsonin oma ei käy.

Allpartsin rullatalla taas vaikuttaa äärimmäisen pätevältä eikä äkkiseltään häpeä Schallerin vastaavalle. Sen mukana tuli tukevammat ankkurit mutta vaatisivat paitsi entisten poistoa myös reikien laajentamista...ja koska itse talla käy suoraan Gibsonin jalkoihin, käytän suosiolla niitä.

Lisäksi saapui EMG Afterburner jonka aion asentaa lähinnä siksi että kaikissa skeboissani on aktiivit, ja näin saan tarvittaessa saman 'tehon' irti tästäkin eikä tarvitse pikatilanteissa säätää stygaria.

Toner down-lisäpalikka stopbarin tilalle vaikuttaa pätevältä mutta nyt livenä sitä katsellessa kyllä hymyilyttää että siinä on katteet kohdallaan. Mitä se oli, 40 euroa pienestä rautatangosta ja putkilosta sekä kahdesta U-kiinnikkeestä. Kauheaa rahastusta, osat maksanee ehkä euron valmistaa. Mutta toivotaan että vimpain on hyvä käytössä.

Odotellessa olen käsitellyt lapaa tru-oililla ja eipä muuten olekaan ihan vaan levitä ja unohda kamaa tämä ei. Väkisellä jää raitoja ja epätasaisuuksia jopa helpommin kuin spraylakan kanssa. Pariin kertaan hionut tasaiseksi jo ja levittänyt pintaan ja vaikea on saada tasaista. Kiiltoa kyllä piisaa. Jännityksellä odottelen alkaako onnistua vai pitääkö sittenkin ruveta lakkaamaan/lakkauttaa skeba.

Ja palataan taas asiaan kun ehtii...

8.10.14

Väri Stewmacin Cherry Red dye saapui vihdoin 16 päivää atlantin ylitykseen tuhrattuaan, ja samantien aloinkin sitten viimeistelyhommiin. Ei malttaisi enää kauaa odottaa että pääsisi kasaamaan.

Sekoitin värin Marinoliin hieman reippaalla suhdeluvulla, kun tuskin tätä enää tarvitsen muihin projekteihin ja tein pari desiä valmiiksi, että ainakin riittäisi.
Sitten vanhasta (puhtaasta!) sukasta 'suti' ja eikun levittämään. Marinol osoittautui heti erinomaiseksi liuottimeksi, väri levisi ja imeytyi upeasti ja kuivui myös ihan hetkessä, eli pystyin tekemään koko värityksen yhdeltä istumalta. Värjäilin skeban kauttaaltaan ja sitten palailin alueille jossa väri vaikutti heikommalta ja noin reilussa vartissa kaikki olikin valmista.

Väristä tuli aivan upea vaikka itse sanonkin, todella syvä ja rikas kirsikanpunainen. Muistuttaa aivan prikulleen noita SGJ-keppien väriä itse asiassa, ihan jotain muuta kuin se alkuperäinen, kuppainen ja oranssinruskeaan vivahtanut Faded cherry-pinta. Todella sääli peittää väriä lakalla mutta eihän tuollainen pinta kestäisi paria päivää kauempaa siistinä käytössä.

Vaikka otelauta olikin suojattu, tällainen alkoholiliuotteinen väri imeytyy apinan raivolla ja niinpä otelaudan reunakin punotti 'kivasti' teipit poistettuani. No, väri lähti varsin helposti kynäveitsen reunalla raaputtaen ja paperilla viimeistellen kyllä onneksi.

Odottelin varmuuden vuoksi muutaman tunnin vaikka väri kovin kuivalta heti tuntuikin, ja sitten ensimmäinen kerros Tru-oilia pintaan. Hyvältä näyttää. Tru-oil tuntuu olevan melko vaativa tuote isoille pinnoille loppupeleissä; sitä kannattaa minusta ennemminkin hieroa rätillä ensin pintaan, taas teräsvillalla pinta auki, ja taas rätillä lisää jne. sen sijaan että sormella koittaisi vedellä suoraan kiiltopintaa. Erittäin vaikea ellei mahdoton saada kiiltopintaa tällä ilman valumia tai ainakin rantuja. Ei ainakaan minun taitoni taida siihen riittää.

Suunnitelma on nyt hieroskella kerran päivässä skeba Tru-oililla kunnes siinä on aivan tasainen ja ehkä hieman kiiltäväkin lakkamainen pinta; saa nähdä miten kiiltävä siitä tulee välin erin hangaten ja kiillotellen, vai jääkö mataksi.

Oilin mukana tuli kyllä sellaista mattakiillotusainetta jolla saisi kuulema sellaisen 'käsin runkatun' kaltaisen klassisen himmeän kiillon, ja se kyllä kiinnostaisi. Tavallaan olisi aika siistiä jos pinnan saisi hieman ikäänkuin alkuperäistä Fadedia kunnioittavaksi ja hieman mataksi, mutta kuitenkin kunnon pinnalla eikä sellaisella olemattomalla Faded-mallilla. Katzellaan, sano. Nyt se alkaa olla aika kiiltävä, viimeisessä kuvassa jo sitten..öö..neljäs? Tru-oil-kerros.

Tämäpä varmaan onkin sitten viimeinen päivitys tähän projektiin kunnes saan sen ihan kokoon asti jolloin palaan asiaan!

p.s. vielä; tuolla on kuvagalleriaa pitkin matkaa rosessista:

https://plus.google.com/photos/113308433247026425789/albums/6061085079969474097

Valmis!

No niin, viimeisessä kuvassa valmis tuotos.

Skebasta tuli kyllä, vaikka itse sanonkin, juuri sellainen kuin halusinkin. Kaula on nyt mainio semi-V ja soittaminen oikein mukavaa. Vaikka alunperin halusinkin siihen isommat nauhat, nyt tuntuu sille että ei, ainakin jos pidän tässä tällaisen kepeän 9-setin niin ei todellakaan parane isompia nauhoja laittaa, muuten on liian helppo painaa kieli epävireeseen soittaessa.

Satulaa pitää pikkaisen muokata vielä, keskimmäiset kielet istuvat hieman liian korkealla, mutta se on pikkujuttu. Soittelen nyt tällä tällaisenaan hetken aikaa ja nautiskelen. Kitara kuulostaa todellakin SG:ltä, harmoniset venytykset ovat mahtavan repiviä ja soivia ja skeba rääkyy kivasti. Kaula-ja bridgemikin ero on melko pieni säröillä, ja molemmat päällä lähtee ehkä parhaiten sellaista tanakkaa lead-soundia. Äänitin pikaisen testin sillä eilen illalla:

https://www.youtube.com/watch?v=G5okJYzIBjM&list=UUblit35vurL8o6rY8DkB5uw

Ehkä pitää harkita josko sittenkin laittaisi paksumman kielisetin, mutta kun tällaista Angus-tribuuttia hain ja hemmohan soittaa kasisetillä niin kaipa tälläaisenaan siinä eniten Angus-fiilistä lie.

Bigsbystä vielä sen verran että hyvin näyttää vireessä pysyvän nyt rullatallalla äkkiseltään...ei valittamista. Huolella saa kyllä laittaa kielet paikalleen ettei jää liikaa löysiä jne...mutta juu, tyytyväinen olen. Onnistunut projekti!

Päivitys 22.11.16

Viimeisessä kuvassa skeba lähes nykyasussaan. Inlay stickerit vaihtui paremmin tyyliin sopiviin, ja mikit saivat ns.Angus Young modin eli erilliset kehykset. Tässä kuvassa kuitenkin mikkeinä Gibsonin 490R/T kun nyttemmin tallassa on Seymour Duncan PhatCat eli P-90 mikki ja se sopiikin kitaraan kuin nenä päähän. Uskomattoman orgaaninen soundi, kyllä soi ja resonoi upeasti!

Sanalla sanoen älyttömän hieno skeba. Nyt vaan ainoana asiana se, että tämä lie customoistani ainoa jonka voisin ehkä myydä jos siitä kohtuu hinnan saisi; järkeviä tarjouksia kuunnellaan jos joku on tosissaan innostunut. Gibbyn BFG:hen olisi gasoa nääs, vaikka SG hieno peli onkin, olen loppujen lopuksi kai aina ja ikuisesti Les Paul -mies.

Kirjoittanut deeaa 24.09.2014

            660×1173  -  99 kt.

684×1216  -  293 kt.

323×765  -  40 kt.


Arvostelu

4,34,34,34,34,3    (18 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

Jimbob: olio noi otelautamerkit tomista salamia valmiiks?
deeaa: Salamat on Jockomon mallistosta stickereitä.
Deemon: Erittäin hienosti tehty arvostelu 10+ kyllä on komea "Gibson" SG :)
Deemon: Sori noi lainaus merkit Gibson sanassa.olihan kuitenkin kyseessä AITO Gibson ;)

Yhteensä 4 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Elektroniikka ja soitinrakennus

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti