Muusikoiden.net
26.04.2018
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

03.11.2017: Guitar Craft – kitaransoittamisen ...


Guitar Craft kitaransoittamisen tie, osa 3
Erään kitaransoittamisen opettamisen ja oppimisen tavan etnografinen tarkastelu


SISÄLLYS

OSA 3
4. Oppimisen päämääristä
5. Opetuskäytännöistä ja -menetelmistä
6. Soittotekniikoista, soittimista ja virityksestä




4. Oppimisen päämääristä
Kun ottaa huomioon Guitar Craft ajattelussa vallitsevan ihmiskäsityksen, on ymmärrettävää ettei Guitar Craft ole mikään kitarasankarikoulu. Aikaisempina vuosina ovat jotkut opiskelijat kysyneet Frippiltä, miten voisi oppia soittamaan nopeammin. Erään ruokailun yhteydessä Fripp kertoi meille esimerkin tällaisesta tapauksesta, ja vastauksesta, jonka hän kysyjälle antoi. Vastaus kuulosti pisteliäältä. Se, että Fripp kertoi meille tapauksesta, toimi oletettavasti osaksi myös opetuksena meille kurssilaisille, jotta osaisimme olla kysymättä ja mikä tärkeintä olla hamuamatta pelkkää soittamisen nopeutta.

Kyse ei kuitenkaan ole siitä, etteivätkö Fripp, muut opettajat ja edistyneemmät oppilaat kykenisi soittamaan virtuoottisesti; tarkasti, laadukkaasti ja nopeasti. Nopeutta huomattavasti oleellisempaa ovat kuitenkin äänen laatu, soiton tarkkuus, yhteissoittokyvyt, tietoisuuden tila sekä kyky olla musiikin ja kanssasoittajien käytettävissä, saavutettavissa (to-be-available).

Frippin mukaan soittaessa on tärkeää olla tietoinen omista ja muiden soittajien tekemisistä. Muusikko, joka soittaessaan leijuu jossain saavuttamattomissa (egoistisissa) sfääreissä, ei ole muiden muusikoiden saavutettavissa eikä siten pysty välittömästi reagoimaan musiikillisiin tapahtumiin. Tämä heikentää koko ryhmän koheesiota ja yhteistoimintaa: monimutkaisten rytmisten kuvioiden soittaminen ei onnistu, ja bändin läsnäolo (saavutettavuus, käytettävissä olo) on huonolaatuista. Tämän vuoksi myös kaikki ilmeily, huojunta, silmät kiinni soittaminen ja fiilistely ovat epätoivottuja. Ne kertovat epäonnistuneesta keskittymisen tilasta ja huonosta saavutettavuudesta.

Kuuluisuus ja kaupallinen menestys eivät itsessään päämäärinä ole soveltuvia vakavasti opiskeluunsa suhtautuvalle Guitar Craft -opiskelijalle. Myös tässä asiassa Fripp on näyttänyt esimerkkiä: King Crimson orkesteri on muutaman kerran jäänyt taiteelliselle tauolle juuri silloin, kun sillä olisi alkanut olla laajempaa kysyntää. Näin kävi 1970-, 80- ja 90-luvuilla. Kyse ei kuitenkaan vaikuta olevan tekemällä tehdystä romanttisen taiteilija-persoonan luovuuden ja inspiraation korostamisesta epäkaupallisuuden brändin avulla. Ainakin Frippin mukaan tauoilla on ollut aidosti yksilöiden sisäisiä ja bändinsoiton sisäiseen sosiaaliseen dynamiikkaan sekä taiteellisiin ja ilmaisullisiin kehityskulkuihin liittyviä syitä. (Mulhern 1986; CwtA-Part4)

Viime vuosina Fripp on kohdannut hankaluuksia suuren levy-yhtiön, Universal Music Group:n (UMG) kanssa. Elokuussa 2012 Financial Times lehden haastattelussa Fripp on sanonut lopettavansa musiikin tekemisen. Universal Music Group on yritysostojensa seurauksena saanut käsiinsä levykatalogeja, joissa on mukana ensimmäisiä King Crimson julkaisuja. Niistä on tehty uusintajulkaisuja tavalla, joka ei miellytä Frippiä. Frippin paluu musiikin tekemisen pariin on tällä hetkellä epäselvää. (Hunter-Tilney 2012; Swanson 2012) Haastattelu on sikäli harvinainen, että Fripp yleensä kovin harvoin antaa haastatteluja. (Hunter-Tilney 2012)

Guitar Craft koulutuksen ideologiassa, päämäärissä ja käytännöissä voi musiikkikasvatuksellisten piirteiden lisäksi nähdä paljon yhteisiä elementtejä myös musiikkiterapian kanssa; tämä tuli esiin jo edellisessä luvussa käsitellessäni ihmiskäsitystä Bonnyn ja Assagiolin ajattelujen kautta. Musiikkiterapiassa musiikkia ei pidetä päämääränä eikä itsetarkoituksena sinänsä, eikä musiikillinen toiminta ole ensisijaisesti taitoa, esiintymistä tai mitattavaa suoritusta. Musiikki on musisoijan ulottuvilla oleva (voimauttava) kasvun väline. (Lilja-Viherlampi 2007, 16) Tarkastelen tarkemmin voimauttavan käsitettä myöhemmin tässä artikkelissa.

Guitar Craftissa opiskelijaa opastetaan rakentamaan suhdetta itseensä Alexander-tekniikan, Tai Chi:n ja keskittymisharjoitusten avulla. Suhdetta kitaraan rakennetaan kehon ja kitaran välisen yhteyden vakiinnuttamisella (kehon ja käsien asennot suhteessa kitaraan) sekä soittotekniikoiden opiskelemisella (plektrakäden ja sormituskäden asennot ja liikkeet). Suhdetta musiikkiin rakennetaan yksin ja ryhmässä soittamisella, säveltämisellä, improvisaatiolla sekä rytmiharjoituksilla. Osallistumallani kurssilla suhdetta (haasteelliseen) yleisöön me aloittelijat harjoittelimme esiintymällä kurssin loppupuolella edistyneemmille opiskelijoille ja opettajille, jotka yrittävät häiritä meitä moninaisin keinoin.

5. Opetuskäytännöistä ja -menetelmistä
Ryhmässä olemisella ja tekemisellä on Guitar Craftissa suuri painoarvo. Opiskelijat asuvat kurssin ajan pienissä majoitushuoneissa, joissa on sängyt, ikkuna ulos, eteinen ja pieni suihkutila. Omassa huoneessani meitä oli kolme ihmistä; Argentiinasta ja Meksikosta kotoisin oleva huonetoverini nukkuivat sängyllä ja minä nukuin lattialla patjalla, jonka päivän ajaksi nostin seinää vasten. Yksityisyyttä kurssilla ei oikeastaan ole kuin vessassa ja suihkussa. Joskus ruokailun jälkeen ja illalla oli mahdollisuus käyskennellä puutarhassa itsekseen joitakin aikoja.

Guitar Craftissa keskeistä on myös esimerkiksi Alexander-tekniikassa käytetty ajatus energian säästämisestä. Energiaa säästäessä kaikki ylimääräinen liike kehosta koetetaan saada karsiutumaan pois. Tämä koskee niin soittamista kuin yleistä kehon olemisen tapaan liittyvää liikehdintää.

Guitar Craft kurssilla voi olla samaan aikaan osallistujina monen eri vaiheen opiskelijoita. Mukana voi olla alkeis- ja keskivaiheiden opiskelijoita sekä jo pidempään opiskelleita, jotka saattavat olla mukana erilaisissa pääasiassa kitaristeista koostuvissa orkesterikokoonpanoissa. Tällaisia kokoonpanoja ovat esimerkiksi Orchestra of Crafty Guitarists (OCG), The League of Crafty Guitarists (LCG), California Guitar Trio (CGT) ja Guitar Circle kokoonpanot (GC; GCoE), joita on Euroopassa sekä Latinalaisessa ja Pohjois-Amerikassa.

Alkeiskurssille osallistujien monimuotoisuutta kuvaa se, että mukana voi olla esimerkiksi 20 vuotta ammatikseen klassista kitaransoittoa opettaneita, ja toisaalta vain viikon verran kitaraan tutustuneita henkilöitä. Perinteisesti arvioiden kurssilaisten taitotaso ei välttämättä kytkeydy suoraan opetusvaiheeseen. Opetusvaiheissa erityisesti alkeis- ja keskivaiheiden välillä on kyse pikemminkin kokemuksesta Guitar Craft harjoitteiden ja käytettävän virityksen opiskelusta sekä Guitar Craft ohjelmiston soittamisesta ei niinkään teknisistä taidoista.

Pidempään kitaraa soittaneille uusien asioiden omaksuminen on kuitenkin helpompaa, koska (kokemuskielellä kuvattuna) heidän sormensa ja kätensä jo osaavat kitaransoittotekniikoita. Vaikka viritys Guitar Craft:ssa onkin erilainen, ovat tekniikkaharjoitukset pääosin samankaltaisia kuin perinteisellä virityksellä tehtävät harjoitukset. Kirjoitan virityksestä lisää vähän tuonnempana.

Kurssit voivat olla hyvin monikulttuurisia. Itse osallistumallani kurssilla oli opiskelijoiden kotimaina mm. Andorra, Argentiina, Brasilia, Espanja, Skotlanti (Iso-Britannia), Itävalta, Kanada, Meksiko, Ranska, Saksa, Suomi, Sveitsi, Tanska, Venäjä ja Yhdysvallat.

Guitar Craft kurssille on mahdollista osallistua myös etäopiskelijana. Tällaista opiskelumuotoa kutsuttiin nimellä AAD eli At-A-Distance opiskeluksi. Myös nämä kurssit ovat maksullisia. Minulla ei ole tarkkaa kuvaa siitä, mitä etäopiskelu sisältää, koska en ole itse osallistunut siihen. Yksi osallistumallani Guitar Craft -kurssilla opettanut opettaja sanoi, että AAD-opetuksen kautta annetaan rytmi- ja tekniikkaharjoituksia sekä valmistellaan repertoaaria. AAD-kurssilla opiskelija sitoutuu käyttämään 2-4 tuntia päivässä harjoitteluun.

Tasa-arvoisuus oli eräs osallistumani kurssin toimintakulttuurin keskeinen ajatus, jonka ajattelen liittyvän opetuskulttuurin taustalla vaikuttavaan ihmiskäsitykseen sekä ajatukseen jatkuvasta oppimisesta. Jokaista kurssilla ollutta henkilöä kutsuttiin etunimellä myös pääopettaja Frippiä kutsuttiin Robertiksi. Yleisenä asenteena oli se, että kaikki ovat oppilaita, joista toiset ovat edenneet Guitar Craft:n viitoittamalla opintiellä hieman pidemmälle kuin toiset. Fripp käytti termiä buddy kuvaamaan tällaista pidemmälle edennyttä henkilöhahmoa. Buddylla on enemmän tietoa ja taitoa, kuin aloittelijalla. Sitä ei ole paljon enemmän, mutta kuitenkin sen verran, että häneltä kannattaa kysyä neuvoa ja opastusta. Kurssien apuopettajat, joista jotkut olivat keskitason opiskelijoita, olivat tällaisia buddyja.

Keskitason kurssilaiset osallistuivat kurssin ruokahuoltoon ja siivoukseen. Heidän kurssinsa oli kiireinen. Jokaisen ruokailun jälkeen aloittelijoiden joukosta pyydettiin vapaaehtoistyöntekijöitä tiskaukseen ja ruokailutilan siivoamiseen. Myös opinnoissaan pitkälle edenneet Orchestra of Crafty Guitarists:n (OCG) jäsenet osallistui tiskaukseen ja siivoamiseen.

San Cugat:ssa ruokailut järjestettiin ruokailutilassa, jossa olimme kuin purppurakuninkaan hovissa (King Crimsonin 1969 julkaistulla albumilla In the Court of the Crimson King on samanniminen kappale, ja vuosikymmenten varrella Frippiä on populaarikirjoittelussa leikkimielisesti kutsuttu purppurakuninkaaksi). Ruokailun loppuessa Frippistä alkunsa saanut hiljaisuus levisi vähitellen kaikkiin osallistujiin, ja muutamia minuutteja meditoituamme hiljaisuudessa Fripp liikahti ja alkoi keskustella. Yleisestikin ottaen Frippin puhetta edelsi aina hiljaisuus. Frippin aloittamien keskustelujen aiheet koskivat pääasiassa työtä: 1) kommentit edellisen päivän tai aamupäivän töistä (harjoituksista), 2) tulevan päivän työt ja töiden jako, 3) käytännön ja välttämättömyyksien sanat.

Käytännön ja välttämättömyyksien sanat tarkoittivat useimmiten sen päivän keittiövastaavan vapaaehtoisten rekrytointia tiskaustyöhön sekä kenties jonkin myöhemmin paikalle tulleen edistyneemmän kurssilaisen itsensä esittelyä. Edistyneemmät kurssilaiset myös usein esittivät musiikkia ruokailujen yhteydessä.

Koska ryhmässä tekemisellä oli opetuksessa suuri painoarvo, opetus oli pääsääntöisesti ryhmäopetusta. Edistyneemmiltä, apuopettajina toimivilta opiskelijoilta (buddy) oli joinakin päivinä mahdollista saada lyhyitä yksityistapaamisia. Niissä opiskelija saattoi halutessaan pyytää opetusta johonkin tiettyyn yksittäiseen osa-alueeseen. Itse esimerkiksi kysyin yhdeltä apuopettajalta, miten voisin opiskella tehokkaammin ja mihin minun kannattaisi harjoittelussani keskittyä.

Kurssilla ei jaettu mitään käsin kosketeltavaa oppimateriaalia. Opettaminen tapahtui näyttämällä, imitoimalla ja puheella. Tosin puhe oli mahdollisimman vähäistä. Arvelen sen johtuvan ajatuksesta, että käsitteiden varassa toimivat mielenosat voivat helposti tulla esteeksi oppimiselle ja soittamiselle. Frippin ja muiden opettajien puheiden mukaan Guitar Craftissa kitaransoiton sekä sen opettamisen ja oppimisen ajatellaan olevan käsityötaitoa ja kokonaisvaltaista kehollista toimintaa.

Opeteltava soiva aineisto koostui Frippin kehittämistä harjoitteista sekä edistyneempien opiskelijoiden opiskelemista Frippin säveltämistä teemoista, eräänlaisista etydeistä, joka ovat rytmisesti ja harmonisesti monikerroksisia kudelmia. Näitä teemoja ovat Guitar Craft kokoonpanot levyttäneet (ks. esim. LGA) ja niitä on saatavilla myös nuotti- ja tabulatuurikirjana (RF-SGCT). Frippin sävellysten lisäksi Guitar Craft opiskelijat säveltäjät itse musiikkia (säveltämiseen kurssilla rohkaistiin), mutta soittavat myös muun muassa klassista ja populaarimusiikkia (ks. esim. LGA ja DGM-S).

Opetuksen eräs mielenkiintoinen ja haasteellinen teema olivat kehorytmiharjoitukset, joilla rakennettiin suhdetta musiikkiin. Ne auttavat muusikkoa jakamaan huomionsa soittotilanteessa toisille soittajille ja yleisölle, jolloin hän on paremmin saavutettavissa ja enemmän yhteisen musisoinnin käytettävissä (Mulhern 1986, 96). Näitä harjoituksia kutsuttiin nimellä huomiokyvyn jakaminen (The Division of Attention). Ne koostuivat eri raajoilla tehtävistä polymetrisistä ja -rytmisistä kuvioista, jollaisia voisi ajatella erityisesti perkussionistien opiskelevan. Esimerkiksi jaloilla poljetaan lattiaan 3+2 (vas.-oik.-oik, vas.-oik.) ja käsillä taputetaan reisille 3 (oik.-vas.-vas.). Tällaisia yhä monimutkaistuvia kuvioita voi keksiä lisää aina tarpeen ja omien taitojen kehittymisen mukaan.

Pitkään huomiokyvyn jakamista harjoitelleet olivat hyvin edistyneitä tässä taidossa. Esimerkiksi Fripp kykeni samaan aikaan a) tekemään nopeassa tempossa jaloilla 5/8 iskutusta muodossa 2+3 (o+v, o+v+v), b) taputtamaan käsillä reisille 7/8 iskutusta muodossa 2+2+3 (o+v, o+v, o+v+v) ja c) keskustelemaan tavallisesti. Itse todistin tällaista näytöstä, joskaan en aivan läheltä päässyt täsmällisesti laskemaan menivätkö iskut koko ajan oikein. Mutta miksi Fripp olisi näytellyt, ja miksi lähellä olevat muut myös aloittelijat olisivat valehdelleet tai jättäneet kertomatta asian oikeaa laitaa?

Joka tapauksessa huomiokyvyn jakaminen on tärkeä taito soitettaessa Frippin Guitar Craftille säveltämää musiikkia, joka on rytmisesti monimuotoista. Rytminen monimuotoisuus ja huomiokyvyn keskittämisen taito ovat olleet läsnä jo King Crimsonin 1980-luvun kauden värilevyjen sävellyksissä, joissa kahden kitaran keskinäinen työskentely on monimutkaista ja vaativaa. (Värilevyt ovat: Discipline (punainen kansi), Beat (sininen kansi) ja Three of a Perfect Pair (keltainen kansi)).

Kurssin aikana oli joinakin iltoina myös The House of Guitars, joka tarkoitti salia täynnä ympyrään tai kahteen järjestettyjä kitaristeja improvisoimassa ryhmässä; osallistujia oli noin 30 kappaletta. Tilanteessa muodostui vahva energialataus, näin arkisella kokemuskielellä asian ilmaistakseni. Me teimme ryhmäimprovisaatioita sekä täysin vapaasti että välillä löyhästi ohjattuina, jolloin olimme jaettuina pienempiin ryhmiin. Pienryhmissä seurasimme ryhmänjohtajien soittamalla ja kehon eleillä antamia impulsseja, esimerkiksi kehotetta kierrättää kitaralla yhtä ääntä ringissä ihmiseltä toiselle tarkan rytmin mukaan.

Kun joku kesken ryhmäimprovisaatiota sammutti valot salista meidän kaikkien jäädessä täysin pimeään, alkoi improvisoimamme äänikudelma vähitellen muuntua seesteisestä konsonoivasta leijunnasta kohti atonaalista, hurjaa, kiihtyvää ja äänenvoimakkuudeltaan kasvavaa kakofoniaa. Se kulminoitui kitaroiden samarytmiseen sahaamiseen, ja loppui sitten joko yllättäen tai seestyen vielä uudelleen ennen loppumistaan.

Improvisaatio on keskeinen menetelmä myös musiikkiterapiassa, jossa on käytössä muun muassa improvisaation kliiniseen analysointiin tarkoitettuja menetelmiä. Musiikkiterapeuttisesta näkökulmasta katsottuna improvisaatiossa on olennaista musiikillisen ilmaisun vapaus, joka ei ole suorituskeskeistä eikä tähtää suoranaisesti oppimiseen. Tällöin improvisoijat voivat saada välilleen keskinäistä sanatonta vuorovaikutusta, jossa he musiikkia välineenä käyttäen voivat kommunikoida toistensa kanssa ilmaista tunteitaan, kokemuksiaan ja ajatuksiaan toinen toisilleen. (Lilja-Viherlampi 2007, 117; Ahonen 1993, 200; Arponen 1999, 85)

Ilmaisukeinona musiikki on turvallinen, ei-uhkaava, ja se sallii tunteiden ilmaisun aikaansaamansa symbolisen etäisyyden päästä. (Ahonen 1993, 200) Tervo (1985, 156157) on ajatellut, että improvisaation kehittymisessä on vaihe, joka vastaa psykoterapian vapaata assosiaatiota. Silloin soittaja heittäytyy musiikilliseen äänimaailmaan ja vuorovaikutukseen toisten soittajien kanssa; musiikkia tuotetaan leikillisesti, ja painopiste on soiton tunnelmassa ja sisällössä, ei niinkään muodossa. (mt., 156157) Ahosen (1993, 202) mielestä improvisaatio on usein alussa kaoottista ja meteli kovaa, koska improvisoijat purkavat tunteitaan. Loppua kohden tunnelma usein kuitenkin rauhoittuu ja hiljenee.

Edellä kuvaamissani The House of Guitars improvisaatioissa suurin osa meistä improvisoijista oli tuntenut toisensa hyvin vähän aikaa. Jotkut osallistujista eivät ehkä olleet koskaan improvisoineet, saati improvisoineet ryhmässä. Suurelle osalle valojen sammumisen mahdollistama soittotilanne oli uusi; se oli kenties vähän turvattoman ja uhkaavankin tuntuinen. Mitenköhän meidän Guitar Craft -kurssimme The House of Guitars -improvisaatiot olisivat muuttuneet pidemmän ajan kuluessa, kun olisimme oppineet tuntemaan toisiamme enemmän?

6. Soittotekniikoista, soittimista ja virityksestä
Guitar Craft on teettänyt omia kolmionmuotoisia soittolehtiä eli plektroja. Plektroissa on keskellä pyöreä karhennettu osa, jotta se pysyisi paremmin sormien välissä. Guitar Craft ihanteen mukaan plektraa pidetään tiukasti peukalon ja etusormen välissä siten, että plektra ei ole kärkinivelien (DIP-nivel) kohdalla vaan sormien kärkijäsenten (phalanx distalis) välissä. Muut sormet keskisormesta pikkusormeen tukevat etusormea. Soittoliike lähtee ranteesta, ja kyynärvarsi vie käden eri kielille tekemään soittoliikettä aina tarpeen mukaan.

Keskeistä sekä plektrakäden että sormituskäden sormien toiminnan opiskelussa on energian säästäminen: sallitaan vain välttämättömien liikkeiden tapahtuminen ja annetaan turhien liikkeiden jäädä pois. Olennaista on myös oppia olemaan läsnä käsissä. Tämä edellyttää kykyä rentoutua, ohjata tietoista huomiokykyä ja sitä kautta tulla tietoiseksi muun muassa juuri käsistään. Tietoisuuden lisäämisessä auttavat päivittäinen meditaatio, Alexander-tekniikka, Tai-Chi- ja huomiokyvyn jakaminen -harjoitukset.

Frippin ideaali plektrasoitossa on, että mitään ylimääräisiä ääniä ei kuulu. Plektran tulisi osua kieliin vain kärjellään ja aivan samassa kulmassa suhteessa kielien pituussuuntaan. Tällä tavoin eliminoituvat ylimääräiset hankauksesta johtuvat kraah -äänet, joita syntyy helposti, jos plektra osuu kieleen viistosti. Frippin ja Guitar Craftin parissa ihanteellinen akustisen kitara soundi on puhtaan teräksinen, kirkas ja kuulas; hyvin cembalo-, klavikordi- ja spinettimainen.

Kaiken kaikkiaan plektrakäden hallinta on eräs Guitar Craft -opetuksen keskeinen oppimisalue. Vuosikausia soittaneet henkilöt käyttävät plektrakäden hallinnan harjoitteluun vieläkin paljon aikaa. Aloittelijoille plektrakäden asentoa ja toimintaa opetetaan moneen kertaan kädestä pitäen. Joidenkin kurssilaisten kättä sääti Robert Fripp pitäen kädestä henkilökohtaisesti kiinni, minkä jälkeen innokkaimmat opiskelijat pitivät kätensä pesemättä niin kauan kuin se oli mahdollista. Näin Frippin kosketus säilyi mahdollisimman pitkään. Tätä voi ajatella eräänlaisena fanikulttuurin ilmiönä. Toisaalta siihen voi liittyä myös arkaaista maagista ajattelua: idolin, taitajan kosketuksen kautta jotain hänen taidostaan ja voimastaan ehkä ajatellaan (toivotaan) siirtyvän vastaanottajaan.

Guitar Craft opiskelussa on suosittu Ovationin (OV 2012) valmistamia pyöreäperäisiä kitaroita. Tämä johtuu siitä, että pyöreäperäiset kitarat mahdollistavat paremman otteen ja tuntuman kitaransoittamiseen Guitar Craftin ihannesoittoasennon mukaisesti. Matalakaikukoppainen pyöreäperäinen kitara on helppo asettaa sopivalle korkeudelle ja etäisyydelle kehon lähelle ylävatsan ja rinnan tietämille siten että kitaran kaula osoittaa loivasti yläetuvasempaan, noin klo 10:00 suuntaan.

Kun kitara on tässä paikassa, sijoittuu myös plektrakäsi lähemmäksi kehoa. Tällöin olkapään ja hartian seudun lihakset eivät joudu kannattelemaan kättä niin pitkällä pois kehosta kuin tavanomaisimpien akustisten kitaroiden kanssa helposti käy. Tämä vähentää lihasjännitysten syntyä ja mahdollistaa käsien tarkemman hallinnan. Myös sormituskäsi pysyy lähempänä kehoa, ja ennen kaikkea ranteen kulma ei muutu liian jyrkäksi. Näin aseteltuna kitara on hyvin paljon samassa asennossa, kuin klassisen kitaransoiton ihanteissa. (ks. tarkemmin CwtA-Part6, 6:027:54)

Ovation kitaroiden kanssa on ongelmana se, että niiden soundi ei ole yleisesti ottaen niin hyvä kuin kokonaan puusta tehtyjen perinteisten akustisten teräskielisten kitaroiden. Ovationin pyöreä perä on nimittäin tehty muovista. Guitar Craftin parissa suosittujen Ovationin ohuimpien mallien kaikukoppa on myös matala, mikä vielä pienempää soundia.

Guitar Craft Guitars (GCG) rakentaa erityisesti Guitar Craft käyttöön tarkoitettuja kitaroita. Ne näyttävät Ovationin kitaroilta, mutta niissä pyöreä peräkin on täyttä puuta; se on käsin koverrettu. Nämä kitarat ovat kokonaan käsintehtyjä, erittäin laadukkaita, ja sen myötä myös hinnakkaita instrumentteja. GCG -kitaroiden ääni on yleisesti ottaen pieni verrattuna perinteisiin, isommalla kaikukopalla varustettuihin kitaroihin, mutta niiden äänenlaatu on korkea; ne soivat hyvin joka paikasta otelautaa.

Guitar Craftissa kitaroissa käytetään Frippin lanseeraamaa viritystä, jota kutsutaan nimellä New Standard Tuning (Guitar Craftin käyttämä lyhenne on NST; suom. uusi standardiviritys). Siinä kitaran vapaiden kielten välinen intervalli matalimmasta kielestä alkaen on kvintti (CGDAEG), paitsi että toisen (E) ja ensimmäisen (G) kielen välillä oleva intervalli on pieni terssi (E-G). Perinteisessä virityksessä vapaiden kielten välinen intervalli on kvartti (EADGHE), joskin intervalli G-H on pieni terssi. Guitar Craft -kurssilla oli myynnissä oma kielisarja tähän viritykseen. Sarjassa kielien paksuudet ovat: .011, .013, .022, .032, .047 ja .059. Idean viritykseen Fripp sai New Yorkissa terveys- ja hyvinvointikeskuksen saunassa vuonna 1983 (Mulhern 1986, 98; CwtA-Part4, 4:105:17). Suomalaisessa kulttuurissa kasvaneelle tämä on huvittava yksityiskohta.

NST-viritys murtaa vanhat sormitus- ja sointukaavat. Kitaran otelaudan tuntemus on opeteltava uudestaan. Tämä tukee Guitar Craft ajattelussa läsnä olevaa ideaa vanhojen toimintamallien purkamisesta, ja uusien suhteiden rakentamisesta. Guitar Craftissa uusia suhteita muodostetaan itseen, kehoon, kitaraan, soittoasentoihin, musiikkiin, yleisöön ja myös musiikkiteollisuuteen, mikäli opiskelija aikoo ammattilaiseksi.

NST myös mahdollistaa uudet ja erilaiset niin vapaiden kielten huiluäänet kuin sormitetutkin huiluäänet (artificial harmonics). Varsikin vapaiden kielten huiluäänet soivat jotenkin paremmin, täyteläisemmin ja rikkaammin kuin perinteisen vireen huiluäänet. Ylipäätään koko kitara tuntuu soivan paremmin NST-vireisenä. Ehkä tätä voisi joku soitinrakentaja tutkia?

Kun itse tekee omaa musiikkia NST-vireisellä kitaralla, muodostuu melodioista helposti erilaisia, kuin perinteisellä virityksellä. Tämä johtuu siitä, että äänet otelaudalla ovat eri paikoissa, kuin mihin on tottunut. Uutta viritystä opetellessa huomaakin, kuinka paljon kitaralla sävellettyyn musiikkiin vaikuttaa soittimen soittomahdollisuudet. Musiikintutkimuksessa tätä kutsutaan idiosynkratiaksi: soittimen rakenne, viritys ja soittotavat suhteessa ihmisen anatomiaan vaikuttavat siihen, millaista musiikkia soittimella voi tehdä. Tietynlaisilla soittimilla syntyy helposti tietynlaisia melodia- ja harmoniakuvioita. (Leisiö 1988, 31)

jatkuu osassa 4

Kirjoittanut toni.honkala 05.06.2014


Arvostelu

3,03,03,03,03,0    (14 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

Ei kommentteja. Lisää kommentti!

Artikkelit: Soittaminen

Tulostettava versio

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2018, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti