Muusikoiden.net
19.03.2024
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

26.10.2013: Epiphone 50th Anniversary "1962" Sorrent...


Ajattelin jakaa vähän infoa ja omia kokemuksia Epiphonen uudelleen lämmitetystä Sorrennosta.

Tänä vuonna Epiphone julkaisi sarjan kitaroita, jotka mahdollisimman tarkasti noudattelisivat vanhojen esikuviensa speksejä. Jokaista kitaramallia tehtiin rajoitettu 1962:n kappaleen erä ja sarjan nimi taitaa olla niinkin mielikuvituksellinen kuin 1962-50th-Anniversary-Collection. Omasta mielestäni erittäin tervetullut teko Epparin väeltä, harmilloisen paljonhan nuo alkuperäiset, jenkeissä tehdyt, kitarat maksavat ja saatavuuskin on pientä.
Olin yhden tuollaisen Sorrenton joskus nähnyt myynnissä ja silloin jo ajattelin, että onpa komean näköinen peli. Hinta vaan oli liian kova omalle lompakolle, mutta johonkin aivolohkon syöveriin tuo jäi kummittelemaan.

Arvata saattaa millainen hangon keksi minun naamani oli, kun huomasin Epparin tekevän replikan ko.mallista. Pari vilkaisua ulkomaan verkkokauppoihin ja sitten soitto Turkulaiseen musakauppaan. Aluksi jouduin hyvinkin tarkaan selittämään mistä kitarasta on kyse, mutta kun myyjä lopulta uskoi, että moinen kitara tosiaan on olemassa, niin varmistussoitto Ruotsin päävarastolle ja avot, kitara lähti lipumaan hitaasti Turkua kohti. Mainittakoon vielä, että Ruotsissakin kitaroita oli vain kolme jäljellä, joten tarkalle meni.

Sitten vähän speksejä.
Kitara on laminoitua vaahteraa, kaula mahonkia, ruusupuuotelaudalla. Kaulan profiili on 60's SlipTaper, nauhat medium jumbot. Kitara on erityisen kevyt, johtuen täysin ontosta kopasta ja kyllähän onttokoppaisuus tuo myös saundiin oman makunsa. Mikrofoneiksi on asennettu Gibson USA minihumpparit. Virittimet ovat Wilkinssonin vintage malliset 14:1 suhteella toimivat pikkunuppiset, plektrasuojan ollessa esikuvalleen kumartava tortoise isolla E-logolla. Niin ja mainittakoon vielä, että kitaran mukana tulee tyylikäs harmaan kova laukku, sertit ja sellainen hauska kuvakortti matkassaan.

Ihan ensiksi on ihmeteltävä viimeistelyn tasoa näissä Epparin erikoismalleissa. Kaikki tässä yksilössä oli viimosen päälle, ainut, että kielet jouti heti vaihtoon ( ihme! ). Vaikea vieläkin ymmärtää, miksi valmistajat laittavat ne kaikkein huonoimmat kielet kiinni uusiin kitaroihin. Mistä ne edes saa niin pa***ja kieliä? No enihuu, kielten vaihdon jälkeen oli pienet vireongelmat mennyttä päivää ja pääsin kunnolla ottamaan karstoja pois kitarasta.
Ja onhan se niin, että taivas aukesi. Jo ilman vahvistinta kitaran saundi on hyvin balanssissa, erittäin kevyt ja miellyttävä soittaa. En ihan suurin SlipTaper profiilin ystävä ole, mutta tämän kitaran luonteeseen kaulaprofiili on juuri oikea. Eihän tällä punkkia veivata, vaan sinisiä säveliä ja haikeita bluespaloja. Mutta mutta, kun sain tämän putkistyrkkäriin kiinni, niin hämmästely sen kuin jatkui. Minihumpparit tuottaa todella makean äänipaletin ja mikä parasta, tällä kombinaatiolla kitara tottelee soittajan oikkuja ja mielihaluja juuri niin kuin pitääkin. Herkästä pikkailusta todella rosoisiin blues-rock häröilyihin ja kaikkea siltä väliltä, jopa sitä punkkia. Olin hiukan huolissani mahdollisista kiertohäiriöistä tuon onton kopan johdosta, mutta mitään ongelmia tuolla saralla ei ole eteen putkahtanut. Mikä parasta, kitara on selkeästi vielä vähän "kiinni" ja siksipä jokainen soittokerta tuntuu vähän avaavan saundia sinne parempaan suuntaan. Tämä kaunokainen tulee vielä ulvomaan kuin seireenit kivillä, kunhan muutama vuosi kuluu.

Olen tätä nyt noin kuukauden soittanut, enkä oikein keksi tästä mitään pahaa sanottavaa. Vire pysyy, intonaatio on kohdallaan, kitara kuulostaa sekä akustisesti, että sähköisesti erittäin hyvältä ja omissa silmissä on vielä erityisen kaunis soitin. Hintaahan tälle muuten tuli 549e ja siis Turkulaisesta musakaupasta ostettuna, taisi tuon pari kybää halvemmalla saada ulkomailta.
Omasta mielestäni hinta-laatusuhde on kyllä enemmän kuin kohdallaan, ei sen kitaran tarvitse maksaa tuhansia ja taas tuhansia euroja, jotta saa laadukasta tavaraa. Tämäkin peli sen todistaa ja kyllä totuus on se, että aina se on eniten käskyttäjästä kiinni, miltä se soitto kuulostaa, eiks je?

Kirjoittanut daavidf 26.10.2013

            950×712  -  279 kt.

950×712  -  281 kt.


Arvostelu

3,63,63,63,63,6    (10 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

käsi: Mulla on tuollainen casinosta tehty 1961 juhlamalli. Kitara on todella hyvä. P-90 mikit tosin ei ole mua varten tehty. Tai sitten en vaan vielä osaa niiden kanssa pelata. Mutta nämä juhla mallit on aivan hemmetin loistavia
Lounger: Itse hommasin ehkä sitten varaston neljänneksi viimeisen kappaleen, koska ihan samanlaisen pelin tilasin pari kuukautta sitten. Ainoastaan hämää neljästä palasta koottu kaula, jossa saumat näkyvät ikävän paksuina mustina raitoina. Mutta se soundi!
hemmohirvonen: Loppukesästä hommasin kans tommosen. Nauhojen viimeistelyn, tallan tapituksen, tallapalojen ja satulan vaihdon jälkeen se sitten onkin niin lähellä täydellistä kitaraa kuin vain voi.
keybbari: Kaulan kanssa Epissä saa olla tosiaan varovainen. Napsaktaa helposti tuosta yläsatulan kohdalta poikki. Ajoittain näitä kaulavikaisia on esm. Thomanin toimesta saksan ebayssa kasapäin myynnissä.
jazzguy: Hieno kauppamies, hieno meininki.

Yhteensä 5 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Laitearviot

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle