08.05.2013: Kotistudion rakentaminen varastohuoneese...

Kirjoittanut deeaa – 08.05.2013

Hiljattain ilmeni että allekirjoittaneen musiikkiharrastelijan vaimoihminen oli tässä vuosien saatossa vähitellen ns. kypsynyt takkahuoneen seinustan epämääräiseen laitekasaan ja samasta suunnasta silloin tällöin kuuluvaan epäinhimilliseen mölinään, pörinään ja muuten vaan ärsyttävään rutinaan. Tämä kettuuntuminen johti kuitenkin hyvinkin positiiviseen tulokseen sikäli että syntyi päätös ja lupa muuttaa varastokomero/huone sellaiseen asuun, että jatkossa tämänkaltainen toiminta voisi siirtyä sinne häiritsemästä muuta elämää talossa. Johon tilaisuuteen tartuin välittömästi ja noin kolmen päivän äherryksen tuloksena saavutin kauan jo haaveilemani harrastepaikan - oman Kotistudion. Joten tässä lyhyesti huomioita ja ratkaisuja joilla homma toteutui. Toivottavasti joku saisi siitä ideaa tai kipinää vastaavaan hommaan, harva asia on nimittäin niin jees kuin oma man cave. Enkä puhu siitä aukosta takapuolessa.

Jep. Eli näin: kun huone oli alkupuhteiksi revitty tyhjäksi (meni viikko), se maalattiin ja tapetoitiin jämämaaleilla ja parilla euron rullalla alelaarista. Yksi sellainen metsämaisema tapettikin tuli laitettua siihen mikä näkyisi monitorien takana, vaikka onhan se vähän gay. Heti aluksi oli selvää että akustiikalle tulisi tehdä jotain, sillä seinät ovat betonia ja kipsilevyä, molempia 2 seinää. Eli yllättäen neliseinäinen huone, har har. Mikä toki on lupaavaa äänieristyksen kannalta, puuttuva kokonainen seinä olisi vaikeuttanut urakkaa huomattavasti :-) Lisäksi ovi huoneeseen oli harva lankkuovi, eikä sinne ollut oikein kunnollisia sähköjäkään.

Yksi seinä tuli pitkälti maalattua räikeän vihreäksi, jotta sitä vasten voisi viritellä überhienoja YouTube-videoita oikein GreenScreen tekniikalla. Tämän kyseisen seinän kattoon myös pulttasin verhokiskot, ja siihen tuli roikkumaan aistikkaan paskanharmaat paksut verhot, joilla koin pystyvän paitsi peittelemään epä-aistikasta vihreää seinänpätkää, myös hieman parantelemaan korkeimpien taajuuksien absorptiota. Tai jotain semmoista hifipaskaa. Samasta syystä lattialle tuli vihertävän oksennuksen värinen itämainen lähes koko huoneen kokoinen ja todella paksu matto. Vaimentaa, nääs.

Kun kaikki oli maalissa ja siistinä, ensimmäiseksi sinne piti saada uudet sähköt. Eikun tuttu sähkömies avuksi ja kohta oli aivan oma sulake huonetta varten, minkä pitäisi auttaa sikäli ettei ainakaan samassa piirissä olisi mitään häiriöitä aiheuttavaa sähkölaitetta. Tässä vaiheessa myös tuli porattua noin lapsenpään kokoinen reikä viereiseen pieneen komeroon, koska ajatus oli että näin saisi tietokoneen sijoitettua kokonaan eri tilaan ja näin eliminoitua senkin melunlähteen. Piuhat vaan siitä seinän läpi monitoreihin jne. Mistä kohta sitten lisää. Samantien pulttasimme puolenkymmentä maadoitettua pistorasiaa sekä puolenkymmentä IKEAn viitosen maksanutta sopivan sumealasista lamppua strategisesti sijoitellen liki katonrajaa, sekä niihin maksimaalisen tehokkaat LED-valot sisälle. Toimi. Todettiin ettei valo silti riitä kunnon terävään videointiin, joten pulttasin kattoon vielä kolme 300W halogeenivalonheintintä valaisemaan koko greenscreenin alueen tasaisesti. Näille tuli kätevästi oma kytkin jotta videoimaan pääsee ähräämättä sähköjen kera, ja samalla pulttasin screeniä vastapäätä seinään kameralle telineen. Näihin sähkösysteemeihin sitten upposikin leijonanosa budjetista, elikkäs taisi mennä rapiat 300 euroa kaikkineen. Koko studio tuli kuitenkin maksamaan vain luokkaa 500¤ mikä oli varsin siedettävä kustannus.

Huoneessa oli valmiiksi asiallinen tuuletusikkuna, mutta lämpö piti jotenkin varmistaa. Joten paikallisesta nettikirppiksestä hain pari pirun rumaa 800W lämpöpatteria ja pulttasin ne seinään sekä vedimme sähköt niillekin, mutta eri linjaan, ettei termarit naksuisi varmasti. Maalasinkin ne aistikkaan moponsylinterin metallinvärisiksi jämä-lämpömaalilla. Perkele kun haisikin pahalle, varsinkin ekan lämmityksen aikana. Ja sitten pääsin rakentamaan ovea. Edelleen nettikirppikseltä löytyi parilla kympillä entinen koulun ns.desibeliovi karmeineen, joten sellainen tuli haettua. Sattui olevan vielä oikeaan suuntaan aukeava. Ovi oli myös mukavasti paljon isompi kuin alkuperäinen (joka jäi paikalleen).

Oven asennus toteutettiin näin: Ensin laitoin useamman kerroksen eristenauhaa karmien pintoihin jotka tulisivat seinää vasten. Sitten pulttasin oven karmeineen kunnolla seinään alkuperäisen oven ympärille tiiviisti. Tiivistin vielä akustosealilla, ja sitten tsekkasin ja korjasin itse oven tiiviyden.

Ongelma ja se suurin äänen vuotajahan on kynnys, mutta onneksi tässä tilanteessa studion lattia on selkeästi melkein 20cm alempana kuin käytävän lattia. Siksi sain toteutettua ratkaisun, jossa pulttasin pari kerrosta paksua lankkua joiden välissä äänieristettä kynnykseksi siten, että äänieristysovi suljettaessa sen alareuna painautuu 15cm matkalta tiiviisti vasten kynnystä (ja siinäkin tietysti eristeet, ikkunan lämpö/äänieristettä). Toimii! Kun ovi oli paikallaan, päästiin huomaamaan betonirakenteiden edut; kun studiossa luukutti musaa ns. pirun kovaa, sen kyllä kuuli ulkopuolelle mutta todellakin vaimeana. Olohuoneeseen asti ei kantaudu enää kuin korkeintaan pientä bassoa, ja sitäkin varten saa kyllä todellakin aika kovalla kuunnella. Myöhemmin selvisi että meikäläisen siellä laulaessa ihan täpöllä sen kyllä kuulee olkkariin asti, mutta sellaisena vaimeana mölinänä mikä ei mitään haittaa, ja vain kaikkein kovimmissa hevikarjunnoissa sittenkin. Eli ovi oli aivan selkeästi se mikä pitikin saada todella tiiviiksi, seinät kyllä pitivät ääntä. Näinhän se yleensä on mistä ilma kulkee, siitä äänikin menee.

Akustosealilla kun leikin, niin samalla vetelin sillä kaikki kynnyslistat jne. raot että on koko huone siistin raoton eikä keräile pölyä. Ja sitten pääsinkin jo rakentelemaan työpöytää ja tietokonesysteemejä.

Kotona sattui olemaan yksi wanha ja rieska IKEAn puutaso, jonka pikaisesti hiaisin sileäksi ja lasuurasin saman hurrilafkan mustalla lasuurimaalilla, ja pirun hienohan siitä tuli. Alle edelleen ikeasta kromatut säädettävät pöydänjalat, taso vaateriin ja sitten pääsikin miettimään akustiikkaa ja kaiuttimien sijoittelua.

Onneksi huone on epäsymmetrinen hieman, mikä auttaa. Sijoitin pöydän hieman reunaan myös välttääkseni liikaa symmetriaa ja seisovia aaltoja, tai mitä nyt hifistit pelkää kuin ruttoa, en minä niistä liikaa ymmärrä mutta google kertoi niin uskotaan. Tai no kai sitä vähän on tullut opeteltua jo sitäkin, paskaakos sitä tässä nöyristelemään.

Pääkaiuttimet, wanhat B&W:t, pulttasin kattoon taivutellen metallinpaloista niille sivuille tukevat klämpit, tähdäten ne suoraan siihen missä istuisin miksatessani. Lähikentät eli KRK rokit5:t jätin pöytäpinnalle, nostaen ne 15cm sen yli palasilla vuolukiveä mikä antoi mukavan tanakan alustankin. Jätin pöydän tarpeeksi kauas seinästä myös, jotta kaiuttimet eivät olisi liian lähellä seinää, ja bonuksena nyt sinne jäi tilaa ryömiskellä vaihtelemassa piuhoja ja niin edelleen. Tietokone kotiutui naapurikomeroon, ja USB-jatkopiuhoja ja hubeja käytellen sainkin kaiken kytkettyä OK.

Muutamia ongelmia koneen etä käytössä ilmeni. Ensinnäkin USB-dvd-poltin ei suostu yhteistyöhön niinkin pitkien USB-piuhojen takia, tai ehkä siksi että se on paska DX-tilaustuote. Laitetaan harkintaan hankkia parempi tilalle, jos sitä DVD:tä nyt joskus tarviis. Tähän mennessä olen jaksanut käydä koneella siellä komerossa viemässä levyä asemaan, on tainnut olla tasan kerran tarvetta 3kk aikana.

Toinen ongelma kuitenkin on se, että koska USB-laitteita on PALJON aina kontrollereista söhkörumpuihinsähkö siis, tai kyllä ne meikäläiselle vielä aika söhkäämistä onanyway, ei meinaa millään riittää usbiportit, ja joskus tulee ongelmia kun konetta käynnistelee, ettei kaikki USB-laitteet aina tunnistukaan. Toki myös ulkoiset kovalevyt jne. pidän ihan siellä koneen luona, kuin myös printterit jne.

No se ATK-ongelmista. Toimii kuitenkin. Ja jumangekka kun alkoi olla hiljaista huoneessa, jotenkin aivan aavemaista kun ei konekaan pidä lainkaan ääntä. Oma hengitys tuppaa olemaan kovin ääni. Tai itse asiassa ensin alkoi päämonitorista (Samsunging 27) kuuluva tajuton sirinä haittaamaan valtavastien koskaan ollut huomannutkaan moista rääkynää mutta nyt tuo sähköinen sirinä oli aivan valtavaa. Melkein tulin hankkineeksi uutta monitoria jo, mutta onneksi törmäsin Googlen avustuksella vinkkiin säätää laitteen kirkkauttaja toden totta, heti kun joko kirkastin tai tummensin näytön kirkkautta, surina käytännössä katosi. Juuri sillä defaulttikirkkaudella se surisee ihan selvästi kuitenkin. No mutta, hiljeni silti. Nyt useampi kuukausi tästä, edelleen suurin ääni studiossa oman hengityksen lisäksi on erilaisten muuntajien humina.

Sitten akustointiin. Tässä kävi tajuton munkki, kun sain ison paketillisen Parocin kovalaatuista vaimennuslevyä, kokonaan reunustettua ja valkeaa, ihan täysin ilmaiseksi. Juhuu! Seinäliima tosin kustansi parikymppiä. Näitä sijoittelin sinne sekä kattoon että seinille lähinnä ajatellen näin että jos siinä olisikin peili, näkyisikö siitä kaiutin? Siihen kohtihan niitä kannattaa laitella. Jätin kuitenkin tilaa myös T-kaupasta tilaamilleni halvoille dispersiopaneeleille, joilla reunustin vaimenninlevyjä, noin rikkomaan ylempää keskiääntä. Ja lopuksi lasuurasin pari 2-2:n pätkää joilla pinnasin muutaman Parocin levyn lattiasta kattoon yltäväksi kaltevaksi seinäksi huoneen takanurkkaan rikkomaan pintaa ja bassoansaksi. Sen täytin kaikenlaisella lasivillalla ja mitä nyt vastavaa löysin. Kun huoneessa nyt oli tusina vaimenninlevyjä ja sama määrä dispersiolevyjä, paksu seinänmittainen verho, pirun paksu matto, niin alkoi vaikuttaa todella hiljaiselle ja mukavan kaiuttomalle. Oikein jees. Yhdelle seinälle piti hakea IKEAsta kolmenkympin musta hyllykkö, sekä saman sarjan (olikohan joku Billy) CD-torni jotka pulttasin seinään oven viereen. Toimii sekin rikkomassa muotoja.

No, eihän se varmasti mikään täydellinen ole, ja ylimääräistä tilaa siellä ei ole liiemmin. Todistettavasti siellä kuitenkin mahtuu juuri ja juuri neljä ihmistä soittamaan, kolme kuitenkin edes jotenkin mukavasti. Yksinäiselle miksailijalle ja soittelijalle tilaa on kyllä hulppeasti, mahtuuhan lattialla vaikka makoilemaan miten päin tahansa. Eli yhdessä päässä huonetta on monitorit, sekä ääni- että kuva, ja ATK-pöytä, yhdellä sivulla videoscreeni ja sitä vastapäätä kitarateline ja hyllystöt. Toisessa päässä huonetta on sähkörummut ja sen takana peräseinällä kitarastyrkkari.

Kaikin puolin studio on rakennettu ja laitteiden puolesta kasattu maksimaalisen minimalistiseksi, silti halutuista toiminnoista tinkimättä. Rahaa en ole koskaan halunnut musaharrastukseen ihan liikaa tunkea, ja kaikki laitteet onkin tulleet hankituksi vuosien saatossa enemmän tai vähemmän musahommilla ne rahoittaen, tai ainakin jollain sivuduuneilla. Onneksi niitä onkin kertynyt kaikenlaisia tässä reilun parinkymmenen viime vuoden aikana, kuten esim. bändi-PA-vehkeitä ja niitä pois myymällä on sitten saanut rahoitettua nykyisiä. Tässä laitelista:

Kitaralle/bassolle:
- ART putki-etuaste kompressorilla
- BOSS SE-50 multifx
- Amplitube 3 Stealth Pedal interface ja softat
- Behringer GMX-110
- Marshall JVM 410H

Rummut:
- Alesis DM-8 Pro rumpusetti
- Toontrack EZ-Drummer ohjelmisto
- Shuttle Xpress-kauko-ohjain DAWin kontrolloimiseen rumpujen luota poistumatta

Vokaalit/mikitys:
- AKG 414B-ULS popscreenillä
- Shure SM-57, kasa satunnaisia halpismikkejä, muutama pikkukonkka
- DBX 378 vai mikäsenytoli putkietuaste kompressorilla ja de-esserillä
- Zoom R-16 nauhuri live osuuksien äänittelyyn reissussa

DAW:
- i5 pohjainen 8Gb kone parilla SSD-levyllä, Cubase 6
- Presonus FirePod -äänikortti
- Korg NanoKONTROL ohjain
- Korg NanoKEYS keyboard
- Tuplanäytöt

Summa summarum: nyt on yhdessä huoneessa kaikki mitä tarvitsen koko bändin instrumentaation tallentamiseen varsin itseäni miellyttävillä soundeilla. Soittimia löytyy erilaisia päristimiä, pari akustista, basso ja jokunen sähkökitara luonnollisesti, kaikki EMG-varusteltuja ja kaikki itse rakenettuja yhdessä soitinrakentajan avujen kera. Eikä metelöinti enää haittaa muita.

Alle puolessa vuodessa studiossa olen onnistuneesti tehnyt muutaman YouTube-videon (coverbiisejä) sekä äänittänyt kaksi täyttä levyllistä vokaaleja erilaisiin projekteihin, sekä äänittänyt ja tuottanut yhden CD-demojulkaisun, masteroinut puolenkymmentä biisiä, ja työn alla on ainakin tusina projekteja. Kunhan opin auttavasti rumpujakin mätkimään, tarkoitus olisi saada aikaiseksi toinen soolo levynikin vielä. Musiikki on mahtava harrastus!

p.s. kuvista saa jotain käsitystä, mutta se oikeasti vaikuttaa 'livenä' isommalta kuin kuvissa. Tai ainakin näin kaikki vierailijat ovat sanoneet so far. Tuo 'valmis' kuva on about puolestavälistä huonetta, selän takana vielä sähkörumpusetti ja vahvistimet, bassoansa, kitarakotelot pinossa ja vaimennuslevyjä ja valonheittimet.

Arvostelu

Kommentit