Efektipedaalien rakentelu on hauskaa puuhaa ja kelpo harrastus. Artikkelissa käymme läpi Fuzz Face -tyyppisen pedaalin rakentamisen ja rakentelumeininkiä yleisesti.
Välineet
Efektien rakenteluun tarvitaan vaikka mitä, mutta alkuun päästään näillä
-Juotoskolvi ja tinaa
-Sivuleikkurit
-Pora ja sopivia teriä
-Sopivia kiintoavaimia/jakoavain/pihdit
Pirusti apua on myös seuraavista
-Pieni ruuvimeisseli
-Johdonkuorijat
-Työntömitta
-pyöröviila
-tinaimuri
ja paljon muuta mitä en tähän hätään hoksaa.
Vaihe 1. Kotelo
Hammond-valualumiinikotelo mallia 1590B on alan standardi. BB on isompi, ja A vielä pienempi, mutta suurin osa purkeista tehdään 1590B-koteloon. Näitä saa keskimäärin kaikkialta, eikä hinta ole paha. Eddystone/NSC -vaihtoehdot
ovat myös hyviä.
Pintakäsittelyyn on vaihtoehtoja; jotkut maalaavat, jotkut syövyttävät kuviot ja tekstit, jotkut liimaavat tarroja tai kirjoittavat tussilla. Tähän projektiin lähdettiin maalaten. Spray-kamalla saa hyviä tuloksia, mutta automaaleilla ja 2-komponenttilakalla saa vielä parempia. Alumiiniin ei ihan kaikki maali tartu ilman kunnon primeria, mutta näitä löytyy kuitenkin kohtalaisen helposti. Tähän projektiin käytin sikkensin "direct-to-metal" pohjaväriä, jonka pitäisi tarttua paljaaseen alumiiniinkin hyvin. Vesipohjaiset metallivärit seuraavaksi, ja lopuksi hyvä kerros kirkaslakkaa päälle.
Kuva 1
Kuva 2
Kotelon saatua värin, aloitetaan poraaminen. Pylväsporakone olisi erittäin hyvä, mutta käsiporallakin pärjää; pari "vakauttavaa" alle ja varovasti poraten saa suorat reiät aikaiseksi. Maalipinta kannattaa suojata teipillä, siihen on helppo piirtää merkit rei'ille, eikä tule naarmuteltua lakkapintaa hosuessa.
Kuva 3
Jalkakytkimelle tulee lähes aina 12mm reikä, kannattaa porata pienempi ensin ja jatkaa siitä "rapputerällä" sopivaksi. Jakit, ainakin Switchcraftin (miksi käyttää muita?), ovat 9.5mm halkaisijalla, Alphan 16mm potikat ovat 7mm varrella, ja tavanomainen musta DC-jakki on hieman yli 12mm halkaisijalla.
DC-jakille kannattaa tehdä 12mm reikä, ja jatkaa pyöröviilalla tai kuusiterällä kunnes jakki mahtuu reiästä, niin saa naftin sovituksen, eikä jakki holahda reiästä läpi (ulkopuolen laippa ei ole hirveästi runkoa leveämpi).
Ledikehyksiä on niin paljon erilaisia, että se kannattaa aina mitata ja valita poranterä sen mukaan.
Fuzz Faceen tässä tapauksessa porattiin vain kuusi reikää, jalkakytkin, potikat, jakit ja piirilevyn kiinnike. Vintage-henkisesti ja positiivisen maan takia jätettiin ledi ja DC-jakki pois.
Vaihe 2. Piirilevy
Kotitekoiseen efektiin kaikista helpoin vaihtoehto on tehdä piirilevy ns. verolevystä l. juovakuparoidusta koekytkentälevystä. Internet on pullollaan valmiita vero-layouteja, ja niistä tulee aivan yhtä hyviä kuin "oikeista" piirilevyistäkin. Fuzz Face on kuitenkin niin yksinkertainen, ja jotenkin koen itse suunnitellun piirilevyn "hienompana" vaihtoehtona, että päätin lähteä piirtelemään ja syövyttämään.
Ensimmäinen vaihe piirilevyn teossa on syövytysmaskin teko. Tämä artikkeli auki, kaljatölkillisen verran kynää ja paperia, irtonaisia komponentteja mitoitusta varten, ja pian on paperilla piirilevyn malli valmiina. Tämän jälkeen piirsin kuvan puhtaaksi tietokoneella ja tulostin sen Press 'n Peel -kalvolle. Alapuolen linkissä tulostettava syövytysmaski.
Piirilevymaski
PnP-kalvo on helppokäyttöistä kamaa. Kalvonpala asetellaan mustepuoli edellä piirilevyaihion pintaan, silitetään silitysraudalla kiinni, jäähdytetään esim hanan alla, ja kuoritaan pois. Lopputuloksena syövytysvalmis aihio.
Kuvassa 4 aihio on jo ferrikloridissa kellumassa ja osittain syöpynyt. Sitä kannattaa välillä tarkastella valoa vasten ja huljutella liemessä, mutta muuten syövytyspuuha tapahtuu itsekseen, tuokin oli useamman tunnin ennenkuin valmista tuli, vaikka liuokseni on olevinaan vahvahkoa.
Kuva 4
Kun levyaihiosta oli syöpynyt kaikki tarpeeton kupari pois, sahasin siitä ylimääräiset reunat ihan tavallisella rautasahalla, ja viimeistelin reunat ja kulmat tasaisella viilalla.
Lopuksi porasin tarvittavat reiät komponenttien jaloille ja kiinnityskohdalle. PnP-kalvon jäämät lähtevät esim. tinnerillä helposti pois, ja viimeiseksi ennen juottamista kuparipintoja voi hieman sipaista hienolla hiomapaperilla, puhtaaseen kupariin tinakin tarttuu erityisen helposti.
Kuva 5
Seuraavaksi juotetaan komponentit levylle, itse kun suunnitteli layoutin niin sai mitä halusi, vastukset ja konkat siistissä rivissä ja transistorit vieressä samoin päin.
Kuva 6
Vaihe 3. Kokoaminen
Tähän vaiheeseen lienee useampia tapoja, jotkut esim. juottavat potikat ja kytkimet ym. piirilevyyn kiinni ennen kasausta, mutta itse teen niin, että kiinnitän kaiken koteloon, ja alan juottamaan tavaraa kiinni; näin johdot saa kohtalaisen hyvin mahdollisimman lyhyeksi, komponentit pysyvät paikoillaan ja ovat näinollen helpompia juotettavia. Lopputulos ei myöskään näytä niin paljoa rotanpesältä/spagettilautaselta.
Johdotuksen osalta käytän yleensä aina teflon-eristettyä kaapelia, se nyt vaan on niin paljon parempaa ja helppokäyttöisempää kuin perus PVC-rimpula. Tähän projektiin kuitenkin laitetaan kangaspäälysteistä yksisäikeistä kaapelia, ihan vain sellaisen vintage-fiiliksen takia.
Piirilevyn saa useimmissa projekteissa kiilattua/asetettua melko hyvin niin, ettei se pääse kotelossa liikkumaan, olen usein käyttänyt kaksipuolista teippiä, jolla liimaan piirilevyn kiinni potikoiden taustoihin. Tällä kertaa sisäinen hifistelijäni päätti kuitenkin lisätä ruuvikiinnitteisen jalan, johon piirilevy tulee kulmastaan kiinni, jolloin asennus on tukevampi, juotokset kestävät pidempään eikä piirilevyn juotospuoli pääse tahattomasti maadoittamaan itseään koteloon/potikoihin. Potikoiden pohjaan lisäsin hieman eristävää solukumia, nyt levy on kivasti kiinni ja tuettu.
Jalkakytkimeksi tavallisesti käytetään 3PDT-kytkintä, jolloin saadaan aikaan true-bypass ja merkkiledi samalla kytkimellä. Tähän projektiin ei lediä tule, jolloin kytkimeksi riittää DPDT, ja malliksi valikoitui Carlingin perinteinen kytkin. Tätä kytkintä katsoessa viimeistään tulee true-bypass selkeäksi aloittelijallekin; sisään/ulos -jakit kytketään keskimmäisiin nastoihin, ja signaali kulkee joko suoraan läpi yhteenjuotetun nastarivin kautta, tai efektin kautta. Yleisemmässä 3PDT-ratkaisussa on vielä kolmas rivi, johon kytketään ledi; ledin katodi "päällä"-puolen nastaan, keskinasta maihin, ja valinnaisesti efektin sisäänmenonastasta voi vetää johtimen "pois"-puolen nastaan, jolloin saadaan aikaan myös maadoitettu efektin input kun efekti on pois käytöstä (äpäkämmät säröt saattavat oskilloida jos input jää kellumaan bypass-tilassa, ja parhaimmillaan vinkuna kuuluu läpi).
Ennenkuin alkaa sohimaan kolvilla, kannattaa hetki kuluttaa aika juotosjärjestystä suunnitellen.
Kuva 7
Patteriliittimen johdotus yleisesti niin, että punainen karva viedään DC-jakin kytkimelliseen nastaan (tällöin patteri irtoaa piiristä kun ulkoinen virtalähde käytössä) ja musta karva input-jakin keskinastaan. Tällöin patterin varassa oltaessa efekti on päällä ainoastaan kun input-jakissa on plugi, ja virtaa säästyy piuhojen ollessa irti. Tähän projektiin ei DC-jakkia tule, joten johdotus on vielä simppelimpi, tosin musta ja punainen vaihtavat paikkaa positiivisen maan takia. Patterista käyttöjännite suoraan piirilevylle, ja "maadoitus" (tässä tapauksessa punainen johto) input-jakin keskinastaan.
Vaihe 4. Valmista tulee
Seuraavaksi ruuvataan takakansi ja potikannupit paikalleen, pannaan piuhat kiinni ja soitellaan. Avaruustekniikka on erikseen, tällaisen futsin tekee yhdessä illassa piirilevyn syövytyksineen, ja jos tilat ja välineet mahdollistavat, niin myös maalauksineen. Artikkelin aiheena oleva purkki tehtiin lähestulkoon yhdessä päivässä; vastukset haettiin lauantai-aamuna Partcolta, piirilevy syövytettiin ja kotelo porattiin päivässä. Lopullinen kasaus jäi sunnuntai-aamulle, lauantai-ilta oli kuitenkin ohjelmoitu saunalla ja elokuvalla ja kaljanjuonnilla ym. Ilman näitä olisi kuitenkin tullut valmista jo ennen yhtätoista. Kotelo tuli maalattua jo aiemmin, mutta muut työvaiheet tehtiin kaikki viikonlopun aikana.
Projektiin osat tulivat pääosin Uraltonelta, jota suosittelenkin tämänsorttisiin tarpeisiin kaikille. Transistorit tuli tilattua jo aikaa sitten Banzai Musicilta muun tilauksen yhteydessä, olivat valmiiksi testattu ja mätsätty setti "low gain fuzz face". Ja muutama puuttuva vastus tosiaan Partcolta.
Vaihe 5. Testaus
Kansi kiinni, piuhat paikalleen, vehkeet käyntiin ja soittelemaan. Tämä yksilö lähti toimimaan heti startista, joten vianmäärityspuuhille ei tullut tarvetta.
Ensitestit otettiin Stratocasterilla ja tuolla omatekoisella vahvistimella, joka on melko sukua esim JTM45 marsulle. Soundi toimii hyvin, "low gain" -transistoreista huolimatta säröä löytyy riittävästi, ja peli puhdistuu tosi hyvin kitaran volapotikalla.Kirjoittanut gemisti 25.11.2012 | |  
|
