Muusikoiden.net
09.12.2016
HOTONE - pienimmät pedaalit koskaan? 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

14.11.2012: Ibanez RG 2570E Prestige swirling


Ennen kuin aloitan, kehotan tutustumaan edelliseen projektikertomukseeni, sillä tässä artikkelissani en aio käydä läpi swirling-tekniikka kovinkaan paljoa. Edellinen artikkelini, jossa sivuan lyhyesti swirling-tekniikkaa löytyy Muusikoiden.netin artikkelit osiosta tai tämän linkin takaa: http://muusikoiden.net/artikkelit/1707. Sitä paitsi, internetin hakukoneita käyttämällä ja hieman englantia osaamalla jokainen saanee paremman kuvan itse prosessista ja siihen tarvittavista tarvikkeista. Itse suosittelen, kuten aikaisemmassanikin artikkelissa, tutustumaan seuraavaan osoitteeseen: http://theswirling.com/Home.aspx. Parhaimpiin tuloksiin pääsee rohkeasti testailemalla ja kokeilemalla kyseessä olevaa maalaustekniikkaa useamman kerran esimerkiksi puunpalaan tai muuhun vastaavaan. Tämän jälkeen kannattaa vasta siirtyä vasta kitaraa maalailemaan.

Edellisen kitarani maalaamisesta oli kulunut reilu vuosi ja vaikka olin ollutkin lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen, oli mielessäni ollut välittömästi uuden kitaran maalaaminen. Ensimmäiseksi maalauskohteekseni olin valinnut edullisen, ja sattumalta Muusikoiden.netin torilta löytyneen, Koreassa kasatun Ibanezin RG 470 FA:n ihan jo sillä, että mikäli maalaus projekti ei onnistuisikaan odotusten mukaisesti ei rahallinen tappio olisi niin kova. Ja koska maalaus sujui ilman suurempia ongelmia ja lopputulos tuntui itseni lisäksi miellyttävän muitakin, oli suunnitelma valmis välittömästi: Japanissa valmistettu kelluvalla tallalla varustettu Ibanezin RG, mieluiten Prestige sarjan kitara. Muusikoiden.netin tori olikin tästä johtuen syksyllä 2011 kovassa käytössä, kun etsiskelin sopivaa kitaraa. Sopiva kitara sopivaan hintaan löytykin joulun tietämillä toria selatessani. Kyseessä oli vuoden 2007 hopeinen rypyläpintainen Ibanez RG 2570E Prestige. Pienen taustatyön jälkeen (lue: Google) vakuutuin kitaran ominaisuuksista, ainakin paperilla. Tämän jälkeen pari viestiä ja puhelua kitaran myyjälle ja sopimaan mahdollista testiaikaa.

Paikan päällä totesin kitaran olevan kuvauksen mukainen, kaula tuntui hyvältä käteen. Kitaran maalipinta oli kärsinyt hieman kaulamikin alapuolelta, joka internetiä tutkittuani tuntuisi olevan tyyppivika? Tällä ei kuitenkaan ollut mitään merkitystä, koska maalaus projektia vartenhan tässä oltiin kitaraa ostamassa. Kitaraa sain testata pienen combon kautta ja tässä vaiheessa jo tiesin, että mikäli kaupat syntyvät, mikrofonit menevät vaihtoon. Soundi oli omaan makuun ehkä aavistuksen tunkkainen. Kitara vaihtoi omistajaa ja sain vielä tingattua hinnasta pari kymppiä pois. Kitaran mukana tulivat Team J Craftin alkuperäinen laukku, työkalut ja käyttö. Tietenkin pari viikkoa kauppojen jälkeen piti kytätä Muusikoiden.netin toria hinta referenssin saamiseksi... hyvät kaupat tuli tehtyä!

Bändikämpällä omilla kamoillani kitaraa testatessani tulin samaan loppu tulokseen mikkien suhteen, kuin kitaraa ostaessani: mikit olivat liian tunkkaiset. Edelliseen projekti kitaraani olin ostanut DiMarzion Tone Zone ja Air Norton mikit ja olin näiden soundiin kovasti ihastunut. Päätin ostaa myös tähän kitaraan edellä mainitut mikit ja aloittaa varsinaisen projektin heti, jahka saisin uuden vuoden ja alkuvuoden keikat alta pois.

Projektini aloitin tammikuun lopulla tilaamalla kitaraan mikrofoonit Thomannilta Saksasta ja ostamalla paikallisesta apteekista kilon purkin booraksia. En kuitenkaan halunnut kitaraani tavallisia mustia, valkoisia tai mustavalkoisia mikrofoneja, vaan jotain räväkämpää. Olin päättänyt jo edellisen projektini aikana, että seuraavalla kerralla kitarasta tuli pohjaväriltään keltainen. Olin tutkinut DiMarzion omia kotisivuja ja ilokseni olin huomannut, että Tone Zonea ja Air Nortonia sai keltaisina. Sähköpostia Saksaan, olisiko heidän kauttaan mahdollista tilata kyseisiä mikrofoneja keltaisina. Vastaus tulikin parissa päivässä: kyseisiä mikrofoneja voi tilata eri värisinä ja perus mustiin mikkeihin verrattuna hintaa tulisi noin 10 euroa enemmän per mikki. Toimitusajaksi Air Nortonin kohdalla arveltiin noin 16 viikkoa ja Tone Zonen kohdalla hieman enemmän. Halusin odottaa kitaran maalaamista siihen saakka, kunnes mikit olisivat käsissäni. Air Norton saapui viikolla 19 ja Tone Zone viikolla 23. Kitaran maalaus saisi kuitenkin odottaa työkiireiden ja kesäloman ohitse.

Elokuun lopulla sain sitten viimein aloitettua kitaran hiomisen ja kuten aikaisemmalla kerralla, maalin ja lakan hiominen tapahtui koneella. Japanin poikien laittama lakka ja maali lähti huomattavasti helpommin, kuin Korean poikien. Liekkö Koreassa sitten käytössä paremmat aineet, mene ja tiedä. Tämän jälkeen siirryin hiomaan kitaraa käsin, karkeuksina käytin 80, 120, 180 ja 240. Tämän jälkeen useampi kerros harmaata pohjamaalia ja jokaisen kerroksen jälkeen kevyt hionta 240 hiomapaperilla.

Halusin kitarastani tietyn keltaisen värisen, mutten löytänyt valmiina spraymaalina haluamaani väriä mistään. Käynti paikallisessa maalikaupassa ratkaisi tilanteen, jossa asiakas saa valita haluamansa värin värikartalta ja maali purkitetaan spray purkkiin saman tien. Valitettavasti tämä osoittautui huonoksi ideaksi, koska maali valui eikä tahtonut millään kuivua. Ei vaikka ammatiksenikin maalannut tuttavani kävi maalausapuna. Tämä aiheutti muutamia ärräpäitä ilmoille, maali ollut melko tyyristä verrattuna perus spray kamaan. Tämän ei annettu kuitenkaan lannistaa ja seuraavaksi maaliksi valikoituikin marketin maaliosastolta keltainen perus spray, joka tässä vaiheessa näytti oikein hyvältä vaihtoehdolta. Toimintatapa oli sama, kuin pohjamaalin kanssa; kerros maalia, hionta 240 hiomapaperilla, kerros maalia, hionta ja niin edelleen.

Kun pohjamaalia oltiin saatu useampi kerros, oli vuorossa varsinainen swirling. Swirling maaleiksi olin tälläkin kertaa valinnut vihreän ja mustan emalimaalin. Tälläkin kertaa minulla oli käytössä 300 litran teollisuus saavi, jonka olin todennut toimivaksi edellisellä kerralla. Edellisestä kerrasta jääneiden muistiinpanojeni mukaan 150 litraa vettä riittäisi kitaran upottamiseen veden alle. Viime kerralla olin myös laskenut, että veden optimi lämpötilan saavuttamiseksi tarvitsisin noin 70 litraa ulkoa vesipostista saatavaa vettä ja noin 80 litraa mahdollisimman lämmintä sisäkraanasta tulevaa vettä. Edellisestä kerrasta olin pannut myös ylös tarvittavan booraksi määrän vesi litraa kohden, joten tällä kertaa minun ei tarvinnut juurikaan enää tehdä lasku toimituksia.

Viime kerrasta viisastuneena päätin käyttää huomattavasti enemmän emalimaalia, koska edellisellä kerralla olin käyttänyt maalia melko niukasti. Sitten kaatamaan maalit varovasti veden pinnalla ja kun olin saanut haluamani lopputuloksen taiteiltu veden pinnalle, niin sitten kitaraa vaan uittamaan. Kitara saaviin ja pois sieltä, tämän jälkeen nopeasti kuivamaan hiustenkuivaajalla maalipintaa uhkaavat vesipisarat pois. Koska olin käyttänyt huomattavasti enemmän emalimaalia, kuin edellisellä kerralla, hävisi kitaran keltainen pohjaväri swirlingin myötä. Reilun vuorokauden kuivaamisen jälkeen vuorossa oli lakkaus, jota laiton taas useamman kerroksen. Tämän jälkeen kitaran kasaaminen ja valmista tuli.

Lopputuloksena syntyi jälleen kerran uniikki ja erilainen kitara, jota ei joka pojalla ole. Kauneus on varmasti tässäkin tapauksessa katsojan silmässä, mutta itseäni lopputulos miellyttää ja siitähän tässä on loppujen lopuksi kyse. Swirling tekniikkaa käytettäessä ei lopputulos ole koskaan aivan varma, eikä varmasti koskaan täysin samanlainen. Jälleen kerran sain itse tehdä sellaisen kitaran kuin halusin ja josta tuli oman näköinen. Olisinko tehnyt mitään muuta toisin? En varmaankaan, maalaus onnistui hyvin ja itse kitaran valinta meni mielestäni nappiin. Ainoa asia mikä jäi harmittamaan koko projektissa, oli jo aiemmin mainittu pieni maaliepisodi, joka omalta osaltaan viivytti kitaran valmistumista. Hintaa koko projektille tuli maalit, mikit ja kitaran hankinta hinta mukaan lukien hieman yli kahdeksansataa euroa. Tällä rahalla olisi toki saanut paljon uudempaa rautaa kaupasta, mutta siitähän koko projektissa ei ollut taaskaan kyse.

Mitä seuraavaksi? Tällä hetkellä tuntuu siltä, ettei allekirjoittaneella ole tarvetta enää ruveta maalamaan uutta kitaraa swirling-tekniikka käyttäen. Seuraavaksi vuorossa saattaa olla oman custom shop kitaran tilaaminen, mutta tämä ei vielä polttele kovasti... vielä.

En ota minkäänlaista vastuuta, mikäli päätät tämän jutun perusteella lähteä kokeilemaan swirling-tekniikkaa.

Kirjoittanut AndyJay 14.11.2012

            2592×1944  -  1303 kt.

2592×1944  -  1113 kt.

2592×1944  -  1176 kt.


Arvostelu

4,24,24,24,24,2    (10 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

VakVak: Melko tsygedelinen skitta...
Ippei: Hyvän näköinen, todella orgaaninen, kiva väriyhdistelmä. Ehkei ihan super-swirl tyyliin JEM-swirlit jne., mutta nätti. Hieman swirlin ja Caparisoneissa nähdyn "röpöpinnan" yhdistelmä, mielestäni!

Yhteensä 2 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Elektroniikka ja soitinrakennus

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti