Roots-rockin kuningas John Fogerty veti lauantaina Järvenpään puistobluesiin lähes täyden tuvan. 11500 maksanutta katsojaa sai eteensä lähes 2 tunnin kattauksen Fogertyn uran kohokohtia pääpainon ollessa luonnollisesti miehen CCR-hiteissä. Lähes 2/3 kappaleista oli tältä 1960-1970 luvun vaihteen kultakaudelta. Fogerty hemmotteli yleisöä niin Lodilla kuin Green Riverillä että varsinaisen keikan päättäneellä Fortunate Sonilla. Ylimääräisenä kuultiin sitten Proud Mary, jonka aikana Fogerty laulatti yleisöä.
Lainapiisinä kuultiin yllättäen Roy Orbisonin Pretty Woman ja tietenkin I Heard it through the Grapevine, jonka vastustamaton rytmi sai yleisön tanssimaan sadevarusteissaan. Tunnelma oli parhaimmillaan kuin Woodstockin mutaliejussa, isät, äidit, pojat, tyttäret, vauvat ja vaarit nauttivat rokkisedän energisestä esiintymisestä.
Keikka osoitti taas kuinka hieno laulaja John Fogerty yhä 67-vuotiaana on. Miehen ääni on populaarimusiikin omaleimaisempia ja riipaisevimpia. Levyilta saa vain häivähdyksen siitä sävyjen kirjosta mitä äänessä livenä on. Kun Fogerty lauloi avaussäkeet Long as I can see Lightista jysähti tämä tajuntaan: Mikä laulaja! On tietysti myönnettävä, että "vanhoilla päivillään" hän ei saanut Fortunate Soniin ihan samaa raivokkuutta kuin nuorena miehenä.
John Fogerty näytti nauttivan esiintymisestä ja pursusi energiaa ja hyvää tuulta, miksei myös terveyttä ikäisekseen. Fogerty oli myös puheliaalla tuulella mainiten jotain Woodstock-esiintymisestään ja tyttärestään. Taustabändi soitti pätevästi. Konsertti oli taitavasti rytmitetty sisältäen vaihtelevasti nopeita ja hitaita kappaleita, rokkeja ja kantrihölkkiä. Äänentoisto oli liian kovana, ei tällaiseen koko perheen pikniktapahtumaan tarvittaisi tällaista volyymia. Jos jotain jäi kaipaamaan niin ehkä enemmän kappaleita Fogertyn ehkä parhaalta sooloalbumilta Centerfieldiltä. Nyt siltä kuultiin ilmeisesti vain Old man down the road.
PS. Coverpiiseistä unohdin mainita Midnight Specialin, joka kulki todella komeasti. Kappaleiden sovitukset olivat mielestäni lähellä alkuperäisiä ja sangen pelkistettyjä, mikä oli hyvä. Americanaa parhaimmillaan!Kirjoittanut kaakari 01.07.2012 |
