20.05.2012: Kepukat
Kepukat hankintajärjestyksessä
Jackson DR-3 Professional Black(1996)
Ensimmäinen "oikea" kitara johon 21 nauhainen punainen epiphone superstrato vaihtui jossain välillä 96-97. Ruusupuuotelauta, Mother of Toiletseat reverse hainevät, mainio reverselapa, 2 humbuckeria, lisenssitalla ja niin poispäin. Tämä taisi olla ns tyhjä arpa -malli 90-95 professional jacksoneista haaveileville sillä hieman vanhempien japanin jacksoneiden hypetetty superlaatu ei tähän asti ole ehtinyt. Älkääs käsittäkö väärin - Ei tämä huono kitara ole, mutta bindauksia ja helmiäistä ei tästä löydy.
Alunperin "Duncan designed" -mikit vaihtuivat muutama vuosi sitten SD JB+Jazz settiin paremman soundin toivossa. Tonepotikka jonka käyttöaste oli lähes nolla vaihtui kaulamikin dedikoiduksi volumeksi ja normaali volumepotikka pääsi hoitamaan samaa tehtävää tallamikille. Jos ihmettelet mikä tällaiseen ratkaisuun ajoi, vinkattakoot että säätämällä vaikka kaulamikin volumen matalalle tasolle saa putkivahvistimen särökanavastakin jotain puhdasta soundia ulos ja näin pelkällä mikkivalinnalla pääsee "vaihtamaan kanavaa" ilman että tarvitsee etsiytyä vahvistimen kanavanvaihtopedaalin luo. mahtavuutta.
Potikat ovat nyt push-pull malliset joten kummankin mikin saa myös puolitettua erikseen jos siltä tuntuu. Vielä kun mikkivalitsin vaihdettiin samanlaiseen napakkaan kolmiasentoiseen joka löytyy Petruccin kepakoista ja kytkin vaihtoi paikkaa alkuperäisen volumepotikan kanssa, alettiin olla homman ytimessä.
Ibanez Prestige RG1527 Royal Blue (2006)
Oli synkkä ja myrskyinen yö. tai oikeastaan ihan kiva kevätilta mutta samapa se. Dream theaterin "the Mirror" soi päässä ja seiskakieliseen liittyvä GAS yltyi. Täyttelin muusikoiden.net ostoilmoituksen ja toivoin hyvältä haltialta 24 nauhaista kelluvatallaista seitsemänkielistä laitosta aikatalulla "jos nyt parin kuukauden sisään osuis kohdille jotain player kunnossa olevaa". Unohdin ilmoituksen noin viikoksi ja havahduin windowssin pimpelipom viestiin uudesta sähköpostista. Stam1nan vapaa maa soi kaiuttimissa ja sähköpostissa oli viesti. "Moi, Olen pekka olkkonen stam1na-yhtyeestä ja..." jne. Joo niin varmaan olet... mutta sähköpostiosoite vaikutti vakuuttavan aidolta. pari päivää myöhemmin kävin hakemassa Pexiltä RG1527:n jossa oli vielä suojamuovitkin päällä. Kuulema sillä oli yksi biisi soitettu livenä; jäi vaan kysymättä mikä.
asiaan. Royal Blue ei koskaan ole ollut suosikkini mutta alkuun nyt kelpasi mikä vain - eihän sitä tiedä vaikka seiskakielinen olisi jotain käsittämättömän vaikeasoittoista tai jotain sellaista. Tallamikistä jäin kaipaamaan selkeyttä ja potkua ja kaulamikistä petruccimaista ujellusta joten Ibanezin näkemykset seiskakielisen mikeistä, Vintage 7 ja 8 saivat siirtyä syrjään DiMarzion D-Sonicin ja Air Nortonin tieltä. D-sonic tuli tallaan ensin kiinteä mikkipalkki kaulaan päin mutta testasin sitä huvikseni toisinkin päin ja soundin kirkastuminen ihastutti ja sillä tiellä ollaan. Moni kertoo havainneensa huminaa D-Sonicista sillä sehän ei virallisesti ole ihan täysi humbucker kelojen ollessa keskenään epätasapainoisia mutta minun yksilöni ei humise mitenkään erityisesti.
Kuten aiemman Jacksonin kanssa, tonepotikka sai väistyä toisen volumen tieltä ja blade mallinen 5 asentoinen mikkivalitsin muuttui kolmiasentoiseksi. pyöreää JPM kytkintä en blade-aukkoon ruvennut poraamaan mutta muuten kitaran kontrollit päätyivät samoiksi kuin Jacksonissakin. Tämänkin kitaran runkomateriaali "Basswood" eli vissiin lehmus ei antanut juurikaan vertailukohtaa kitaroiden välillä joten soundeja oli hankala vertailla. Kaulat vaahteraa ja otelauta ruusupuuta. Ehkä 1527 on soundiltaan hieman "rapeampi" ja Jackson puolestaan hieman "Metallica":mpi mutta hieman vaikea näitä on sanoiksi pukea.
Vielä kun itseäni ahdistava kuninkaallinen sininen sai seurakseen sinistä liekkitarraa, GAS:n (eli Gear Acquisition Syndrome) jumalat olivat tyytyväisiä.
Ibanez Prestige RG2027X Vintage Violin (2000)
GAS ei irroittanut otettaan. Muistot palasivat vuoteen 2002 jolloin ainoana kitaranani toimi Jackson DR-3. Kävelin Helsingin levytukkuun kesäduunirahat tilillä odottaen poimimaan jo monta kertaa räpläämäni ihmetyksen: RG2027Xvv. siinä oli seitsemän kieltä ja pietzot, mahonkibody josta puun sävyt näkyivät läpi ja 24 nauhaa, natural bindingit bodyssa ja otelaudassa minimaalisen vähän merkkejä ja wes borland soitti sen prototyyppiä ibanezin videolla vaihdellen ihmeellisiä akustisia soundeja ja särösoundeja tosta vaan. hallelujah - olin vakuuttunut mutta niin oli ollut joku muukin: kitara oli myyty pari päivää aiemmin halvennuksella ja tuotanto lopetettu. hetki kiroiluttaa vieläkin.
olisikohan ollut 2009 tai 2010, muusikoiden.net torille ilmestyi taas RG2027x vuodelta 2000. rahat olivat juuri ja juuri säästössä mutta kitara oli muistaakseni vaasassa. Mietin vielä päivän ja kaboom - kohtalo astui peliin. Autoni sanoi työehtosopimuksensa irti ja rahalle olikin muuta käyttöä. Olin jo henkisesti valmistautunut soittelemaan tuolla nuoruuteni ihastuksella joten ketutus sai uusia muotoja. Jos minä en saa sitä niin mainitaanpa kaverille joka niin ikään on tuota mallia kaipaillut jotta saadaan kyseinen tuote edes lähipiiriin. Näin kävi ja pääsin kepukkaa muutaman kerran kateellisena kokeilemaankin. Se oli kokenut kovia: rungossa oli monta lohkeamaa ja yksi niistä oli jopa kannen etupuolella asti. dingeistä ei tarvitse varmaan erikseen mainita sillä laite oli ollut jonkun "kirves" sanan varsinaisessa merkityksessä. 16 nauhakin oli painuksissa ohuempien kielien puolelta joten oli parempi olla soittamatta paljoa G# nuotteja sisältäviä skaaloja. Double Edge tallan piezopalat olivat neljän paksuimman kielen puolelta lähes täysin sulaneet (ilmeisesti joidenkin ihmisten hiki tekee tällaista?) ja tummanpuhuva kromipinnoite oli lohjennut pois yhtä monesta. kehumista ei tässä ruostuneen näköisessä tallassa ollut vaikka se olikin juuri se syy joka tästä teki niin ihmeellisen hienon tuotteen.
Silti soittotuntuma oli ystäväni säätöjen jäljiltä mainio. Kaulan jo kauan sitten poiskulunut satiinilakkaus oli hiottu täysin pois ja käsitelty tru-oililla (tm) (lienee jonkinsortin vernissaa tms?). Koska tuossa taloudessa hienoja kitaroita oli sillä hetkellä neljä mukaanlukien custom Mayones regius, ystäväni päätti antaa armon käydä oikeudesta ja myi tämän kaunottaren minulle kun taloustilanteeni antoi siihen mahdollisuuden. Mikit olivat vaihtuneet minulle jo tuttuun SD JB+ Jazz settiin ja kaulamikin puolituksen sijasta tarjolla oli jo kaulamikin rinnankytkentä push pull potikalla. Nyt voin sanoa että JB kuulostaa kuin kuulostaakin hieman "tummemmalta" ollessaan sijoitettuna mahonkibodyyn lehmuksen sijasta. Jazzin kanssa en ole ihan varma kuulenko tuota eroa mutta puurokorvani on vasta kehittymässä. Taloustilanteen vielä kehittyessä parempaan suuntaan uskalsin tilata levytukusta korvaavat tallapalat sulaneiden/ruostuneiden tilalle. hintaa näille pannahisille kertyi muuten 50eur kipale ja kuulema sain "viimeiset 6" kappaletta joita tarjolla heidän lähteidensä kautta enää oli "ikinä missään koskaan". Ebay metsästys ei innostanut joten ei muuta kuin turpa kiinni ja rahaa tiskiin. se oli viimein minun. hakattuna mutta loistavalla actionilla ja soundilla ja ennenkaikkea minun. my precious... ikinä en enää tarvitsisi mitään... kunnes...
Ibanez RG7-PB1 (RG7CST) Vintage Violin (1999)
*flashback vuodelta 2010 - vuoden 1999 Ibanez RG7-CST muusikoiden netissä myynnissä >3500eur.Jumaleisson onko noita suomessa vai? sehän on _se_ prototyyppi jolla se wes borland esitteli ibanezin videolla sitä tuotantomallia, RG2027x:aa jonka olin just bongannut. kiva ku näkee lähikuvia tommosesta ja sillee mutta sittenhän se jo sitten poistui myynnistä.
*flashback alkuvuodesta 2011 - TAAS tommonen RG7CST myynnissä... samat myyntikuvat mutta eri nick... ja taas maksaa liian monta rahaa. noh ei noita kuolevaisille jaella joten olkoot.
Tasavuosia oli taas tulossa lisää mittariin. sen kunniaksi pitää saada kitara. custom kitara. v:n muotoinen custom kitara jossa on sitte kaikki. niin paljon ominaisuuksia että päät räjähtää ihan niinkuin daniel gildenlöwin nauhattomassa midi pieztoseiskassa jossa on sata vipua ja potikkaa loimukannessa. Amfisound se pitää olla. ja hinnathan ovat... niin juu nehän maksaa myös monta rahaa. Suostuttelin itseäni ajatukseen +4kEur kitarasta, sen tuomasta lainasta, odotusajasta ja niin poispäin mutta säästöt eivät ottaneet kasaantuakseen riittävällä tahdilla. jotain pitäis keksiä, jos vaikka kattois muusikoiden.netin... ja siinä se oli taas: RG7CST. ja nyt halvemmalla kuin amfisound. itse jumala, jumalan äiti ja isä ja isovanhemmat ja serkut ja kaikki muutkin sukulaiset samassa paketissa kerralla. käden ulottuvilla. Yksi katse epäuskoiseen vaimoon sävyllä "lainaaksä vähän rahaa", yksi puhelu myyjälle ja eiku katsomaan. löysin itseni kotoa neljännen kitaralaukun kanssa jota en uskaltanut avata ennenkuin termiitti-ikäiset lapset saatiin nukkumaan.
RG7-PB1-Vv. RG7 Proto Build sarja1 Vintage Violin. Ensimmäistä sarjaa Fujigenista lienee valmistusmäärä maailmassa 6kpl. toista protoa eri nauhamateriaalilla olikin vähän myöehmmin tehty ilmeisesti 12 kappaletta. Näistä kaikista 2 myytiin jenkeissä nimellä RG7-CST ja loput japanissa alkuperäisellä nimellä. otelautamerkitön Eebenpuu-otelauta, mahonkibody, nauhat lähes käyttämättömän näköiset, LR Baggs piezot niinkuin RG2027:ssakin, Loimukansi joita ibanezeissa ei kovin usein näe. Kaikki herkut mitä RG2027:ssakin ja enemmän. black chrome metalliosat ja yllättävänkin kapean tuntuinen satiinilakattu vaahterakaula. Pari dingiä löytyy mutta ihan sama kun kitara muuten on kuin pakasta vedetty.
...ja niin se ilmeisesti oli jokunen vuosi sitten ollutkin. Eräs Sevenstring.org palvelun jäsen oli jotain voodoota ja mustaa magiaa käyttäen löytänyt Japanista musiikkiliikkeen varastosta uutena 2000 luvun puolivälissä. Häneltä kitara päätyi suomeen tälle kaverille jolta kitaran itselleni kotiutin. jos myyjä tahtoo tarkentaa tai korjata tätä tarinaa jonka olen täpinöissäni jo osin unohtanut niin antaa palaa vaan. en viitsi ruveta puolestasi puhumaan koska en kaikkia hauskoja yksityöskohtia tarkasti muista ostohetken lievästä GAS shokista/yliannostukseta johtuen.
Täysin alkuperäisenä kitara ei minulle päätynyt mutta parempana sanoisin. Alkuperäiset Custom7 mikit olivat vaihtuneet BareKnucklePickupsin Nailbomb/Coldsweat matched pariin jonka soundin selkeys on jotain käsittämätöntä. Muut kitarat vaikuttavat siltä kuin vahvistimen presence olisi nollassa tai kaapin päällä olisi untuvapeitto. Jos nuo mikit eivät maksaisi niin paljoa, lähtisi jompikumpi JB+Jazz setti vaihtoon välittömästi. Lisäksi tähäön yksilöön LR Baggsin kontrollit oli päivitetty KJG kytkennällä eli kaksiasentoisen pietzo/magnetic kytkimen sijasta olikin tarjolla kolmiasentoinen pietzo/pietzo+magnetic/magnetic kytkin. sooloja pääsee siis soittamaan terävöitetyllä soundilla kun mukaan voi miksata haluamansa määrän pietzoa. Ilmeisesti kytkennän isähahmo, nick "Kevan" joka tunnetaan mm tremol-no:sta on tehnyt yhteistyötä LR baggsin kanssa sillä jos nyt ostat heiltä tämän "Ctrl+X" esivahvistimen, kytkentä löytyy siitä jo valmiina.
Olen monesti miettinyt miten haaveilemani custom kitarani eroaisi tästä kitarasta jos raha ei olisi este. Lopputuloksena laittaisin lavan reverseksi ja lapaan vastaavan loimun kuin kanteenkin. Nythän lapa on päälystetty yksivärisellä ruskealla "jollain muulla" puulla. RG voisi olla RGT eli neck through mutta eipä sillä tällä kaulalla ole niin väliksi. Nauhat voisivat olla ruostumattomat mutta sekin menee jo hifistelyn puolelle. Mahtava peli ja kielet saa niin lähelle kaulaa kun kehtaa laittaa. Omistamani RG1527 on prestige mutta ei sitä näin hyviin säätöihin saa. todennäköisesti en vaan osaa.
Enpä nuorena RG2027:sta unelmoidessani uskonut että joskus saisin tällaisella soittaa, saati sitten että lähipiiristä löytyy näitä nyt toinenkin...
Kirjoittanut mureena 20.05.2012 | |  
|
Arvostelu
Kommentit
|  | | Artikkelit: Omat soittokamat Tulostettava versio Tulostettava version ilman kuvia Lähetä pikaviesti kirjoittajalle |
