Muusikoiden.net
29.03.2024
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

18.02.2012: Sähkökitaran soundin salat - valitusta


Laitetaanpa tällaista aggreshittiä, kun hieman alkaa välillä tympiä sellainen 'tässä kun on afrikkalaista eikä serbialaista bubingaa niin soundi on eri maailmasta' paskajutut.

Eikö voisi ihan oikeasti vähän miettiä mistä se skeban soundi oikein syntyy?

Heti alkuun voin sanoa että KYLLÄ se runkopuu esim. vaikuttaa soundiin, totta kai, KAIKKI vaikuttaa säätilasta sormenpään ihon jäykkyyteen, mutta kamoon, oikeasti, se ero monessa hehkutetussa asiassa on kyllä niin saatanan pieni kaiken seassa, että se kumoutuu jollain 1/100-osa tonepotikan kiepautuksella tai vaikka kielimerkin vaihdolla.

Väittäisin että 99% kaikesta siitä 'bodyn soundista' jne. korkinhaistelu-bullshitistä on ihan tarkalleen siellä soittajan omassa päässä eikä sitä kukaan muu kuule. Väittäisin että jos otan tuosta kymmenen stratoa ja vaihdan jokaiseen eri matskuisen bodyn ja en *milliäkään* jollain ihmeellä muuta mitään mikin asentoa tms. ja soittelen sillä vaikka bluesia vahvistimen läpi, niin KUKAAN ei pysty erottamaan vittuakaan että onko body mahonkia vaahteraa vai mitä helvettiä. Soittaja itse ehkä aistii hieman erilaista klangia riippuen soittotyylistä, juu, mutta pientä sekin on.

Toisaalta pelkällä placebolääkkeellä voi selättää syövänkin jopa, niin että ihmekös tuo.

En minä ihan keksikään koko juttua, olen minä itsekin rakentanut kymmenisen skebaa enemmän tai vähemmän osista tai itse.

On tullt tehtyä lankkua vuolukivestä, alumiinista, kuusesta jne. ja on tullut testattua *samaan* stratoon paria kolmea ihan erilaista runkoa jne...ja väitän:

Akustinen sointi on asia erikseen, mutta siinä vaiheessa kun skeban soundi on vahvistettu, jollain runkomateriaalilla on next to NO difference.

Tässäpä ihan karkeasti sanottuna heittoprosentein mistä minun mielestäni se soundi syntyy:

1. Yli puolet tulee ihan niistä soittajan nenänkaivimista. On tullut verifioitua monesti miten joku vetää jollain trankku behrillä ja kuppasella Danelectrolla sellaista hunajasoundia ettei mitään rajaa. Toisiaalta joku pistelee kymppitonnin mesarigillä ja huippuskeballa sellaista matskua että sielua särkee seuraavanakin päivänä. Eli taito on se ylivoimaisesti suurin tekijä.

2. Vahvistin on sitten yli neljännes; ihan sama kitaralle jos vahvari on joku POD, ja joka tapauksessa, onhan se selvä että jos on särö tai ei niin soundimaailma on aivan muuta, joten totta hitossa se on seuraavaksi tärkein. Ei vahvistinta = ei lainkaan soundia. DUH.

3. Mikit on sitten jotain 15%. Vaikka pistäisi ratakiskoon jonkun hyvän mikin kiinni ja virittelisi kielet siihen jotenkin niin kyllä sekin sähkökitaralta kuulostaa, aivan saletisti. Saattaa kuulostaa hyvältäkin.

Tässä voisin kans mainita että noin yleensä samanlaisilla mikeillä ei ole mitään eroa, ota nyt vaikka Seukan joku perushumppari ja DImarzion perushumppari, jos vittu joku sellaiset keskenään sokkotestissä erottaa niin syön hattuni. Kyllä siinä samalla vaihtuu pikkasen mikkikorkeus ja kieli tms. kun mikki vaihtuu...ihan hullua vaihdella vähän eri merkkisiin mikkejä esim. Paska on paskaa, mutta jos on sama output ja melkolaila sama rakenne/magneettityyppi, niin ihan samat soundit niistä irtoaa. Korkeintaan jossain kiertoherkkyydessä on eroja. Tai jos tykkäät soittaa treblet nollassa stygarillasi, niin ihannesoundisi voikin löytyä jostain Benttonin humpparista yllättäen. Taivas EI aukene sillä että ostat viidensadan mikkisetin sumiksessa kitaraasi.

4. Sitten vasta pääsee niihin puuosiin, ja niistä tärkein, kummiksin alle 10% jo selvästi, tulee kaulasta. Vaihdan vaikka stratooni kokovaahterakaulan ruusu/vaahteran sijasta, niin sen eron kuulee kyllä vielä vahvistettunakin. Ainakin soittaja kuulee, en jaksa uskoa että kuulija kyllä huomaisi enää sitäkään eroa. Samaten mitä olen kasannut tarkkaa Gibson-kopiota mutta vaahterakaulalla, niin eipä se kuulostakaan oikein perusgibbolta enää. Eikä nuo HB:t jne. mysteeripuu-gibbokopiotkaan aidolta kuulosta, ei. Eli jos puuosilla jotain väliä on, niin kaula on niistä se joka merkkaa jotain.

5. Lopuille jää ihan prosentti pari. Ja se runkopuu niistäkin lienee pienimpiä tekijöitä. Onhan noita rautaisia ja flaxpuisia ja ties mitä, toinen toistaan paremman soundisia bodeja. Ei sillä matskulla ole mitään väliä, mutta rakenteella on ja paljonkin. Liitä kahta erilaista matskua yhteen niin soundi on ihan erilainen jne. Mutta silti se muutos on pienempi kuin vaikka tonepotikan konkan vaihdoksella saatava.

Eli se elektroniikka on vähintään yhtä tärkeä. Revi cappi ja tonepotikka helvettiin, niin varmasti muuttuu soundi enemmän kuin vaihtamalla mikki samankaltaiseen Lundgreeniin vaikka kuin alkuperäinen.

Ja sitten vielä skaala - ei joku strato kuulosta stratolta jos skaala on gibsonin. Tai jos siihen pätkäistään tilttikaula tms. Stratossa pitää olla tremolojousetkin, vaikkei ne hirveästi vahvistettuna siellä kuulu niin enemmän nekin merkkaa kuin bodyn matsku.

No siinäpä tuota provoa...lyhyesti siis, joku bodypuiden hehkuttaminen on lähes yhtä turhaa kuin oman perseen raapiminen, merkitystä sillä ei soundissa ole juuri paskaakaan. Yhtä hyvin voisi miettiä minkä vuosikerran jallua tällä kertaa ostaisi.

Eli: kokonaisuus on se mikä ratkaisee. Lastulevystä ei saa hyvänkuuloista blueskeppiä vaikka. Toisaalta vaikka hankkisit maailman parhaat puut soitinrakennukseen, saattaa skeba kuulostaa märältä koiran pierulta valmiina.

Anna mulle skeba jossa on hyvä kaula, kohtuulaadukas mikki, niin mulle on melko sama vaikka runko olis tehty puristetusta paskasta, kunhan se on rakenteellisesti luja eikä tyystin sammuta ääniaaltojen kulkua; se *saattaa* silti kuulostaa aivan jumalaiselle. Huom. saattaa...

EDIT: teinpä tällaisen jossa soitin seitsemällä erilaisella sähkökitaralla huolellisesti samalla tavalla ja etäisyydellä konkkamikkipariin soinnun ihan akustisesti. Sitten sama homma täysputkimarsun puhtaan kanavan läpi pienellä rosolla ilman pedaaleja muuten mutta lenkissä noisegate samalla asetuksella.

http://deeaa.pp.fi/clips/soinnutpitka.mp3

Tuo on vaan lyhyeksi editoitu klippi, testailin sitä aika ankarasti Cubasessa sitten.

Itse en hyvin hirveitä eroja tunnista, selviä kylläkin; eka vahvistettu klippi varsinkin eroaa koska siinä jäi päälle myös kaulamikki, kun kaikki muut on soitettu pelkällä tallamikillä. Kitarat on kumminkin täysin erilaisia, passiivitelestä aktiivihevisuunnikkaaseen.

Se hassu juttu tässä olikin että omat odotukset meni ihan ristiin tässä, se hevikeppi mikä soundaa minusta tummalta ja keskiääniseltä, onkin äänitettynä kaikkein helein. Ja päinvastoin. Enkä ikinä olisi uskonut etten erota noista mitkä oli soitettu passiivimikillä!

Mitä tästä opin: onpa sähkökitara melkolailla mikä vaan OK toimiva laite, jos sitä soittaa *just* samalla tavalla ja samat normaalit soinnut jne. niin jokainen kitara kuulostaa melkein tarkalleen samalta 'nauhalla'.

Tässä on selkeä ristiriita siihen että kyllä minä huomaan ja tunnen todella isoja eroja soittaessani niitä muuten vaan; ei matskujen takia vaan yleisen rakenteen onnistuneisuuden vuoksi.

Eli se soundin ero tulee esiin vasta silloin kun mennään lähemmäksi rajoja ja sitä missä se skeba on parhaimmillaan. Ja soittaja automaattisesti muuttaa soittotapaansa kitaran mukaan, ja miten se istuu sylissä jne. ja sillä on suurempi merkitys soundille kuin uskoiskaan. Samoin kuin vaikka että Camarolla ja Ferrarilla on aivan samanlaista varmaan ajaa satasta mutta viepä radalle niin vasta sitten erot ilmenee.

Jos vaikka haluat pehmeän heleän stratosoundin, niin toki soitat kaulamikeillä, pleku lähempänä kaulaa ja ihan eri atakilla kuin soittaisit lesillä. Se soittotapa vahvistaa sitä mihin käytettävä kitara sopii parhaiten ja se kuulostaa ihan stratolta, eikä lesiltä.

Eli voisi kuvitella että jos lesiin laittaisi straton mikit samoihin kohtiin kieliin nähden jne. ja vibran *sekä soittaisi* ihan kuin se on strato, se kuulostaisi tasan stratolta, mutta ei lesillä ole luontevaa soittaa siten eikä sen rakenteet tue välttämättä parasta heleää funkkisoundia -mutta väitän että nauhalla kukaan ei huomaisi eroa. Ihan kuin Jimmy Page soitti nauhalle yleensä Telellä ja kaikki käytttää kummiskin lesejä matkiessaan Zeppelin-soundeja.

Tämähän selittää kätevästi miksi aivan aloittelija kuulostaa yhtä paskalta ihan millä vaan skeballa; ei ole oppinut vielä miten siitä skebasta saa parhaan irti.

Eli: jos haluaa että lopputulos kuulostaa Lesiltä, soita sitten lesillä! Tai jos haluat Telesoundia, soita telellä! Kyllä niistä saa ihan erilaiset vibat ja soundit. MUTTA ihan turha sanoa että tämä Les kuulostaa paremmalta koska siinä on mahonkibody tai whatever mikit...kyllä se tärkein on se kokonaisuus.

Ihan eri asia on jos vaikka haluaa vahvemmat mikit skebaansa, sehän on toki ihan järkevää. Tai vaihtaa aktiiveihin koska ei halua häiriöitä. OK. Toimii. Mutta hyvä skeba on hyvä, eikä se välttämättä riipu yhtään materiaaleista tai mistään muustakaan yksittäisestä asiasta; se pitää olla hyvin tehty ja toimiva kokonaisuus jossa on ruuvit kunnolla kiinni jne. Vaikka olisi parhaat osat, joku skeba vaan ei soundaa kunnolla käsissä...MUTTA se ei tarkoita etteikö se voisi kuulostaa ihan yhtä hyvältä äänitettynä kummiskin, tai jonkun PODin läpi.

Kirjoittanut deeaa 18.02.2012


Arvostelu

4,14,14,14,14,1    (64 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

deeaa: Sepä se; sitä mojoa voi löytyä vaikka satasen lastulevyskebasta, joskus. Tosin yleensä ei.
tapiomarko: Tervehenkistä pohdintaa ja tuuletusta...
Johni: Asiaa! Osalla jengistä kultakorvat vaihtaa väriä punaiseksi kun lukee tästä miten hommat oikeesti menee..
Robert: Haha, loistokirjoitus:D Tässä oli asennetta! *****
petteri m: Laitaa nuo hassut prosenttiluvut olla kyllä ihan hanur... tarkoitan hatusta vedettyjä. Pohdinnan lähtökohdissa ei silti minusta ole vikaa. Hieman ristiriitaisena näen sen että kaulan merkitys tunnustetaan mutta bodyn ei. Ne toimivat yhdessä.
Old Joe: Totta on että näistä ominaisuuksista puhutaan enemmän tunteella kuin tiedolla. Kirjoittaja kyllä oikaisee mutkia aika rajusti.
deeaa: Toki prosentit on mutuja. Mutta kyllä se soundi kaulaa seuraa, jos vaihdan stratoistani kaulat päikseen. Bodyn kun vaihtaa erimatskuiseen, ei taas muutu oikeastaan yhtään.
Hynkel: Hommasin ekan telen hiljattain. Siinä on saarnibody. Ihastuin tähän ja hehkutin, kunnes pajalla sanoivat että sulla on eka kertaa tele kädessä. Tolta ne kuulostaa. Koklasin paria halvempaa sokkona, ja sama "saarnirungon ylivoima" niistä hönki kuin omasta..
Hynkel: Ja olivat siis perusleppäsiä tietenkin.
Robert: Tässä on sama juttu vähän tieteellisemmin selitettynä: http://muusikoiden.net/dyn/users/88036.jpg
medsta: Täytyy sanoa että harvoin kuulee tällasta potaskaa. Jokainen soittimia työstänyt ja rakentanut tietää mikä merkitys soittimen puilla on sointiin -myös sähköisesti vahvistettuna.
Sampy137: Jotenkin kyllä kuulostaa ihan loogoselta ja tähän suuntaan olen asiaa itsekin pähkinyt. Soundihan tulee siitä metallisesta kielestä joka värisee mikrofonin magneettikentässä.
panpan: Joopa joo. Lähtökohtaisesti kuuloaistimus on aina subjektiivinen ja paljon kiinni siitä, mitä kuuntelee. Eipä ole monta Jatsibassoa, jossa jokin G-kielellä olevista sävelistä välillä Bb-E ei olisi "kuollut". Jatkuu...
panpan: jatkuu..siis fundamentaali kuolee ja yläsävelet jäävät viheltämään hetkeksi. Kuollutta kohtaa voidaan painoilla siirtää, mutta se vain siirtyy. Kitaroissa on sama homma, vaikeempi vain löytää ne kuolleet, kompurat ja säröt auttaa jatksuu.
panpan: jatkuu.. Ehkä kitarassa bodypuu ei vaikuta niin paljon kuin bassossa. Samaa mieltä olen otelaudasta, vaahtera ja eben soi aivan eri tavalla kuin toi ruusupuu, jonka Leo Fender lanseerasi vaahteran tilalle, koska likanen Fenderlauta on ruma..
deeaa: Lukekaa tarkemmin...en minä väitä etteikö eroja esim. Mikeissä olisi, päinvastoin...ei vaan ihan niin kuin moni tuntuu uskovan.
deeaa: Lespaulikin on pakko tehdä mahongista että se siltä aidosti kuulostaisi - tai ainakin vastaavasta matskusta...mutta silti se ero on häviävän pieni vaikkapa lasista tehtyyn lespauliin. Oma kivinen kitararunkoni, vaikka onkin käyttökelvottoman painava...
deeaa: ...soundaa ihan hienosti, ja juurikin kuten joku painava lespa tms. Enemmän se on massasta kiinni, ja vielä enemmän kaulamateriaalista ja varsinkin rakenteesta...mutta yleensä on verraten turhaa koko homma, riittäisi kun saisi sen intonaation hyväksi ja...
deeaa: ...vaikkapa kaularuuvit kunnolla kiinni kerrankin niin varmasti isompi vaikutus kuin laittaa vaikka muovinen body vehkeeseen. Eli vielä kerran - kaikella ON vaikutusta mutta noin yleensä helvetin vähän yksittäisinä seikkoina.
panpan: Juuri näin, nyt ollaan ytimessä. Hyvän jutun teit!
L.Ruoska: Kaula ja mikki on mullekin tärkeimmät. Mikeissä olen ihan nauhoitustesteissä huomannut kuultavia ("ei-mojo") eroja ja kaula oikeastaan määrää pidänkö soittimesta vaiko enkö. Word, brotha.
Arranger: Kärjistettyä, mutta totta.
Antti1: Pienistä puroista syntyy suuri joki. Jos tavoitellaan parasta mahdollista lopputulosta, on typerää ylenkatsoa pienintäkään yksityiskohtaa. Laatu tai sen puute kertaantuu.
MusaMasa: Ihan hyvä provo! esim. B.C Richin agryylimuovista tms tekemät kitarat ovat varsin mielenkiintoisia ; ) Pitäsiköhän tehdä yksi?
Funkyshiva: Jep, hyvä artikkeli...noin 50 kitaraa kaikenkaikkiaan omistaneena (useita telejä, stratoja ja les pauleja, eri puilla ja eri mikeillä, Steiberger hiilikuidusta, JHS, jossa on mustasta raudasta tehty ontto telebody), voin yhtyä vain mielipiteeseen,
Funkyshiva: että kitara on osiensa summa...kaikki vaikuttaa kaikkeen...skaala, puut, mikit, kielet ja niiden paksuus....tärkeintä onkin löytää se omaan soittotatsiin ja musiikkityyliin (saundiin) sopiva kombinaatio.
deeaa: JUURI tämä on se pointti - osien summia ne on! Ja noin yleensä ottaen, jos joku skeba ei iske satasella, yleensä on ihan rahanhukkaa ruveta vaihtamaan tyyliin kaikki siinä.
deeaa: Se ei merkkaa mitään jos vaihtaa osia, runkoa, jopa kaulaa...tai välttämättä mikkiäkään, jos vaihtaa kovin samankaltaiseen...ei järkeä. Ja joskus se paras soundi voi irrota vaikka lastulevyskebasta kuppasilla mikeillä..
deeaa: Eli tarkoitan: turha etsiä just sitä saarnirunkoa, tai viritellä skebaa viriosilla loputtomiin...ainoa toimiva tapa on etsiä joku mistä kuulee että tämä toimii. Vaikka tekisi parhaista osista ja puista skeban, se voi olla ihan paska. Tai sitten paras.
deeaa: Laatu on aina laatua, mutta laatuosistakin saa paskaa. Ja toisaalta melko keskiverto osistakin voi saada parasta mahdollista soundia. Tämä on se asian ydin. Moni 400¤ huolella laitettu skeba kusettaa viidentonnin gibsonin mennen tullen.
dynning: Kielenkäyttö iloa silmälleni! 5 Tähteä! Itse oon kans ihan samaa mieltä, että se on sama millä ruoskalla soittaa, kun se ajetaan 120w putkinupin läpi klo 2 volalla hevimörön naamalle. :D Ite en huomaa eroa, paitsi tonnin ibanezissa ja satkun ltd:ssä. :)
perttiky: Kyllä se vitun bodiki vaikuttaa sointiin, jos muistat että kitara on lyöntisointin. Ku laitat kunnon kielet keppiin nii alkaa roppaki soimaan omassa perseessä asti, mutta jos oot joku vitun hevimies, tilulilumies nii eihän mikään torrakko soi kunnolla.
ZakkBE: Asteikko loppu kesken! Kerrankin joku, joka pukee sen sanoiksi! Jäi "vaan" 5 tähteen.
puhis13: Asiaa! The MikäTahansa-bändin keikalla kun kitaristi polkaisee paria pedaalia ja kitarasoolo alkaa ehkä erottumaan muun bändin äänimassasta on vuorenvarmasti aivan sama mistä puusta soittimen osat on tehty. Hifistely erikseen.
deeaa: Toki mikeissä on erittäin isojakin eroja, mutta silloin ei jos output-taso ja perusrakenne on aivan sama. Sillon on ihan sama onko SD vai Lundgren.
Amurintiikeri: Bändi yleensä pitää myös sen verran meteliä että sen yli kuuluva kitaran soundi on "suodattunut" neutraalimmaksi.
H-Diddy: Hieno vuodatus. Mun kokemuksen mukaan kielisetin paksuudella on isoin merkitys kitaran soundiin.
mrrock: Kiva ja asiallinen kirjoitus! Kommentoijilla ja kirjoittajallakin unohtuu itsestään selvä asia: kielten soiva pituus. Stratopeleissä on 19 mm pidemmät kielet kuin lespalaitteissa, ja rakentajat voi tietysti tehdä sellaisia kuin mitä ketä kukin haluaa.
mrrock: Pidemmissä kielissä on vähemmän jännitystä kuin kuin lyhyemmissä samassa virityksessä. Stivii Rei Voonkin käytti kivasti tätä laittamalla paksut kielet pitkään kitaraan, mutta virittämällä puoli sävelaskelta alas. Tietty
mrrock: soundi on havaittavissa myös noitten kivojen sormijuttujen läpitte.
lefa5: Täysin samaa mieltä !!! -yli 20 kitaraa löytyy ja erot saundissa halpisten ja ns.laatu kitaroiden kanssa on minimaaliset sähkökitaroissa kunnon vahvistimella...akustisissa puut OIKEESTI vaikuttaa ääneen,mutta sähkiksissä se voi olla mitä vaan "vaneria"...
ufo: Asiaa!! Hyvä ja tarpeellinen vuodatus!
Rocker5150: Hieno artikkeli. Täysin samaa mieltä, soittajasta se saundi löytyy...
Aki: "eikä sitä kukaan muu kuule". Eiköhän asiaan liittyvät kinat tule pääosin just tästä että verrataan eri asioita. Mulle on ihan sama kuuleeko muut eroa, jos ero tuntuu mulle soittajana - fyysisesti tai psyykkisesti. Tästä syystä rungon värillä ...
Aki: ... on enemmän vaikutusta "soundiin" kuin mainitulla tonen poistamisella. Jos mulla on Knopflerin ekan Straton värinen Strato, niin mulla on aika erilainen lähtöfiilis => soitan eri juttuja eri tatsilla. Siksi mustat kitarat on paskoja, paitsi mun RS1300.
Aki: Ei tässä näyttänyt olevan tarkoituksena mainita kaikkia vaikuttavia seikkoja, mutta aina näistä puuttuu kielten korkeuden vaikutus soundiin. Vuoristokaulaisissa ei saa niin alas että olisi väliä, mutta tasatuilla nauhoilla tämä on helppo testata.
Aki: Vuosi sitten Youtube-blogeissa alkoi soitaisa vääntö juuri tästä Tonewoodin olemassaolosta. Mukana oli ison maailman soitinrakentajia ja muusikoita. Viihdyttävää riitelyä. "Tonewood war" ja Tonewood debate" löytää tunneiksi viihdettä.
Aki: ^ Vuosi sitten oli siis kesä 2015.

Yhteensä 48 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Elektroniikka ja soitinrakennus

Tulostettava versio

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle