Muusikoiden.net
19.03.2024
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

30.12.2011: Pikahiplaus Warwickin WA-300-läjästä


Kävin ennen joulua paikallisessa Joensuulaisessa musiikkiliikkeessä häröilemässä ja kuolaamassa kaikkea puista ja kiiltävää. Kaupan myymäri ilmoitti että pääkaupungilta on samana päivänä tulossa uusia Warwickin WA-sarjan vahvistimia ja kaiutinkaappeja, ja että ko. läjä saattaisi kiinnostaa minua Itä-Suomen suurimpana Jonas Hellborg-fanina, sillä muinaistaruston mukaan ko. ruotsalainen bassovirtuoosi on osallistunut kyseisen vahvistinsarjan suunnitteluun. Lisäksi olen myllyttänyt Warren isoa Hellborg-läjää ylisanoilla superparhaaksi bassopinoksi siitä asti kun moista ensimmäistä kertaa Musamaailmassa roplasin. Pakkohan tätä uutta läjää oli testata etenkin kun hinnan kerrottiin olevan vallankin edukas, vaan ensin piti käydä Kotkassa joulunvietossa ja syödä kinkku pois.

Joulun ja uuden vuoden välipäivinä on hyvää aikaa esim. kamarunkata armottomasti joten suuntasin kyseiseen Joensuun (parempaan) musiikkiliikkeeseen. Koko läjätestaus tehtiin myyntitilassa, joten bändikontekstissa tehty arviointi jääköön myöhemmäksi. Hiplailun kohteena oli sarjan pienempi 300-wattinen nuppi WA-300 ja WCA410- ja WCA115-kaapit.

Ensivaikutelma & fiilistely

Ulkoisesti läjä näyttää varsin asialliselta esikuvansa mukaisesti. On harmaata pintaa, sinisiä ja vihreitä valoja sekä kivannäköisiä vipuja ja stylejä potikoita. Vau.
Warren ProFet-sarjan kökkötaso-stäkit jäävät Comic Sans-fontteineen vääjäämättä kakkoseksi.

Etupaneelista löytyy kaksi inputtia, gain- ja volume-potikat, 10-alueinen EQ (sinisillä ledeillä), integroidun kompressorin compression-potikka sekä Bass-ja Treble-potikat. Lisäksi vehkeessä on miniswitchit EQ:n ja kompuran päälle/pois-kytkemiseksi, mute-kytkin sekä aux-in-insertti ja inputti kuulokkeille. Aika paljon kaikkea, siis.

EQ:n ollessa pois päältä ja basso-sekä treble-säätimien ollessa kello kahdessatoista soundi vaikuttaa hyvinkin puhtaalta ja neutraalilta.

Etuastevolyymiä sain kääntää mukavasti puoleenväliin ilman klippivalon syttymistä pääteastevolyymin pysytellessä oikeiden ihmisten oikean kaupanteon kannalta inhimillisenä.

Vahvistin toisti niin sormisoiton, peukutuksen kuin huiluäänihomostelunkin nyanssit perin juurin uskollisesti värittämättä testibasson (G&L Tribute JB-2) soundia millään tapaa. Jännää. Amerikkalaiset arvioijat käyttäisivät termejä kuten "transparent, yet refined high-end with solid, neutral bottom", mutta minä en jaksa. Riittäköön jos sanon, että vahvistin kuulosti miellyttävällä tavalla kliinin steriililtä ilman MarkBassin hontelon onttoa komotusta tai GlockenKlangin yläpääkorostusta. Vähän- kuin-iskisi-basson-suoraan-hyvään-miksauspöytään-ja-kuuntelisi-lähikenttämonitoreilla-tyyppinen soundi. Kaikki ei diggaa, mie tykkään kovastikin.

EQ, kompressori, yleisvaikutelma

Flätti-EQ-testin jälkeen laitettiin EQ päälle ja aloitettiin soundiarpajaiset. Pikatestailun perusteella taajuuksia korostaessa vaikutus ei ole niin suuri kuin niitä leikatessa, mikä on mielestäni varsin hyvä asia. Alamiddlejä korostaessani soundiin tuli selvästi lisää jerkkua ilman että kokonaissoundi varsinaisesti muuttui. Koko taajuusalueen mitalta tämä ilmiö toistui. Leikatessani taajuuksia (etenkin nolliin liukuja väännettäessä) vaikutus oli korvin kuullen selvästi voimakkaampi, mutta neutraali "perusterve bassosoundi" säilyi edelleen. Vähän aikaa roplailtuani jätin EQ:n päälle ilman sen suurempia leikkauksia tai korostuksia, ylimpiä yläpäitä nostin hitusen huomattuani että ne eivät tuo soundiin vittumaista kihinää.

Bass-ja treble-potikoita roplasin myös hitusen. Bassopotikka nostaa tai leikkaa tasaisesti ja nätisti alapäätä, treble-potikka tekee saman yläpäille. Hertsijutuista tai muusta pilkunviilauksesta en tiedä, mutta kuulosti ihan kivalta soundin pikasäätämistä varten. Jätin tämänkin osion flätiksi.

Kompressorin päälle lyödessäni totesin, että se A) lisää volyymiä B) tarttuu heti kiinni. Ei pahasti, ei pumppaavasti, mutta jokin asia soundissa muuttuu. Kompuran päällä ollessa ihan pienimmillä asetuksilla se koppasi heti signaalista ja teki pientä lyttyä. En uskaltanut kokeilla kompuraa kovemmilla asetuksilla, vaan käänsin kylmästi switchin off-asentoon ja annoin mokoman värkin olla.

Asia jota jäimme pohtimaan myymärin kanssa (joka väitti että ostan koko läjän väkisinkin osarilla, pyh pah!) oli pääteasteen volume. Nupista saa todellakin vääntää volumea auki, että läjä alkaa soida. Kello kahdentoista jälkeen sitä mekkalaa ja meteliä selvästikin löytyy, mutta sitä ennen nuppi soi melko hiljaa.

Riittääkö puhti?

Kuitenkin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan jäi fiilis, että se volumepotikka oikeasti tekee jotain myös kello kahden jälkeen, volume lisääntyi tasaisesti potikankäännön koko matkalta ilman lyttääntymisiä toisin kuin suurimmassa osassa bassonupeista, joissa viimeinen reilu neljäsosakierros on yhtä tyhjän kanssa. Lisäksi soundi ei kuulostanut tukahtuneelta ja kyykkäävältä kuten yleensä käy pääteasteen tehoreserviä suuresti rasitettaessa. Nähtäväksi jää, riittääkö pääteasteen tehot bändisoittoon. Tämä jäi tällä kertaa kokeilematta, mutta suunnitelmissa on nupin koppaaminen mukaan treenikämpälle jotta asiaan saadaan selko.

Kaapit

Kaapit kuulostivat perusasiallisilta. Eivät hirveästi väritä soundia ja tuntuvat istuvan nupin soundin kanssa hyvin yksiin. Ei neodymium-magneetteja, ei mitään maata mullistavaa. Pillinsäätö löytyy takaa (kolmiasentoinen) ja sivukahvat vaikuttivat järkeviltä roudauksen kannalta. "Peruskiva, neutraali bassokaappi" kuvannee kaapeista jäänyttä fiilistä. Ennemmin tällainen kuin Hartken tai Ashdownin saman hintasarjan skobe.


Mitä jäi käteen?

No, mennäänkö tällä kuuhun?

Kuten sanottua, artikkeli pohjautuu suht. lyhyeen testisessioon musaliikkeessä, ei niinkään keikalla tai treenikämpällä. Kuitenkin läjän hienostuneen hifihtävä soundi sai innostumaan ja päätöksen syntymään kenttäkokeilusta ennen ostoa.

Reilun kolmensadan euron nupiksi WA-300 vakuutti allekirjoittaneen ja ainakin soundillaan pyyhki pöytää muilla hintasarjansa nupeilla. Kaapit ovat vähän alta kolmehunttia tsibale, mikä herättää pientä skeptisyyttä kestävyyden kannalta, mutta ainakin ulkoisesti nekin vaikuttivat jämerästi rakennetuilta.

Pikatestin perusteella hinta-laatu-suhde on vähintäänkin kohdallaan. Päivittelen artikkelia kunhan saan nupin käytettyä bänditilanteessa jotta saan vastauksen kysymykseeni pääteastetehojen riittävyydestä.


Artikkeli varmaan vilisee kirjoitusvirheitä, mutta dadassa ei tapahtunut mitään ja piti tappaa aikaa, joten pahoittelen kovasti.

Kirjoittanut TommiW. 30.12.2011

            760×390  -  74 kt.

826×800  -  96 kt.


Arvostelu

4,14,14,14,14,1    (17 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

BigD: Jään odottamaan lisäkokemuksia. Mulla on menossa vaihtoon ProFet nelonen.
pardy: Jätän vielä arvostelematta, odottelen lisäinfoa.
pardy: Ulkoisesti muistuttaa vähän Jonas Hellborg-signaturesarjaa, joka ainakin hinnan puolesta ja revikoiden mukaan on pätevää laitteistoa. Näihin ehkä poimittu jotain halvasti toteutettavia ideoita niistä?
TommiW.: Joo, ko. nupit pohjautuvat Hellborgin visioon hyvästä vahvistimesta. Bass Playerin arvostelussa on pieni kainalojuttu jossa Hellborg selittää sarjan suunnittelusta.

Yhteensä 4 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Laitearviot

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle