Muusikoiden.net
10.12.2016
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

20.11.2011: Hector Areenalla 19.11.2011


Nuoremmalle sukupolvelle Hector ei ehkä ole kovin tunnettu tai suosittu (päätellen siitä, että nuoriso paljolti loisti poissaolollaan). Ehkäpä tuohon jonkin verran vaikutti lippujen melko kova hinta (40-50 ¤). Hector aloitti folk-laulajana -60-luvun puolivälissä ja ensimmäinen hitti oli Palkkasoturi eli käännös amerikanintiaani Buffy Sainte-Marien hienosta protestilaulusta Universal Soldier. Ennen soolouraansa Hector esiintyi mm. Cumulus-yhtyeessä. Suurin menestys osui -70-luvun alkuun, joka yleensäkin oli rokin kulta-aikaa. Ura jatkui kuitenkin vahvana vuoden 2007 jäähyväiskiertueseen saakka. Hector on kaikesta huolimatta sen jälkeen tullut uusiin ajatuksiin ja comeback-kiertue osui 19.11. 2011 Helsingin Hartwall-Areenalle.

Hartwall-Areena oli yli puolillaan ensisijaisesti keski-ikäistä väkeä, järjestysmiehen mukaan noin 9000 henkeä, mitä määrää harva kotimainen artisti vetää (isoja festareita lukuun ottamatta). Paikkani oli takakaarteen yläkatsomossa, ja ainakin siellä akustiikka ja miksaus olivat erinomaiset. Lavalle tosin oli matkaa varmasti 50-80 metriä, mutta lähikuvat tulostettiin sivussa oleville screeneille. Hectorilla oli 8-miehinen Powerband, 2 kitaristia, basisti, rumpali, 2 kosketinsoittajaa sekä 2 puhaltajaa. Pääasiassa nuoremmasta muusikkokaartista koostuva yhtye oli trimmattu erinomaiseen vetoon. Vanhempana harmaahapsena yhtyeessä oli vain syntikkavelho Esa Kotilainen, ja moni aikalainen soittaja onkin jo autuaammilla keikkapaikoilla. Kun valot syttyivät, koko yhtye kumarsi syvään yleisölle, jossa oli Hectorin mukaan läsnä myös tasavallan presidentti (siis Tarja, ei yhtye). Soitto oli loppuun saakka mietittyä, hienosti sovitettua ja herkkää, moniulotteista ja uskomattoman vivahteikasta monine soittimineen. Äänenvoimakkuus oli konsertissa kohdallaan eikä korvatulppia tarvittu. Tämä hienostunut yhtye olisi saanut biisin kuin biisin kuulostamaan hyvältä, ja soitosta huokui yleisöä arvostava ote. Kukaan ei dominoinut yli toisten, mutta kaikki toivat tärkeän panoksensa kokonaisuuteen. Erityisesti voisi mainita ehkä kosketinsoittaja/taustalaulaja/huilisti Matti Kallion ja varsinkin hänen tyylitajuisen huilunsoittonsa sekä toisen kosketinsoittajan, Esa Kotilaisen, loihtimat äänitaustat. Hän oli ilmeisesti tuonut mukanaan vanhoja syntetisaattoreitaan, hyvä niin. Myös kitaristit innostuivat välillä melkoiseen menoon. Hectorin ääni oli täyteläinen, lämmin, elämää kokenut ja sitä ymmärtävä. Ääni ei ollut kärsinyt vuosien saatossa. Friman tuli ensimmäisessä setissä esittämään kolme kappalettaan, jotka olivat Hectorin sanoittamia. Hector kertoi välissä kappaleistaan sydämellisesti ja tuntui nauttivan esiintymisestä (kuten koko yhtye), joskin ensimmäisen setin loppupuolella hän hengästyi ja joutui istumaan hetken. Lavan yläpuolelle heijastettiin värikkäitä, psykedeelisiä kuvioita. Keski-ikäinen yleisö syttyi erityisesti vanhoista hiteistä, joita olisi ehkä voinut soittaa vielä enemmänkin. Kuultiin mm. Mandoliinimies, Herra Mirandos, Yhtenä iltana (erittäin vaikuttava tulkinta!), Ake, Make, Pera ja mä (melko nopea rokkiversio, mikä ei ehkä ollut biisille eduksi), Ei mittään (rap-versio!) ja lopuksi encore, klassikkojen klassikko Lumi teki enkelin eteiseen. Kyllä tällä artistilla todella on materiaalia, josta valita keikkasetti! Ymmärtää, että samoja kappaleita soittava taiteilija haluaa muunnella luomuksiaan välillä uuteen muottiin. Hector, kuten muutkin suuret taiteilijat, osaa myös arvostaa toisten tekemää musiikkia ja hienoja näytteitä saatiin, mm. useaan kertaan levytetty MacArthur Park tai Vanhan kirkon puisto, Leonard Cohenin Hallelujah (tätä olisi ehkä voinut kuorruttaa vielä naislaulajilla) ja Beatlesin Strawberry fields forever (uskomattoman hieno tulkinta, ylitti mielestäni jopa alkuperäisen!!). Ymmärtääkseni Hectoria ei ole suuremmin markkinoitu ulkomaille, mikä on sääli. Olisi kyllä loistava vientituote Suomelle. Soittajien intoa kuvaa, että konsertti päättyi noin klo 23 eli kolme tuntia soittoa poislukien väliaika! Kyllä olisi ollut hyvää oppia monelle nuorelle muusikolle ja bändien miksaajille. Loistavaa, Hector ja Powerband!

Kirjoittanut Joosef 20.11.2011


Arvostelu

4,64,64,64,64,6    (7 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

mattim: Jossain vaiheessa treenejä näytettiin telkkarissa ja ainakin Jarmo Nikku oli kitaran varressa. Harmi, etten päässyt.
mattim: Täällä löytyy kokonpano http://www.menolippu.fi/showevent.asp?id=1911
deeaa: Aika jees arvio, mutta Hectoria ei ulkomaalaiset kyllä ymmärtäisi pätkääkään, ei iskisi.
wildcat: Hector on hieno artisti ja osaa toki lontootakin ihan sujuvasti, mutta tuskin on ikinä edes hinkunut ulkomaiden valloitukseen ja hyvä niin. Hector on suomalaisten kansallisomaisuutta !
mattitatti: Minäpä olin tuolla :) ja lipun tuonne sain 15v. synttärilahjaksi, jota ihan itse toivoin.

Yhteensä 5 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Keikkatunnelmat

Tulostettava versio

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti