Muusikoiden.net
06.12.2016
HOTONE - pienimmät pedaalit koskaan? 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

13.10.2011: Fender Blacktop Jaguar


Eräänä syyskuun iltana heräsin todellisuuteen. Takana oli tuoreet bänditreenit uuden kokoonpanon kanssa. Vanhenemisen myötä oli laskenut ryhdin ohella myös kitaramikrofonieni kelojen määrä, sekä ulostulo. Bändikuvioiden muuttuessa taas raskaampaan suuntaan jäin kitaroineni pahasti bänditoverini rantasaunan jalkoihin. Oli siis aika hankkia taloon raskaampaan louhintaan soveltuva atrain. Budjetin ollessa jo valmiiksi pakkasella täytyi hommasta vielä kaiken lisäksi selvitä halvalla.

Ibanezin, LTD:n, Schrteterin (tjs) jne luomukset, joita yleensä hevanderiin hankintaan, eivät tällaista wanhan liiton miestä kiinnosta pinkin pitsikäsilaukun vertaa, joten pitkän netin selaamisen ja kitaristitovereille marmattamisen päätteeksi löysin tieni Fender Blacktop-sarjan pariin. Stratocasterit ja telet olen kolunnut läpi vuosien varrella niin moneen kertaan, että päädyin Blacktop Jazzmasteriin. Tulisipa samalla testattua tuo lähiöelämääkin karumpi tremoloviritys, jonka tallapalat laskeutuvat itsekseen yön aikana kuin Kreikan osakkeet konsanaan.

Kohtalo kuitenkin puuttui peliin johdattaen minut brittiläiseen Richtone Musiciiin, jonka näyteikkunassa komeili Blacktop Jaguar. Kitarahan on ruma kuin kettu krapulassa ja 24 tuuman kääpiöskaala pelotti. Edullinen hintalappu tässä esittelymallissa pyyhki kuitenkin huoleni unholaan ja alta aikayksikön luuttua laivattiin jo Suomen suuntaan.

5 päivän päästä kaivoin uuden hieman lommoisen kitarani valtavasta pahvilootasta ja ensivaikutelma oli pettymys. Ohkaset kielet rämisi rumasti, ruusupuuotelauta oli vaalea kuin poikani otsa ja kielet eivät tahtoneet pysyä tallassa. Mikitkin olivat tunkkaiset ja skaala oli niin kummallinen, ettei kumpikaan käsi löytänyt tietään millään oikeaan kohtaan. Kuvittelin jo mielessäni sanakäänteitä tulevaan Tori-ilmoitukseen. Kaula tosin onneksi tuntui hyvältä käteen. Ehkä aavistus paksuutta lisää olisi ollut hyväksi.

Päätin kuitenkin ottaa haasteen vastaan. Kitara siis paloiksi. Ruumiinavaus paljasti, että työnjälki oli puiden osalta kaikin puoli hyvää. Leppärungon kaulataskukin oli timmi, eikä sieltä löytynyt fyllinkiä. Roskapotikat ja korelaiset halpismikit lähti lipettiin heti. Tilalle kaivoin miljoonalaatikosta Duncanin Phat Cat -setin. Ehkä näillä saataisin kitaraan kirkkautta ja erottelevuutta lisää. Potikat vaihtuivat 500k CTS:siin ja konkaksi kaivoin .047 Orange dropsin. Samalla maadoitin mikrofonikytkimen.

Kitaran löytäessä jälleen muotonsa, tuli aika laittaa kielet kiinni ja säädöt kohdilleen. Halusin lisää kulmaa takastopparin ja tallan väliin, joten päätin kiertää kielet stopparin alta. Adjust-o-maticista jouduin kääntämään E- ja G-kielten palat ympäri, että intonaation sai kohilleen tällä 10-52 kielisetillä. Säätöjen jälkeen oli aika laittaa laite taas testiin vahvarin kera.

Jo ensimmäisestä soinnusta nousi hymy korviin asti. It`s alive!! Kaikki tunkkaisuus oli tipotiessään ja tonepotikkakin toimi taas koko skaalalta, toisin kuin alkuperäinen. Phat Cattien nasaali ulosanti sopii tähän kitaraan mainiosti ja soundit ovat tasapainossa jokaisella mikkikytkimen asennolla. Loistavaa! Tuo kytkimen sijainti alasarvessa on kyllä mainio. Ainakin minulle paljon luontevampi paikka kuin stratossa tai telessä. Parin tunnin louhimisen jälkeen kaulan skaalakin alkoi tuntua omalta. Ehkä tämä sittenkin jää taloon.

Vielä oli jäljellä yksi muutos. Koko kitarsarjan idea, Blacktop-potikan nupit, oli vaihdettava parempiin. Nuo kun olivat kaikkein hirvittävin yksityiskohta tässä mainiossa Mexicon banjossa. Tilalle siis kaksi kromista telen nuppia ja vot, taideteos oli valmis. Ehkä jonain päivänä hommaan tuohon vielä tortoise-pleksin.. Ai niin. kasaamisen yhteydessä myös öljysin otelaudan, mikä tummensi sen komeasti.

Summa summarum:

Potikat ja mikit vaihtamalla tästä saa mainion työkalun. Suoraan boxista sellaisenaan en suosittelisi kenellekkään. Ellei sitten tunkkainen highgain -pörinä ole juuri-se-sinun-juttusi. Tässä hintaluokassa Jaguar antaa vastinetta rahoille vaikka mikit joutuisikin vaihtamaan ja onhan tässä hieno pohja valmiina jos haluat rakentaa ihan "oikean" Jaguarin edullisesti.

Kirjoittanut Progorava 02.10.2011

            768×1024  -  419 kt.

1024×768  -  512 kt.

1024×768  -  423 kt.


Arvostelu

4,54,54,54,54,5    (35 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

rosberg: Mielestäni tämä oli hauskasti kirjoittetu.
zmb: Hyvin kirjoitettu. Mutta oliko tämä Jazzmaster vai Jaguar? Kirjoituksessasi sijaitsee molempien nimet.
Progorava: Yritin parhaan kykyni mukaan ilmaista, että jazzmasteria olin hankkimassa mutta ostinkin Jaguarin.
professori: Sujuvaa tekstiä. Itse ostelin muutama viikko sitten saman kitaran, ja kun soitinrakentajalla käytätin säädöt kuntoon, niin kitarasta tuli hyvä peli. Itse tykkään mikkien soundista, vintagepotikat näyttää nätiltä. Oma Jaguarini on tosin musta.
Progorava: No Joo. Orange suosittelee mun vahvarille single coil -mikkejä, joten tummasoundinen testivahvarini ei välttämättä ollut paras mahdollinen tummille high output mikeille. Toisella vahvarilla voivat toki pelata mainiosti.
L.Ruoska: Annoin kanssa femman lystikkään tarinankerronnan ansiosta :)
hallu: Hauskasti ja leppoisasti kirjoitettu:-) viis pojoo tästä

Yhteensä 7 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Laitearviot

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti