Muusikoiden.net
05.12.2016
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

16.09.2011: Rankkuri@Lepakkomies 14.9.2011.


... rakentamani sleeze-fuzz särö piti eilen illalla jostain syystä kummallista kohinaa. Ensin luulin sitä sähköviaksi mutta tutkittuani asiaa tarkemmin totesin sen olevan viaksi liian säännönmukainen. Kämppikseni analysoi sitä Mathlabilla ja sieltä alkoi hahmottua yllätykseksemme sanoja??? Uhrasimme asiaan vielä toiset kolme minuuttia, ja tulos oli häkellyttävä. Sleeze fuzz oli poiminut viestin eetteristä.
Tässä järisyttävän löydöksemme tulos sensuroimattomana, ja korjaamattomana. Teksti on hieman sekavaa mutta syy siihen selviää lukiessanne eteenpäin. Koska täältä mnetistä koko tarina ilmeisesti alkoi niin mielestäni on sopivaa että tänne se myös päättyy.

"Kun kirjoitan tätä, en tiedä missä olen. En tiedä paljonko on aikaa kulunut, enkä edes sitä onko ketään enää jäljellä. Oman mielenterveyteni vuoksi minun on kuitenkin yritettävä. Herättyäni en ole nähnyt mitään mitään elollista. Havaintojeni perusteella minua ympäröi neljä betoni seinää ja harmaa himmeä valon tapainen jonka lähdettä en ole pystynyt paikantamaan. Ei kaikuja, ei ääniä. Minulla ei ole minkäänlaisia kirjoitusvälineitä joten jouduin rakentamaan tämän sähkömagneettisen morsetuslaitteen johon sain antennin hampaastani irroittamastani amalgaamipaikasta sulattamalla se oman ruumiini eritteistä valmistamallani heikkotehoisella akustolla. toivon ja rukoilen että siinä riittää virtaa myös tämän viestin lähettämiseen Ganymedeksen kiertoradalle jossa se laskelmieni mukaan voisi säilyä luettavana ainakin 13 vuotta. Morsettamista varten jouduin koodaamaan viestin ASCII järjestelmän mukaisiksi seitsemänbittisiksi binääriluvuiksi. Kiitos tietoliikennetekniikan ja sähkömagnetismin opintojeni, pystyin juuri ja juuri muistamaan kaiken tarvittavan kehnosta tilastani huolimatta.

Kaikki alkoi vuonna 2006 mnetin wanted palstalta kun eräänä unenpöpperöisenä aamuna herättyäni huomasin sotkeutuneeni Rankkurin teräsvaijeriakin väkevämpään haaviin joka veti minut mukaan tähän mielipuoliseen taisteluun elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta. Siitä päivästä lähtien olen taukoamatta vartioinut rajaa tämän- ja tuonpuoleisen välisellä ei-kenenkään-maalla yrittäen pitää ilkeät demonit poissa pahaa aavistamattomien ihmisten mielistä ja maailmasta. Käteni ovat ruvella ja aivoni kärventyneet. Instrumenttini ovat loppuunkulutetut ja kuusi vuotta kestänyt jatkuva hereillä olo ja raadollinen kamppailu on ehdyttänyt voimani.

Tänä syksyisenä keskiviikkona ne vihdoin voittivat.

Juoni oli nerokas. Rankkurin huomio oli vain aavistuksen liian pitkäksi hetkeksi saatu kääntymään kohti Kannelmäen steissiä ja erästä "karkaamaan" päässyttä ovelaa, bostoninterrierin muodon ottanutta, ikuista kadotusta pakenevaa sielua. Tuona ajan hylkäämänä hetkenä luikahti maailmaannee kuitenkin jotain jonka tiedemiehet ylimielisesti tulkitsivat vain tilastolliseksi poikkeamaksi. Vain yhdeksi lomittuneeksi kvantiksi jonka vastinparia heidän instrumenttinsa ei kyennyt havaitsemaan. Mutta totuus on jotain paljon karmaisevampaa. Tuo kohtalokas vastinpari ei ollu mikä tahansa kvantti. Se oli Para! Yksi henkimaailman pelätyimmistä ja tuhoisimmista olennoista jonka raivolla ei ole rajaa. Jonka pitkät kynnet ulottuvat täältä tuonelaan ja jonka hampaat ovat niin terävät että ne leikkasivat John Nashin järjen kahtia. Tätä peliä ei kukaan voi voittaa.

En muista paljoa. Ensimmäiset muistikuvani ovat että ilmassa soi raskasta rokkia ... todella raskasta. He kutsuivat itseään nimellä Masteroid ja heidän askelluksensa oli silkkaa rautaa! Jämäkkä pohja oli koristeltu sielukkaalla laululla jota tulkittiin niin riipivästi että aloin epäillä onko kyseessä ihminen ollenkaan. Aavistin pahaa. Ajatukseni harhaili jossain metafysiikan takana enkä shown päätyttyä enää tiennyt tuliko ääni päästäni vai voiko joku maallinen olento todella saada aikaan jotaini sellaista. Silmissäni alkoi pimetä ...

Prospektori oli aiemmin vakuuttanut että koska kyseessä olisi vain tavanomainen parapsykologian lähiopetuskerta muiden joukossa, olisi I. tason varustelu varsin riittävä emmekä tarvitsisi omia erikoistyökalujamme lainkaan. Parapsykologian! Kuinka saatoinkaan olla niin naiivi. Vaikka pääosin Masteroidin lainaamat varusteet olivat kieltämättä ensiluokkaiset, mitään ei ollut tehtävissä. Meidät yllätettiin kirjaimellisesti housut kintuissa.

Pystytimme instrumenttimme ripeästi.
Monitorointi oli kunnossa. Murska Rankkurin synteettinen ilmanpaineaalto generaattori tuotti vuoroin tasaisesti sykkivää pulssia ja jylhää äänimattoa. Niiden tauotessa hän kokemuksesta viisastuneena tarjosi viittiomakielisiä singaaleja aika-arvoista ja sekvenssien mensuureista. Keisari Rankkurilla näytti olevan ajoittain pieniä ongelmia muistaa pitää kielisoittimensa päällä. Tähän oli kaiketi syynä Lepakkomiehelle ominainen pieni vuotovirta joka aiheutti - mutta onneksi vain hiljaisuuden vallitessa huomattavaa - kohinaa laitteistossa.
Juuri kun kaikki tuntui sujuvan hyvin, jokin meni pieleen. Potilas Heiska oli koko päivän tuntunut harvinaisen levottomalta. Hän ei ollut puhunut Parasta muutenkaan pitkiin aikoihin. Kesken luentoa hän alkoi kuitenkin liikehtiä ja nykiä rauhattomasti ja mumisi kummallisia. Aivan kuin jokin vieras voima vaikuttaisi hänessä. Tai hänen kauttaan??? Vaivuin yhä vain syvemmälle pimeyteen kunnes jokin vieras voima viimein otti vallan minunkin ruumiistani, ja alkoi käsilläni takoa edessäni olevia instrumentteja murskaavalla voimalla. Lopulta tärykalvoni alkoivat vuotaa verta ja sisältäni kumpusi hiljainen ääni, aluksi vain vaimeana vikisevänä kuiskauksena ikään kuin kutsuen: "Heiska ... Heiska". Ääni voimistui voimistumistaan ja lopuksi kirkui komentavasti kuin ruostunut rautatie: "HEISKA!!!!" Japanialaisesta hikkorista tehdyt keppini katkesivat kuin kuivat risut lentokoneesta pudotettujen obeliskien alla. Ja tapahtui pahin mahdollinen. Heiska kuuli kutsun. Ja vastasi siihen, saaden koko monipäisen paikallaolijalauman kutsumaan Paraa. Ilmassa raikui hypnoottinen mantra: "Synny Para, Synny Para, Synny Para ..." joka tuntui jatkuvan loputtomiin. Kuin 1000V vaihtovirtaa, Para siirtyi ruumiiseeni ja riepotti sitä kuin tuuliviiriä. Seuraavaksi huomasin vain kun hänen pelottava kätyrinsä siirsi minua rajan taakse kosmoksen tuolle puolen. Jostain eetteristä kaikui puheen sorinaa ... ja lopulta musiikkia. Hatarina välähdyksinä muistan kuinka minua raahattiin kesken rituaalin kolkkoon takahuoneeseen jossa valkotakkiset miehet huumasivat minut tukevasti jauheilla ja ruiskeilla joita he kutsuivat "lääkkeiksi". Heillä ei ollut aavistustakaan mikä heitä odotti...

Ainoa pieni toivon kipinä tässä vaiheessa oli Turusta paikalle kutsutut kaksi voimakastahtoista - yhteisnimellä Mystons - tunnettua lahjakasta nuorta kykyä. Heidän oli tarkoitus olla varmistamassa tilaisuuden onnistuminen mikäli jotain menisi pieleen, tai parhaassa tapuksessa saattamaan ilta kunnialla loppuun. Kokemuksesta tiedän että heidän kehittämänsä metodi harvoin - käytännöllisesti katsoen sanoisin että ei ikinä - epäonnistuu. Heidän ohjelmistoonsa kuuluu paljon savua ja tunnelmallista, tummasävyisiä ja hypnoottisia instrumentaatioita tyylillisesti puhtaan laulun kera maustettuna. He olivat tuoneet mukanaan jo kolmanteen osaan ennättäneen äänite saagansa materiaalia ja olisi ollut silkkaa hulluutta väittää että he eivät olisi saaneet yleisöä puolelleen tälläkin kertaa. Heidän taituruuttaan ja näkemyksiään on ollut aina ilo seurata. Se on toimivaa, mutkailematonta ja samanaikaisesti sekä herkkää että ankaraa. Tämä oli vain yksi etappi heidän matkallaan halki mantereen jonka toivoisin jatkuvan ja jos luoja suo, palaavan jälleen takaisin tännekin. Mutta tuon sateisen keskiviikon tapahtumat koettelee kaiken kokemuksen ja tietämyksen rajoja, joten suokaa siksi anteeksi äänessäni kuuluva epävarmuuden häivähdys. Jos jotain oli vielä tehtävissä, niin olen vakuttunut että tämä parivaljakko - Mystons - on se nimi jota teidän on kiittäminen mikäli luette tätä! Kaikki toivoni jäi heidän varaansa.

Maailmassa oli vain yksi henkilö joka oli tietoinen kaikesta tästä. Siis tietoinen Parasta: potilas Heiska.
Ja te ette kuunnelleet häntä. Vaan nauroitte hänelle kuin hullulle jollaisena häntä piditte. Te kutsuitte Paraa! Ja se kuuli kutsunne.
Nyt minut on riisuttu aseistani ja suljettu paikkaan jossa rituaalin harjoittaminen on mahdotonta. On enää vain ajan kysymys milloin Rankkuri naaraa haavinsa uuden piskin paikkaamaan jälkeeni jäänyttä tyhjiötä... mikäli mitään tyhjiötä on jäljellä paikattavaksi. Mene siis, ja tee hyvin! Ja mieluiten tee vielä paremmin!

Nyt kuitenkaan en voi kuin hyvästellä rakkaat ystäväni ja heimoveljeni Prospektori Rankkurin jonka sanoista ja nyrkeistä olen saanut turvaa yön pimeinä ja arvaamattomina tunteina, Kullervo Rankkurin joka kovalla työllään on mahdollistanut toiminnan jatkumisen ja jonka sametin pehmeään ääneen en väsy koskaan, Keisari Rankkurin joka on rautaisella ammattitaidollaan hämmästyttänyt useammin kuin melkein joka kerta, sekä Murska Rankkurin joka korviensa, helvetin kojeistonsa ja ainutlaatuisen luonteensa ja makunsa ansiosta nosti toimintamme aivan uudelle tasolle. Onnea, menestystä ja Luojan siunausta. Oli ilo palvella kanssanne. Ja jos minulla on yhtään tuuria ja mikäli seuraava vasta vireillä oleva suunnitelmani toimii, näen hyvinkin pian jo aikoja sitten ajan siniseen virtaan lossimieheksi ajelehtineen veriveljeni Skeletor Rankkurin, sekä toisinaan vielä maanpäälläkin undercover hommia tehneen taisteluparini EpäKuollut Rankkurin, ja tietenkin kaikkien karkulaisten isoisän veljenpojan sekä patteriston komentajan, polvipuolisen aliverkoittajain killan ylipäällikön, TapaNe Rankkurin. Omien joukkojen lisäksi haluaisin kiittää muitakin matkan varrella yhteistyötä kanssamme tehneitä ryhmittymiä korvaamattomasta avusta ja inspiraatiosta ja antaa erityisen suuren kiitoksen seuraaville näkemyksissään ja toiminnassaan ylivertaisille toimijoille ja mieleenpainuvalla tavalla oman tiensä kulkijoille: SydänSydän, Saatanan Marionetit, Disquiet Animus, Mystons. Oman paikkansa listalla saa myös Fadeout, Enemy Pilot, KOkeellisen ELektroniikan SEura, Girl Germs sekä jostain syystä myös Arteria, Cause of Death, ja Seith. Kiitos myös niille seuroille ja yhteisöille joiden kanssa tiemme eivät jostain syystä ikinä kohdanneetkaan.
Viimeistään kotikennelimme vehreillä niityillä tiemme jälleen kohdatkoon.
Siihen saakka, Arrivederci Amigos! Viva la Ravolucion!

-Napoleon Rankkuri-"

Kirjoittanut don_D.o.e. 16.09.2011

            552×720  -  100 kt.

540×720  -  128 kt.

480×720  -  38 kt.


Arvostelu

3,13,13,13,13,1    (9 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

Ei kommentteja. Lisää kommentti!

Artikkelit: Bändipäiväkirja

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti