25.07.2003: Slam Slam/TMT 2003

Kirjoittanut Jokkeri – 08.09.2003

Katsotaanpa kuinka monta keikkatarinaa jaksaa peräkkäin kirjoittaa Slam Slam yhtyeen tiimoilta. Sinänsä tilanne on herkullinen että nyt alkava tarina on bändin ensimmäiseltä keikalta. No jos keikkatahti pysyy näin rauhallisena niin eiköhän tästä jonkinmoinen tarina sikermä synny, ajan kanssa.

Slam Slam aloitti siis keikkailunsa Valkeakoskella Työväen Musiikkitapahtumassa, olutteltassa armon vuonna 2003 ja elettiin helteisen kesän viimeistä heinäkuista viikonloppua ja Perjantain alkuiltaa. Lauteita oli juuri lämmittänyt Tuomari Nurmio yhdenmiehen sähköisellä poljennolla. Pientä kutinaa oli itse kullakin mahanpohjassa, olihan keikka yhtyeemme ensimmäinen ja saattoihan nuo n. 300 paikalla ollutta katsojaakin jotain väristyksiä aiheuttaa.

Keikka alkoi mallikkaasti. Mitään ei keritty testaamaan, se että linjat on auki ja kaikki toimii. alkuun siis hiukan pidempi intro ja sitten vasta laulaja lavalle mikin jalkaan heilumaan. Aloitus biisiksi valittiin tietysti Hittejä ja idoleita. Alkaahan sanat mukavasti, ” Teille kyllä kelpaa, ihan mikä vaan…”

Keikan alussa oli havaittavissa vielä jännityksen rippeitä ja lievää yli lataantumista. Mutta setin ehtiessä rock osastoon alkaa soitto kulkea ja lavan edustaltakin tila käymään vähiin. Miksaajalla kestää kuitenkin huomattavasti pidempää saada tasot kohdalleen. Sinänsä ymmärrettävää onhan bändi hänellekin uusi tuttavuus ja 2 liidi laulua + kaksi stemma, 3 kitaraa ja rytmi ryhmä. Ei välttämättä ole jokaisen miksaajan märkä uni. Tilana teltta on akustiikaltaan yllättävän huono. Vaikka katto on korkealla ja tilaa muutenkin juhlallisesti avara on jokainen seinä ja katto neliömetri sileätä pintaa. Tästä huolimatta voi miksaajalle nostaa hattua.

Kuusi kaveria saa isonkin lavan täytettyä ja välillä törmäillään, ei onneksi pahasti. Tilapäislavat ovat aina aika notkeita niin tämäkin. Hyppiminen vahvistimien läheisyydessä ei siis näyttävyydestään huolimatta ole kaikkein viisain ratkaisu. Teltta on myös yllättävän kuuma, ei todellakaan mikään ulkoilma lava. Parin biisin jälkeen on ajoittain jo vaikeuksia saada kädet pysymään otelaudalla.
Puolitoistatuntinen settimme päättyi tietysti kappaleeseen, Rock loppuu kuin seinään. Vaan niin hän siinä käy että vielä encore joudutaan / päästään vetämään. Väsynyt mutta onnellinen, taitaa olla fiilis jokaisella keikan jälkeen. Kamat kasaa, odottamaan huomista ja bändi nauttimaan takahuone palveluista.

Arvostelu

Kommentit