Muusikoiden.net
19.03.2024
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

19.08.2011: EBMM JP6 BFR DD II


Pitkästä aikaa ajattelin tarttua tuumasta toimeen ja kirjotalla vähäsen.
Kuten varmaan näette niin kirjoitin tuossa toissa vuonna artikkelin Petruccin standard mallista JP6 ja nyt olisi aika saada lisäys BFR mallin kautta. Ajattelin kirjoittaa artikkelin kokonaisuudessaan uutena, mutta peilaan myös edelliseen vertailumielessä, koska kysessä ovat kuitenki kaksi aivan eri kitaraa vaikka päällisin puolin näyttävätkin hyvin samanlaisilta.

Alkuvuoden pitkän soittotauon jälkeen alkoi taas kitarahommat kiinnostaa ja ajattelin heti piristää sitä uudella kepillä kun rahatilanne sen kerra salli.
Ennestään kaksi EBMM JP standard mallia omistaneena ja hyväksi todettuna, olin hyvin vakuuttunut siitä että samanlainen piti saada lisää.
Kuitenki tällä kertaa BFR mallin laitoin hakuseen ja lyhyen tähyilyn kautta löytyi semmoinen. Tarkoituksena oli hommata loimukannellinen malli, mutta kun kerran näin harvinaista herkkua oli tarjolla niin en voinut kieltäytyä tarjouksesta.


Elikkä kitaran nimihirviö kokonaisuudessan Ernie Ball Music Man JP6 BFR Dargie Delight II.
Dargie Delight eroaa "normaalista" BFR mallista erikoisella värillä, eeben-puu otelaudalla, stailess steel nauhoilla sekä erilaisilla otelautamerkeillä.
Dargie on limited edition, valmistusmäärästä en osaa vielä sanoa mitään, mutta varmistanen tuon jossakin vaiheessa valmistajalta. Kuitenki kyseessä on toiseksi harvinaisin BFR malli silverburstin ohella, jota on valmistettu kaksi kappaletta ja toinen niistä itse petruccille.


Dargien väri on ainakin asia mikä herättää niin vihaa kuin rakkauden tunteitakin ihmisillä, siitä joko ei tykkää ollenkaan tai sitten on aivan lumoissaan.
Väri on hyvin samantyylinen vaihtelevuudeltaan kuin standard mallin Mystic Dream, eri vaihtaa väriää eri kulmasta katsottuna ja valon määrää vaihtelemalla.
Väriskaala on vihreä-keltainen-punanen ja jopa harmaa tietyssä kulmassa, sisältäen tietenkin kaikkien nuiden värien eri sävyt, sisältäen mm. oranssin, kullan, pronssin, limen ja kaikken siltä väliltä. Värissä on myös mystic dreamistä poiketen helmiäistä mukana, mikä antaa kivan säväyksen. Kuvista pahemmin saa sitä kuva mikälaisesta puhun, mutta annetaan videon puhua puolestaan:

http://www.youtube.com/watch?v=XRnOWq0jYiA


Työnlaatu on BFR malleissa lukemani perusteella loistavaa ja samaa voi todeta tästäkin, yhtään kauneusvirhettä en ole vielä huomannut. Standard mallien tuotannossa huomasin selvästi eron alkupään tuotannon ja aivan uusimpien välillä, uudempien ollessa heikompaa tavaraa niin laadultaan kuin soittotuntumaltaan.
Itse en ole koskaan ollut mikään ruusupuu-otelautojen fani ja tämän jälkeen vielä vähemmän. Erittäin tumma eeben otelauta ja siinä näyttävät otelautamerkit suorastaan loistavat. Petruccin omasuunnittelemat "kilpi" merkit on onneksi jätetty pois tässä mallissa ja tilalla ovat helmiäispallot.
Runko on kasvanut edeltävästä mallista kivasti eikä kitara tunnu enää niin pieneltä kädessä kuin ennen. Jostakin luin että peräti 15% kasvu rungon osalta. Alasakara on saanut slimmimmän muodon mikä helpottanee soittamista aivan viimeisimmiltä nauhoilta käden saadessa enemmän tilaa, myöskin rungon muoto on saanut lisää kaarevuutta ja suora leikkaus mikä standard malleissa on pikkaukäden kohdalla on pyöristetty. Kaikki uudistukset tosin eivät ole olleet mieleeni. Edeltäjissä oli satiinilakattu kaula mikä tuntui erittäin hyvältä ja sopivan liukkaalta, mutta tähän malliin kaula on maalattu ja selvästä nihkeämpi. Kaula ei ole liian nihkeä, kuten omasta mielestäni useat ESP/Jackson mallit, mutta silti satiiniin tottuneena negatiivinen yllätys.

Rungon puuvalinnat on mietitty tarkkaan ja saatu erittäin kiinnostava kombinaatio. Runko on leppää, missä on sisällä mahonkinen "tone block" mikkien kohdalla tuomassa lisää lämpöä saundiin, tiedä sitten mikä on todellinen vaikutus, mutta näin tekijät kuvailevat inspiraatiotaan. Kitarassa on myös vaahterakansi. Kaula on mahonkia ja kuten jo mainitsin niin otelauta on eebenpuuta. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta varmasti toimivalta paketilta, mutta onko se sitä?

Kyllä, saundi on korjaantunut selvästi rikkaammaksi. Standard malleissa tökki kitaran sieluttomuus sekä aivan liian "kova" ominaissaundi. Saundia voisin jopa verran Caprison Dellingeriin mutta aivan samalle tasolle se ei yllä, mutta lähelle sitä. Äänen selkeys ja kuitenki erittäin tasapainoinen olemus ovat aivan omaa luokkaansa. Jälleen kerran törmään siihen epäluuloon että pulttikaulasessa kitarassa sustaini ja äänen sävy olisi jotenki perseestä, tämän kitaran kohdalla se ei pidä paikkaansa. Sustainia riittää vaikka muille jakaa ja kitara resonoi erittäin hyvin, ei häviä läpikaulaisille yhtään, se voin taata!
Kitarassa on Petruccin itse Dimarzion kanssa suunnittelemat omat signature mikit, DiMarzio Liquifire kaulassa ja DiMarzio Crunch Lab tallassa. Vaikka mikit ovat kokonaan uutta mallia, silti ominaissaundi on hyvin lähellä D-Sonic Air Norton yhdistelmää mikä ei ole huono asia. Erittäin erotteleva, raaka, mutta silti tasapainoinen. Piezo mikitys tallassa lisää ääniskaalaa akustisen saundia ystävien piirissä. Vaikkakin kyseessä on akustista kitaraa "imitoiva" ominaisuus, toimii se silti varsin mallikkaasti. Omassa käytössä se on silti valitettavasti jäänyt varsin vähäiselle käytölle, tulevaisuudessa voinee olla toisin. Saundimaailmasta voisi puhua pitkään ja kehua maasta taivaisiin, mutta tämä kun on asia mikä jokaisen ihmisen pitää omilla korvilla kuulla ja kokea että voi sanoa mielipiteensä. Kuitenkin kitaran ääniskaala on sen verran laaja että uskon sieltä löytyvän jokaiselle haluamaansa.


Kitara on soitettavuudeltaan on erittäin helppo, minkä voi allekirjoittaa varmasti joikainen standard malliakin kokeillut. Kaula on siro, profiililtaan ohut C/V. En vain voi ymmärtää miksi kaula mentiin vaihtamaan maalattuun mikä poikkeaa edeltäjästä huomattavasti, WHY GOD WHY? Kitara istuu sylissä edeltäjäänsä paremmin hieman suuremman kokonsa ansiosta eikä myöskään tunnu niin "lelulta". Jumbonauhat takaavat vielä erittäin kevyen ja helpon soittotatsin.
Hyvin tehty kaulaliitos takaa soittajalle hyvän tuntuman päästä aivan viimeisillekkin nauhoille vaivatta.
Talla on pysynyt samana läpi Petruccin Music Man historian ja miksipä sitä vaihtamaan kun kerran toimii loistavasti. Talla on ehkäpä paras mitä on tullut vastaan, erittäin matalaprofiilinen mikä antaa kädelle erittäin hyvän ja tiivin tatsin soitettaessa. Vireen floikka pitää myös mallikkaasti, eikä se ole koskaan ollut mikään ongelma. Lukkovirittimet ilman kielilukkoja ovat ehkäpä paras keksintö sitten polkupyörän, helpottaa elämää suuresti. Tallan hyvä ominaisuus on myös sen helppo ja monipuolinen säätäminen. Tallassa voit säätää jokaisen kielen haluamallesi korkeudelle, mikä mahdollistaa millitarkkaan säätämiseen aivan semmoisille asetuksille kun haluat. Asia mikä häiritsi myös edeltävässä mallissa oli mikkien korkeudensäädön puute. Mikit ovat omille säädöilleni aika sopivalla korkeudelle, mutta silti jäin kaipaamaan sitä ominaisuutta.
Kitaran mikinvalitsimen paikka on monille kitaraa harkinneille ollut kompastuskivi, itselleni se taas on luonnollisessa ja helpossa paikassa. Pienen soittamisen jälkeen joutuu toteamaan että kuinka sitä on ennen edes voinut soittaa kitaraa missä mikinvalitsin on ollut kauempana.

BFR perusmallista specsit:

Size:
12-3/8" wide, 1-3/4" thick, 37" long (31.4 cm wide, 4.5 cm thick, 94.0 cm long)
Weight:
8 lbs, 7 oz (3.83 kg) - varies slightly
Body Wood:
Alder with bookmatched maple top and mahogany Tone Block. Honey Bursted Koa Top - Mahogany body
Body Finish:
High gloss polyester
Bridge:
Standard - Custom John Petrucci Music Man® Piezo floating tremolo of chrome plated, hardened steel with solid steel saddles. Koa top - Custom John Petrucci Piezo floating tremolo with gold plating
Scale Length:
25-1/2" (64.8 cm)
Neck Radius:
15" (38.1 cm)
Headstock Size:
Only 5-7/8" (14.9 cm) long
Frets:
24 - High profile, wide
Neck Width:
1-11/16" (43.0 mm) at nut, 2-1/4" (57.2 mm) at last fret
Neck Wood:
Mahogany
Fingerboard:
Maple top - Rosewood; Koa top - Ebony
Fret Markers:
Custom JP Shields and Mother of Pearl BFR inlay at 12th fret
Neck Finish:
High gloss polyester
Neck Colors:
All black neck with black headstock; Tobacco Burst - Color matches body with matching painted headstock
Tuning Machines:
Schaller M6-IND locking with pearl buttons
Truss Rod:
Adjustable - no component or string removal
Neck Attachment:
5 bolts - perfect alignment with no shifting; Sculpted neck joint allows smooth access to higher frets
Electronic Shielding:
Graphite acrylic resin coated body cavity and aluminum lined control cover
Controls:
500kohm volume, 500kohm push/pull tone for custom 2 pickup configurations - .022µF tone capacitor
Switching:
3-way toggle pickup selector, with custom center position configuration; 3-way toggle piezo/magnetic selector
Pickups:
HH - Neck: DiMarzio LiquiFire, Bridge: DiMarzio Crunch Lab


En ala listaamaan plussia enkä miinuksia vaan kehotan jokaista kokeilemaan jos vain rahatilanne sen sallii, koska kerran kokeilleena jää sen verran pahasti koukkuun että pakko saada omansa.
Hinnat BFR perusmallille ovat kuitenki yli 3 kilon paikkeilla mikä rajaa ostajakuntaa varmasti, mutta jos saat tuolla hinnalla kitara mikä vastaa kaikkia toiveitasi niin miksi ei, mulla vastasi enkä ole katunut päivääkään.

Kysymyksiä ja kommentteja voi laittaa pikaviestillä.

Kiitos

-Kunu

14.9 Lisäystä

Tiedustelin Ernie Ballilta tuota valmistumäärää koskien tätä DD II mallia ja vastauksena tuli sähköpostiin vain tylysti että eivät ilmoita valmistumäärää. Erikoista

Kirjoittanut KUNU 19.08.2011

            413×555  -  25 kt.

736×556  -  60 kt.

730×552  -  63 kt.


Arvostelu

4,14,14,14,14,1    (16 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

Vladi: Hyvä artikkeli, mutta edelliseen kirjoitukseesi verrattuna tässä on hirveä määrä kirjoitus- ja yhdyssanavirheitä. Tsekkaa ne, niin tuun antamaan tähtiarvosanan. :)
Vladi: Ja laita ihmeessä väliotsikoita!
KUNU: Hyvä että joku sentään lukee artikkelista sen mikä on oleellista. Jotakin korjasin, jotakin jätin tahallani paikoilleen. Väliotsikoita en ole laittamassa, uskon että tuo luetaan tuommoisenaankin.
KUNU: Kirjoitusasu on tarkoitusperäisesti erilainen kuin edellinen artikkeli. Hyvä että joku senthään on tykänny.
Guitar_Miller: Hyvä artikkeli! Tuli tuosta silverburst mallista mieleen että tämämän jutun http://www.ernieball.com/forums/mus … st-ball-family-reserve-one-off.html perusteella ei edes Petrucci omista sitä enään.
KUNU: Uusissa live taltioinneissa mitä nyt tuolta youtuubista olen kattonu niin petruccilla olisi käytössä silverbursti mustalla tallalla ja virittimillä, mutta eiköhän äijällä vaihu siihen tahtiin laitteet että ei pysy itsekkään varmaan perässä.

Yhteensä 6 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Laitearviot

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle