Muusikoiden.net
19.03.2024
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

07.08.2020: Soldano SLO-100 Super Lead Overdrive


26.9.2019 - päivitys: KT66-pääteputket
21.2.2020 - päivitys: uusi soundisample

SOLDANO SLO-100 - SUPER LEAD OVERDRIVE

100 wattinen, kaksikanavainen putkinuppi. Kanavat: NORMAL ja OVERDRIVE; NORMAL-kanavassa CRUNCH/CLEAN- ja BRIGHT/NORMAL-moodit valittavissa kytkimillä. Molemmilla kanavilla on jaettu EQ (BASS, MIDDLE, TREBLE), omat PREAMP-volumet (gain) ja MASTERit sekä PRESENCE koko paletille. Tehdasputket 5 x Sovtek 12AX7 (WA/WB/LP-sekoitus) ja 4 x Sovtek 5881/6L6; putkibufferoitu efektilooppi. Ohmivalitsin (4, 8, 16), SLAVE OUT ja kaksi kaiutinulostuloa, kanavanvaihtopolkusin.

Nythän puhutaan yhdestä maailman tunnetuimmista ja arvostetuimmista käsintehdyistä putiikkivahvistimista, jonka juuret juontavat 80-luvulle Mike Soldanon vuosikausien pohjatyöhön jo ennen Soldano-tuotemerkkiä.

Kohta on kaksi vuotta takana soittoa ko. vahvistimella ja erittäin tyytyväistä sellaista. SLO on melkoinen paketti. Ensipuraisu oli jotenkin usvainen kokemus, olinhan tuosta jo vuosia haaveillut, mutta eipä tarvinnut pettyä. Testattuani vähän käytettyä ja tulevaa SLO:tani (vm. 2007) Helsingin Custom Shopissa, ensivaikutelman sain mitä ihanimmasta 1-kanavan crunchista, turboahdetusta ja murskaavasta high gain-paahdosta, sekä miellyttävästä puhtaasta kanavasta. Kauaa ei tarvinnut seuraavaa hankintaa miettiä, kohtuullisen määrän kitarasälää myyntiin laittamista ja säästötilin koluamista

Menen suoraan asiaan, eli seuraavaksi hieman tarkemmin kanavien luonteesta. Havainnot on tehty treenikämppäsoittojen, bänditreenien ja kymmenkunnan keikan perusteella.

NORMAL - CLEAN-moodi

Puhdas kanava on semmoista peruskauraa, ei samanlainen lämmin ja muheva lehmänhönkäys kuin esim. Fenderit lämpimillään, mutta kuulakas ja tietyllä tapaa miellyttävän puumainen. Käyttökelpoinen ja moneen taipuva puhdas; EQ todellakin toimii laajalla repertuaarilla. BRIGHT-kytkin tekee mitä lupaa, joten ei siitä sen enempää. Kanavan saa kevyelle rock-rosolle PREAMP-volumea nostamalla; nupit kaakossa maasto on jotain SRV:n ja AC/DC:n (todellisia yllätysvertauksia) varhaistuotannon soramaiden hienojakoista moreenia. Volume puolessa välissä kevyellä soittotatsilla soundi pysyy puhtaana, mutta kitaraa runttaamalla menee nätisti luonnolliselle rosolle; dynamiikkaa löytyy.

Moneen veistettävä ja erittäin käytännöllinen puhdas soundi.

NORMAL - CRUNCH-moodi

Eräs parhaista crunch-soundeista johon olen kuunaan törmännyt. Todella avoin ja lempeä soundi rapsakalla ja ilkeävirneisellä yläpään puraisulla, joka on sivelty klassisen rockin ajattomuudella (back to 70's!). Ei niinkään tiukka tai turboahdettu, vaan enemmänkin murakka, erotteleva ja avoin (nämä termit taitavat olla jo melkeinpä bannilistalla). Yleisilmettä voisi kuvata hieman kuivakaksi, joka osaltaan tekee siitä erottuvan ja läpileikkaavan. Edut (ja peikotkin) tulevat vastaan dynamiikassa: kaikki soitetut ja räpelletyt äänet tosiaan kuuluvat. Anteeksi ei anneta. EQ toimii yhtälailla monipuolisesti tässä moodissa. Tiukemman ja kuumemman soundista saa boostaamalla esim. jollain TS-johdannaisella OD:lla, tai vaikka transparentilla volumeboosterilla. Jos käyttää ulkoista EQ:ta (esim. MXR 10 band EQ), niin se puree parhaiten tällä kanavalla/tähän kanavaan - niin efektiloopissa kuin ennen inputiakin.

Klassista ja ajatonta rocksoundia.

OVERDRIVE

Turboahdettua paahtoa löytyy sitten 2-kanavalta ja jos saa käyttää yliampuvaa hehkutusta, niin jos voi mitenkään kuvitella, että joku vahvistin (tässä tapauksessa kanava) toimisi sisäänrakennetulla ydinreaktorilla, niin SLO olisi sellainen; kanavan "hönkä" on jotain mieletöntä. Kun vertasin Hot Rod 50 -arvostelussani (http://muusikoiden.net/artikkelit/1330) soundin purevuutta moottorisahalla sahaamiseen, niin SLO sulattaa ja höyrystää sen ja ohjaa lieskat suurella paineella piipusta ulos. Kuitenkin kanava on varmastikin dealmaker tai dealbreaker monelle soittajalle, sen verran leimaa-antavasta soundista on kyse. 1-kanavaan verrattuna huomattavasti enemmän alapään vääntöä ja puskua, mutta yläkerran ja keskialueen säilyessä avoimena, johon vahvistimen ainutlaatuisuus ja taika osin perustuukin. Soundi on muutamalla termillä iso, tiukka mutta avoin, melko tiheäsäröinen, läsnäoleva ja röyhkeä, sävyn ollessa pitkälti keskiäänivoittoinen.

Loistavat lead-soundit löytyvät kädenkäänteessä ja purevat komppirosot ja perskannikat yhteen niittaavat high gain-puristukset (alá Deftones, Slayer, Alice In Chains) riittävät niin pitkälle kuin ranteessa riittää puhtia vääntää. Lievemmillä säröillä irtoaa niin rapsakat kasariporskutukset, kuin stonermurinat ja -rohinatkin - ihan miten käyttäjä x laitetta säätää. Mitä enemmän ammentaa MIDDLEä, sitä lihaisampi soundi. Keskiääniä scooppaamalla soundia saa "upotettua", eli taaplaamaan enemmän alapään kanssa. Raakuutta ja purevuutta (myös sitä sirkkeliä) saa kehiin kun nostaa yläpäätä joko PRESENCEllä, tai TREBLEllä. PRESENCEn ja TREBLEn vaikutuksen ero toinen nollissa on, että PRESENCE tuo soundiin enemmän märkyyttä, kun taas TREBLE nostettuna soundi on kuivempi. Sama pätee CRUNCHin kanssa, kyseessä kun on jaettu EQ.

Vaikka yleisilme on hieman kompressoidumpi verraten CRUNCHiin, niin vaikka säröt olisivat täysillä ja MIDDLEt scoopattu, niin soundi pysyy silti kasassa: on erotteleva, eikä tunnu menevän millään tukkoon, vaikka TREBLEt ja PRESENCEtkin olisivat nollissa. PREAMPin volumea säätämällä muokataan siis särön määrää (kuten 1-kanavankin) ja 2-kanavan saa taivutettua ja laskettua samoille särösfääreille kuin 1-kanavan ilman CRUNCH-moodin päälläoloa, mutta soundi on tällöin aavistuksen kompressoidumpi ja ehkä kylmempi. Ulkoiset boosterit ja säröttimet toimivat loistavasti, mutta EQ-pedaalit jäävät lähinnä jyrän alle, ts. vaikutus on aika minimaalinen.

Kaiken kaikkiaan silkkaa suloista murhaa. Sivistynyt hirviö.

YHTEENVETO

Jos esim. Marshall JCM800/900 on ruisleipää, niin SLO on ruisleipää kinkulla ja munavoilla. SLO on moderni high gain-vahvistin mutta se ei kuulosta miltään geneeriseltä metallimyllyltä. Metallisoundit loihtii ulos tuosta vaan, ja tulos on jotain tyylikästä vanhan ja uuden sekoitusta.

SLO:n kaikki kanavat ja moodit ovat hienosti linjassa keskenään, toisin kuin esim. joidenkin monikanavaisten vahvistimien kanavat ja moodit, joka taas aiheuttaa hankaluuksia ja riekaleisia hermoja balanssin säätämiseen varsinkin bändisoitossa - enkä oikein muutenkaan ole perustavalaatuisen soundinmuutoksen ystävä esim. kesken kappaleen, mikäli luetaan pois clean/crunch/lead/fuzz-variaatiot. Tiikerin raidat saavat olla erivärisiä, mutta jos soundi muuttuu yht'äkkiä tiikeristä possuksi, niin mennään vähän metsään. Tai noh - riippuu vähän musiikkityylistä ja naskitkin ovat kivoja... Eli ei mitään sittenkään!

SLO toimii hienosti myös kovan puheen voimakkuuksilla, mutta kotisoittoon siitä ei mielestäni ole - ainakaan OVERDRIVE-kanavasta - sen verran iso ja karvainen villikarju on kyseessä päästettäväksi makuukammariin melskaamaan. Soundin luonne toki muuttuu kun MASTERia kääntää isommalle ja sweetpot löytyy jostain puolenvälin tienoolta (eli 5,5:stä, koska Soldanot menevät 11:en - huumormiehiä tuo Mike), mutta kautta linjan vahvistin toimii hienosti kaikilla volumetasoilla. Mitään attenuattoreita ei tarvita, testattu on... Syö tosiaankin loistavasti erilaisia ulkoisia särölähteitä, niin OD:ta, distortioneja kuin fuzzejakin, eli vahvistin on loistava pohja myös radikaalimmalle soundinmuokkaukselle.

Kiteytettynä SLO on monipuolinen vahvistin yksinkertaisessa ja idioottivarmassa paketissa. En ihan heppoisin perustein vaihtaisi...

PUTKET JA ERILAISET KAIUTTIMET

Olen vaihtanut kaikki alkuperäiset etuasteputket Sovtekeista TAD:hin, JJ:hin ja Tungsoleihin. Sovtekit toimivat mainiosti, mutta ovat ehkä liian karheat, raa'at ja raastavat, kun taas nykyinen kombinaatio on smoothimpi, lämpimämpi ja hieman nopea-atackisempi. V1:ssä on TAD High Grade 12AX7 (aivan huippuputki!), V2:ssa JJ ECC83S tuomassa läskiä ja lämpöä, V3:ssa lihaisa ja rouhean pureva Tungsol ja lopuissa TAD 12AX7 Premiumit. Ko. kombinaatio on omiin korviini erittäin tasapainoinen rouheuden, läpileikkaavuuden ja lämmön suhteen. Myllyssä on vieraillut erilaisia sekoituksia ja samoista malleista kasattuja kokonaisuuksia - myös JAN:iakin - mutta nykyinen on osoittautunut parhaimmaksi, vaikka erot ovatkin ehkä hiusten halkomista, mutta eron kyllä huomaa.

Pääteputkiksi olen vaihtanut TAD 6L6GC-STR:t, jotka ovat mielestäni paljon paremmat kuin alkuperäiset Sovtekit: kuumemmat, huomattavasti vähemmän diskanttiset ja basson toistoltaan hanakan responsiiviset, syvemmät ja tiukemmat. 6L6-putkien biasointiarvoiksi Soldano suosittelee 25-30 mA. SLO:ssa 6L6:t on korvattavissa KT66:lla (bias 30 mA), jolloin foorumikeskustelujen ja Mike Soldanon perusteella soundi löysentyisi ja menisi vintagempaan, mutta nopea-atackisempaan suuntaan. En ole moisia (vielä) testannut.

Vaihdettu pääteputkiksi TAD KT66:t (syksy 2019). Alkuun hieman hämmenttävin fiiliksin totesin soundin muuttuneen reilustikin. Kotvasen ruuvailun jälkeen alkoivat kuitenkin uudet asetukset löytymään ja samat ihanat soldanomaisuudet esille. Merkittävimpinä eroina mainittakoon alapään toiston "muhkeutuminen" ja särön määrän vähentyminen, joka johtunee headroomin lisääntymisestä. Jollain tapaa soundi siis isoni, mutta muuttui enemmän vintageen suuntaan (Bluesbraker-soundiksi sanovat foorumeilla, itse en ole sitä testannut). Soundista tuli myös jotenkin pörisevämpi ja fuzzimaisempi, mikä ei ole huono asia sikäli, että soitan stoner/doom-osaston riffittelyä. Tämä siis LEAD-kanavalla. CRUNCH- ja CLEAN -kanavilla muutos oli positiivisin. Puhtaaseen tuli enemmän lämpöä ja kosketusherkkyyttä ja crunchiin ERITTÄIN miellyttävää vanhan liiton AC/DC-Plexi -rosoa. Todella tiukka, mehukas, heleä ja harmoninen ajaton rocksoundi! LEAD-kanavalla muutos ei ollut niin miellyttävä, ainakaan alkuun, koska se muuttui astetta-paria takkuisempaan ja takapotkuisempaan suuntaan - säilyttäen kuitenkin SLO:n ominaissoundin - mutta toisaalta dynaamisemmaksi sikäli, että soundi ei ole nyt niin kompressoitu ja on riippuvaisempi soittotatsista. Toisaalta tämä vaan vaatii minua soittamaan paremmin ;) Pedaaleita SLO syö edelleen samaan hyvään malliin ja niillä esimerkiksi tuota vähentynyttä kompressoitumista saa hyvin paikattua vaikkapa sooloissa tai tiukemmissa riffittelyissä. Muutos vaatii vielä totuttelua ja varsinkin keikkailua, mutta yleisfiilis on, että mennään nyt tällä, etuineen ja (pienine) haittoineen.

Kaappina käytän Orangen PPC412:sta, johon olen asentanut 2 x Celestion G12-65 Heritaget ja 2 x Celestion G12-80:t (Rola) ristiin, joilla SLO todella syttyy kunnolla liekkeihin. Alkuperäiset V30:t olivat hieman liian kireät ja riipivät, koska SLO on suhteellisen kirkassoundinen vahvistin. Nykyinen kokoonpano on tähänastisista testatuista omaan makuuni paras, mutta myös Eminence V12A:t, Texas Heatit, Celestion Classic Lead 80:t, G12-75T:t ja G12H-30/100:t sopivat enemmän tai vähemmän SLO:n kanssa yhteen; sävyeroin ja käyttötarpeen mukaan luonnollisesti. Eminencen Tonkerit olivat yksinään liian alapäävoittoiset ja keskialueelta scoopatut (eivät oikein leikanneet bändisoitossa läpi), mutta G12-65:n kanssa ristissä mainiot tuomaan lisää muhkeutta ja alapäätä. Orangen 2x12-lisäkaapissa on Celestion G12H-100 ja Scumback H75-LHDC:t, jotka toimivat hyvin keskenään ja 4x12-kaapin kanssa. Tosin lopputulos on melkeinpä liiankin kirkas, mikä oli Scumbackien osalta melkoinen yllätys - hieman ikävä sellainen.

SOUNDISAMPLET

Soundisampleja löytyy täältä:

http://soundcloud.com/teepants
http://maihinnousu.net/a/?artist_id=1070
Doom-riffiä 20.02.2020 - Guild S-100 w/ Oil City Pickups The HEL bridge

Kaikki on äänitetty treenikämpällä master-volan ollessa n. 4:ssä, Sennheiser e835 mikillä, 45 asteen kulmassa kartion keskeltä. Kaappina Orangen PPC412 ja kaiutin Celestion G12-80 Rola. Äänityksiä ei ole muokattu jälkeenpäin mitenkään.

Lisäsoundireferenssinä voinee toimia viime joulukuussa livenä studiossa äänitetty stoner-metal bändini Masteroidin "Venomous Split" split-EP, jonka kaksi kappaletta "Corpses of My Mind" ja "Neo Crusaders" ovat kuunneltavissa täällä: www.reverbnation.com/masteroid. Kitarasoundia on luonnollisesti muokattu enemmän tai vähemmän.

Levytyksiä omasta hyllystä, joissa SLO-100:a on käsitykseni mukaan käytetty:

Alice In Chains: Alice In Chains
High On Fire: Death Is This Communion (ainakin)
Van Halen: F.U.C.K.
Mötley Crüe: Dr. Feelgood
Red Hot Chili Peppers: Mother's Milk

Tarkempaa artistireferenssiä ja muuta kivaa voi ihmetellä Soldanon sivuilta www.soldano.com

MUUTA YLEISTÄ JA LOPPUSANASET

Paja sijaitsee Seattlessa: Google Maps

Tässä oivallinen Mike Soldanon videohaastattelu suoraan pajalta: http://www.youtube.com/watch?v=Oz1Z16JIaaM


Kahden vuoden aikana SLO ei ole kertaakaan pettänyt millään osa-alueella missään olosuhteissa: ei toiminnan, kestävyyden, eikä soundien suhteen. SLO on rakennettu amerikkalaisista Mil Spec-standardin komponenteista ja on ladattu yksinoikeudella mittatilaustyönä tehdyistä DeYoungin muuntajista, joissa osaltaan soundin salaisuus piilee. SLO:t tehdään käsin ja niillä on rajoitettu elinikäinen takuu. Soldanon teknikot (mm. alusta asti mukana ollut Bill Sundt) ja itse Mike Soldanokin vastailee sähköposteihin n. päivän viiveellä, riippuen kysymyksen aiheesta.

Kyllä tällä kelpaa siis soitella, myös tällainen maallikko-amatöörisuhari-räpeltäjä-klubikeikkailijakin - "kun halvalla sain!"

Kas noin. Toivottavasti en hehkuttanut liikaa, komponenttikasojahan nämä vaan ovat...

Kirjoittanut Terry Pantheras 11.07.2011

            509×768  -  72 kt.

512×384  -  29 kt.

900×1200  -  259 kt.


Arvostelu

4,44,44,44,44,4    (44 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

ranchero: Kiitos hienosta yhteenvedosta.Eihän knopfler turhaan tätä käyttäny vuosi tolkulla ... :)p
Terry Pantheras: Pitänee vielä vetää nuo soundiklipit paremmin kuin nämä 35 asteen pätsissä hätäsesti vedetyt...
Terry Pantheras: Eli ylläoleva kommenttini on luettavissa niin, että tee anteeksiantamattomalla SLO:lla soundisampleja, totea kuuntelemalla omaa soittoa kuinka paska oikeasti olet ja tee se sitten uudestaan pienen treenin jälkeen... :)
jpw: Warren Haynes kanssa soittelee tällä - kiitos ; erittäin asiallinen artikkeli
jkorjus: Tällasia sais kirjoitella. Iskee kateudenpeikko kylkeen kiinni, eikä päästä irti.
muna247: Hyvä artiikkeli! Erityispeukku putki- ja kaiutinosion yksityiskohtaisuuksista :)
Entropia666: Perkele ku pääsis joskus testaamaan tommosta...
mikky: Soldanon Cleanit ja Crunchit soundit on kyl pirun hyviä!,sen high gain luonteesta en ole kyllä taas koskaan liiemmin innostunut,liian pörisevä, siinä mielessä minulle dealbreaker.Olen kerran päässyt testaamaan SLO:ta ja omistanut Avengerin.
mikky: Niin ja erittäin hyvä ja asiallinen artikkeli kyllä!:)
Terry Pantheras: Joo, se "pahin" pörinä lähti ihan etus- ja pääteputkien vaihdolla, eli Sovtekit mäkeen niin soundi silottuu... :)
mikky: Heh, joo mäkin vaihdoin Avengeriini aikoinaan Svetlanan Winged C:t päätteeseen ja tung solit etuasteeseen...johan lähti homma toimimaan:)
mikky: Mike voisi tehdä SLO:sta kanssa EL-34 version, niinkuin Avengerista...se ois mielenkiintoinen:)
Terry Pantheras: Enkä oikein usko, että Miken omassa SLO:ssa on Sovtekia...
hannunissinen: Hyvin hehkutettu :) Clapton veteli jossain vaiheessa tällaisella myös ;)
Dropped C: Hai On Faiö!
samilindroos: Musta soldanojen yksi hienoimpia soundeja on juuri tuo crunch osasto, hienostelevan räyhäävä ja erotteleva. Slo soundaa aika lähelle mitä oma modattu x88r ja mesan 2:90. Kaksi soldanon kaappiakin löytyy..:)
samilindroos: Noista soundinäytteistä minusta od middlellä pomppaa esiin edustavimmin.
Terry Pantheras: Pitää yrittää vielä äänittää paremmat ääninäytteet näiden sutasujen sijaan. Ja joo, crunch on ihqu!

Yhteensä 18 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Laitearviot

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle