Muusikoiden.net
19.03.2024
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

05.07.2011: Sunsmile SGEM10


Päivän aiheena Sunsmilen näkemys Steve Vai-kepukasta. Laite- ja säätötyöarviointi.

Linkki valmistajan sivuille: http://www.ssmii.com/ArticleShow.asp?ArticleID=471

TAUSTAA

Enpä ole eläissäni omistanut floikalla varustettua kitaraa, monesti kylläkin sellaisen hankintaa miettinyt. Viikko sitten päätin tarttua johonkin lajin edustajaan, jotta oppisin soittamaan kuin Steve Vai. Torin tarjontaa selattuani päätin ottaa yhteyttä Contemporary Straton kaupittelijaan. No, mun tuuria. Sehän oli mennyt. Ja olis vielä ollu nätti, musta 1-mikkinen. Sitten silmiin osui "prän-nyy" aurinkohymy, valkoinen ja kullitetuin raudoin. Tuo se on otettava, tuumin, ja otin myös. Nyt kepukan kotiuduttua on tullut aika syynätä tarkemmin!

ENSIVAIKUTELMA

Laadukkaista puista laadukkaasti valmistettu soitin. Viimeistelystä en osaa sanoa mitään, koska sitä ei ole. Ei todellakaan. Paitsi jos laskee maalipinnan viimeistelyksi, on meinaan nätti pinta. Tai no, nauhojen päätkin on hiottu, mutta siitä ei kannata sanoa mitään ennen kuin muutaman kuukauden päästä. Mahdollisesti kostea puu, Suomen ilmasto päläpälä...
Eli puuosat ovat muodossaan, nätti pinta, otelaudan pinta hyvä. Mutta esim kaulan ruuvit ovat ruuvattu sinne päin, otelaudan upotuksia on hieman survottu/paikkailtu ja jousien kansilevy on upottamatta, floikka säätämättä.
Joku tietysti kysyy, mitä odotin tähän hintaan? No paljon vähemmän soitinta. Olisin maksanut jopa tuplaten, mutta älkää kertoko myyjälle!
Pikkuvikaa, helppo korjata, kuten sananlasku sanoo.

SOITIN KÄTEEN JA...

Ei kun kimppuun, kuin basisti jallupulloon.
Ensimmäiseksi kielten viritys. Sen aloitettuani tulikin mieleen ihan hakematta, miksi minulla ei kellutallaa ole ollut... Muutamaa ärräpäätä ja puolta tuntia myöhemmin laite oli vireessä. Kielet 12. nauhalta puolen sentin korkeudella! Talla oli tukevassa etunojassa, ja soittaja vaan halusi olla. Tässä vaiheessa luovutin, ja pistin olutta jääkaappiin. Niiden jäähtyessä yritin taltuttaa tallan tahtooni... Tolppien pudotus ja jousien kiristys taitaisi olla oikea lääke.
Takaluukun aukaisua seurasi pari yllätystä. Hieman sahanpurua (!) ja vain kaksi jousta. Kiristysvaraa olisi ollut, mutta kaivoin kuitenkin miljoonalaatikosta yhden jousen lisää ja tein vaadittavat säädöt. Action on nyt suht ok, 12. nauhalta alle 2mm. Kolme jousta kontrolloi tallaa kivasti (sikäli kuin minä siitä mitään tajuan) ja pudotukset/nostot irtoaa sen verran kuin tarvitsenkin. Värisemään en floikkaa napauttamalla saanut, ehkä hieman uutuudenkarheutta? Toisaalta tuntuma on muutenkin aika stratomaisen jämäkkä, että tuskinpa sitä lärppäsoundia helpolla irtoaakaan.
Kellukilluttimen säätö ja action hoidettu, seuraava potilas on intonaatio. Kaks kieltä melkein paikallaan, muut edes sinne päin. Veikkaan ettei ole säädetty tehtaalla lainkaan. No aivan sama, minä tarkistan ja säädän joka tapauksessa, vaikka ostaisin kepin Gibson Custom Shopista. Eli sieltä mistä yleensä ;)

SOITTAMAAN

Muutaman tunnin ähellyksen ja parin luovuutta irroittavan oluen jälkeen pääsee vihdoinkin koittamaan sormella.
Mikkien output tuntuu olevan melko raju, tosin "kotiputken" ollessa palasina pitänee testata paremmin treenikämpällä. Himassa ollut Line6 nuppi tunnetusti hieman tasapäistää soundia. Mikkikytkin ja potikat toimivat kuten kuuluu. Kytkimen eri asentojen mikkikytkentä tosin on vielä hämärän peitossa.
Kaula on ohuempi ja paremmin viimeistelty (!) kuin taustalla näkyvässä SG:ssä. Kellarin kätköistä löytyi joku Yamahan hevimetelikirves, siinä tuntuu olevan vastaava. Ihan hyvä tuntu, harmi ettei mulla ole yhtään Ibaa, mihin verrata. "Luultavasti nopea" sanoo tämä nakkisormi.
Floikkakopiolla on kiva leikkiä, vanhakin apina tuntuu oppivan uusia temppuja. Jopa alkuperäisistä kielistä huolimatta vire tuntuu pysyvän kohtuullisesti. Keskitys on ainoa sanomisen aihe, irrotettaessa jää välillä pari minuuttia vajaaksi. Pitänee teroittaa reunat.
Otelaudan hionta on ok, samoin nauhojen. Muutama nauha on karvan koholla, mutta ei mitään maata kaatavaa. Otelauta venyy jostain syystä sentin bodyn päälle, vaikkei siellä ole enää edes nauhoja?

SUMMA SUMMARUM

Loppuyhteenvetona voisin sanoa, että mieluummin ostan hyvin tehdyn ja huonosti säädetyn kitaran, kuin toisinpäin. Esimerkkinä jälkimmäisestä vaikkapa Indonesian Squier. Tästä saa pikku ropaamisella helpposoittoisen laitteen. Toisaalta, jos ei työkalut pysy kädessä, tästä kannattaa pysyä kaukana tai viedä suoraan sepälle. Ulkonäkö on glamrock-uskottava (tai melko homo, kuten myyjä asian osuvasti ilmaisi). Arvoltaan enemmän kuin hintansa väärti, soitoltaan vähemmän kuin osiensa summa.
En muuten vieläkään osaa soittaa kuin Vai.

Jos joku kaipaa tähän jotain lisättävää, kuten esim kaulan mittoja tai muuta, pv tänne niin katsotaan onko tietoa saatavissa.

Kirjoittanut stw307 05.07.2011

            1012×1349  -  478 kt.

744×992  -  158 kt.

744×992  -  265 kt.


Arvostelu

4,54,54,54,54,5    (17 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

Space_Ace: Rispektit tosta tallakulmakuvasta, mulla olisi tossavaiheessa kamera lentänyt vähintään seinään!
stw307: Ei kannattanut heitellä, maksoi enemmän kuin keppi :) Nyt on muuten tallakin vaaterissa.
Toums: Komian näköne blakcheartin kaappi sulla! Siitä pisteet!
mattim: Otiko kaulaaa tai mikkejä irti, onko runko oikeaa puuta vaiko vaneria ? Komia on.
spoons: "Muutaman tunnin ähellyksen ja parin luovuutta irroittavan oluen jälkeen pääsee vihdoinkin koittamaan sormella."- heh. Hyvä artikkeli!
030550: Todella hyvä kepukka, kunhan ensin säätää oman aikansa!
stw307: Kiitos kaapin kehuista, noin kamalannäköisen kankaan hakemisessa oli hirveä vaiva. Ja puista; Otin takaluukun auki jousisäätöä varten, sieltä vähän rapsuttelin.

Yhteensä 7 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Laitearviot

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle