Muusikoiden.net
04.12.2016
Rockway LIVE! Joka maanantai ja keskiviikko klo 17-19 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

29.05.2012: Peteveen kitarakamat


Sähkökitarat

Tokai Les Paul Gold Top vm-81 (MIJ)
hankittu maaliskuu 2010

- ehdoton ykköskeppi
- mikit vaihdettu (tallassa Seymour Duncanin P-Rails Hot SHPR-2 ja kaulassa P-Rails SHPR-1, väri kerma)
- SD:n Triple Shot mikinpuolitus/valitsimet
- Schallerin talla
- Schallerin hihnalukot

Arviointia:

Tämä Tokain Gold Top on varmaankin halvempaa sarjaa, mutta silti laadukas Japanissa tehty soittopeli. Kaula on aikojen saatossa saanut joitakin kolhuja, mutta se taas kertoo, että tällä on soitettu. Kaulaprofiilista en osaa sanoa, mutta toiseen Tokaihin verrattuna se tuntuu nopeammalta ja kevyemmältä sekä kapeammalta kouraan. Akustisesti tämä soi hienosti ja on soundiltaan kirkkaampi kuin tuo toinen Tokai.

Mikit vaihdoin noihin SD:n P-Railseihin, koska halusin kokeilla ovatko nuo maineensa veroiset. Takamikiksi otin myös juuri keväällä 2010 tulleen Hot version tuosta P-Railsista. Mikinvalitsimena toimii tuo mikinkehyksissä oleva Triple Shot ja se toimii tosi hyvin, ainakin huomattavasti paremmin kuin mitkään nostopotikat. Laskeskelin, että tällä virityksellä saa kitarasta irti 16 eri mikkivariaatiota.

SD siis väittää, että tuosta P-Rails mikistä irtoaa 4 eri mikkiä: yksikelainen Rail, P-90-tyylinen yksikelainen ja kaksi eri humbuckeria (eli rinnan ja sarjaan kytkettynä). En tiedä miltä oikea P-90 kuulostaa, mutta ainakin noilla variaatioilla on eroja. Itselleni mieluisin ja käytetyin soundi lähtee tallamikistä tuolla P-90 soundilla, varsinkin soolosoundi on tosi kirkas ja erotteleva. Myös humbucker-asentojen ero on huomattava, varsinkin sillä asetuksella (en nyt muista onko rinnan vai sarjassa) jossa lähtee eniten outputia, niin sitä todellakin on. Puhtaammilla soundeilla käytän yleensä mikkivalitsinta keskiasennossa. Tämä siksi, että tuon Hot-tallamikin ja kaulassa olevan tavallisen P-Railsin outputin ero on aika huomattava. Tämä on myös ainoa ns. puute, tuo varmaaan toimisi paremmin jos molemmat mikit olisi ihan tavallisia P-Railseja. Toisaalta tuon Hot tallamikin soundi on sen verran munakas ja tanakka, että tuon puutteen kanssa voi elää.

Tallaksi on vaihdettu molempiin Tokaihin tuo Schallerin talla, jossa on perinteisen Tune-O-Matic tallan lisäksi kielille myös sivuttaissäätö. Varsinainen talla on myös ns. rullatalla, joten tuollakin lienee vaikutusta. Väittävät, että tuo talla pitää paremmin vireen ja hyvin nuo tuntuu tuo Tokait vireessä pysyvän. Lisäksi olen laittanut kaikkiin kitaroihin Schallerin hihnalukot, koska joskus on keikalla kitara nolosti sylistä pudonnut.

Tokai Les Paul Custom TLC-55 (musta, vm- 89-90?)
hankittu tammikuu 2005-myyty tammikuu 2012

- kaveri osti tän joskus 90-luvulla, mä ostin häneltä
- ostaessa vaihdettu mikit: tallassa SD:n JB ja kaulassa Pearly Gates
- Schallerin talla
- Schallerin hihnalukot
- tosi hyvä rock-skeba, tällä hetkellä Eb-Ab-Db-Gb-Bb-Eb -vire

Tässä lienee Koreassa valmistetussa mustassa Les Paul Custom-kopiossa on tosi kantava ja hyvä ääni akustisestikin. Sointi on jonkin verran tummempi ja bassovoittoisempi kuin tuossa Gold Topissa, mutta sustainia piisaa tässäkin.

Mikeiksi on vaihdettu SD:n JB (talla) ja Pearly Gates (kaula). Tämä on kyllä viimeisen päälle hyvä rockskeba ja laitoinkin tämän puolisävelaskelen normaalia alemmas vireeseen, jotta voi jammailla KISS:in, Thin Lizzyn ym. tahtiin. Tämän kitaran historia on minulle myös tuttu eli ostin tämän kaverilta, joka on pitänyt sitä kuin sitä kuuluisaa kipeää p.a. Mikit ja tallan on vaihtanut muistaakseni oululainen kitaranrakentaja Rauno Härönen. Jossain vaiheessa pitäisi ehkä tähänkin laittaa nuo Triple Shot-mikinvalitsimet, sillä myös nuo JB ja Pearly Gates ovat puolitettavissa.

Surf Green palacaster
hankittu syksy 2007

- ilmeisesti Hoscon body
- nykyään Squierin Affinity kaula
- mikit: SD:n Cool Rails kaulassa, Vintage Rails keskellä ja tallassa Hot Rails
- peilipleksi ja mustat nupit
- Schallerin hihnalukot

Tämä tuli hankittua varakitaraksi 2007 ja ostin sen joltain tamperelaiselta kohtuuhinnalla. Kitara soi hyvin akustisesti ja toimii erittäin hyvin nimenomaan tuollaisena strato-mallisena kitarana. Alkuperäisessä kaulassa ei ollut nauhamerkintöjä otelaudan sivuilla ja kielien kiinnitys oli ns. lovella (eli virittimessä ei ollut ns. reikää, mistä pujottaa kieli läpi vaan siinä oli ns. lovi.). Nuo puutteet ajoivat etsimään uutta kaulaa ja tänä kesänä löysin tuon Squierin kaulan. Jossain vaiheessa pitänee kokeilla jotain parempaakin (aito stratokaula, warmoth tms.), mutta tälläkin pärjää.

Mikeiksi on vaihdettu tuo SD:n Cool, Vintage ja Hot Rails setti. Alkuperäiset mikitkin toimivat, mutta iski himo kokeilla noita SD:n mikkejä. SD:n omien sanojen mukaan juuri tuo yhdistelmä on really versatile eli todella monipuolinen. Soundi noissa Cool Rails ja Hot Rails-mikeissä on jotain humbuckerin ja yksikelaisen välistä, mutta todella tuhti ja tehokas. Myös tuo monipuolisuus pitää paikkansa, tuolla Vintage Rails mikillä saa sen perinteisen stratoklangin ja mikkivalitsinta tulee käytettyä kaikissa viidessä asennossa. Tällä setillä ehkä menettää jotain siitä perinteisestä stratosoundista, mutta itse olen todella tyytyväinen tähän pakettiin. Tässä kitarassa on myös vibrakoneisto laitettu lähes lukittu asentoon (eli kiinni viidellä jousella ja todella jäykkä. Se sopii minulle, en tuota kampea juuri käyttele enkä kaipaa.

H&K Tele (valkoinen)
heräteostos kevät 2010

- ihan alkuperäinen eikä ole tarkoitus vaihtaa mikkejä ym., ehkä talla joskus 3-palaisesta 6-palaiseen
- Schallerin hihnalukot

Tässä nyt iski tällainen hulluus, että pitää kokeilla tele-mallistakin kitaraa (ja valkoista ei myöskään vielä ollut). Jokainen voi katsoa, mitä nuo H&K kepit maksavat, mutta hintaisekseen on minusta laadukas peli. On myös mukavan kevyt ainakin noihin Les Pauleihin verrattuna.

Punainen palacaster-projekti (valmis 22.12.2010!, päivitys 25.2.2011)
- DR-Partsin leppäbody, punainen maalaus Bilteman crack-maalilla + lakkaus
- joku stratokaula (hyvät leveät nauhat, odottaa ohennusta ja hiontaa)
- H-S-S mikitys pleksissä kiinni, tallamikiksi menossa Gold Topissa kiinni ollut Dimarzion Evolution DP 159
- päivitys: kaulamikiksi vaihdettu Tokain GT kiinni ollut Gotohin humbucker. Pleksi myös vintagemallia (=tupakansavussa yms. ske...ssa kellastunut kermaiseksi)

Tässä olisi tällainen jouluprojekti, ehkä jopa tälle joululle. Tarkoitus olisi tehdä sellainen kasarihevikitara, tuon DiMarzion soundi on just sitä itseään. Myös kaula saa höylää ja viilaa, on aika pölkyn oloinen.

Päivitys: Nyt on ns. superstrato kasattu. Kaulasta hioin noin 3 mm pois kauttaaltaan. Viimeistelin hionnan 180 ja sitten 600-hiomapaperilla ja kaulasta tuli todella mukavantuntuinen kouraan. Mitään muuta käsittelyä en tuolle aio tehdä. Bodyn lakkaus ei onnistunut täydellisesti, mutta menee kokemuksen piikkiin. Myös kunnon laittotilat olisivat paikallaan.

Itse soittotuntuma on sitä mitä hainkin. Kieliksi laitoin 10-setin alapään ja 009-yläpään. Kaula on todella hyvä ja kapea kouraan, nuo Tokait tuntuu tän jälkeen 22-lankulta... Vibran kanssa ei oikein vire pysy, joten Floyd Rose on hankintalistalla. Itse soundi on taas todella kirkas ja heleä, vahvarin ym. säädöt on enemmän tuolle Tokaille optimoidut. Mukava vinguttelukitara ja todella kevytsoittoinen.

Musta palacaster strato
huuto.netistä vahingossa ostettu
- straton body ja telen kaula
- annettu kummipojalle ikuiseen säilytykseen

Akustiset

Yamaha fgx720sca-elektroakustinen
hankittu jouluna 2006

- loistava ja voimakas ääni akustisena ja sähköisenä
- sisäänrakennettu viritysmittari

Alvarez RD20SC elektroakustinen
hankittu syksyllä 2007

- oli musaliikkeen alehyllyssä, hintapyyntö 150e
- halvan hinnan syy selvisi, oli suisidaalinen menneisyys eli oli hypännyt kattotelineestä lattialle
- kolhut ei juuri vaikuta soundiin, tosin kannen halkeama pitäisi korjata
- sisäänrakennettu viritysmittari
- loistava jammailu/rämpyttelykitara, jota ei tarvi niin varoa

Yamaha FG-420
hankittu joskus 1985

- ihan mahdoton pölkkykaula, mutta mahtava soundi (ainakin DR:n käsintehdyllä 013-kielisetillä)
- hajasijoitettu tyttöystävän olohuoneeseen...


joskus käsissä olleita kitaroita:
Yamaha SG300
Kramer 2000 (floyd rose ja H-S-S-mikitys)
Charvel model-4A (H-S-S mikitys) liekkimaalauksella+aktiivielektroniikalla
PRS Custom harmaa
Tokain joku yksimikkinen lukkovibraskeba
Ibanezin Concord-akustisia (sunburst ja musta)
Landolan akustinen 12-kielinen (=jousipyssy)

Vahvistin

Koch Studiotone
hankittu syksyllä 2007

- loistavasoundinen, helppo roudattava, tehokas ja monipuolinen täysputkikone

Arviointi:

Syksyllä 2007 tarvitsin kitaravahvistinta yhteen harrastajateatterin produktioon ja kävin siten tuollaisia pienempiä putkikomboja testaamassa. Erehdyin sitten kokeilemaan myös Kochia ja sen jälkeen ei ne muut vahvarit enää tuntuneet oikein hyviltä. Tuon pienen Kochin ovh. oli silloin noin 1200 e ja tinkaamalla sai vähän reilulla 1000 eurolla. Tässä vehkeessä on kyllä hinta/laatusuhde kohdallaan. Puhdas soundi on todella puhdas ja särökanavapuolella on kaksi kanavaa OD ja OD+. Itse säröstä tykkään tosi paljon, sustainia riittää tosi hyvin. Säröpuolen gain on tuolla 7 tienoilla ja pedaalin avulla löytyy sooloihin hieman lisäpotkua. OD+-kanava on sitten soolokäytössä tai vähän raskaampia juttuja soitellessa. Mikään mättövahvistin ei tämä Koch ole, ainakaan ilman lisäkaappia.

Minulla oli pitkään kaikki sävynsäätimet ns. 0-asennossa ja silti soundi oli hyvä. Tehoja on riittänyt hyvin, joskus soitettiin vanhempaa hardrockia ja basistilla oli Ampegin 400 W vahvari + 8*10 kaappi. Siltikään Kochia ei tarvinnut mastereita laittaa yli 4:n, että kuului. Lisäksi tuolla on aivan oivallista soittaa myös pienellä volyymilla. Liitännät on tosi monipuoliset, vahvarin saa suoraan miksauspöytään joko combo-tyyppisellä (1 kaiutin) tai 4*12-kaappi mallinnuksella. Tarvittaessa kajarin saa pois päältä ja voi soitella kuulokkeilla tai suoraan sisään johonkin äänityslaitteeseen.

Jos ei ole varaa useaan kitaravahvariin, niin tällä kyllä pärjää tosi hyvin. Eihän tämä näytä niin hienolta kuin joku nuppi ja 4*12 kaappi, mutta tän voi roudata treenien/keikan jälkeen kotiin toisessa kädessä (se kitara siinä toisessa).

Efektit

Zoom (!) G1
- toimii enemmän pedaalimallisena viritysmittarina
- efektejä laitettu muistipaikkoihin: A1-akustinen etuaste (pehmentää soundia), A2 chorus A3 flanger

Aria Overdrive
- lähinnä boostipedaalina

Digitechin Bad Monkey
- puhtaalle kanavalle miedompaa säröä, myös boostina säröpuolelle

ei aktiivikäytössä:
Tube Monster (Yerasovin 2-kanavainen putkisärö. Aika kimakka kasarisärö...)
Cry Baby-wah wah
joku halpis chorus ja flangeri

plektrat: lähinnä Dunlopin 2 mm, akustisten kanssa myös heavyt/1 mm Dunlop

kielet: sähkiksissä Elixirin Light-Heavy (010-052 eli paksummilla bassokielillä), elektroakustisissa Elixirin Extra Light Acoustic (010-047)

joskus olleet vahvarit

Ibanez GX-60

- eka vahvari joskus 80-luvulla

Sundown A-50 nuppi + 4*12" Marshall Jubilee kaappi (harmaa)

- tällainen tuli laitettua josku 80-luvun lopulla. Hieman nettiselailua ja totuus paljastui: puhdas soundi oli tosi hyvä, mutta säröpuoli oli kyllä aika huono :-/ Taisin käyttää säröpedaalia tai soitin yhdessä jonkun Rolandin jazzz_Chorus 4'10 kanssa. meni vaihdossa tuohon PRS:n customiin.

Kirjoittanut petevee 28.11.2010

            1200×1600  -  804 kt.

1200×1600  -  771 kt.

1200×1600  -  860 kt.


Arvostelu

2,92,92,92,92,9    (7 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

petevee: pitänee lisätä arvioita. Tämä oli tosiaan tällainen kamalistaus, tämä mnetin artikkelityökalu on vähän köpsä editointiin (yksi listaus hävisi jo bittiavaruuteen)
petevee: arviointia lisätty
Juicefani11: Komia Goldtop. Itse vaihtaisin, jos tuollainen olisi, mikit Duncanin P90siin. :)
sepisti: Ihmettelin tota palacasterin virittimen "loviongelmaa". Mun mielestä sellainen lovi-kiinnitys on jopa parempi. Leikkaa kielen sopivan mittaiseksi ja pujottaa loven pohjalla olevaan reikään ja ruuvaa vireeseen.
sepisti: Ei tule jätettyä silmänpuhkojiakaan edes vahingossa:) No makuja on monia. Mähän tyjjään vaimon
sepisti: Piti sanoa, että tykkään vaimon lisäksi myös anopista:)
petevee: sepisti: aina oppii uutta. Enpä tajunnut tuota :-O Isompi ongelma ko. kaulassa on se, että siinä ei ole mitään merkintöjä. Kaula on tallella.
petevee: juicefani: tuo P-Railsin idea on siinä, että saa monia eri mikkivariaatiota. Enimmäkseen on tuo P-90 asetus käytössä ja välillä humbuckerit.
petteri m: Tekstistä saa käsityksen että kirjoittaja etsii parempaa vireessäpysymistä tallan vaihdolla. Usein syy on kuitenkin satulassa. Luusatula asiantuntijan viilaamana on ykkösjuttu ja sitten vasta tallaa miettimään jos vireestä puhutaan.
Gabe: Hyvä artikkeli. Plussaa :)

Yhteensä 10 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Omat soittokamat

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti