Muusikoiden.net
10.12.2016
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

19.09.2010: Gibson SG Gothic


Vuonna 2008 löysin orkesterin nimeltä Crowbar, jonka Planets collide livetaltioinnnissa With full force festivaaleilta vuodelta 2005 Kirk Windstein soitti otsikon mukaista kitaraa. Siitä se ajatus sitten lähti.

Kitaran saamista hankaloitti jonkun verran se, että kyseistä mallia valmistettiin vain välillä 1998 - 2003 ja näin ollen uutena keppiä ei saisi enää mistään.

Kuitenkin parin kuukauden aktiivisella seuraamisella löysin viimein eräästä suomalaisesta musiikkikaupasta kyseisen kitaran käytettynä vuodelta 2001 ja vieläpä todella edulliseen hintaan.

Helmikuun lopulla 2009 kitara tupsahti matkahuollon kautta kotiin.

Speksejä:
Mahonki runko
Mahonki kaula
Eebenpuu otelauta
22 nauhaa 24,75" skaala
2 vol 2 tone 3-way kytkin
musta hardware
mattamusta runko ja kaula

Ensiksi kiinnitin huomiota siihen miten kevyt kitara on. Hyvät puut on saatu tähän kitaraan valittua vaikka onkin Gibsonin low end malleja.

Heti seuraava huomio on että low end statuksesta huolimatta on viimeistelyhommat tehty hyvin. Nauhat eivät törröttele, liitokset on hyvin tehty. Johdotukset ja juotokset on tehty siististi. Asiallista jälkeä kaikki. Gibsonia jonkun verran parjataan laadunvalvonnan ongelmista mutta itse en ole tällaisiin törmännyt.

Rautapuoli on perus Gibson tavaraa. Groverin virittimet voisivat olla Sperzelitkin. Itse pidän Spertzelejä parhaimpina virittiminä mitä on. Satula ajaa asiansa hyvin. Kielet eivät jäkitä jolloin vire säilyy paremmin. Useasti olen valitettavasti törmännyt em ongelmaan jopa yli tuhannen euron kitaroissa.

Yksi parhaista asioista kitarassa on Eebenpuu otelauta. Pidän Eebeniä parhaana puuna otelautamateriaaliksi. Se antaa todella napakan tatsin sormen alla.

Ulkonäköhän tässä kitarassa antaa ymmärtää että alavireessä jyyrätään oikein tuelta. Se kyllä onnistuu, mutta iloinen yllätys oli kitaran monipuolisuus. Kitarassa on Gibsonin omat mikit. En kuollaksenikaan muista mitkä ne ovat. Jotkut 400 sarjalaiset kuitenkin.

Kitaran akustinen sointi on voimakas ja mikit sopivat hyvin niin clean ja pikkuroso meininkeihin kuin täysillä rässäämiseen.

Mikkien tonenupit vaikuttavat saundiin oikeasti. Kaulamikistä saa aivan kuten Les Paulistakin kermaisia sooloilusaundeja ja tallamikillä vedetään raakaa ja kirkuvaa liidiä tai komppia. Ohut runko syö hieman sustainia ja tanakkuutta soinnilta mutta soittomukavuus on jotain ihan muuta kuin Les Paul mallisessa kitarassa.

Pidän kyllä kummastakin mallista hyvin paljon mutta eri syistä.

Kitaran ostoon vaikuttanut Kirk setä on joidenkin lähteiden mukaan omaansa aikanaan laittanut Tom Anderssonin mikin tallaan. Joku H3 taisi olla malliltaan.

Kaula ei ole yhtä paksu kuin Les Paul Customissa jonka omistin. Ei kyllä ole ohutkaan mielestäni. Tämä on kai niitä välimallin kauloja Gibsonilta. Katalogissa taisi olla profiilin kohdalla "rounded" jos oikein muistan. Todella nopea soittoinen mielestäni. Sopii omaan lapaseen täydellisesti. Kitara ei ole mielestäni kaulapainoinen vaan kaulan ja rungon painot ovat hyvin balanssissa.

Kielisetti kitarassa oli aluksi .09-.48 tai jotain sen suuntaista. Sen vaihdoin välittömästi omaan melko raskaaseen takomiseen sopivammaksi .11-.56 settiin.

Kyseisen setin olen huomannut olevan lyhyemmällä 24,75 skaalalla todella hyvä allround setti jolla soittaa hyvin standardi vireestä ja pystyy vielä virittämään riittävän alaskin ilman liiallista spaghetoitumista.

Näin kohta kahden vuoden yhteisen taipaleen jälkeen edelleenkin SG löytää tiensä soitettavaksi useammin kuin aivan eri hintaluokassa painiva ESP. Tällä kitaralla voi iltasella jamitella hämyisiä blues kuvioita, rämpyttää punkrokin klassikoita tai rässätä oikein huolella.

Ulkonäköseikat lienevät ne suurimmat asiat mitkä tässä kitarassa tulevat hankintaa harkitsevalle eteen. Jos mattamustan kitaran kanssa voi elää niin saa monipuolisen soittopelin joita ei enää ihan joka ukolla ole.

Itselleni on hyvin harvinaista että joku kitara näinkin kauan pysyy omistuksessa. Voin siis sanoa löytäneeni jotain aika erityistä kun tämän kitaran sain hankittua.

Yhteenvetona:

Härskin näköinen, monipuolinen ja harvinaistumaan päin oleva kitara soittajalle joka ei tarvitse turhaa eyecandyä.


Kirjoitus/pilkkuvirheet saatte pitää.

Kirjoittanut frozensoul 19.09.2010

            2048×1536  -  799 kt.


Arvostelu

3,43,43,43,43,4    (12 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

Tappajabanaani: Jumankautas kun on nätti vehje. Enpä edes tienny moisten olemassaolosta. Kiitos tästä ! Niin ja olihan itse arviokin ihan hyvä.
FrozenMelody: Näytettä?
hartza: Eikös näissä Gothiceissa pitäisi olla semmoiset pinkit / aniliniininpunaiset pääkallot otenauhamerkintöinä?
stuugi: Se on SG Voodoo missä on se pääkallo.
Tex Pecone: Oltava on olla erimieltä. Kaamean näköinen. Ei voi uskoa SG:ksi. Ei mojoa yhtään.
hartza: Stuugi: ah, aivan, menin sekaisin. :)
ZakkBE: Omistin aikoinani samanlaisen vermeen. Muuten kaikin puolin loistava peli, mutta turhan kaulapainoinen Les Paul- miehelle... Silti hieman harmittaa, kun tuli "hävitettyä"...

Yhteensä 7 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Laitearviot

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti