Muusikoiden.net
03.12.2016
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

20.08.2010: TommiW:n ritsankierrätyslista versio 3.0...


Ajattelin tästä sunnuntaipäiväni ratoksi kirjoitella lätinää niistä soittimista, jotka minulla on ollut ilo ja kunnia omistaa ainakin muutaman päivän. Tarkoitus ei ole tehdä mitään syväanalyysiä jokaikisestä soittimesta, vaan kertoa varoittava esimerkki siitä, mitä ajattelematon GASsittelu ja löysät kukkaronnyörit voivat aiheuttaa.

Jeffersson Jazz Bass 2

Wanha vanerirunkoinen jatsarikopio. Ensimmäinen oma bassoni, taisi olla hinta tuhannen markan pintaan. Aivan mahtava, tosin virittimet nuukahtivat muutaman vuoden soiton jälkeen.

Aria Pro II

Tämä oli sitä yksimikkistä sarjaa. Lakkapinnan alla oli kalligrafia-meiningillä raapusteltu ruusu ja louhikäärmes, jotka olivat varsin hienoja. Perushyvä vehjes, muttei silti kerännyt niin paljon soittotunteja kuin rakas Jeffersonini.

DeArmond Ashbory

Jokainen, joka tällä on soittanut tietää, että kyseessä on ns. Kova Peli. Ihme rimpula, mutta äkkiähän tälläkin oppi vetämään. Tosin intonaatio alkoi ylempää otelaudalta olemaan melkoista tuuriampuilua. Omassa lajissaan viihdyttävä peli, ja ehkä oudoin basso jonka olen ikinä omistanut.

Rocky P-bass

Tuskanpunainen, yksi P-mikki, volume ja tonepotikka, joka oli ilmeisesti mennyt rikki aikaisemmalla omistajalla ollessaan. Kauhee mylly. Ei niin huono kuin olisin voinut luulla, kyllähän sillä veti ihan riemulla. Talla oli vähän rimpula, mutta hevi raikasi ja pää heilui. Ei ressannut liikaa.

Harley Benton 6-kielinen

En kuollaksenikaan muista nyt tarkkaa mallinumeroa, kyseessä oli kumminkin se musta, halvinta sarjaa oleva rimpula. Ostaessani tämän ritsa maksoi 211¤, nykyäänhän näitä saa johonkin sataanviiteenkymppiin. Kauhea patterisyöppö, ja EQ oli lähinnä vitsi. Kaiken kun laittoi täysille, oli saundi yllättävän hyvä. Ensimmäinen kuusikielinen bassoni, ja yksilönä parempi kuin muutama, jota testasin tämän myymisen jälkeen.
Tuli veivattua Dream Theaterit ja muut innolla läpi, mutta erään tietyn keikan jälkeen basso sanoi itsensä lopullisesti mutkalle, enkä enää jaksanut ruveta korjaamaan. Tätä ennen oli pientä ongelmaa mm. otelaudan liimausten ja satulan kanssa.

Harley Bentonin nauhaton nelikielinen

Jälleen kerran mallinumero ei ole muistissa, mutta samaa "mustaa sarjaa" kuin kuusikielinenkin. PERIN hauska peli. Intonaatio oli boksista otettuna ihan metsässä, mutta parin tunnin ähellyksen jälkeen ihan kelpo ritsa. Jälleen sama ongelmia mikkien ja EQ:n kanssa, mutta kamalan sympaattinen ritsahan tämäkin oli. Tällä opettelin intonaatiota, ja haaveilin jazz-tähteydestä.

Ibanez SDGR 5-kielinen

Ja mallinumerot edelleen hakusessa.
Kolmialueinen EQ, joka oikeasti vaikutti saundiin, melko jämäkkä B-kieli ja suht tehokkaat mikit tekivät hevipertistä tyytyväisen. Edellisen omistajan jäljiltä bodyssä oli Morbid Angel-tarra, jota en ikinä hennonnut ottaa pois. Tällä vedettiin muutama keikka, jonka jälkeen päätyi lihoiksi.

Ibanez GWB-1

Ensimmäinen viisikielinen nauhattomani. Kauhee mylly! Bartsikan mikki, kaksialueinen ohitettava EQ, sormiramppi... Uskomaton peli. Tällä treenasin taas intonaatiota, asemasoitto mallia nyrkki, tietysti. Kaksi keikkaa, ja sen jälkeen ymmärrys, että on ehkä turhan hifisaundinen hevibändiin. Lihoiksi siis.

Ibanez Blazer

Sain ilmatteeksi, kyseessähän on Japanialainen presarikopio. Järjetön sustain ja mukavantuntuinen kaula. Ei ollut kumminkaan tarvetta, joten laitoin lihoiksi.

Aria Pro II

Samanlainen kuin toinen bassoni. Sain ilmatteeksi.
Varsin vänkä soitettava, tällä tuli tehtyä kokonaiset kaksi tuurauskeikkaa ja kaksi demoäänitystä, jonka jälkeen päätyi lihoiksi.

Charvelin model 4-B

P/J-mikitys ja maailman räyhäkkäin bodypaint. Kuva mallista osoitteessa http://samun.1g.fi/kuvat/charvel_model_4b/

(Pahoittelut, Seer-O). Tällä tuli tehtyä muutama hevikeikka. Näpsäkkä kaula ja hyväsaundinenkin. Erään jalu*-huuruisen illan tuloksena aloin röytämään viilalla skallopintapaisia otelautaan, ja sammuin kesken. Aamulla oli pää kipeänä ja harmitti. Päätyi lopuksi halfalla jäsen Seer-Olle.

Ibanez Sr506

Mallinimestä en ole täysin varma, mutta kyseessä oli taivaansininen kuusikielinen Japaniassa tehty tikkukaulainen pilityskeppi. B-kieli hieman lerppu, mutta muuten oikein hyväsaundinen peli, tosin mikkisignaali oli melko heikko. Parit hevikeikat, studiosessio, lihoiksi.

Yamaha Attitude LTD 2

Legendaarinen Sheehan-model. Paras presarimallinen basso ikinä. Mikkien ulostulo kuumempi kuin Sirdickyj:n argumentointi pienessä siiderissä.
Halkokaula, d-tuner, skallopit (ei jalu*) ylänauhoilla. Ei tosin sopinut silloiseen humppamies-proggikseen, joten päätyi jäsen Typhukselle, jolta se päätyi eteenpäin jäsen Sirdickyj:lle.

Fender MiM jazz bass 5

Perinteikäs viisikielinen jatsari, johon oli tehty musta pleksi ja vaihdettu mikit DiMarzioihin Typhuksen toimesta. Varsin räyhäkäs peli. Itselläni ei ollut mitään ongelmia B-kielen kanssa. Varsin tasaisesti soiva yksilö, ja erityisesti vaihdetuilla mikeillä varsin käyttökelpoinen työkalu. Parit keikat, ja llihoiksi.

ESP Ltd f-255

Vanhempaa Bolt-on-mallia.
EMG-hz-mikit mulle ihan liian kuumat ja yläpäävoittoiset. Hirveä hevitorrakko, mutta kyllähän sillä parit keikat veti.
Lihoiksi, siis!

Ibanez BTB-406QM

35"-tuuman skaalalla varustettu kuusikielinen torrakko, jossa oli meikäläisen nakeille sopiva kieliväli. Hintaluokassaan paras kuusikielinen, joka on tullut vastaan. Kolmialueinen oikeasti toimiva EQ säädettävällä keskialueella, neutrikin jakki ja järkevä tallasysteemi tekevät tästä mallista ylivertaisen uusiin BTB-sarjalaisiin verrattuna. Mutta koska mikään ei ole ikuista, päätyi tämäkin parin-kolmen keikan ja musavideon kuvauksien jälkeen lihoiksi.

G&L Tribute L-2000

Ostin jäsen Seer-O:lta, osarilla tietty.
Todistus siitä, että Korean pojat osaavat nykyään tehdä hyvääkin työnjälkeä.
Järjettömän kuumat mikit tuuttasivat middleräyhällään koulun Ashdownin etuasteen ruvelle alta aikayksikön. Toimi säröjen kanssa mainiosti ja oli melkoisen monipuolinen saundimaailmaltaan. Tough luck, kaksi keikkaa ja basso maailmalle.

Warwick Corvette Standard Bubinga 5

Ensimmäinen kosketus apinanleipäpuubassojen ihmeelliseen maailmaan. Kaksi passiivista mecin jazz-mikkiä ja tone. Kelvollista räyhäähän tämäkin rimpula tuuttasi. Toimi erityisen hyvin jäsen Hemmolta ostetun Monsterin putkipäätteen ja Artin putkietusen kanssa. Släppisaundi oikein hyvä, mutta noin muuten ei ehkä ihan minun juttuni. Tämä basso kesti ainakin kaksi, ehkä jopa kolmekin kuukautta.

Fender Jazz Bass MIA

Jenkkijatsari s-1-vivulla. Sundursti, niinkuin jatsarin pitää ollakin. Tämänhän te kaikki jo tunnettekin, joten riittänee että sanon, ettei tämäkään nyt kauhean kauan aikaa minulla kestänyt.

Cort Curbow 5

Yksi Bartolinin mk1-sarjan mikki, kolmialueinen EQ, outo bodyn muoto ja luthiittirunko. Yllättävän huisa peli kielten vaihdon jälkeen, tosin haisi todella oudolta. Aiempi omistaja oli asennuttanut bassoon jumbonauhat, jotta ei tartte ihan Niskikseksi ruveta. Viikon-kahden soittelun jälkeen huomasin käsien ja vatsan keräävän allergista ihottumaa pinnoitteesta, joten äkkiä ritsa eteenpäin.

Höfner 500/1 noin vuodelta 1967.

Maksoin 70¤. Legendaarinen Beatles-basso, jonka soundi oli ehtaa plömiä. Kevyt kuin mikä. Omassa lajissaan hieno soitin, mutta nihkeänä muka-hifistelijänä en löytänyt käyttöä mokomalle. Siispä etiäppäin rakastavaan kotiin.

MTD 535

Aito Amöriikan MTD. Soundillisesti edelleen vertailukohta muille aktiivibassoille. Pulttikaula yhdistettynä Bartolinin EQ:hun ja mikkeihin tekivät tästä todellisen tuomiopäivän pilittimen. Saundia löytyi jos jonkunlaista, eikä bassoa voi missään nimessä moittia alisuoriutumisesta millään osa-alueella.
35"-tuumainen skaala alkoi pidemmän päälle sattumaan vasempaan ranteeseen, joten laitoin kiertoon.
Todennäköisesti ainoa basso, jonka kohdalla hieman jopa kaduttaa, että laitoin eteenpäin.

Dean Rhapsody 12

Kaksitoistakielinen kitaristintappaja.
Melko hyvä viimeistely, EMG-HZ:n mikit ja julmettu määrä kieliä. Ostin hetken mielijohteesta, soitin kaksi keikkaa ja laitoin lihoiksi. Iso soundi melko pienellä rahalla.

Music Man Stingray

Pari vuotta vanhana mulle tullut, sain varsin edukkaaseen hintaan. Hieno släppisaundi ja muiden käsissä kova bändi-instrumenttina, itse en saanut oikein mitään järkevää saundia irti vehkeestä. Siispä eteenpäin miljoonaosarilla kaverille.

UUSINTA UUTTA:

Aiemmin listasta unohtuneet:

Tokai Jazz Sound (nauhaton)

Kermanvalkeankusenkeltainen japanian Tokai, jonka ostin käytettynä paikallisesta musaliikkeestä.
Nätti tallamikkinarina ja hintaluokassaan erittäin kova peli. Myin jäsen Chiefille.

Ibanez joku

Myrkynvihreä PJ-mikitetty kasarivehjes. Kaula oli kauhea ropeli ja miltei mahdoton soittaa kymmennen nauhan kohdalta ja siitä ylöspäin, tosin sain ritsan ilmaiseksi yhden kaupan yhteydessä. Myin halvalla eteenpäin.


Low End Jazz Bass 5

Chris Benaventen ja Brian Barretin rakentama superjatsari rapakon takaa.
Ruusupuuotelauta, lehmusrunko ja todella tyrni Benaventen EQ, joka oli erittäin väritön hyvässä mielessä. Helpposoittoinen, hyväsoundinen...
Periaatteessa perusjatsari steroideissa.
Värinä oli hehkeä Lake Placid Blue, josta kuuli kuittailua paljonkin. Lihoiksihan tämäkin päätyi.

Käppi P/J-presari

Ostin jäsen Sirdickyj:ltä. Vaahterakaula ja saarnibody, Kent Armstrongin mikit ja schallerin hardware. Jatsarista kopioitu kaula oli erittäin mukavan tuntuinen handuun, mutta soundista puuttui botnea jopa fläteillä hyvin tiheiden puiden takia .Tämä ehti olla yllättävän pitkäänkin käytössä, mutta jäi tarpeettomaksi ja sai uuden rakastavan kodin.

Ibanez BTB-406QM

Samanlainen kuin yllämainittu, mutta nauhattomaksi tehty. Ostin halvalla bartsikan mikit ja EQ:n, jonka tuuppasin kiinni bassoon. Törkeän hyvä nauhattomanakin, mutta kun olen niin tyhmä, niin myin hetken mielijohteesta pois. Jos jollain on 406QM ylimääräisenä, niin myykää mulle halvalla , jotta saan uuden nauhattoman.

Carvin LB-76

Kuusikielinen Carvin loimuvaahterakannella, kullatulla hardwarella, kolmialueisella EQ:lla ja Yellowjackets-soundilla.
Erittäin hifi soundi ja kaunis ulkonäkö, jos diggaa bling blingistä. Soi nätisti ja tasaisesti koko mensuuriltaan, mutta tallan kieliväli repi kömpelöt sormeni (kynsinauhat) verille. B-kieli oli jämäkkä, mutta soi jotenkin hiljaa. Voi olla, että johtui taperwound-kielistäkin. Laitoin kiertoon, yllättävää. Vähä-harmittaa, silti.

Ken Smith KSD-705

Viisikielinen 70's-henkinen jatsari. Smithin etuaste, vaahteraotelauta, 35"-skaala, joka ei käynyt ranteenkaan päälle. Enemmän klingklangia soundissa kuin kukaan tulee ikinä tarvitsemaan.
Miller-soundia etsiville hyvä hankinta.

Ibanez Musician

Kolmialueinen EQ, joka tosin oli rikkunut. PJ-mikitys, Neck-thru-kaula, tasainen sointi, messinki-hardware. Ostin käytettynä halvalla, soittelin parit keikat ja myin Balzarylle.

Neuser Courage 5

Viisikielinen käsintehty neckthru-basso. Aktiivi-EQ, visakoivukansi, pesää heruttava ulkonäkö. Tasainen, kaunis sointi, omaan makuun löysähkö B-kieli. Hääkeikkoja ja kiertoon.

----

Uusinta uutta!

Neuserin jälkeen tilalle tuli Attitude LTD 2 uudestaan, joka vaihtui aikamäärän x jälkeen

G&L Tribute L-2500

Viisikielinen, sunbursti, vaahteralankku. Samaa menoa ja meisseliä kuin nelikielisessä versiossaan, stydit mikit ja mahtava kaula. Tykkäsin kovasti. Jakin rikoin tästä ja vaihdoin uuteen, samalla vaihdoin bassoa, tyhmä kun olen.
Taas yksi niistä bassoista, joidenka myyminen harmittaa jälkikäteen ihan simona. Indonesian tehtaat tekevät hyvää jälkeä.

ESP Precision

Vanha kasari-ESP. PJ-mikitys ja kevyt kuin mikä. Ostin, kun halvalla sain. Fläteillä uskomattoman komea PLÖM-soundi, roundeilla toimi myös kuin junan hissi. Ei ollut kumminkaan (yllättäen) mun juttu, niin meni kiertoon.

Ibanez ATK

Kaukoidän tuotantoa tämäkin. Saarnibody, vaahterakaula ja -otelauta, kolmialueinen EQ. Varsin hyvä peli hintaisekseen, kaulakin oli sopivan leveä. Hieman bassoa ja trebleä leikkaamalla miltei Clarkemainen midrange-soundi. Kävi lähinnä rock-keikoilla, soundi sopi tosin myös erittäin hyvin lattareihin.

Fender Jazz Bass

Musta mehikojatsari. Ruusupuulankku, vaihdetut mikit, messinkisatula ja läpirungon-talla. Jonnin verran keikkalointia (ynnä eräs jyrkkä viinanhuuruinen yö, kun basso hieman sai lisäosumaa parin punk-keikan jälkeen) ja jäsen Balzarylle. Tän soittimen tein pirun rumaksi.

SSD NS-94

Nelikielinen korea-spector. Läpirungon kaula, HZ:n mikit, kaksialueinen EQ. Pirun mukava soittaa, läskiviisteet bodyssa ja todella selkeä hifisoundi.
Sain mielenhäiriön, vaihdoin pois.

Ibanez Roadster

Taas PJ-osastoa. Tällä kertaa hyvät puut, vaahteraa, mahonkia ja loimuvaahteraa. Sunburstiväritys. Hauskat kermanvalkoiset mikit, tällä tuli nauhoiteltua bändin promolevy, soitettua muutamissa häissä ja rokkikeikoilla, mutta sitten meni Juki68:lle vaihdossa.

Tokai Hard Puncher

EMGin mikit, valkoinen body ja lapa.
Kasari-ihme. Vallan mainio lätkytin, kultainen hardware toimi komiasti valkoisen värityksen kanssa. Soundi ehkä turhan kompressoitu vain 9-v jännitteestä. Kiertoon.

Lush Custom Platypus, Precision, Platy II proto

Tuttavan rakentamia hifibassoja. Kauheesti kilinää, kolinaa, säädintä ja maailmanlopun meininkiä. Köyhän miehen Alembiccejä. Kaikki myyty, paitsi Platypus II Proto, joka tällä hetkellä (edelleen) rakentajan pajalla mitoitusta, puuhuoltoa ja kehittelyä varten.

Ibanez BTB406QM

Ja taas kuusikielinen Ibanez. BTB-mallisto seuraa mua hautaan asti.
Ranneongelmat ilmenivät usean kuukauden (!) soittamisen jälkeen, joten oli pakko luopua.

Yamaha BB 414

Nelikielinen kauko-itä-jamaha. Käsittämätön hinta-laatu-suhde, röyhkeät soundit, mukava kaula, hyvä viimeistely. Soittoa, keikkoja, soittoa, virittimen vaihto, kiertoon.

--

Aikaa viime päivityksestä on taas reilu vuosi enkä pysy enää itsekään ritsarumbassani kärryillä, mutta dadalaisten houkuttelemana yritetään silti:


Ibanez BTB405QM

Tästähän QM-sarjastahan olikin jo puhetta aiemmin. Vanhempaa sarjaa taasen, 19mm kieliväli, tymäkkä B-kieli, aktiivi-EQ... Erinomainen basso, eikä ollut sitä C-kieltä sekoittamassa päätä ja sormituksia. Poishan minä tämänkin myin, mutta eiköhän tällainenkin jossain kohtaa taas päädy nurkkaan tumppuuntumaan.

Warwick Corvette Standard 5

No, vein Ibanezin Kouvolan ghettoihin, annoin sedälle välirahaa ja menin kotiin tämän bubingahirviön kanssa. Passiivibasso, mutta paljon kapeampi kaula kuin aiemmassa warressani sekä messinkisatula, eli siis basso oli ajalta ennen kuin iso-W uudisti malliaan. Painava, iso, middlesoundinen, aika rouhea peli. Tällä oli hyvä pätkyttää pari hevituurausta, mutta koska fuusiojazz, niin -->


Status Energy

Warren myytyäni totesin, että grafiittikaula on ehkä maailman paras juttu. Jäätävän hauska soitin, mukavin kaula mikä on ikinä sattunut tahmatassuihini ja lisäksi tällä pystyi peukuttamaan nopeammin kuin millään. Bassohan oli siis täydellinen. Soundi oli todella hieno, mutta pelkällä tallamikillä vähän liiankin nasaalikääkkä. Tämänhän minä ostin takaisinkin kunhan annoin lapsen ensin kiertää.


Palio 4/5

Sain päähäni että tarvitsen jonkun myrkytysbasson, ja pulska-Hemmo Larusta myi mulle sitten tämän. Viisikielisen musarin kaula, viisikielisen jatsarin body, mutta koko roska oli modattu nelikieliseksi. Iso NOS kaulahumppari ja todella stydisoundinen schecterin jazz-humppari tallassa. Hurjan kokoinen soitin, lisäksi tämän basson tuottama botne herätti ansaittua kunnioitusta kanssasoittajissa. Soitin tällä AMKin pääsykokeissakin.


AV-basso

Tapeltiin Samu S:n kanssa monta vuotta tästä bassosta. S'oli myymässä sitä kun mulla ei ollut rahaa, ja kun sitä oli, niin Samu ei suostunut sitä myymään. No, ostin viimein osarilla tämän. Pähkinäpuubody, kaunis yläkikkaresarvi, Kent Armstrongin mikit ja jäsen Unskelotin modaama 2-alueinen Aguilarin EQ. B-kieli ehkä hitusen löysä, mutta noin muuten oikein kaunissointinen ja hyvännäköinen basso. Aiemman suhteen jälkipuinneissa meinasi käydä rahallisesti köpelösti, joten myin tämän eräälle Kotkalaiselle hevihempalle, jolta aion ostaa sen pois kunhan kukkaro sallii.

Status Energy

Grafiittishow'n paluu! Ei kelvannut bluesmiehelle, joten hoidin tämän takaisin kuljeksimasta. Oli kiva veivailla rokkiloita ja jatsiloita ja tiesmitä. Taidettiin tällä Joni Mitchelliäkin soittaa. Sama ritsa kuin aiemminkin. Ostin tähän Statuksen oman EQ:n, mutta ehdin myydä basson pois ennen kuin sain sen asennettua. Hyvä minä.

Esh Notorious I

No, Status lähti Lapinmatkalle ja tilalle tuli Saksalainen musarikopio. Saarnirunko, vaahterakaula ja -otelauta, KA:n musarimikki ja piezomikki tallassa. Hyväsoundinen basso, lisäksi BMW:n suunnittelema etuaste oli varsin käyttökelpoinen. Kaula oli mukavan jatsarimainen.


Esh lähti multa alkuvuodesta pois ja joku savolainen löi mulle tilalle ESPin GrassRoots-presarin, jolla oon soitellut, herranjestas, varmaan jo yli puoli vuotta! Onkohan tässä tulossa vanhaksi?

-------

Tässä on muistaakseni nyt miltei kaikki bassot, joita rähmäkäpälieni läpi on kulkenut. Jos joku kuitenkin muistaa ostaneensa / myyneensä multa / mulle jotain ritsoja, jotka eivät ole listassa niin muistutelkaa. Päivittelen taas tilannetta tarpeen mukaan.

Kirjoittanut TommiW. 20.08.2010


Arvostelu

3,43,43,43,43,4    (19 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

waldur: Kiitettävä määrä soittimia käyty läpi :D
papitsu: Onhan tuossa soitinta juu. Jonkinlainen tekstin muotoilu, lihavointia ja kursiivia, tiettyihin kohtiin voisi parantaa luettavuutta. Myös kuvamateriaali edes parista bassosta olisi ihan jees, vähän tylsää pelkkä luettava.

Yhteensä 2 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Omat soittokamat

Tulostettava versio

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti