Muusikoiden.net
05.12.2016
OGRE | Klikkaa tästä lisätietoa ja jälleenmyyjät 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

10.08.2010: Carciellon kitarakamppeet


Kitarat :



Paul Reed Smith CE24 2006


Olin lähtenyt kitaraostoksille tarkoituksena hankkia Gibson SG Standard, mutta sen testailukierroksen viime hetkillä yllättäen matkaan lähtikin PRS.
Kaupassa sattui tuolloin olemaan pieni erä PRS CE24 malleja sopuhintaan joten tämä alensi ostokynnystä.

Soinniltaan PRS CE24 on mielestäni Telen ja Les Paulin risteytys. 5-asentoisen mikikytkimen väliasennot antaa raikkaan twangin
joka on jostakin telen ja straton välimaastosta.
HFS Treble takamikki yksistään tuuppaa aika reippaasti tökyä.
Keski ja etumikki saundit toimii myös hyvin ja vahvasti soittotatsiin reagoiden.Kaikissa asennoissa paitsi takamikillä on tietty stratomainen
klangi / atakki läsnä selvästi.Yleissaundia luonnehtisin adjektiiveilla heleä, kirpeä, pureva ja kuulas(mikkiasennosta riippuen).

Vertasin ostaessa kitaraa toiseen PRS Custom malliin jossa oli satiini lakkaus. Kumpikin kuulosti hienolta mutta soinnissa oli
eroa ehkä siksi että CE24:ssä ei ollut vaahterakantta ja liimakaulaa. Ilmeisesti CE24 mallin tummempi ja hieman jykevämpi sointi johtui tästä.
Custom oli silti ihan tasan yhtä hyvän tuntunen, mutta rehevämpi sointinen keskialueelta kuin CE 24.

Koch Twintone II kera sointi on erittäin rikas ja erotteleva ultra-cleanista higain osastolle asti. En ole missään kitarassa kuullut yhtä raikasta
helinää ja kristallia soinnissa. Säröt täpöllä on sointi on todella herkullinen ja rehevä.

Tätä peliä kun osaa käskeä oikealla tavalla niin kitara antaa todella huippuluokan sointia ilmoille.
Jotkut ovat moittineet PRS malleja jonkinlaisesta steriliydesta ja mojon puutteesta.
Nämä on tietysti näitä fiilispohjaisia tuntumia joista
voi olla montaa mieltä, mutta nämäkin asiat saattavat olla ratkaisevia valintatilanteessa.
Itse koen että kitaran hybridimäinen luonne vie tiettyä persoonallisuutta kitarasta.
Aluksi en oikein tykännyt väristä joka on nimeltään Blazing Copper, mutta nykyään pidän väritystä varsin tyylikkäänä.

Virittelin kampisysteemiä (teflon tahnaa tallaan ja satulan liukaste tahnaa) sen verran että kitara kestää kunnon kauhomista ilman isompia vireenheittoja.
Floikka tasolle ei päästä mutta reilusti tyypillistä vintage koneistoa parempi vireys kuitenkin.
Kitara ohjaa omaa soittoa tuollaiseen Alex Lifeson ja Jeff Beck tyyppiseen kammen käyttöön.

Sitten miinuksia :
Kitara on varsin raskas kokomahonkisesta rungosta johtuen. Normi LP painoinen sanoisin.
Maalipinta on altis kolhuille. Pari pikkuriikkistä maalipinnan lohkeamaa on tullut jo.Voipi olla kyllä huonoa tuuriakin...eka viikolla tuli kaksi pientä lohkeamaa
pikku tökkäyksestä.
Wide Thin kaulaprofiili on omaan käteeni hyvä, mutta ei läheskään niin mukava kuin kaverin Music Man JP Sterlingissä joka on ihan pöyristyttävän mukavan tuntuinen.
Tuo tietty kirkkaus ainakin Twintonella tosiaan vaatii tonesäätöä parin pykälän verran, muuten lähtee paikat hampaista.
Alkuperäinen kiertokytkin mikkivalitsin on kömpelö käyttää verrattuna normi strato tai LP tyyppiseen valitsimeen.


Fender American Deluxe Stratocaster 2006


Tällä kertaa stratoa ostaessa oli mahdollisuus kokeilla useita erillaisia Fender stratoja Vox AC30HW ja Koch Twintone II kombolla.
Testasin mm. Eric Johnson, Bonnie Raitt signaturet, 2009 Standard ja 2006 standard Fenderit.
Myös Tokai Custom Shop Strato, Nevalainen Vintage Series Strato ja G&L S-500 ja Comanche mallit tuli testattua.
Kaikki olivat eri tavoin hyviä pelejä, mutta omaan makuun sopi kaksi kitaraa yli muiden. Warmothin parhaista osista kasattu maalamaton palacaster joka toimi
Lindy Fralin mikkien esittely kitarana sekä Fender USA Deluxe Strato.
Warmoth oli kyllä huikea keppi mutta ulkoinen habitus oli turhan karu ja jos kitara olisi tarve
myydä joskus niin arvonmenetys olisi paljon suurempi kuin Fenkussa.

Deluxe Strato lähti matkaan ja se on ollut ykköskitarani siitä lähtien.
Aiemmin ajattelin että ei ole mitään järkeä maksaa puolta enemmän jenkki stratosta kun homma hoituu yhtä hyvin Mexicon ja Japanin
valmisteilla.Vieroksuin myöskin jenkkimallien tallasysteemiä joka vei sointia modernimpaan suuntaa.
Mex Stratolla olin kuitenkin vetänyt monta keikka ihan tyytyväisenä.
Kaverin Fender Robin Trower Custom Shop Stratolla vedin yhden keikan ja huomasin että nautin soittamisesta tavallista enemmän.
Tämä varmaan käänsi aatokset hieman paremman Fenderin hankkimiseen.

Deluxe mallissa on Samarium Cobalt Noiseless mikit ja S-1 kytkin joka tuo keskialueen pöhinää mikkipalettiin, standard tremolo, lukittavat virittimet ja
varsin korea ulkoinen olemus. Itselle ratkaisevan tärkeät ominaisuudet liittyivät SC noiseless mikkeihin, satiini kaulaprofiilin mukavuuteen ja
kampisysteemiin joka pitää kutinsa ihan sairaassakin väännössä.

Soittelen paljon tietokoneen näytön äärellä joten noiseless mikit on ihan must juttu sikäli. Mex strato hurisee ihan tautisesti tässä tilanteessa kun lataa kunnolla säröä kehiin.
Pitkästä signaaliketjusta( 10 spedua ja 2 vahvistinta, 2 efektilooppia käytössä) johtuen päätin laittaa myös piuhaosaston kuntoon livesetissä häiriöiden poistamiseksi ja signaalihävikin vähentämiseksi.
Klonz La Grange piuhoilla ja SCN Noiseless setillä, systeemi on niin hiljainen että on vaikea erottaa onko vermeet päällä vain ei.
Tämä voi olla jonkun mielestä turhaa hifistelyä mutta itse olen vain väsynyt kuuntelemaan vintagemikkien sirinöitä.

Koen että tässä strato mallissa olevat extrat antavat käytännöllistä lisäarvoa huomattavasti perusmalleihin verraten ja sikäli kitaran suht' korkea hinta
on siedettävissä mitoissa.

Soinniltaan kitara hurmasi erityisesti erittäin kauniilla clean osaton soinnilla joka on hyvin yleispätevä ja moneen tyyliin sopiva.
Saundiltaan Warmothin Lindy Fralinit ja Tokai Straton Duncan Antique setti saundasivat kyllä rehevämmältä ja perinne stratolta sen parhaassa merkityksessä.
2004 Mex std Straton kanssa tein äänitystestin kaikilla mikkiasennoilla ja identtisillä vahvarisäädöillä(od ja clean kanavat).
Clean osastolla jenkkipelin treble helisi kirkkaammin kuin mex strato ja tämä juuri toi sitä moderninmpaa karaktääriä mukanaan.
Ero oli kuitenkin yllättävä pieni kokonaisuudessaan. Säröpuolella taas ero oli selvä...jenkki antoi paljon herkullisempaa ja rikkaampaa saundia ilmoille kuin mex strato.
Mex straton sointipaletti oli silti täysin toimiva mutta kuivempi,tummempi ja vintage henkinen.

Mielestäni tämä Deluxe sarja on vahva esitys Fenderiltä ja kitarana erittäin luottamusta herättävä.
Hyvä vireen pitävyys, intonaation tarkkuus, häiriöttömyys, reagointi soittotatsiin ja huippumukava soitettavuus....nämä löytyy tästä pelistä.
Tätä on vaikea kuvitella myytäväksi ja m-netin torilla ei näitä paljon näy myynnissä.

Miinus osasto : Mikkien sointi voisi olla enemmän vintage henkinen.


Vahvistimet :


Koch Twintone II 50W combo

Aivan loistava peli jolla uskottavasti taittuu saundit rautsikka tyylistä metalliin ja kaikkeen siltä väliltä.
Marshallin 1936V kaapin kera jytinää riittää joka lähtöön.
Clean osasto on kallellaan Fender tyyppiseen sointiin. Säröpuoli on omanlaisensa, hieman vaikea verrata mihinkään.
Säröä löytyy tarvittaessa ultra tasolle asti ja se on laadultaan erittän rikasta ja messevää.
Sävynsäätimet muokkaavat sointia tehokkaasti ja musikaalisesti.

Kokeilin komboa myös Kochin TS112 kaapin kera mutta sen tuoma lisä botneen ei ihan vastannut odotuksia.
Mukana tuleva jalkapedaali on tosi kätevä sisältäen clean, crunch, higain, reverb ja sooloboost(säädettävä) kytkimet.
Twintonen voi puolittaa teholtaan 25 wattiseksi, joka himassa toimii komeasti ja kaiutinemuloitu linjalähtö mykistää kajarin tarvittaessa.
Treeneissä säröpuolen volat on klo12 tienoilla jolloin mekkala on sopivaa raskaskätisen rumpalinkin seurassa ja kone
käy sopivan"kuumana".
Clean puolella taas volaa ei juuri kakkosta isommalle tarvi vääntää...mökää riittää joka lähtöön.

Sain jopa kytkettyä vahvarin niin että käytin Kochin preampia (oma kajari mykistettynä), jonka syötin Amplitube 2:n virtuaali päättärille ja kaiutisimulaatiolle.
Tuloksena oli yllättävän dynaaminen ja hieno clean soundi. Säröpuoli taas ei toiminut hyvin.
Kochin oma kaiku on mielestäni erittäin hyvä.


Miinukset : kaipaa lisäkaappia jos haluaa kunnon lahkeen lepatusta treeneihin.


Laney Lionheart LH20 nuppi

Hinta-laatu suhteltaan aivan verraton vahvari.Maksoin tästä mint kuntoisena 400e.
Viimeistely, saundi ja ulkonäkö kuin 1500e nupissa.
Saundiltaan Lionheart on pitkälti Vox tyyppinen peli.
Säröä kuitenkin löytyy aika tujusti tavalliseen AC30 verrattuna.

Kaappipuolella olen käyttänyt pääasiassa kahta Rocktron SE112 Velocity kaappia joissa
elementteinä Celestion Greenback ja G12-75 tötteröt.
Potkua ja headroomia on 20w vahvariksi todella komeasti.
MI Audion Neo Fuzzia kun polkee päälle niin Lionheart kyllä potkaisee nimensä mukaisesti
todella jyhkeästi ja isolla äänellä. Bassoa tulee herkästi liikaakin.
Treeneissä saa volaa avata lähelle puoltaväliä jolloin soittotuntuma messevä
ja putkivahvarille tyypillinen joustavuus tulee esille.
Kochin ja esim. Fender BluesDeluxen clean kanava huutaa kakkosella aivan tautisen lujaa.


Lionheartin luonne on mielestäni hyvin sopiva vintage musaan...cleanit ja crunch osasto
Straton kera toimii todella nätisti.

Kaiken kaikkiaan vermes on hintaisekseen todella kova luu.
Vintagematskussa homma toimii hienosti mutta vuohenuhraus-hevanderi osasto tarvii jotain ampiaspesä suristinta
avuksi. 70-luvun hardrock irtoaa kyllä komeasti.


Miinukset :
Säröt täpölla saundi muuttuu aika mutaiseksi ja kohinaa riittää.
Tone säätö toimii kunnolla vasta 9-10 välillä, muuten vaikutukset on aika mietoja.


Jep, tässä siis omia tuntumia vermeistä, ei lopullisia totuuksia.
Soitonopetus / bändikurssi työssä olen huomannut kuinka paljon soittajan tatsi vaikuttaa saundiin.
On hämmästyttävä kuinka aloittelijan käsissä hyvätkin kamat tuottaa vain hentoa piipitystä.
Eli vanha fraasi soittajan vaikutuksesta saundiin ei ole ihan tuulesta temmattu.


Effuista juttua myöhemmin...


KK

Kirjoittanut carciello 10.08.2010

            2048×1536  -  1547 kt.

2048×1536  -  1540 kt.

2048×1536  -  1500 kt.


Arvostelu

4,64,64,64,64,6    (9 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

Kimirr: Hyvin perustellut näkemykset kamppeista, kiitos siitä. Mielenkiinnolla odotan spedujen arvosteluja. Jos löytyy linkkejä niin liitä ne vielä juttuun, niin a'vot!
pmus: Hieno arvostelu. Omistan myös Fender Deluxe Straton, PRS CE24:n ja Koch Twintone I.
0101978: Asiallinen artikkeli. Rehellisesti kerrottuna plussa ja miinukset.
Laakso: Hyvä arvostelu Itsellä CE-22 jossa Wide fat neck, noissa CE-24 Malleissa ei sitä kyllä ymmärtääkseni PRS:n sivujen mukaan ole Quote "regular neck profile discontinued in 2001. Offered as wide thin"
carciello: Juu, näinhän se muuten on, tarkistin asian eli Wide Thin profiili on kyseessä.

Yhteensä 5 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Omat soittokamat

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti