Tuli vuonna 1990 synnyttyä ja siinä samassa rytäkässä sain nämä sormet, jotka nyt arvioin. Pyrin arviossani mahdollisimman objektiivisesti analysoimaan vasemman käteni sormien soitannollisia ominaisuuksia.
Aloitetaan. Ensisilmäyksellä en erota mitään erikoista; sormiltahan nuo näyttävät. Kynnet ovat paikallaan (näyttävät olevan alkuperäiset), eikä mitään isompia modifikaatioita näy. Pientä relikoitumista on havaittavissa, mutta ovathan nämä jo 20 vuotta vanhat. Karvoja en näin nopealta vilkaisulta erota juurikaan. En kuitenkaan innostukseltani malta odottaa, vaan lyön vahvarin tulille, nappaan Les Paulin käteen ja alan soittamaan!
Soitossa:
Ensituntuma on hieman nihkeä. Onkohan edellinen omistaja puhdistanut näitä ollenkaan? Kynsien alta erottuu pientä paskaa ja pinta tuntuisi ikään kuin "hikeentyvän" käytössä? Kurottaessani pikkurillillä ala-E:n 15:ta nauhalle tuntuu käden ihossa pientä nipistystä. Mitä helvettiä? Aivan kuin nahka loppuisi kesken. 'Rilli tuntuu muutenkin sopimattoman lyhyeltä ja käytössä heikolta, sanalla sanoen turhalta. Tottahan se on, että anatominen design koki aallonpohjansa 80-ja 90-lukujen taitteessa, mutta tämä on jo naurettavaa. Tämän lisäksi keskisormi tuntuu tärisevän normaalia enemmän joka kerta, kun etenen seitsemättä nauhaväliä pidemmälle (tämän voisi toki korjata pienellä määrällä lihasrelaksantilla). Ei hyvältä näytä tähän mennessä. Etusormi kuitenkin toimii odotettua paremmin; painallusvoimaa on sopivasti ja nivelten asemointi on juuri omiaan siihen likaiseen bluusrenkutukseen, jota allekirjoittanut on tottunut yön pimeinä tunteina suoltamaan. Myös vintage-correct sormenjälki ja lievä ruskettuminen miellyttävät silmää. Nimetön taas jättää soittajan sanalla sanoen kylmäksi; ei minkäänlaista tuntumaa tai fiilistä. Tästä sormesta puuttuu mojo, no doubt about it. Punomaton G:kään ei mulju siellä sormenpään alla niin kuin sen pitäisi. Säälittävää. Peukalo toimittaa virkaansa asianmukaisesti, kaulan takana. Esteettisesti se voisi kyllä olla sievempikin, mutta tämäkin korjaantuu OEM-kynnellä tai vaikkapa tatuoinnilla!
Verdict:
Sormet ovat yksi niistä asioista, jotka eivät koskaan muutu. Voisi jopa sanoa, että design on saatu "kerralla nappiin", ja alan toimijat suhtautuvatkin nihkeästi uusiin villityksiin. Toki yrittäjiä on ollut kautta aikojen (sormiproteesit alá Iommi, spitaali, sormien katkominen jakuza-tyyliin), mutta mikään edellämainituista ei kuitenkaan ole tullut jäädäkseen. Ja ehkä hyvä niin, onhan kitaraa soittaessa pidettävä mielessä ne velvoittavat perinteet, jotka muovattiin jo silloin, kun isovanhempamme tarttuivat Landolaan kera sävelten suloisten.
Mitä tulee kyseisiin sormiin, on allekirjoittaneella liian rajallinen käyttökokemus arvoimaan näiden nakkien pysyvyyttä muuten varsin vakuuttavassa kokoelmassa ruumiinosia. Kynsien vaihto on ainakin tulossa eteen ihan lähivuosina, ja ainahan sitä olisi mukavampi tuoreilla peleillä vedellä. Jollain perverssillä tavalla olen kuitenkin kiintynyt näihin nykyisiin sormiin, joten aika näyttää, saavatko ne lähtöpassit vaiko eivät. Kyllä näillä välttää ainakin toistaiseksi soitella. En kuitenkaan voi varauksetta suositella näitä kenelle tahansa, aloittelijalle saattaisivat sopia paremmin.Kirjoittanut Wimbero 28.07.2010 |