Muusikoiden.net
04.12.2016
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

04.04.2013: Carvin DC127


Pitkän aikaa oli jo kaasutellut uusi kitara, mutta näistä tavallisimpien valmistajien kataloogeista ei löytynyt yhtään itselle sopivaa kepakkoa. Ei vaikka mitenkä monta kertaa selasi, väänteli ja käänteli. Specsit eivät kohdanneet omia mieltymyksiäni, väri oli väärä (musta, tai joku sen miljoonista variaatioista), tai muuten vaan yleinen merkkikammo yhden nimeltämainitsemattoman(L*D) lafkan tuotteista pidätteli uuden kitaran hommaamisessa. Jos em. kriteerit sattuivat täyttymään, hintaluokka menikin sitten aivan yli oman budjetin. Tavoitteena oli sijoittaa korkeintaan tonnin verran soittimeen.

Jossain yhteydessä sitten törmäsin jenkkiläiseen Carviniin, joka valmistaa semicustomina mm. sähkökitaroita, elektroakustisia ja bassoja. Idea toimii niin, että valitaan heidän mallistostaan perusmalli, johon saa sitten valkata omat specsit, lisähintaan tietenkin. Tämä kuulosti meikäläisen korvaan hyvältä, vaikken ihan varma ollutkaan, mitä tarkalleen haluaisin. Tulipa sitten jahkailtua varmasti parisenkymmentä tuntia specsien kanssa, että mitähän sitä.. Tässäpä bingon tulos:

malli DC127

-skaala 25"
-neck-thru vaahterakaula
-mahonkisiivet
-otelauta eebenpuuta, 12 radius
-4a loimuvaahterakansi
-värinä umber stain sunset burst reunoilla (deep triple step finish)
--mattasatiinilakka
-Holdsworth-lapa
-matching headstock
-mikit standardit C22B & C22J
-strings-thru body TOM
-kromiosat
-teräsnauhat
-sperzelin lukkovirittimet
-3-way switch, vol, tone, puolituskytkimet


Kitaran tilasin tosiaan joulukuun ensimmäisinä päivinä, josta muutamaa hetkeä myöhemmin, helmikuun puolivälissä sain paketin syliin. Mielestäni ihan kelvollinen toimitusaika semicustom-kitaralle. Avattuani kotelon muistin taas, millaisia ne joulut olivatkaan pikkupoikana. Vaikkakin budjetti ylittyi varttitonnilla, tässä vaiheessa ei enää harmittanut ollenkaan.

Tilasin todellakin sian säkissä, Carvineita kun oli vähän hankala päästä testaamaan missään. Olin kuitenkin selvittänyt pohjia, katsonut ja lukenut kymmeniä arvosteluja kyseisistä kitaroista. Yksi piirre näillä oli yhteinen: En löytänyt yhtäkään arvostelua, jossa näitä olisi moitittu. Joku vertasi CS-fenkkuihin ja EBMM Petrucciin, mutta se olikin Harmony Centralista bongattua. Itse en voi näitä vahvistaa, kun en Custom Shop Fendereitä ole soittanut, ja Music Manin Petrucci-mallin testauksestakin on jo vierähtänyt jonkun aikaa.

Myöskin specseissä oli pientä epävarmuutta: En tiennyt, olisiko soundillinen ja ulkonäöllinen ero niin dramaattinen leppä-, mahonki- tai koa-siipien välillä. Ottaisinko sen tavallisen kiiltävän lakan, tung-oilin vaiko mattasatiinin. Kolmantena jokerina oli Allan Holdsworthin nimikkomallista lainattu lapa, miltä se tulisi näyttämään superstraton kanssa? Carvinin superstratojen perus inline headstock näytti niin onnettomalta (jotenkin tuli mieleen ESP:n kyrpälapa mauttomuuden suhteen), että pakko olisi ottaa joku toinen lapa tilalle.
Kaikki jokerit kuitenkin paljastuivat ässiksi, silkkaa voittoa. Tykkään etenkin tuosta lakkauksesta. On erittäin miellyttävä, pehmeä, ei tahmaa eikä jää sormenjäljet.

Ihmettelin, kunka hyvissä säädöissä kitara oli jo valmiiksi. Kaularauta oli kohdallaan, intonaatio säädetty, ja olipa lähes vireessäkin. Viritys kohdalleen ja ensimmäinen sointu ulos. Koen hämmästyksen. Tämän on pakko olla paras kitara, mitä olen ikinä päässyt soittamaan! Akustinen sointi on vahva, tatsi on loistava ja onhan se komeakin kuin käki! Viimeistely on myöskin moitteetonta: Lakkapinta on virheetön, nauhatyöt tehty hyvin, konehuone vuorattu ilmeisesti kupariteipillä sekä piuhat juotettu nätisti.

Mikit ovat yllättävän hyvät Carvinin omiksi mikeiksi, perushyvät all-around palikat medium-ulostulolla. Itsellä ei ole aikomusta vaihtaa näitä, mielestäni aivan tarpeeksi hönkää mun musiikkiin. Metallinen rautakausi on edelleen menossa, mutta puhtailla tulee kans soitettua melkein yhtä paljon. Coilsplittereillä saa kelat puolitettua, surprise surprise. Puolitettu kevyempi soundi on kuitenkin melko kaukana stratokolinasta kitaran rakenteen ja materiaalien vuoksi, onneksi itse en sitä tarvitse. Yksikelaisten kilinä on kuitenkin ihan mukava lisä soundipalettiin.

Kaulaprofiili oli myös mietityttänyt melko paljon, istuisiko kitara omaan hanskaan. Edeltäjä Ibanez rg 3120:n kaulaprofiili näytti olevan juuri sitä mitä en halua, leveä ja ohut. Olihan tämäkin hyvä testata, mitä ei ainakaan halua. DC127:n kaulaprofiili on erittäin miellyttävä, mitenköhän sitä kuvailisi.. Ei ohut, ei paksukaan, ei leveä, eikä kuitenkaan kapeakaan. Oikein passeli! Monet muut ovat myös kuvailleet kaulaprofiilia tuohon suuntaan. Selvä savolaisen poliitikon näkemys.


Ei hyvää etteikö jotain huonoakin.. Kitaran tilasin tosiaan eebenotelaudalla ilman otelautamerkkejä. Avattuani paketin huomasin kuitenkin, että siekale, tästähän löytyy dotit. Sinällään tuo ei itseäni haittaa niin paljoa, sillä tilausvaiheessa olin kuitenkin pähkäillyt tämänkin asian kanssa hyvin paljon, doteilla vaiko ilman? Otin kuitenkin Carvinin työntekijään yhteyttä, jonka kanssa olin keskustellut alusta lähtien. Hän ehdotti, että antaisivat $100 hyvityksenä, mutta tämä olisi lahjakorttityyppinen ratkaisu. Pienellä neuvottelulla sain kuitenkin rahat tilille.

Jos haluat soittimeesi jotain spesiaalia, suosittelen ehdottomasti tilaamaan Carvinilta. Jos listalta ei löydy haluamaasi, kannattaa kysyä heiltä suoraan. Tekevät käsittääkseni lähes mitä vaan pienempiä customointeja (maalaus, elektroniikka yms), näistä kulkee termi option 50 (50usd). Laadukkaita semicustom-soittimia kelpohintaan!

Asiakaspalvelukin oli mielestäni kiitettävää tasoa. Mukava ja ystävällinen heppu vastasi toisessa päässä lähes viiveettä sposteihini.

E. 4.4.2013: Reilut kolme vuotta vierähtänyt, käy ja kukkuu kuten tähänkin asti, ongelmia ei ole ilmennyt. Vielä nykyäänkin tulee välillä vaan pyöriteltyä kitaraa käsissä ja ihailee ostosta. Ei ole GASista näkynyt merkkiäkään, kunnes hetki takaperin aattelin hommata erään seiskakielisen. Enköhän siitäkin jonkunlaisen raportin kirjoita kunhan kotiutuu.

Oon nähtävästi kirjoittanut, etten mikkejä vaihtaisi. 4kk sitten vaihdoin Crunch Labin ja Air Nortonin ja huhhuh kun soundi muuttui. Olin pitänyt alkuperäisiä mikkejä ihan hyvinä, vaan kun ei paremmasta tiennyt. En olis kuvitellut, että vaihtamalla mikkejä soundi muuttuu noinkin radikaalisti. Crunch Labin vaihdan ehkä jossain vaiheessa vähän miedompaan alnico-palikkaan.

Tämmöistä tänään! Katsotaan taas kolmen vuoden päästä.

Kirjoittanut Snapo 06.03.2010

            604×452  -  35 kt.

604×452  -  52 kt.

604×452  -  24 kt.


Arvostelu

4,54,54,54,54,5    (28 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

Evilson: Hyvä artikkeli! Näin toisena Carvin-kepin omistavana allekirjoitan kyllä esittämäsi näkemykset DC127:sta, vaikka omani onkin aikalailla eri specseillä. On se vaan mainio kepukka.
kossoff: Carvin rules! Just tammikuussa tilasin niiltä putkivahvarin ja yli 10v DC mallilla kans rämpytelly.
Fat Masterson: Hieno Kitara ja hieno artikkeli! Vantaan Musiikki muuten ainakin myy Carvineita, joten siellä niitä voi näpelöidä.
Sotahippi: Hieno artikkeli. Kuulostaa kovin tutulta tuo tilasin joulukuussa ennen inttiin lähtöä jne. Oma 127 tuli juurikin samoin helmikuussa -99.
Gabe: Hyvä artikkeli. On muuten kerrassaan upean näköinen tuo sinun Carvin!
hallu: Hyvä artikkeli. Carvineista ei voi liikaa kirjoittaa:-) itse ostin omani käytettynä, mutta tutun oloista tekstiä ja itse olen hämmästellyt myös kuinka kummallisen hyvä kitara Carvin on.
Echelon-IV: Hyvä artikkeli. Näin kolmen vuodenjälkeenkin.
Hynkel: Hyvä artikkeli, kyrpälapa parasta! :D

Yhteensä 8 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Laitearviot

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti