Muusikoiden.net
19.03.2024
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

30.05.2020: Carvin DC127


Alkuperäinen artikkeli 6.3.2010.
Pitkän aikaa oli jo kaasutellut uusi kitara, mutta näistä tavallisimpien valmistajien kataloogeista ei löytynyt yhtään itselle sopivaa. Ei vaikka mitenkä monta kertaa selasi, väänteli ja käänteli. Specsit eivät kohdanneet omia mieltymyksiäni, väri oli väärä (musta, tai joku sen miljoonista variaatioista), tai muuten vaan yleinen merkkikammo joitain kohtaa pidätteli uuden kitaran hommaamisessa. Jos em. kriteerit sattuivat täyttymään, hintaluokka menikin sitten aivan yli oman budjetin. Tavoitteena oli laittaa korkeintaan tonnin verran soittimeen.

Jossain yhteydessä törmäsin jenkkiläiseen Carviniin, joka valmistaa semicustomina mm. sähkökitaroita, elektroakustisia ja bassoja. Idea toimii niin, että valitaan heidän mallistostaan perusmalli, johon saa sitten valkata omat specsit, lisähintaan tietenkin. Tämä kuulosti meikäläisen korvaan hyvältä, vaikken ihan varma ollutkaan, mitä tarkalleen haluaisin. Tulipa sitten jahkailtua varmasti kymmeniä tuntia specsien kanssa, että mitähän sitä.. Tässä tulos:

malli DC127

-skaala 25"
-neck-thru vaahterakaula
-mahonkisiivet
-otelauta eebenpuuta, 12 radius
-4a loimuvaahterakansi
-värinä umber stain sunset burst reunoilla (deep triple step finish)
--mattasatiinilakka
-Holdsworth-lapa
-matching headstock
-mikit standardit C22B & C22J
-strings-thru body TOM
-kromiosat
-teräsnauhat
-sperzelin lukkovirittimet
-3-way switch, vol, tone, puolituskytkimet


Kitaran tilasin tosiaan joulukuun ensimmäisinä päivinä 2010 ja helmikuun puolivälissä sain paketin syliin. Mielestäni ihan kelvollinen toimitusaika semicustom-kitaralle. Avattuani kotelon muisti taas millaisia ne joulut olivatkaan pikkupoikana. Vaikka budjetti ylittyi varttitonnilla, ei tässä vaiheessa harmittanut ollenkaan.

Tilasin todellakin sian säkissä, Carvineita kun oli vähän hankala päästä testaamaan missään. Olin kuitenkin selvittänyt pohjia, katsonut ja lukenut kymmeniä arvosteluja kyseisistä kitaroista. Yksi piirre näillä oli yhteinen: En löytänyt yhtäkään arvostelua, jossa näitä olisi moitittu.

Specseissä oli pientä epävarmuutta: En tiennyt, olisiko soundillinen ja ulkonäöllinen ero niin dramaattinen leppä-, mahonki- tai koa-siipien välillä. Ottaisinko sen tavallisen kiiltävän lakan, tung-oilin vaiko mattasatiinin. Kolmantena jokerina oli Allan Holdsworthin nimikkomallista lainattu lapa, miltä se tulisi näyttämään superstraton kanssa? Carvinin superstratojen perus inline headstock näytti niin onnettomalta että pakko olisi ottaa joku toinen lapa tilalle.
Kaikki jokerit kuitenkin paljastuivat ässiksi. Tykkään etenkin tuosta lakkauksesta. On erittäin miellyttävä, pehmeä, ei tahmaa eikä jää sormenjäljet.

Saapuessaan kitara oli jo erittäin hyvissä säädöissä valmiiksi. Kaularauta oli kohdallaan, intonaatio säädetty, ja olipa lähes vireessäkin. Viritys kohdalleen ja ensimmäinen sointu ulos. Tämän on pakko olla paras kitara, mitä olen ikinä päässyt soittamaan! Akustinen sointi on vahva, tatsi on loistava ja onhan se komeakin kuin käki! Viimeistely on myöskin moitteetonta: Lakkapinta on virheetön, nauhatyöt tehty hyvin, konehuone vuorattu ilmeisesti kupariteipillä sekä piuhat juotettu nätisti.

Mikit ovat yllättävän hyvät Carvinin omiksi mikeiksi, perushyvät all-around palikat medium-ulostulolla. Itsellä ei ole aikomusta vaihtaa näitä, mielestäni aivan tarpeeksi hönkää mun musiikkiin. Metallikausi on menossa, mutta puhtailla tulee kans soitettua melkein yhtä paljon. Kullekin mikille on puolituskytkin mutta puolitettu kevyempi soundi on kuitenkin melko kaukana stratokolinasta kitaran rakenteen ja materiaalien vuoksi, onneksi itse en sitä tarvitse. Yksikelaisten kilinä on kuitenkin ihan mukava lisä soundipalettiin.

Kaulaprofiili oli myös mietityttänyt melko paljon miten kitara istuisi omaan käteen. Edeltäjä Ibanez rg 3120:n kaulaprofiili näytti olevan juuri sitä mitä en halua, leveä ja ohut. Olihan tämäkin hyvä testata, mitä ei ainakaan halua. DC127:n kaulaprofiili on erittäin miellyttävä, mitenköhän sitä kuvailisi.. Ei ohut, ei paksukaan, ei leveä, eikä kuitenkaan kapeakaan. Oikein passeli! Monet muut ovat myös kuvailleet kaulaprofiilia tuohon suuntaan.

Ei hyvää etteikö jotain huonoakin.. Kitaran tilasin tosiaan eebenotelaudalla ilman otelautamerkkejä. Avattuani paketin huomasin kuitenkin, että siekale, tästähän löytyy dotit. Sinällään tuo ei itseäni haittaa niin paljoa, sillä tilausvaiheessa olin kuitenkin pähkäillyt tämänkin asian kanssa hyvin paljon, doteilla vaiko ilman? Otin kuitenkin Carvinin työntekijään yhteyttä, jonka kanssa olin keskustellut alusta lähtien. Pienellä neuvottelulla sain rahat tilille lahjakortin sijaan.

Jos haluat soittimeesi jotain erikoista, suosittelen ehdottomasti tilaamaan Carvinilta. Jos listalta ei löydy haluamaasi, kannattaa kysyä heiltä suoraan. Tekevät käsittääkseni lähes mitä vaan pienempiä customointeja (maalaus, elektroniikka yms), näistä kulkee termi option 50 (50usd). Laadukkaita semicustom-soittimia kelpohintaan!

Asiakaspalvelukin oli mielestäni kiitettävää tasoa. Mukava ja ystävällinen heppu vastasi toisessa päässä lähes viiveettä sposteihini.

E. 4.4.2013: Reilut kolme vuotta vierähtänyt, käy ja kukkuu kuten tähänkin asti, ongelmia ei ole ilmennyt. Vielä nykyäänkin tulee välillä vaan pyöriteltyä kitaraa käsissä ja ihailee ostosta. Ei ole GASista näkynyt merkkiäkään, kunnes hetki takaperin aattelin hommata erään seiskakielisen. Enköhän siitäkin jonkunlaisen raportin kirjoita kunhan kotiutuu.

Oon nähtävästi kirjoittanut, etten mikkejä vaihtaisi. 4kk sitten vaihdoin Crunch Labin ja Air Nortonin ja huhhuh kun soundi muuttui. Olin pitänyt alkuperäisiä mikkejä ihan hyvinä, vaan kun ei paremmasta tiennyt. En olis kuvitellut, että vaihtamalla mikkejä soundi muuttuu noinkin radikaalisti. Crunch Labin vaihdan ehkä jossain vaiheessa vähän miedompaan alnico-mikkiin.



E: 30.5.2020. Otetaan tänne tilannepäivitys 10v-taipaleen myötä. Kitara on minulla edelleen eikä ole aikomusta luopua. Kaikki muu kama onkin vaihtunut muutamaan kertaan.

Kaulaprofiili, ulkonäkö ja soitettavuus edelleen säväyttää mutta kitaran ominaissoundi alkoi jossain vaiheessa tympimään. Pulttikaulaisiin kitaroihini verrattuna tämän soundi on jotenkin tylppä minkä luulen johtuvan neck-thru -rakenteesta.

25" skaala on mieluisampi mitä perinteinen 25,5" ja soittaminen on helppoa ylimmille nauhoille asti. Kerran olen käyttänyt Lottosella jossa vaihdettiin satula, levennettiin mikkipoteroita jalkojen kohdalta ja pyöristettiin SS-nauhojen päät. Muuten nauhat ovat edelleen uudenveroiset!

Aikaisemmin kirjoitin että Crunch Lab toi selvän muutoksen mutta taisi olla väärään suuntaan. Tämän jälkeen mikit on vaihtunut moneen kertaan ja useamman vuoden BKP Rebel Yell on tuntunut olevan paras valinta tasapainottamaan tummaa soundia.

Carvinit on valmistettu jo vuosia Kiesel-nimen alla ja samoihin aikoihin sai alkaa lukemaan useammista laatuongelmista. Syy lienee firman nykyisessä johdossa jonka suhtautuminen reklamaatioihin ja palveluun yleisesti on ollut heikkoa. Onneksi tänä päivänä tarjontaa on merkittävästi enemmän kuin kymmenen vuotta sitten joten suosittelen suuntaamaan katseet muualle.

Matka jatkuu.

Kirjoittanut Snapo 06.03.2010

            604×452  -  35 kt.

604×452  -  52 kt.

604×452  -  24 kt.


Arvostelu

4,54,54,54,54,5    (33 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

Evilson: Hyvä artikkeli! Näin toisena Carvin-kepin omistavana allekirjoitan kyllä esittämäsi näkemykset DC127:sta, vaikka omani onkin aikalailla eri specseillä. On se vaan mainio kepukka.
kossoff: Carvin rules! Just tammikuussa tilasin niiltä putkivahvarin ja yli 10v DC mallilla kans rämpytelly.
Fat Masterson: Hieno Kitara ja hieno artikkeli! Vantaan Musiikki muuten ainakin myy Carvineita, joten siellä niitä voi näpelöidä.
Sotahippi: Hieno artikkeli. Kuulostaa kovin tutulta tuo tilasin joulukuussa ennen inttiin lähtöä jne. Oma 127 tuli juurikin samoin helmikuussa -99.
Gabe: Hyvä artikkeli. On muuten kerrassaan upean näköinen tuo sinun Carvin!
hallu: Hyvä artikkeli. Carvineista ei voi liikaa kirjoittaa:-) itse ostin omani käytettynä, mutta tutun oloista tekstiä ja itse olen hämmästellyt myös kuinka kummallisen hyvä kitara Carvin on.
Echelon-IV: Hyvä artikkeli. Näin kolmen vuodenjälkeenkin.
Hynkel: Hyvä artikkeli, kyrpälapa parasta! :D
hanipai: Jossain väitettiin, että dc400 mikkikolot liian pienet dimarziolle Tai duncanille. Tiedä sitte pitäis testii itekin joitain muita mikkejä. Harmi ettei floikan tilalle saa kiinteetä laitettua.
Snapo: hanipai, pitää paikkansa. Korjasin vielä että tässä on myös levennetty mikkipoteroita. Aiemmin jouduin hiomaan mikkien jalkoja millin pari jotta mahtuisi mitkä tahansa aftermarket-palikat.
Carvinen: Niin, mistähän nimimerkkini tuleekaan! Minulla on DC200 80-luvun alusta ja hiukan uudempi V220. Nykymuodin mukaista blingiä näiden ulkonäössä ei ole. Sen sijaan soundi ja soitettavuus ovat ammattitasoa.

Yhteensä 11 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Laitearviot

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle