09.01.2010: Dean Palomino
Mikä se on?
Dean Guitarsin Kiinassa valmistama täyspaksu hollowbody elikkäs jatsiloota. Soitin on kokonaan vaahteraa, lukuunottamatta otelautaa, joka on ruusupuuta. Mikkeinä kolme kertaa P90, eli se maailman paras mikkikombinaatio. Mikkien valmistajasta ei ole tietoa. Skaala Gibsoneista tuttu 24,74". Säätiminä viisiasentoinen mikkikytkin, master tone ja master volume.
Millainen se on?
Noh... Painavalta tuntuu - ainakin onttokopaksi. Puntarissa ei ole käytetty.
Kaula on medium -paksu, profiilista on vaikea sanoa. Hivenen laatikkomainen D kenties? Tarkoittaen sitä, että D:n vatsan keskellä on hieman tasaisempi kohta. Joka tapauksessa tuntuu istuvan mukavasti kouraan sekä peukalo päällä että peukalo takana -soitossa.
Viimeistelyssä on sanomista. Väri on ikään kuin kalvolla kaulaliitoksen kohdalla, halkeilee ja rapisee kosketuksesta. Inlayt on upotettu siististi, mutta abalonelistaukset kulkevat helmiäisen keskellä vähän omia linjojaan.Tasaisilla pinnoilla pinta ja väri ovat siistit, mutta laminoinin rajat näkyvät valoa vasten.
Alkuperäinen satula on pehmeää valkoista ämpärimuovia, liian korkea ja kinnaa etenkin g-kieleltä. Vaihtoon, ja messinkinen tilalle.
Talla on kelluva, niin kuin onttolootissa muulloinkin - ruusupuuviiksi, jonka päällä lepää tune-o-matic. Alkuperäinen on huono - vaihtoon.
Virittimet ovat Groverin leimoilla, ja niitten toiminta onkin sujuvaa ja jouheaa.
Mikit ovat hyvät, eikä ainakaan itselläni ole ollut tarvetta ryhtyä niitä vaihtamaan. Niitä tosin vaivaa kiertoherkkyys, eli ilmeisesti kaipaisivat vahausta.
Potikat eivät ilmeisesti ole aivan parasta a-laatua kun pientä rahinaa ilmeni melko pian käyttöönoton jälkeen. Vaihtoon samalla kun mikit joskus vahataan.
Nauhat eivät olleet tasakorkeat, ne piti tasata heti alkuun.
Ilman kosteuden vaihtelusta tämä soitin ei ole välittänyt mitään.
Soitto ja soundi
Solakkavyötäröinen Dean on erittäin hyvä soittaa istuallaan (ja makuullaan, joka on yksi suosikkisoittoasentojani). Akustinen soundi on toki kovempi kuin lankussa, mutta kyseessä on selkeästi sähkökitara. Kitara saapui .10 -setillä, joka on liian ohut saamaan kitaraa soimaan. Jo .11 -setillä resonointi on paljon parempi.
Seisoallaan Dean asettuu hyvin tasapainoon, ja soittoasento löytyy bodyn paksuudesta huolimatta helposti.
Vahvistettuna Dean on mukavan kirpeäsoundinen. Soundi puraisee selvästi enemmän kuin humpparikitaroilla, ja myös enemmän kuin toisella P90 -kitarallani (Reverend Ron Asheton). Syy lienee mikkien ja vaahteran yhdistelmässä.
Etenkin kaulamikin sävy miellyttää minua kovasti. Se on samalla aikaa laulava mutta pureva, mainion musikaalinen soundi. Stratomaiset väliasennot puolestaan helkkyävät kauniisti, mutta stratolta tämä ei kuulosta.
Soundissa on sitä... keskiäänialueen puumaisuutta, jota näistä ontoista ja semiontoista usein haetaan
Kitara vastaa mainiosti sekä tone- että volumepotikkaan. Tonen avulla Deanista saa ulos niitä jazzimpia sävyjä, ja volapottu putsaa soundia ilman tumppuuntumista.
Hollowbodylle tyypillistä kiertoa (ei siis sitä samaa pistävää ulinaa, jota mikit pitävät) Palomino tuottaa mieluiten G-säveleltä, ja tätä kiertoa on kohtuullisen helppo hallita. (Mikit vain tosin pyrkivät kiertämään aikaisemmin kuin itse kitara...) Kovin koville säröille Deania ei siis kannata viedä, mutta rokit lähtevät komeasti.
Summa
Dean Palominossa oli paljon laittoa, mutta loppujen lopuksi siitä on jo kuoriutunut mainio kitara. Sitäpaitsi se näyttää pirun hyvältä. Ei tmikään silkkihanskakitara kuitenkaan, vaan selkeästi workhorse -tyyppiä.
Jos mielii uutta kitaraa sillä kaupan hinnalla, tämä ei ole se - jos ei sitten osaa jonkin verran itse laittaa ja säätää.
Deanin sivuilla: http://www.deanguitars.com/bnds_v1/palomino_gn.htmKirjoittanut Numb 09.01.2010 | | |
Arvostelu
KommentitEi kommentteja. Lisää kommentti! | | | Artikkelit: Laitearviot Tulostettava versio Tulostettava version ilman kuvia Lähetä pikaviesti kirjoittajalle |