02.07.2007: NOFX at Stockholm 17.6

Kirjoittanut chico_miguel – 19.06.2003

Tiistaina alkoi aivan mieletön meno Fryshusetin Arenanilla, kun ovet avattiin punkrock-tapahtumaan. NOFX olisi huhujen mukaan viimeistä kertaa pohjoismaissa. Tämä oli koettava.

Laivamatkan jälkeen oli mahtavaa huomata, että myös Suomi oli erinomaisesti edustettuna tapahtumassa. Meikäläisiä löytyi paikanpäältä muutamakymmen aina Turku Punxeista Helsinginseudun NOFX-faneihin.

Lämmittelybändien (The Real McKenzies, Strung Out ja Randy) jälkeen lavalle astui itse NOFX Kaliforniasta. Yleisö villiintyi täysin, kun ensimmäiset soundit irtosivat ämyreistä. Moshpit oli erittäin hikinen ja tiivis koko keikan ajan.

Lavan takana koristi iso pelleksi maalattu G.W. Bush-lakana, jota saatiin valoilla pilkattua. Poliittisuus korostui yhtyeen sanomassa ja vetihän bändi Bush-vihabiisin: The Idiot Son Of An Asshole.

Nämä biisit NOFX soitti (järjestys ei täysin oikea):
Intro (joku instrumenttaali ikivihreä-cover)
Fuck The Kids
Dinosaurs Will Die
Murder The Government
Franco Un-American
Linoleum
Flossing A Dead Horse
Eat The Meek
The Brews
Sixpack Girls
Perfect Government
Louise
Leave it alone
The Seperation Of Church And Skate
Fun Things To Fuck
Buggley Eyes
The Decline (loppuosa)
Champs Elysees
Bob
All The Small Things (Blink 182-cover oi oi oi...)
Radio ("Älkää kertoko kellekään, mut Rancid on nyt Warnerilla!" -FatMike)
Sticking In My Eye
We Got Two Jealous Agains
Total Bummer (eka säkeistö, Hefe oli niin kännissä, ettei muistanu loppuun asti)
Bottles To The Ground
Idiot Son Of An Asshole
Whoops I Od'd
Don't Call Me White
Theme From A NOFX Album (ja kaikenlaisia Melvinin soittamia hanuri-covereita esim. Elvis - Falling in love with you)

Itse tapasin (löysin vahingossa yleisön joukosta ennen Randyn settiä) bändin rumpalin Erik "Smelly" Sandinin ja juttelin hetken niitä ja näitä. Nimmarin pyysin pohkeeseen (pitäiskö tatuoida?) ja käteen jäi myöhemmin kitaristi El Hefen nimikko-plektra ja Smellyn rumpukapula.

Kokonaisuudessaan keikka ylitti tajunnan ja oli NOFXia parhaimmillaan. Jätkät painaa lähellä neljääkymmentä ja silti jaksaa riehua lavalla. Laulajabasisti Fat Miken huumori kukki kybällä ja legendaariset Eric Melvin-huudot kajahtelivat salissa. Setti tuntui vain hieman ylipitkältä ja sen tunsi nahoissa - kroppa mustelmilla. :) Todistettu on, NOFX on maailman kovin punkrockbändi ("...after Bad Religion" -FatMike

LISÄYKSIÄ:

Lämppäreistä
---------------
The Real McKenzies: Helvetin kova ja positiivinen yllätys. Tutustuin parin mp3:sen avulla, kun kuulin heidän soittavan Tukholmassa. Mp3:set ei herättänyt mitään tunteita, mutta liveshow nosti bändin statusta minussa. Laulajan ääni on aivan mahtava ja lavashow kiltteineen (alla ei ollu mitään), säkkipilleineen oli jotain niin eksoottista. Kaikki biisit olivat energisiä ja sopisivat erinomaisesti baari-iltaan juomalauluiksi. Tosin Dropkick Murphys on edelleen ykkössijalla "irkkupunkissa" - uusi levy tajuttoman hyvä.

Strung out: Soitti uudempaa tuotantoa, joka ei ollut tuttua mulle. Metallivaikutteisia biisejä ja yksi Ozzy-cover. :) Laulaja ei yltänyt samaan tasoon mitä levyllä on kuultu. Eli aika väsyny setti heidän osalta. Sori Anarkiapurilainen, settilistasta ei ole tietoa.

Randy: Jätkien musiikkityyli on muuttunut hieman ja tukka (ja maha) kasvanut. Biisit rock 'n roll-vaikutteisia. Vetivät onneksi vanhaakin matskua: Little Toulouse ja Kiss me deadly. Fat Mike on bändin fani ja hänet saattoi bongata El Hefen kanssa lavan takaosasta keikuttamasta päätä.

Arvostelu

Kommentit